Maksimisyke ???

Syke ja wattien lisäksi tarvitaan tietenkin myös pituus, paino syntymäaika.

miksu kirjoitti:

Syke ja wattien lisäksi tarvitaan tietenkin myös pituus, paino syntymäaika.

Hmmm mistäköhän noi löytyvät testipaperistako? Itse asiassa emme saaneet mitään syketietoja testin aikana.Testi tehtiin muuten vierunmäellä.

Tällähetkellä olen jättänyt sulkapallon pois loukkaantumisen takia ja liikunta tällä hetkellä käsittää: vaellusretkiä lappiin 2-3 kertaa/v ja sauvakävelyä n. 2 kertaa/vk.

Sauvakävelyssä harjoituksen kesto on vähän yli 1h ja sykerajat ovat 160/120 tosin kovissa harjoituksissa syke on noussut 175 ja enkä ole tuntenut minkäänlaista pahanoloa tai edes erittäin kovaa hengästymistä. Keskiarvo syke harjoitteessa on n. 133-144 vaihtelu riippuu vähän maastosta.

Olen huomannut hapenottokykyni kohonneen tässä viimeaikoina.

Liittyen maksimisykkeeseen havaitsin asian v.1998 eli olin juoksulenkillä ja syke nousi mäessä 191 ja enkä tuntenut silloinkaan minkäänlaista pahanoloa tms. Ikäni oli silloin 39 ja maksimisykkeeni tuolla kaavalla olisi kai ollut 181.

Tietenkin maksisyke tieto olisi kai itsellekin tärkeä harjoittelun kannalta olenkin pohtinut ensi keväällä menemistä suoraan kuntotestiin(juoksumatto), joka kai tarkoittaa maskia naamarilla kohovaa kulmaa.

Thomas kirjoitti:

Hmmm mistäköhän noi löytyvät testipaperistako? Itse asiassa emme saaneet mitään syketietoja testin aikana.Testi tehtiin muuten vierunmäellä.

Tällähetkellä olen jättänyt sulkapallon pois loukkaantumisen takia ja liikunta tällä hetkellä käsittää: vaellusretkiä lappiin 2-3 kertaa/v ja sauvakävelyä n. 2 kertaa/vk.

Sauvakävelyssä harjoituksen kesto on vähän yli 1h ja sykerajat ovat 160/120 tosin kovissa harjoituksissa syke on noussut 175 ja enkä ole tuntenut minkäänlaista pahanoloa tai edes erittäin kovaa hengästymistä. Keskiarvo syke harjoitteessa on n. 133-144 vaihtelu riippuu vähän maastosta.

Olen huomannut hapenottokykyni kohonneen tässä viimeaikoina.

Liittyen maksimisykkeeseen havaitsin asian v.1998 eli olin juoksulenkillä ja syke nousi mäessä 191 ja enkä tuntenut silloinkaan minkäänlaista pahanoloa tms. Ikäni oli silloin 39 ja maksimisykkeeni tuolla kaavalla olisi kai ollut 181.

Tietenkin maksisyke tieto olisi kai itsellekin tärkeä harjoittelun kannalta olenkin pohtinut ensi keväällä menemistä suoraan kuntotestiin(juoksumatto), joka kai tarkoittaa maskia naamarilla kohovaa kulmaa.

Lue lisää

Testipaperista pitäisi löytyä kaikki oleellinen tieto. Maksimitestin voi tehdä myös pyörällä! En sitten tiedä haluatko että koko suomi näkee tuloksesi jos lasken sen eri maksimisykkeellä sinulle. Voit tietysti laittaa sähköpostiosoitteesi niin voin siihen vastata.

miksu kirjoitti:

Testipaperista pitäisi löytyä kaikki oleellinen tieto. Maksimitestin voi tehdä myös pyörällä! En sitten tiedä haluatko että koko suomi näkee tuloksesi jos lasken sen eri maksimisykkeellä sinulle. Voit tietysti laittaa sähköpostiosoitteesi niin voin siihen vastata.

Lue lisää

Joo pitää kattoo siitä paperista kun menen kotiin...

miksu kirjoitti:

Syke ja wattien lisäksi tarvitaan tietenkin myös pituus, paino syntymäaika.

Mihin tuota pituutta tuloksen laskennassa tarvitaan? Silloin sen ymmärtäisi, jos Jacksonin non-Ex -mallilla lähdettäisiin ennustamaan VO2maxia ja sitä kautta oletettuja testissä käytettäviä tehoja, koska tuossa mallissa tarvitaam BMI. Mutta lisäksi pitäisi kysyä myös liikunta-aktiivisuus.
Oikeastaan tuossa tarvitsisi vielä tietää käytetty maksimityötehon muuntokaava hapenotoksi (ACSMin kaava, 12,48 -kertoiminen vai 12,35-kertoiminen) sekä kuntoluokitustaulukko (Schwartz & Reibold vai sen 5-portainen muunnelma vai joku muu)
Syntymäajaksi 44-vuotiaalle saisin noin suurinpiirtein vuoden 1960
Tuo 220-ikä ei kyllä ole Suomessa suositus epäsuoraan submax pp-ergotestiin. Se on 208-(0,65*ikä)

jma kirjoitti:

Mihin tuota pituutta tuloksen laskennassa tarvitaan? Silloin sen ymmärtäisi, jos Jacksonin non-Ex -mallilla lähdettäisiin ennustamaan VO2maxia ja sitä kautta oletettuja testissä käytettäviä tehoja, koska tuossa mallissa tarvitaam BMI. Mutta lisäksi pitäisi kysyä myös liikunta-aktiivisuus.
Oikeastaan tuossa tarvitsisi vielä tietää käytetty maksimityötehon muuntokaava hapenotoksi (ACSMin kaava, 12,48 -kertoiminen vai 12,35-kertoiminen) sekä kuntoluokitustaulukko (Schwartz & Reibold vai sen 5-portainen muunnelma vai joku muu)
Syntymäajaksi 44-vuotiaalle saisin noin suurinpiirtein vuoden 1960
Tuo 220-ikä ei kyllä ole Suomessa suositus epäsuoraan submax pp-ergotestiin. Se on 208-(0,65*ikä)

Lue lisää

no huhu

jma kirjoitti:

Mihin tuota pituutta tuloksen laskennassa tarvitaan? Silloin sen ymmärtäisi, jos Jacksonin non-Ex -mallilla lähdettäisiin ennustamaan VO2maxia ja sitä kautta oletettuja testissä käytettäviä tehoja, koska tuossa mallissa tarvitaam BMI. Mutta lisäksi pitäisi kysyä myös liikunta-aktiivisuus.
Oikeastaan tuossa tarvitsisi vielä tietää käytetty maksimityötehon muuntokaava hapenotoksi (ACSMin kaava, 12,48 -kertoiminen vai 12,35-kertoiminen) sekä kuntoluokitustaulukko (Schwartz & Reibold vai sen 5-portainen muunnelma vai joku muu)
Syntymäajaksi 44-vuotiaalle saisin noin suurinpiirtein vuoden 1960
Tuo 220-ikä ei kyllä ole Suomessa suositus epäsuoraan submax pp-ergotestiin. Se on 208-(0,65*ikä)

Lue lisää

Suomessa submax testeihin käytetään WHO standardia
Maksimisyke 220-ikä perustuu ACSM suositukseen mutta voidaan laskea myös KELAN autoklinikkatutkimukseen perustuvaan 205-1/2*ikä
Laskukaavassa ei tule esille pituutta eikö BMI.tä mutta tiedot on kuitenkin hyvä tietää kuten myös RR ja RPE. Kuntoluokituksessa suomessa on käytössä viitearvot (v02max)jotka perustuvat Paavo Nurmi keskuksessa tehtyyn tutkimukseen.

miksu kirjoitti:

Suomessa submax testeihin käytetään WHO standardia
Maksimisyke 220-ikä perustuu ACSM suositukseen mutta voidaan laskea myös KELAN autoklinikkatutkimukseen perustuvaan 205-1/2*ikä
Laskukaavassa ei tule esille pituutta eikö BMI.tä mutta tiedot on kuitenkin hyvä tietää kuten myös RR ja RPE. Kuntoluokituksessa suomessa on käytössä viitearvot (v02max)jotka perustuvat Paavo Nurmi keskuksessa tehtyyn tutkimukseen.

Lue lisää

Suomessa kuntotestaus on villiä ja vapaata, mikä on johtanut hyvin erilaisiin toimintatapoihin ja sitä kautta erilaisiin testimenetelmiin ja tulkitsemistapoihin. Vuodesta 1990 silloinen LIITE ry ja vuodesta 2002 LTS ovat toimineet kuntotestaustoimintaa tarkkailevina tahoina pyrkien yhtenäistämään testauskäytäntöjä. Tällä toiminnalla on käsittääkseni kentän laaja hyväksyntä, ainakin jos katsoo vaikka viimeisimpien kuntotestauksen neuvottelupäivien antia.
Yksi tapa pyrkiä yhtenäistämään testauskäytäntöjä on koulutuksen lisäksi kirjallisen materiaalin tuottaminen. LIITE ry tuotti kolme Kuntotestauksen perusteet -kansiota, joissa oli suosituksia yhtenäisiksi testauskäytännöiksi. Viimeisin materiaali, noiden kansioiden suora seuraaja, on LTS:n julkaisema Kuntotestauksen käsikirja tältä vuodelta. Siinä epäsuora submax pp-ergotesti on suositeltu kyllä WHON:n mallilla, mutta Suomeen sovellettuna versiona.
Maksimisykkeen kohdalla kirjassa todetaan, että Tanakan ym. meta-analyysin (2001) mukaan 220 - ikä aliarvioi selvästi vanhimpien henkilöiden maksimisykettä. Pahaimman arvion antaisi kaava 208-(0,7*ikä). Tätä lähellä on Jonesin kaava 210-(0,65*ikä), joka on suositus tuossa suomalaisessa sovelluksessa. Aikaisemmassa viestissäni oli siis tällä kohdin virhe, anteeksi.
RR:n tarpeellisuudesta testissä ollaan montaa mieltä. Sen mittaaminen luotettavasti on useimmille testaajille vaikeaa. Mutta se kyllä tuo lisäinfoa testattavasta. RPE tulee ehdottomasti kysyä, koska se on yksi kriteeri tesin luotettavuuden kannalta riittävän kuormitustason saavuttamiseksi. Lisäksi RPE:n nousua voidaan käyttää yhtenä muuttujana esimerkiksi ventilaatiokynnyksen tai sykevariaation poistumispisteen ohella arvioitaessa maksimisykettä.
Kuntoluokituksessa oli todella Suomessa käytössä Paavo Nurmi -keskuksen viitearvot, mutta 1998 käyttöön otettiin Schwartz&Reiboldin 7-portainen asteikko, koska se oli huomattavasti laajempi ja perustui suoralla menetelmällä mitattuihin aineistoihin. Tosin tuosta 7-portaisuudesta on tehty Suomessa parikin muunnelmaa 5-portaiseksi. toisessa 2-ja 3-luokat samoin kuin 5- ja 6-luokat on yhdistetty, toisessa taas kaksi alinta ja kaksi ylintä. Paavo Nurmi-keskus muuten käyttää nykyisin Schwartz&Reiboldia.
Tuo WHO:n Suomeen sovellettu versio eroaa alkuperäisestä myös maksimitehon laskentakaavan (12,35*maxteho) (3,5*kehon paino) osalta, samoin maksimitehon arviointi tapahtuu puhtaalla regressiosuoralla, ei enää viimeinen kuorma ja kahden ensimmäisen keskiarvo -periaatteella.
Suosittelisin Miksua päivittämään hieman tietoja epäsuoran pp-ergotestin osalta Suomessa, ihan yhtenäisten testikäytäntöjen vuoksi.

jma kirjoitti:

Suomessa kuntotestaus on villiä ja vapaata, mikä on johtanut hyvin erilaisiin toimintatapoihin ja sitä kautta erilaisiin testimenetelmiin ja tulkitsemistapoihin. Vuodesta 1990 silloinen LIITE ry ja vuodesta 2002 LTS ovat toimineet kuntotestaustoimintaa tarkkailevina tahoina pyrkien yhtenäistämään testauskäytäntöjä. Tällä toiminnalla on käsittääkseni kentän laaja hyväksyntä, ainakin jos katsoo vaikka viimeisimpien kuntotestauksen neuvottelupäivien antia.
Yksi tapa pyrkiä yhtenäistämään testauskäytäntöjä on koulutuksen lisäksi kirjallisen materiaalin tuottaminen. LIITE ry tuotti kolme Kuntotestauksen perusteet -kansiota, joissa oli suosituksia yhtenäisiksi testauskäytännöiksi. Viimeisin materiaali, noiden kansioiden suora seuraaja, on LTS:n julkaisema Kuntotestauksen käsikirja tältä vuodelta. Siinä epäsuora submax pp-ergotesti on suositeltu kyllä WHON:n mallilla, mutta Suomeen sovellettuna versiona.
Maksimisykkeen kohdalla kirjassa todetaan, että Tanakan ym. meta-analyysin (2001) mukaan 220 - ikä aliarvioi selvästi vanhimpien henkilöiden maksimisykettä. Pahaimman arvion antaisi kaava 208-(0,7*ikä). Tätä lähellä on Jonesin kaava 210-(0,65*ikä), joka on suositus tuossa suomalaisessa sovelluksessa. Aikaisemmassa viestissäni oli siis tällä kohdin virhe, anteeksi.
RR:n tarpeellisuudesta testissä ollaan montaa mieltä. Sen mittaaminen luotettavasti on useimmille testaajille vaikeaa. Mutta se kyllä tuo lisäinfoa testattavasta. RPE tulee ehdottomasti kysyä, koska se on yksi kriteeri tesin luotettavuuden kannalta riittävän kuormitustason saavuttamiseksi. Lisäksi RPE:n nousua voidaan käyttää yhtenä muuttujana esimerkiksi ventilaatiokynnyksen tai sykevariaation poistumispisteen ohella arvioitaessa maksimisykettä.
Kuntoluokituksessa oli todella Suomessa käytössä Paavo Nurmi -keskuksen viitearvot, mutta 1998 käyttöön otettiin Schwartz&Reiboldin 7-portainen asteikko, koska se oli huomattavasti laajempi ja perustui suoralla menetelmällä mitattuihin aineistoihin. Tosin tuosta 7-portaisuudesta on tehty Suomessa parikin muunnelmaa 5-portaiseksi. toisessa 2-ja 3-luokat samoin kuin 5- ja 6-luokat on yhdistetty, toisessa taas kaksi alinta ja kaksi ylintä. Paavo Nurmi-keskus muuten käyttää nykyisin Schwartz&Reiboldia.
Tuo WHO:n Suomeen sovellettu versio eroaa alkuperäisestä myös maksimitehon laskentakaavan (12,35*maxteho) (3,5*kehon paino) osalta, samoin maksimitehon arviointi tapahtuu puhtaalla regressiosuoralla, ei enää viimeinen kuorma ja kahden ensimmäisen keskiarvo -periaatteella.
Suosittelisin Miksua päivittämään hieman tietoja epäsuoran pp-ergotestin osalta Suomessa, ihan yhtenäisten testikäytäntöjen vuoksi.

Lue lisää

Työkiireiden vuoksi laitan huomenna tulemaan testin tuloksia.

Sinällään tuohon maksimisyke asiaan olen kuullut myös huomattavia poikkeamia edelläpuhuttuun maksimisyke kaavaan.

Aiemmin sanoin vahingossa väärin ei "taustalla" sinällään ole mitää merkitystä maksisykkeen korkeuteen niin kuin sanoit ilmeisesti asia on suuremmalta osin perinnöllistä.....

Lopuksi kysyisin pystyykö asianomainen laskemaan-arvioimaan > tavallisella sykemittarilla omia aerobisia kynnyksiään vai onko se sitten suoran-testin asia?

80-luvulla sain epäsuorassa-testissä (polkupyörällä) Åstramin-indeksillä laskettuna (59.20mm/l/kg) tuollaisen testin luotettavuudesta kai voi olla montaa mieltä...

jma kirjoitti:

Suomessa kuntotestaus on villiä ja vapaata, mikä on johtanut hyvin erilaisiin toimintatapoihin ja sitä kautta erilaisiin testimenetelmiin ja tulkitsemistapoihin. Vuodesta 1990 silloinen LIITE ry ja vuodesta 2002 LTS ovat toimineet kuntotestaustoimintaa tarkkailevina tahoina pyrkien yhtenäistämään testauskäytäntöjä. Tällä toiminnalla on käsittääkseni kentän laaja hyväksyntä, ainakin jos katsoo vaikka viimeisimpien kuntotestauksen neuvottelupäivien antia.
Yksi tapa pyrkiä yhtenäistämään testauskäytäntöjä on koulutuksen lisäksi kirjallisen materiaalin tuottaminen. LIITE ry tuotti kolme Kuntotestauksen perusteet -kansiota, joissa oli suosituksia yhtenäisiksi testauskäytännöiksi. Viimeisin materiaali, noiden kansioiden suora seuraaja, on LTS:n julkaisema Kuntotestauksen käsikirja tältä vuodelta. Siinä epäsuora submax pp-ergotesti on suositeltu kyllä WHON:n mallilla, mutta Suomeen sovellettuna versiona.
Maksimisykkeen kohdalla kirjassa todetaan, että Tanakan ym. meta-analyysin (2001) mukaan 220 - ikä aliarvioi selvästi vanhimpien henkilöiden maksimisykettä. Pahaimman arvion antaisi kaava 208-(0,7*ikä). Tätä lähellä on Jonesin kaava 210-(0,65*ikä), joka on suositus tuossa suomalaisessa sovelluksessa. Aikaisemmassa viestissäni oli siis tällä kohdin virhe, anteeksi.
RR:n tarpeellisuudesta testissä ollaan montaa mieltä. Sen mittaaminen luotettavasti on useimmille testaajille vaikeaa. Mutta se kyllä tuo lisäinfoa testattavasta. RPE tulee ehdottomasti kysyä, koska se on yksi kriteeri tesin luotettavuuden kannalta riittävän kuormitustason saavuttamiseksi. Lisäksi RPE:n nousua voidaan käyttää yhtenä muuttujana esimerkiksi ventilaatiokynnyksen tai sykevariaation poistumispisteen ohella arvioitaessa maksimisykettä.
Kuntoluokituksessa oli todella Suomessa käytössä Paavo Nurmi -keskuksen viitearvot, mutta 1998 käyttöön otettiin Schwartz&Reiboldin 7-portainen asteikko, koska se oli huomattavasti laajempi ja perustui suoralla menetelmällä mitattuihin aineistoihin. Tosin tuosta 7-portaisuudesta on tehty Suomessa parikin muunnelmaa 5-portaiseksi. toisessa 2-ja 3-luokat samoin kuin 5- ja 6-luokat on yhdistetty, toisessa taas kaksi alinta ja kaksi ylintä. Paavo Nurmi-keskus muuten käyttää nykyisin Schwartz&Reiboldia.
Tuo WHO:n Suomeen sovellettu versio eroaa alkuperäisestä myös maksimitehon laskentakaavan (12,35*maxteho) (3,5*kehon paino) osalta, samoin maksimitehon arviointi tapahtuu puhtaalla regressiosuoralla, ei enää viimeinen kuorma ja kahden ensimmäisen keskiarvo -periaatteella.
Suosittelisin Miksua päivittämään hieman tietoja epäsuoran pp-ergotestin osalta Suomessa, ihan yhtenäisten testikäytäntöjen vuoksi.

Lue lisää

Aivan totta Schwartz&Reibold on tällä hetkellä käytetympi luokitus katsoin epähuomiossa vanhasta liite ry mapista. Miksu nyt ei varsinaisesti tee testejä muuten vaan kiinnostunut ;-)Ymmärtääkseni mittausten ohella mitataan myös pef arvot vai kuinka yleistä tämä on? RPE on minunkin mielestäni tärkeä koska se antaa myös tietoa henkilön voinnista testin aikana ja jos henkilö käyttää esim beta.salpaajia ei varsinaisesti syketietoihin voi luottaa. Ainoastaan mikäli lääkettä ei olla otettu tiettyyn aikaan? Mainitsit LTS:n julkaisema Kuntotestauksen käsikirja tältä vuodelta. Muistatko minkä hintainen kyseinen julkaisu?
Miksu

miksu kirjoitti:

Aivan totta Schwartz&Reibold on tällä hetkellä käytetympi luokitus katsoin epähuomiossa vanhasta liite ry mapista. Miksu nyt ei varsinaisesti tee testejä muuten vaan kiinnostunut ;-)Ymmärtääkseni mittausten ohella mitataan myös pef arvot vai kuinka yleistä tämä on? RPE on minunkin mielestäni tärkeä koska se antaa myös tietoa henkilön voinnista testin aikana ja jos henkilö käyttää esim beta.salpaajia ei varsinaisesti syketietoihin voi luottaa. Ainoastaan mikäli lääkettä ei olla otettu tiettyyn aikaan? Mainitsit LTS:n julkaisema Kuntotestauksen käsikirja tältä vuodelta. Muistatko minkä hintainen kyseinen julkaisu?
Miksu

Lue lisää

Hienoa että Liite ry:n vanha mappi on hyllyssä :-)
Pefiä ei juurikaan käytetä normaaleissa mittauksissa. Vain jos epäilyksiä hengityspuolen ongelmista on. Tosin ikäntyneiden TOIMIVA-testipaketissa on kyllä Pef, mutta siinä ei taas pp-ergoa ole.
Noi sykkeeseen vaikuttavat lääkkeet ovat testin kannalta ongelma. RPE toimii kyllä tässä, mutta pelkästään sen varaan ei kannattaisi maxsykearviota tehdä. Ja mielestäni salppareilla on kyllä pitempiaikaistakin vaikutusta.
Käsikirjasta saat tietoa tästä linkistä: http://www.lts.fi/?sid=63&tid=131<S_reg=ac4c3ade258bfccf5c42ba64ef3a9082

Thomas kirjoitti:

Työkiireiden vuoksi laitan huomenna tulemaan testin tuloksia.

Sinällään tuohon maksimisyke asiaan olen kuullut myös huomattavia poikkeamia edelläpuhuttuun maksimisyke kaavaan.

Aiemmin sanoin vahingossa väärin ei "taustalla" sinällään ole mitää merkitystä maksisykkeen korkeuteen niin kuin sanoit ilmeisesti asia on suuremmalta osin perinnöllistä.....

Lopuksi kysyisin pystyykö asianomainen laskemaan-arvioimaan > tavallisella sykemittarilla omia aerobisia kynnyksiään vai onko se sitten suoran-testin asia?

80-luvulla sain epäsuorassa-testissä (polkupyörällä) Åstramin-indeksillä laskettuna (59.20mm/l/kg) tuollaisen testin luotettavuudesta kai voi olla montaa mieltä...

Lue lisää

Tämä alkaa mennä jo niin laajaksi ja henkilökohtaiseksi keskusteluksi että olisimielekkäämpää käydä tätä rekisteröityjen nikkien palstoilla kuten www.keho.net tai www.pakkotoisto.com ja siellä aerobinen harjoittelu. Tällöin voisi kommentoida laajemminkin tuota epäsuoraa pp-ergotestiä.

Sykemittarilla ei pysty aerobista kynnystä määrittämään, ellei sitten sykevariaatiota käyttäisi jotenkin hyväksi. Anaerobisen kynnyksen määritys onnistuisi jotenkuten, joko Conconi-testillä tai sitten ventilaatiota seuraamalla.

Suora testi olisi tietysti tarkin, mutta tarkkuudessa aika lähelle päästään 6-8 eri nopeudella tehdyllä matto- tai ergotestillä, jossa otetaan pelkät laktaatit. Hintataso on noin 60% suoran testin hinnasta.

Suuntaa-antava testihän epäsuora submaksimaalinen aina on. Mitä useampi kuorma, sen tarmpi sen teoriassa on, samoin mitä lähemmäs maksimitasoa mennään. Eikä suora testikään ole absoluuttisen tarkka, siinäkin virhettä on keskimäärin pari prosenttia.

jma kirjoitti:

Tämä alkaa mennä jo niin laajaksi ja henkilökohtaiseksi keskusteluksi että olisimielekkäämpää käydä tätä rekisteröityjen nikkien palstoilla kuten www.keho.net tai www.pakkotoisto.com ja siellä aerobinen harjoittelu. Tällöin voisi kommentoida laajemminkin tuota epäsuoraa pp-ergotestiä.

Sykemittarilla ei pysty aerobista kynnystä määrittämään, ellei sitten sykevariaatiota käyttäisi jotenkin hyväksi. Anaerobisen kynnyksen määritys onnistuisi jotenkuten, joko Conconi-testillä tai sitten ventilaatiota seuraamalla.

Suora testi olisi tietysti tarkin, mutta tarkkuudessa aika lähelle päästään 6-8 eri nopeudella tehdyllä matto- tai ergotestillä, jossa otetaan pelkät laktaatit. Hintataso on noin 60% suoran testin hinnasta.

Suuntaa-antava testihän epäsuora submaksimaalinen aina on. Mitä useampi kuorma, sen tarmpi sen teoriassa on, samoin mitä lähemmäs maksimitasoa mennään. Eikä suora testikään ole absoluuttisen tarkka, siinäkin virhettä on keskimäärin pari prosenttia.

Lue lisää

Nyt kun päästiin noihin erilaisiin testehin ja niiden luotettavuuksiin niin laitan tähän väliin yhden kysymyksen.

Eli kysyin paikallisesta testauslabrasta (LTS:n luokiteltu testausasema) kuntotestiä, jonka tuloksena saisi nuo syketasot. Tiedustelin "Epäsuoraa hapenottokyvyn testiä polkupyöräergometrilla tai juoksumatolla, veren maitohappomäärityksin "

Vastauksena sain seuraavaa:
" Epäsuoran hapenottokyvyn testi polkupyöräergometrilla onnistuu.
Veren maitohappomäärityksiä emme tee. (aerobisen ja anaerobisen harjoittelun kynnyssykealueet arvioidaan ppergotestissä kuormituksen, sykkeen, iän, sukupuolen ja liikunta-aktiivisuuden perusteella."

Mitkä ovat näiden kahden eri testin erot tarkkuudessa? Kannattaisiko mielummin etsiä testiasema, missä tuo maitohappomääritys voidaan tehdä? Em testin hinta oli 36 eur.

antsa kirjoitti:

Nyt kun päästiin noihin erilaisiin testehin ja niiden luotettavuuksiin niin laitan tähän väliin yhden kysymyksen.

Eli kysyin paikallisesta testauslabrasta (LTS:n luokiteltu testausasema) kuntotestiä, jonka tuloksena saisi nuo syketasot. Tiedustelin "Epäsuoraa hapenottokyvyn testiä polkupyöräergometrilla tai juoksumatolla, veren maitohappomäärityksin "

Vastauksena sain seuraavaa:
" Epäsuoran hapenottokyvyn testi polkupyöräergometrilla onnistuu.
Veren maitohappomäärityksiä emme tee. (aerobisen ja anaerobisen harjoittelun kynnyssykealueet arvioidaan ppergotestissä kuormituksen, sykkeen, iän, sukupuolen ja liikunta-aktiivisuuden perusteella."

Mitkä ovat näiden kahden eri testin erot tarkkuudessa? Kannattaisiko mielummin etsiä testiasema, missä tuo maitohappomääritys voidaan tehdä? Em testin hinta oli 36 eur.

Lue lisää

Todennäköisesti kysyit testiä sellaiselta asemalta, jolla luokitus on kuntoilijatasolle (merkinnällä K tai ei mitään merkintää). Näillä ei nimittäin vaadita laktaattimäärityksiä. Sen sijaan urheilijaluokituksessa (merkintä U)laktaattimääritysvaatimus on. Nuo luokitusvaatimukset ovat muuten 90-luvun alkupuolelta. Tai sitten asema on lopettanut kynnystestauksen.
Tässä ketjussa mainitussa Kuntotestauksen käsikirjassa on ohjeistukset kynnysmäärityksiin. Lukuunottamatta Conconi-testiä kynnysmäärityksissä pitää olla joko laktaatti tai hengityskaasut tai molemmat. Tuo aseman vastaus iän, sukupuolen ja liikunta-aktiivisuuden mukanaolosta ei perustu mihinkään. Tuolla tavalla saadaan vain suuntaa-antavat sykealueet, yleisimmin joillakin yleisillä %-osuuksilla maksimisykkeestä, eikä tällä menetelmällä ole siis yhteyttä aineenvaihdunnallisiin muutoksiin, joita itse asiassa kynnysmäärityksissä juuri haetaan.
Eli ehdottomasti kannattaa hakea asema tai paikka, jossa vähintäänkin laktaattimäärityksen saa. Mieluiten kannattaa pyytää etukäteen vielä esimerkki tulosteista ja palautteesta, mitkä testistä saa. Ne nimittäin kertovat hyvin paljon testipaikan laatutasosta.

jma kirjoitti:

Tämä alkaa mennä jo niin laajaksi ja henkilökohtaiseksi keskusteluksi että olisimielekkäämpää käydä tätä rekisteröityjen nikkien palstoilla kuten www.keho.net tai www.pakkotoisto.com ja siellä aerobinen harjoittelu. Tällöin voisi kommentoida laajemminkin tuota epäsuoraa pp-ergotestiä.

Sykemittarilla ei pysty aerobista kynnystä määrittämään, ellei sitten sykevariaatiota käyttäisi jotenkin hyväksi. Anaerobisen kynnyksen määritys onnistuisi jotenkuten, joko Conconi-testillä tai sitten ventilaatiota seuraamalla.

Suora testi olisi tietysti tarkin, mutta tarkkuudessa aika lähelle päästään 6-8 eri nopeudella tehdyllä matto- tai ergotestillä, jossa otetaan pelkät laktaatit. Hintataso on noin 60% suoran testin hinnasta.

Suuntaa-antava testihän epäsuora submaksimaalinen aina on. Mitä useampi kuorma, sen tarmpi sen teoriassa on, samoin mitä lähemmäs maksimitasoa mennään. Eikä suora testikään ole absoluuttisen tarkka, siinäkin virhettä on keskimäärin pari prosenttia.

Lue lisää

Kävin eräässä urheiluopistossa polkupyörätestissä pari kuukautta sitten. Tulos oli jopa niin mairitteleva harjoitusmäärään nähden, että aloin epäillä testin luotettavuutta. Testi aloitettiin 50 watin kuormalla, ja kahden minuutin välein nostettiin 25 wattia. Tein testin maksimiin asti ja rasitus oli lopussa 300 w. Maksimisyke oli 40-kymppisille korkea eli 197.

Kuinka luotettavana pidätte ko. tavalla tehtyä testiä?

Testissä määriteltiin myös harjoittelun sykealueet. En ole käyttänyt treenatessani sykemittaria, mutta testissä määritellyt sykerajat tuntuivait aika korkeilta. Määritelläänkö nuo sykerajat maksimisykkeen perusteella vai miten?

diefenbaker kirjoitti:

Kävin eräässä urheiluopistossa polkupyörätestissä pari kuukautta sitten. Tulos oli jopa niin mairitteleva harjoitusmäärään nähden, että aloin epäillä testin luotettavuutta. Testi aloitettiin 50 watin kuormalla, ja kahden minuutin välein nostettiin 25 wattia. Tein testin maksimiin asti ja rasitus oli lopussa 300 w. Maksimisyke oli 40-kymppisille korkea eli 197.

Kuinka luotettavana pidätte ko. tavalla tehtyä testiä?

Testissä määriteltiin myös harjoittelun sykealueet. En ole käyttänyt treenatessani sykemittaria, mutta testissä määritellyt sykerajat tuntuivait aika korkeilta. Määritelläänkö nuo sykerajat maksimisykkeen perusteella vai miten?

Lue lisää

Juuri tuolla tavalla tehdystä epäsuorasta submaksimaalisesta pp-ergotestistä on gradu-tason tutkimus olemassa, Teemu Takalo, Jyo 2001. Nyt testi on viety maksimiin saakka, mikä periaatteessa tarkentaa vielä arviota maksimihapenotosta.
Virheitä voi tulla pp-eergon kalibroinnista. Lisäksi jotkut pp-ergot eivät yllä luotettavasti tuonne 300 watin tasolle. Lisää virhettä voi tulla, jos sykkeen nousu tasaantuu voimakkaasti anakynnyksen jälkeen ja tämä tasanne otetaan mukaan laskentakaavaan. Tietysti käytetty muunnoskaava maksimitehosta maksimihapenotoksi vaikuttaa.
300 wattia on ihan kunnioitettava saavutus, 75-kiloisellahan tuo edellyttää tuolla 50 millin tasolla olevaa hapenottoa, mikä Coopeissa lähentelisi 3000 metriä. Eli heikkokuntoinen ei 300 wattia polje. Jos nuo arvot tuntuvat liian korkeilta, voi syy olla pp-ergon kalibroinnissa ja luotettavuudessa.
Käytetyt kuntoluokitukset perustuvat väestöotantoihin, mikä pitää huomioida arvioitaessa kuntoluokituksia. Eli "keskimääräistä parempi kunto" tai "hyvä" -termit kuntotestistä eivät vielä välttämättä takaa maratonista selviytymistä, saati sitten jonkin kovemman aikatavoitteen saavuttamista.
Todennäköisesti kynnykset on määritetty oletettuina %-osuuksina maksimisykkeestä. Tuo on hyvin suuntaa-antava määrityskeino, varsinaisesti ne pitäisi määrittää laktaatti- ja/tai hengityskaasumittauksin. Tosin asiantunteva testaaja voi tuolla tavalla tehdystä pp-ergotestistä hakea anaerobista kynnystä (ns Conconi-testi)