jos haluatte esim. työpaikallanne päästä kaikesta ulkopuoliseksi niin, lopettakaa alkoholinkäyttö ja sen seurauksena tulevat sekoilut,älkää käykö kapakoissa, älkää polttako tupakkaa, ja älkää pettäkö seurustelukumppanianne (olitte naimisissa, avoliitossa tai muuten...)takaan että ette ole enää mukana monessakaan keskustelussa ja saatte olla rauhassa, korkeintaan teitä kutsutaan kummajaiseksi ja omituiseksi/epänormaaliksi.
ei tarvitse vastata kieltävästi tupaantuliais kutsuihin (jos siis ei kiinnostaisi)koska sellaista ei tule.
olen tällaisen pienen havainnon tehnyt, ja huomasin samalla miten idiootteja voi aikuiset ihmiset olla...on hienoa ryypätä, pettää, olla idiootti kännissä ja vielä kihoilla sillä toisille (naispuoliset siis myös)
..itte en pahemmin ryyppäile...elikkäs en ollenkaan, tupakanpoltonki lopetin, ja rakastan miestäni niin etten voisi olla niin paska että pettäisin...ehkä olen epänormaali...mutta sitten täytyy suurimman osan ihmisistä olla todella ääliöitä...pettäminen yksinään meinaan on niin alhasta...että arvoton hän joka sitä harrastaa
mutta jos tunnette haluavanne olla mukana menossa kaikessa, niin kaikki voi toteuttaa päinvastoin.
ei tarvitse vastata kieltävästi tupaantuliais kutsuihin (jos siis ei kiinnostaisi)koska sellaista ei tule.
olen tällaisen pienen havainnon tehnyt, ja huomasin samalla miten idiootteja voi aikuiset ihmiset olla...on hienoa ryypätä, pettää, olla idiootti kännissä ja vielä kihoilla sillä toisille (naispuoliset siis myös)
..itte en pahemmin ryyppäile...elikkäs en ollenkaan, tupakanpoltonki lopetin, ja rakastan miestäni niin etten voisi olla niin paska että pettäisin...ehkä olen epänormaali...mutta sitten täytyy suurimman osan ihmisistä olla todella ääliöitä...pettäminen yksinään meinaan on niin alhasta...että arvoton hän joka sitä harrastaa
mutta jos tunnette haluavanne olla mukana menossa kaikessa, niin kaikki voi toteuttaa päinvastoin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on raittiuspäätöksen tekeminen todella vaikeaa. Seuraelämä jää tyystin, ellet rakasta kirmailla lestadiolaisten suviseuroissa. Vaikka rakastaisikin kirjoja ja musiikkia, ei se täytä koko elämää. Hirveän yksinäisyyden vuoksi lopetin 2,5 vuotta kestäneen raittiuden. Kyllä minusta on oikeastikin tullut hauskempi ihminen, mutta ainakin viikonlopun kapakkahauska, suuri veljeys koko ihmiskunnan kanssa, se on ääretön kupla sekin. Mikä sitten parempi - ihan yksin vai yksin ystävyyden ja ilonpidon illusiossa????
Miksi olet ollut yksin? En sylje lasiin, olen historialtani enemmän perskännimiehiä, mutta ei viikonloppukapakointi tosiaankaan ole mikään ratkaisu mihinkään. Tuntui pahalta, kun puhuit hirveästä yksinäisyydestäsi. Tarkoitatko, että sulla ei ole oman sukupuolesi (arvaan että olet nainen) ystäviä muuten kuin silloin jos lähdet heidän kanssaan kapakkaan? Vai eikö ole ollenkaan eli menetkö yksin ja tapaat porukkaa siellä? Miksi niin?
Mullakin oli melkoinen viikonloppuinen kapakka- ja kännäyskierre päällä ennen kuin löysin silloisen elämänkumppanikandidaattini - en tietenkään kapakasta (kun olen niitä perskännimiehiä) vaan deitti.netistä. Ehkä samalla konstilla sullekin voisi löytyä kirjoista ja musiikista nauttiva vähäalkoinen kaveri (sellainen kuin minä nykyään, heh, vaikka taitaisin olla yli-ikäinen). Omat kokemukseni nettitutustumisesta ovat erittäin hyvät, vaikka ei kannatakaan odottaa että kaikki heti ensi kerralla osuisi nappiin ja siinä sitten loppuikä unelmakumppanin kainalossa kyyhötettäisiin.
olemme käyneet keskusteluja jo usealla palstalla, pitäisiköhän minunkin sittenkin ottaa vakionikki käyttöön!! Toisaalta minusta on mukava ottaa nimerkki aiheen mukaan, toisaalta on hauska bongata tuttuja, kuten Sinut!
Miten neljä kisuasi voivat? Mahtaa olla aika hulina. Minulla on kaksi, joista kollipoika on vielä muhkeampi, se on kahdeksan kiloinen. Enempää ei saisi tulla painoa, se on terveen kissan yläraja!
Nyt tilanteeni on parempi, olen Suomessa, asun kohtalaisen kokoisessa kaupungissa ja olen löytänyt työn, jossa todella viihdyn, tapaan mukavia ja älykkäitä ihmisiä ja saan kehittää itseäni.
Kolme vuotta sitten jäin leskeksi, vieraassa maassa, istua nökötin kotona, yritin toipua, makasin altaan reunalla täyttäen ristikoita ikivanhoista naistenlehdistä.... Silloin olin aivan tipaton, sillä tunnen itseni, mikäli olisin ryhtynyt naukkailemaan tuloksena olisi ollut katastrofi!! Tosin sitten juhlat olivat tylsähköjä, kävin, juttelin, viihdyinkin - kymmeneen asti..... Mutta eihän leskien olekaan soveliasta pitää hauskaa....
Odotin paljon Suomeen tulolta, ennen kaikkea ajattelin löytää itselleni partnerin. Olisi sielläkin ollut kiinnostuneita, mutta sen kaiken jälkeen jotenkin olin väsynyt "kielillä puhumiseen", halusin takaisin ja puhua omalla kielelläni.
No, paluun jälkeen totesin, että vaikka kieli onkin suomeksi kutsuttua, ei kukaan ymmärrä minua senkään vertaa kuin siellä.... Ja lisäksi vaadin (yksinolo tekee ronkeliksi!) mieheltä liikaa - ennen kaikkea älykkyyttä..... Älä nouse takajaloillesi, onhan älykkäitäkin miehiä olemassa, ne ovat vain sitten ikävä kyllä niin älykkäitä että kaihtavat seuraani!!!! (itseiva paras iva...)
On minulla ystäviä ja tuttavia, olen oikeastaan ihan hauska ihminen, selvänä ja ei-selvänä. Ja kun on sosiaalista elämää, uskallan juodakin, se on aivan eri asia kuin yksin korvessa. Mutta olen kyllä itsekin - vaikkein se nk. hienolle naiselle sovikaan - perskännityyppiä. Joskus vähän nolottaa... Ja välillä hälytyskellot soivat, olen selvästi riskityyppiä, havaitsen seuraavana aamuna mustikkamehun sijasta hörppiväni siideriä - ai kun helpottaa... Vaarallista!
Eli tuo yksinäisyyspurkaus - minulla on siis työ ja ystäviä - mitä oikein valitan!! Kai se kainaloisen puuttuminen on niin vakava paikka, että käyttää sanaa "yksin". Ja eläintarhakin, ei pitäsi olla syytä itsesäälissä rypemiseen!
minkä arvoinen on kaveruus/ystävyys jonka pohjana on alkoholi ja kapakat?
no ehkä olen vain tylsä pieni ihminen joka ei kykene ymmärtämään...mutta kun itse lopetin *humaloitumisen* eli viikonloppukännäämisen niin ei pahemmin niitä niinsanottuja kavereita/ystäviä enää näkyny...soitettiin vaan ja itkettiin että "ku sinä et enää meidän kanssa ole"
...kai se on niin että viina yhdistää...
ja viinan voimalla saa pettää ja olla idiootti toisia kohtaan...sanotaan vaan että "humalan piikkiin"
on mulla kavereita enkä ole yksinäinen, pidän näitä kavereita paljon arvokkaampina kuin niitä jotka katosivat alkoholin myötä...ja pidän tällaisia kaveruus suhteita paljon terveempinä...eikä mulla ole tarvetta päästä pätemään ja itseäni tarjoomaan jonnekki haisevaan baariin... ja mulla on jopa se lämmin kainalokin, eikä elämä toisaalta vois olla paremmin, muutamaa pientä häviämätöntä ongelmaa lukuunottamatta.
ja en tod. kirmaile lestadiolaisten suviseuroissa, huomauttaisin että mielenkiintoista elämää on kapakan ulkopuolellakin...
mutta itsehän aloitit keskustelun juuri toteamalla, että siten jää ulkopuoliseksi. Joskus se ulkopuolisuuden tunne ja yksin olo, varsinkin kaikenlaisten pitkien pyhien aikana, on niin ankeaa, että sitten mielummin lähtee sinne savuiseen kapakkaan (ja tuulettaa vaatteitaan piiitkään sen jälkeen) ja on niin mukavaa että... Seuraavana aamuna (enkä nyt puhu varsinaisesti krapulasta) on tyhmä pönttö olo, mitä tuokin nyt hyödytti, paljonko meni rahaa, hitto kuinka letti löyhkää....
Sen sijaan en allekirjoita välttämätöntä yhteyttä alkoholin, kapakan ja pettämisen kanssa. En ole pettänyt miestäni (silloin kun vielä oli) juovuspäissäni, ja nytkin vapaanaollessani flirttaan kyllä baaritiskillä, mutta yksin olen aina vuoteeseeni (hyvä vai paha??? en tiedä....) päätynyt.
tarkoitin lähinnä ulkopuolisuutta työpaikalla, jos ei ole asiaan kuuluvaa asiaa niin sillon ei voi oikein olla mukanakaan. mutta en elämääni elä työpaikkani mukaan,on muutakin siis. se vaan on hassua että miksi ihminen joka ei juo/polta ja elää muutenkin suht "säädyllistä ja rauhallista" (omalla tavallaan)elämää, joutuu ulkopuoliseksi, miksi tällaista ihmistä pidetään epänormaalina (niinkuin mullekin on sanottu)ja miksi ihmeessä pitää jokaviikko ma-pe toitottaa samaa paskaa siitä mitä on tullu toilailtua ja kun ei muista kenen sängystä heräs
eihän kaikki juu petä kännissäkään, mutta olen nyt kolmen viikon ajan saanut kuulla siitä miten pari työkaveria on muutamana perättäisenä viikonloppuna käynyt pettämässä miestään millon missäkin ja kenen kanssa. ja se on hänestä ja toisista hienoa...ei yhtään paheksuttavaa...mulle vaan santoaan että älä sano mitään.
yks huvittava asia on kanssa se että mietitään että mistähän saisi rahaa kun tarviis ostaa ruokaa mm. lapselle, tai sitten että kengät on rikki ja pitäs saada uudet, mutta ei oo rahaa. samaan hengenvetoon sanotaan että mitä jos lähdettäs viikonloppuna kapakka kierrokselle. sehän se ei rahaa ime yhtään.
no...jokainenhan elää miten elää...mutta pistää miettimään kenellä on mikäkilaiset arvomaailmat.
Tuosta tulee eittämättä mieleen, että kysymyksessä on matalan koulutustason ammattiryhmä, en ole ikinä 20-vuotisen työurani aikana kohdannut tuollaisia keskusteluja. Jopa satunnainen krapula-aamu on sellainen asia, josta ei tiedoteta, vaan nolona pureskellaan pastillia!
ehkei olla huippukoulutettuja mutta tuskin koulutustasolla on suurtakaan merkitystä siihen millaisia talipäitä ihmiset ns. vapaa-ajallaan ovat.
sika on sika, oli sitten takana kiertokoulu takaperin tai kolme tutkintoa ja kahdeksan kieltä... Mutta taas niillä tekemisilä repostelu, ei ainakaan minun tuntemani (ei-akateeminen toimihenkilö) naisporukka tee sitä.