Viikon aikana nähtyä kuoppiksen liepeillä

Olin kerran Citymarketissa oman lapseni kanssa pakkaamassa lahjaa, kun wc:stä alkoi kuulua huutoa ja ovea yritettiin saada sisäpuolelta auki. Menin tietysti auttamaan ja pyysin lapsia antamaan avaimen lattiaa myöten kun se oven lukon aukaisu ei muuten onnistunut. Kun ovi oli avattu ja pikkutytöt ulkona, he juoksivat äitinsä luokse, joka seisoi kauempana lapsiaan odottamassa, kertomaan että toi nainen oli oven edessä eivätkä he päässeet pois. Äiti vastasi että mennään pois ja äkkiä lähtivät siitä kauppaan.

Eräs syksy kun koulut olivat alkaneet niin ekaluokkalainen pikkupoika itki tien poskessa. Olin pyörällä liikkeellä ja kysyin mikä hätänä. Hän ei tiennyt mihin pysäkille hänen piti mennä ja oliko bussi jo mennyt. En minäkään tuota tiennyt. Lapsi muisti äitinsä nimen ja minä soitin numerotiedusteluun omasta puhelimestani. Kerroin äidille mikä oli tilanne ja lapsi sai puhua äitinsä kanssa. Lapsi kertoi haluavansa että äiti tulee hakemaan. Äiti halusi että lapsi menee odottamaan häntä musiikkiopistoon josta oli tulossakin. Koska olin matkalla siihen suuntaan itsekin niin matka jatkui kävellen.
Missään vaiheessa ei tuostakaan episodista kiitosta herunut vaan epäluulo tuntui olevan päällimmäisenä opettaja-äidillä.

Jumaleissons on asian jäljillä. Suomalainen yhteiskunta on mennyt siihen pisteeseen, että tuntemattomien, oman lähipiirin ulkopuolisten alle 18-vuotiaiden asioihin ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Ei vaikka näkisi jotain akuuttia kiusaamista tai nuoret tekemässä ilkivaltaa tai muuta.

Riski joutua oikeustoimien kohteeksi on olemassa, mahdollisesti epäily lapsiin sekaantumisesta. Myös todennäköisyys joutua rajusti pahoinpidellyksi on todellinen.

Eli ei kannata puuttua oikeastaan kenenkään ulkopuolisen asioihin vaan kannattaa pitää huoli omista asioista. Ennenvanhaan puhuttiin siitä että on velvollisuus puuttua mahdollisiin rikoksiin tai jos joku tarvitsee apua, mutta nykyään kannattaa miettiä kaksi kertaa ennenkuin tekee jotain.

Nollatoleranssit ovat pelkkää utopiaa. Sitten on sekin puoli, että jotkut voidaan leimata kiusaajiksi ja joistain ei uskota että he kuuna kullan valkeana voisivat muka edes syyllistyä kiusaamisen. Pojat ovat usein suoraviivaisempia kuin tytöt, mutta mitenkäs ryhmästä eristäminen - mielletäänkö se kiusaamiseksi? Sitten on tietysti aina netissä kiusaamisen mahdollisuus koulun ulkopuolella, jos koulussa esiintyykin mallikelpoisesti ja opettajien silmiä palvoen.

Sulla on nollatoleranssi housussa. Taidat olla Feministi.