Se, kuka pääsee taivaaseen, tuntuu askarruttavan monia. Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Jumala tuntee sydämet.
Uskon, että joudun näkemään juuri sen ihmisen tai ihmisryhmän, jonka olen tuominnut ajatuksissani tai puheissani ulkopuolelle, astelevan ennen minua sisälle taivasten valtakuntaan.
Jättäessäni ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle varaan itselleni paikan eturivistä. Mutta voi olla, että luullessani olevani ensimmäisten joukossa, jäänkin viimeiseksi.
Siksi Jeesus kehotti sisälle tulijoita asettumaan viimeiselle sijalle. Sanoohan jo vanha sananlasku, että viisas asettautuu viimeiseksi, mutta löytää itsensä eturivistä.
Uskoon tuleminen on minun uskoni mukaan asettumista viimeiselle sijalle. Se on kuolemista pois arvostelun ja tuomion hengestä.
Uskossa oleva ihminen on aina viimeinen sisälle menijä. Kaikki ovat käyneet hänen edellään, eikä hänen jälkeensä ole tulossa enää ketään.
Tällainen on uskovaisen mielenlaatu. Hän on viimeinen, joka pelastuu. Hän on vapaa tuomitsemisesta ja arvostelusta. Uskovainen ihminen on vapaa kaikesta tönimisestä ja kilpailusta. Viimeisestä sijasta ei näet synny kilpailua.
Tämä on myös Kristuksen mielenlaatu. Hän asettautui ihmisenä kaikkein viimeisimmäksi. Hänestä tuli koko maailman syntipukki. Hän meni kaikkia ihmisiä alemmas, ottaen päällensä koko maailman synnin.
"Sillä vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, hän ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti."
Se, joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Tämä on jokaisen ihmisen TIE taivaaseen. Ensin ihminen alennetaan, sitten ylennetään. Alentuminen ei välttämättä tunnu mukavalta. Kaikkein viimeinen sija merkitsee nimittäin kuolemaa lihalle.
Mutta vasta viimeiseltä sijalta voi nousta ylöspäin. Tämä on koko ylösnousemuksen salaisuus.
Jokainen ihminen käy viimeisen sijan kautta. Sillä jokainen ihminen on naulittu ristiin yhdessä Kristuksen kanssa.
Uskon, että joudun näkemään juuri sen ihmisen tai ihmisryhmän, jonka olen tuominnut ajatuksissani tai puheissani ulkopuolelle, astelevan ennen minua sisälle taivasten valtakuntaan.
Jättäessäni ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle varaan itselleni paikan eturivistä. Mutta voi olla, että luullessani olevani ensimmäisten joukossa, jäänkin viimeiseksi.
Siksi Jeesus kehotti sisälle tulijoita asettumaan viimeiselle sijalle. Sanoohan jo vanha sananlasku, että viisas asettautuu viimeiseksi, mutta löytää itsensä eturivistä.
Uskoon tuleminen on minun uskoni mukaan asettumista viimeiselle sijalle. Se on kuolemista pois arvostelun ja tuomion hengestä.
Uskossa oleva ihminen on aina viimeinen sisälle menijä. Kaikki ovat käyneet hänen edellään, eikä hänen jälkeensä ole tulossa enää ketään.
Tällainen on uskovaisen mielenlaatu. Hän on viimeinen, joka pelastuu. Hän on vapaa tuomitsemisesta ja arvostelusta. Uskovainen ihminen on vapaa kaikesta tönimisestä ja kilpailusta. Viimeisestä sijasta ei näet synny kilpailua.
Tämä on myös Kristuksen mielenlaatu. Hän asettautui ihmisenä kaikkein viimeisimmäksi. Hänestä tuli koko maailman syntipukki. Hän meni kaikkia ihmisiä alemmas, ottaen päällensä koko maailman synnin.
"Sillä vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, hän ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti."
Se, joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Tämä on jokaisen ihmisen TIE taivaaseen. Ensin ihminen alennetaan, sitten ylennetään. Alentuminen ei välttämättä tunnu mukavalta. Kaikkein viimeinen sija merkitsee nimittäin kuolemaa lihalle.
Mutta vasta viimeiseltä sijalta voi nousta ylöspäin. Tämä on koko ylösnousemuksen salaisuus.
Jokainen ihminen käy viimeisen sijan kautta. Sillä jokainen ihminen on naulittu ristiin yhdessä Kristuksen kanssa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kub sinäkin nyt julistat kaikki sinne viimeiselle riville, takapenkkiin, (siellä on muuten nykyajan fariseukset ), niin ylensit itsesi saarnaajan tuoliin, eli "pönttöön", vai onko se pulpetti ?
Aina kun tällä palstalla "sanelee" jotakin, niinkuin nyt sinä osoitit kaikille "kuulujoillesi" sen viimeisen paikan, itse ollessasi siellä korokkeella, vähän yläpuolella kuulijoiden.
Tässä vaan on se ristiriitainen paikka määritellä kenenkään paikkaa, nostamatta itseään kaikkien muiden yläpuolelle.
Olen ulkopuolella keskustelen, mutta sitä seuranneen taas kerran voin vain puristella päätäni;
tätäkö on kristittynä oleminen;
-riitaa
-ivaa
-toisen ihmisen haukkumista
Sorry taisin nostattaa itseni jonnekin tuomarin paikalle, Hiivin taas pöydän alle piiloon, enkä sano enää mittään.....hys
pönttöpuheelta kuulostanut, kun rehellisesti tunnusti mielenterveyspotilas olevansa. Se oli järkevä puhe mielenterveyspotilaalta.
"Mielenterveyspotilas" heitti harvinaisen hienon jutun. Mielestäni hänen kommenteissaan oli juuri sitä lähesymistapaa, jota olen kummeksuen täältä turhaan etsinyt: elämänkokemuksen sanelemaa nöyryyttä.
Kiitokseni "potilaalle" ;-)
Olevainen, joku toimii Sinun tyylilläsi, miksi moitit?
Uskon, että joudun vielä avaamaan kumartaen taivaan portin sille, jolta olin sen itse sulkenut.
Muistellaanpa mitä tapahtui Esterin kirjassa Haamanin ja Mordokain välillä.
Ensiksikin Haaman, joka oli suunnitellut itse istuvansa Mordokain kustannuksella kuninkaallisesti ratsun selkään, joutuikin pukemaan Mordokain kuninkaalliseen pukuun ja kuljettamaan häntä hevosen selässä kaupungin torilla huutaen hänen edellänsä: "Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa."
Lopuksi Haaman vielä ripustettiin hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. Näin kävi miehelle, joka ylensi itsensä. Hänet alennettiin.
Menipä siis myös Mordokai saman portin kautta. Päästäkseen ensimmäiseksi, hänen täytyi ensin tulla viimeiseksi. Sellainen on ristin tie.
vaan sitä, että jos täällä alkaa asettamaan ihmisiä eri tasoille, ja riveille, pakostakin koroittaa itsensä "järjestelijän" ja tuomarin rooliin.
En mielestäni ole astellut ihmisiä taivaanportille minkäänlaiseen jäjestykseen, taivaaseen menijät kyllä valitsee Jumala, me voimme vaan uskoa ja toivoa pääsevämme joskus perille, ja ohjata sinne muitakin, niillä arkumenteillä, mitä on Jumalan armosta saanut Sanasta Pyhän Hengen kautta oppia, onko sitten oppinut vai ei, se ratkeaa sitten kun on kerran taivaassa, missä teot tutkitaan, jokaisen meistä.
Siksi olisikin hyvä vaan tutkailla omaa povea, sieltä sisäpuolelta.
Siunausta vaan "mielenterveyspotilaalle."
Kerro mitä on nöyryys? Oletko nöyrä? Itsestäni ja omasta nöyryydestä en tiedä.
Nöyryys on syvää luottamusta Jumalan oikeudenmukaiseen tahtoon. Nöyryys on taitoa erottaa oma tahto Jumalan tahdosta. Nöyryys on Oivallusta Jeesuksessa Kristuksessa, taitoa erottaa oikea väärästä, taistella oikeitten asioitten puolesta, ymmärtää Jumalan "SANAN" sijasta Jeesuksen "SANOMA".
Raamattu on kirja. Kuollutta tekstiä, mustaa valkoisella, ellemme lue sitä siinä rakkauden valossa, jonka Jeesus lukijalle luovuttaa.
Raamatun lukeminen kirjain kirjaimelta ilman ymmärrystä Jeesuksen rakkauden sanomasta on kuollutta tavaamista. Ymmärtämätöntä oppien tankkaamista.
Nöyryys on taitoa luopua omista pyyteistä ja antaa elämä Kristukselle.
Vain Jeesus tietää olenko minä nöyrä.
Seuraan Jeesusta, ja mielestäni Jeesus taisteli oikeitten asioitten puolesta. Mikäli ihminen ei osaa enää erottaa hyvää pahasta ilman lainkirjaimen tavaamista, on hän eksynyt siitä joukosta jota Jeesus johdattaa.
Ei mielenterveyspotilas ole mitenkään etusijalla taivaaseen menossa. Ei sinulla ole kenellekään tuomiovaltaa, eli tuomitsit vain itsesi. Ei taivaaseen pääse kuin henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen joka sekin on Jumalan lahja.
Siunausta Sinulle ja voimia kilvoitteluun!
Kummallista, että väität minun olevan menossa etusijalla taivaaseen sekä tuomitsevan toisia. Luitko ollenkaan kirjoituksiani? Vai tulivatko ne niin kohti, että jouduit puolustus kannalle?
Jos olen menossa taivaaseen, tiedän meneväni sinne vihon viimeisenä ja yksin armosta. Ei yksikään voi jäädä minua huonompana tai suurempana syntisenä sen ulkopuolelle.
Enkö siis ole tuominnut vain juuri itseni kuolemaan ja kadotukseen ennen kaikkia muita ihmisiä?
Eli se siitä tuomiosta sekä etusijasta. En kilpaile sinun kanssasi, sillä olen viimeisellä sijalla, eikä siitä ole tapana syntyä kilpailua.
Käy siis kaikessa rauhassa edelläni kilvoittelun tiellä, ja kiitä Jumalaa uskostasi sekä varmuudestasi.
Uskokaa Allahiin ja pelastukaa te hurskastelijat.
edellyttää täydellistä kristuksen tuntemista, Filp.3:10 "hänen ylösnousemisensa voiman, hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, 11. jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista."
Pitikö Paavali toisena ja ainoana vaihtoehtona loputonta helvetinliekeissä käristymistä? Kokonaan toisenlainen sävy on hänellä muistakin vaihtoehdoista: 1.Kor.3:21. "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä, sillä kaikki on teidän, 22. teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen ja Kristus on Jumalan."
Jeesus opettaa, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäsiksi.
Paavali puolestaan puhuu ylösnousemuksesta näin: "...esikoisena Kristus". Tässä toteutuu Jeesuksen sanat "Ensimmäisenä viimeinen".
Kristuksesta näet tuli alennustilassaan kaikista ihmisistä viimeinen. Siksi hän on myös kaikista ihmisistä ensimmäinen.
"Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman..."
Jeesuksen seuraaminen on kulkemista kohti viimeistä sijaa. Siksi se on kulkemista kohti ylösnousemuksen armoa.
On kuin Jeesus sanoisi "Etsikää viimeistä sijaa, niin te löydätte Minut, ja kun te löydätte Minut, te löydätte elämän."
Kun Paavali puolestaan sanoo "Olen syntisistä suurin", on kuin hän sanoisi "Olen kaikista ihmisistä se viimeinen joka pelastuu."
Jos sanon, että vain ne pelastuvat, jotka uskovat Jeesukseen, asetan itseni niiden edelle, jotka eivät minun mielestäni ole uskovia. Edellyttäen tietenkin, että luen itseni kuuluvaksi niihin, jotka uskolla pelastuvat.
Voi siis hyvin olla, että uskostani on tullut vain keppihevonen, jolla korotan itseni eturiviin. Jos uskoni on tällaista laatua, saatan hyvinkin löytää vielä itseni kaikkien muiden ihmisten jäljestä.
On välillä hyvä tarkistaa, onko usko vienyt minut eturiviin vai onko se laittanut minut etsimään viimeisiä sijoja.