Sillä vapaus ja luottamus ovat ihme
Se on ihmettä,
jossa Vapahtajan käsi
siunaten koskettava
voi sitoa yhteen kaksi,
joita eivät enää yhdistä ruosteiset kettingit
Se sattuu kyllä, rakkaani, mutta
kestämmehän me sen?
Sattuu kun näitä siteitä välillämme
leikataan poikki
Ja valehteleva ääni puhuu: teidän rakkautenne
tuhotaan
Ja hylkäämisen henki sanoo:
tämä on yksin jättämistä
Mutta taivaallinen tuuli kertoo meille
ei, tämä on rakkautta
Astua ihmisenä olemisen kipuun syyttämättä, vaatimatta
Suostua katsomaan
minkä väylän taivas avaa,
vapaille laivoille
___ ___ ___
Kylmän kaupungin kaduilla 2/4
Kylmillä kaduilla
jokainen ihminen etsii lämpöä
ja turvallisuutta
toisesta
Ihmisistä ja asioista, omasta sielustaan
ja tarpeistaan, niiden tyydyttymisestä
Mutta minä seisahduin
Jostain kaukaa, kadun päästä
tulvi valoa, se muutti näkymät, aloin nähdä
Näyteikkunan pinnalta
kuin peilistä
omat kasvoni, nämä
Kylmät kadut - ja jokainen ihminen, kuin minä
kaipaa lähelle toista,
sielussani
Jeesus sanoi: katso ja kuuntele
Minä katsoin ja kuuntelin,
aloin itkeä
Auta minua Jeesus etsimään sinua
enemmän kuin tarpeideni tyydyttymistä
Löytääkseni ihmisen
Näillä kylmillä kaduilla, joita rakkautesi lämmittää
Löydän tarpeideni alta
syvemmän, tarpeen olla sinun kanssasi
Kulkea sinun kanssasi, rakastaa
niinkuin sinä rakastat, Herra
Sielussani
Se on ihmettä,
jossa Vapahtajan käsi
siunaten koskettava
voi sitoa yhteen kaksi,
joita eivät enää yhdistä ruosteiset kettingit
Se sattuu kyllä, rakkaani, mutta
kestämmehän me sen?
Sattuu kun näitä siteitä välillämme
leikataan poikki
Ja valehteleva ääni puhuu: teidän rakkautenne
tuhotaan
Ja hylkäämisen henki sanoo:
tämä on yksin jättämistä
Mutta taivaallinen tuuli kertoo meille
ei, tämä on rakkautta
Astua ihmisenä olemisen kipuun syyttämättä, vaatimatta
Suostua katsomaan
minkä väylän taivas avaa,
vapaille laivoille
___ ___ ___
Kylmän kaupungin kaduilla 2/4
Kylmillä kaduilla
jokainen ihminen etsii lämpöä
ja turvallisuutta
toisesta
Ihmisistä ja asioista, omasta sielustaan
ja tarpeistaan, niiden tyydyttymisestä
Mutta minä seisahduin
Jostain kaukaa, kadun päästä
tulvi valoa, se muutti näkymät, aloin nähdä
Näyteikkunan pinnalta
kuin peilistä
omat kasvoni, nämä
Kylmät kadut - ja jokainen ihminen, kuin minä
kaipaa lähelle toista,
sielussani
Jeesus sanoi: katso ja kuuntele
Minä katsoin ja kuuntelin,
aloin itkeä
Auta minua Jeesus etsimään sinua
enemmän kuin tarpeideni tyydyttymistä
Löytääkseni ihmisen
Näillä kylmillä kaduilla, joita rakkautesi lämmittää
Löydän tarpeideni alta
syvemmän, tarpeen olla sinun kanssasi
Kulkea sinun kanssasi, rakastaa
niinkuin sinä rakastat, Herra
Sielussani
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaan tietenkin
Kylmän kaupungin kaduilla 3/4.
Hei,
kiitos näistä runoistasi.
Luin muualta yhden: NäilläLaivoillaOnSielu2.
Lattaisitko ne kaikki tähän?
Lukisin niitä mielelläni (varmaan moni muukin).
Pidän näistä valtavasti.
Santelipuukukka:
Astua ihmisenä olemisen kipuun syyttämättä, vaatimatta
Suostua katsomaan
minkä väylän taivas avaa
************** ***************
Kylmät kadut - ja jokainen ihminen, kuin minä
kaipaa lähelle toista,
sielussani
Jeesus sanoi: katso ja kuuntele
Minä katsoin ja kuuntelin,
aloin itkeä
Auta minua Jeesus etsimään sinua
enemmän kuin tarpeideni tyydyttymistä
Löytääkseni ihmisen
*****************
Laita ne muutkin runot tähän!
Please!
mutta en nyt ehdi.
Perjantaina.
tai laita hakusanaksi santelipuukissa, sillä tavalla löytyvät vaivattomasti.
Tuli muuten pieni kirjoitusvirhe tuohon nimimerkkiini, olisi pitänyt olla santelipuukissa, mutta kirjoitin santelipuukukka.
Kaksi laivaa merellä sidottuina toisiinsa
ruosteisin kettingein
Niin monien pyörteiden
sysättävinä
suuntaan ja toiseen
Tätäkö on rakkaus?
Näillä laivoilla on sielu:
kuinka niihin sattuukaan
kun kettinkiä niiden välillä
aletaan leikata poikki
Tätä ruosteista kettinkiä
jonka kautta rakkaus aina on tullut
todeksi
Voiko tapahtua ihme?
Uskallammeko päästää irti toisistamme?
Annammeko taivaallisen käden
leikata irti siteet, joiden kautta
helvetin pimeydet sieluissamme
ovat syöksyneet toisiimme
ruosteisia kettinkejä pitkin?
Voi tapahtua ihme, voihan?
Laiva ajattelee:
onko mahdollista, ensimmäistä kertaa elämässäni
rakastaisin omana itsenäni
toista ihmistä
hänenä itsenään, ilman vaatimusten
mustasukkaisuuksien, hylkäämisen hengen
ja kuoleman
kettinkien kitinää?
Kaksi laivaa merellä
sidottuina toisiinsa
ruosteisin kettingein
Rakastaen, ja sielunsa haavoissa
aina avaten sisimpänsä valheille
jotka turmelevat rakkauden
Toivovat
että voisivat päästää irti
Astua ihmeeseen
Sillä vapaus ja luottamus ovat ihme
Se on ihmettä,
jossa Vapahtajan käsi
siunaten koskettava
voi sitoa yhteen kaksi,
joita eivät enää yhdistä ruosteiset kettingit
Se sattuu kyllä, rakkaani, mutta
kestämmehän me sen?
Sattuu kun näitä siteitä välillämme
leikataan poikki
Ja valehteleva ääni puhuu: teidän rakkautenne
tuhotaan
Ja hylkäämisen henki sanoo:
tämä on yksin jättämistä
Mutta taivaallinen tuuli kertoo meille
ei, tämä on rakkautta
Astua ihmisenä olemisen kipuun syyttämättä, vaatimatta
Suostua katsomaan
minkä väylän taivas avaa,
vapaille laivoille
- - -
Toivoisin voivani purjehtia kanssasi eteenpäin
ilman ruosteisten kettinkien kitinää
Toivoisin voivani
purjehtia vierelläsi uuteen aamuun,
jossa kuulumme toisillemme vapaina
Valossa
(10.11.2004)
pysähtynyt
- on sydän!
Käsi lepää pöydällä,
kirjoittamaan väsynyt
Se tahtoisi koskettaa
kasvojasi, pöydän tuolla puolen
odottavia -
Otsaa, nenän kaarta
Korvan nipukkaa
Olkapäätä
Käsi lepää pöydällä, tarttuu taas
kynään, kirjoittaa, painaa
tietokoneen päälle, lopettaa lepäämästä,
väsyttää itsensä, etsii
eikä löydä -
Käsi odottaa pöydällä
Sydäntä, jolle sydän uskaltaisi
avautua, kasvoja, joita vasten saisi
painaa omat kasvonsa, pelkäämättä
erehdystä, hylkäämistä, kipua
Sydän?
Pakenee sanoihin, paljouteen -
Kirjoittava käsi:
Käsi lepää pöydällä,
kirjoittamaan väsynyt
Se tahtoisi koskettaa
...
Sumussa näen selkeästi
olevani eksyksissä:
kun esineiden ääriviivat
ovat kyllin sameat, huomatakseni
missä olen, tie edessä hukkuu harmaaseen
josta ei saa otetta
Tiedän olevani tässä
Kiitos, Jumala, sumusta!
Mutta jos ja kun ääriviivat ovat selkeät?
mitä sitten, ihminen:
tiedän mitä rakastan ja miksi, kuinka
kuljen, missä kohden, voin sen kaiken
perustella Raamatulla, sanat
suussani tutut, merkitykset avatut
mielessäni, ja tie edessä
selkeä täysin
Entä jos silloin olenkin väärällä tiellä?
Oi Jumala, anna sumun tulla
että näkisin!
Anna sumun tulla, että näkisin
missä olen, että huomaisin
etten ole -
Silloin ihminen rukoilee, hapuilee ensin
ja yrittää omin voimin, uskovainenkin
Tarrautuu raamattuihinsa, tietoon, muistikuviin
karttakirjasta ja mitä vuosien varrella
on opittu, kunnes, kun mikään itsessä
ei enää auta, on pakko
pudota polvilleen ja
huutaa
Kiitos.
Kuulehan, Santelipuukukka, tiedätkö, että sinulla on oikeasti runoilijan lahja?
Ei sinun paljon tarvitsisi hioa runojasi, kun ne julkaistaisiin. Usko minua. Niin on. Ne ovat niin valmiita, ja sinua - kuka sitten oletkin :)
Jos tosiaan istut kirjastossa ja siinä ohimennen näitä kirjoitat. Lupaa, että talletat nämä itsellesi myös netin ulkopuolelle, etteivät ajan kuluessa katoa. Lupaisitko?
Mieti, jos niitä pikkaisen hioisit, kustantajalle lähettäisit. Ne julkaistaisiin, ja niistä olisi iloa ja lohtua monille.
Kiitos, että olet näitä kirjoittanut ja laittanut tänne nettiin.