Skippaan yleensä kirjoituksissani tietyt perusasiat, koska oletan kaikkien politiikasta kiinnostuneiden esimerkiksi tuntevan työmarkkinamekanismin perusteet jne. Jos en niitä esiin kirjoita, ei se tarkoita, etten niitä tuntisi.
Valtarakenteilla tai järjestöjen tavoitteilla ei ole tässä asiassa mitään merkitystä, vaan vallankäyttöprosessin lopputulos on ratkaiseva.
Yrityksen tehtävä ei ole millään tavalla olla sosiaalisesti vastuullinen, vaan tehdä rahaa. Näin toimitaan muualla, eikä Suomi voi olla mikään poikkeus. Kansainvälisessä kilpailussa (jota mm. EU-jäsenyys on rankalla tavalla lisännyt) pärjää vain häikäilemätön ja ennakkoluuloton. Jos suomalaiset yritykset eivät tätä perussääntöä noudata, ei niillä ole menestymisen mahdollisuuksia. Kun tulliesteet ovat poistuneet ja halvemman työvoiman mahdollisuudet ovat yritysten käytettävissä, putoaa pohja pois duunarien korkealta palkkatasolta.
Yritysten syyllistäminen ei auta ketään, koska EU-oloissa esimerkiksi toimintojen ulkomaille siirtämiselle ei voida valtiovallan toimesta tehdä yhtään mitään. Ei vaikka kuinka jalkaa polkisi tai yleislakkoilisi, koska näillä perinteisillä painostustoimilla ei voida vaikuttaa ulkomaille siirtyviin yrityksiin. Ainoastaan niillä tehdään kotimaissa pysyvien yritysten asemaa tukalammaksi, ja pakotetaan irtisanomisiin.
Tietysti työntekijäpuoli voi tehdä irtisanomisista ja toisaalta asiasta kuin asiasta arvovaltakysymyksen, ja vaatia yhä järjettömän suuria palkankorotuksia arkitodellisuudesta (tuotannon siirtämisestä ulkomaille) huolimatta, mutta se ei ole lainkaan järkevää. Palkankorotukset johtavat kuitenkin loppujen lopuksi yhä suurempiin irtisanomisiin, eikä veropohja kestä suuria työttömien massoja suurten ikäluokkien eläköityessä. Ay-liikkeen "voitto" TUPO-neuvotteluissa on kansakunnan tappio.
SAK on keskusjärjestöistä ongelmallisin, koska länsimaisittain vertailtuna juuri SAK:laisten liittojen työntekijöiden palkkataso on suhteettoman korkea. Juuri SAK vastustaa luonnollisesti tiukimmin palkkaerojen kasvattamista (tätä tarkoitin tasapalkkaisuusvaatimuksilla, taaskin ehkä termivalinta olisi voinut olla parempi), koska lyhyessä juoksussa sen jäsenet häviäisivät prosessissa jonkun verran. Mistään vähäisistä määristä ei todellakaan ole kyse - SAK:han mainostaa vaativansa "lisää liksaa" miljoonan ihmisen äänellä.
Viimeaikoina on tuskailtu Suomeen kohdistuvien investointien vähäisyyttä. Syynä ilmiöön on mielestäni kallis duunari. Muita todellisia esteitä ei ole. Tietoni suomalaisen työläisen kalleudesta perustuu muuten YK:n tutkimukseen, jota käsiteltiin syksyllä esim. Turun Sanomien pääkirjoituksessa.
Kilpailukykytutkimuksiin en ole tutustunut sen tarkemmin kuin mitä niitä on uutisoitu. Jokin kuitenkin on pielessä, kun "maailman kilpailukykyisin" maa ei saa ulkomaisia investointeja, ja yritysten kannattaa siirtää työtä hirvittäviä määriä ulkomaille. Mitä tällä "kilpailukyvyllä" sitten tarkoitetaankin, ei se voi ainakaan tarkoittaa houkuttelevuutta yritysten kannalta katsottuna, mikä on kaikista oleellisinta työllisyyden kannalta. Ja jos tarkoittaa, niin sitten on tutkimusmenetelmässä jokin pahasti pielessä.
Valtarakenteilla tai järjestöjen tavoitteilla ei ole tässä asiassa mitään merkitystä, vaan vallankäyttöprosessin lopputulos on ratkaiseva.
Yrityksen tehtävä ei ole millään tavalla olla sosiaalisesti vastuullinen, vaan tehdä rahaa. Näin toimitaan muualla, eikä Suomi voi olla mikään poikkeus. Kansainvälisessä kilpailussa (jota mm. EU-jäsenyys on rankalla tavalla lisännyt) pärjää vain häikäilemätön ja ennakkoluuloton. Jos suomalaiset yritykset eivät tätä perussääntöä noudata, ei niillä ole menestymisen mahdollisuuksia. Kun tulliesteet ovat poistuneet ja halvemman työvoiman mahdollisuudet ovat yritysten käytettävissä, putoaa pohja pois duunarien korkealta palkkatasolta.
Yritysten syyllistäminen ei auta ketään, koska EU-oloissa esimerkiksi toimintojen ulkomaille siirtämiselle ei voida valtiovallan toimesta tehdä yhtään mitään. Ei vaikka kuinka jalkaa polkisi tai yleislakkoilisi, koska näillä perinteisillä painostustoimilla ei voida vaikuttaa ulkomaille siirtyviin yrityksiin. Ainoastaan niillä tehdään kotimaissa pysyvien yritysten asemaa tukalammaksi, ja pakotetaan irtisanomisiin.
Tietysti työntekijäpuoli voi tehdä irtisanomisista ja toisaalta asiasta kuin asiasta arvovaltakysymyksen, ja vaatia yhä järjettömän suuria palkankorotuksia arkitodellisuudesta (tuotannon siirtämisestä ulkomaille) huolimatta, mutta se ei ole lainkaan järkevää. Palkankorotukset johtavat kuitenkin loppujen lopuksi yhä suurempiin irtisanomisiin, eikä veropohja kestä suuria työttömien massoja suurten ikäluokkien eläköityessä. Ay-liikkeen "voitto" TUPO-neuvotteluissa on kansakunnan tappio.
SAK on keskusjärjestöistä ongelmallisin, koska länsimaisittain vertailtuna juuri SAK:laisten liittojen työntekijöiden palkkataso on suhteettoman korkea. Juuri SAK vastustaa luonnollisesti tiukimmin palkkaerojen kasvattamista (tätä tarkoitin tasapalkkaisuusvaatimuksilla, taaskin ehkä termivalinta olisi voinut olla parempi), koska lyhyessä juoksussa sen jäsenet häviäisivät prosessissa jonkun verran. Mistään vähäisistä määristä ei todellakaan ole kyse - SAK:han mainostaa vaativansa "lisää liksaa" miljoonan ihmisen äänellä.
Viimeaikoina on tuskailtu Suomeen kohdistuvien investointien vähäisyyttä. Syynä ilmiöön on mielestäni kallis duunari. Muita todellisia esteitä ei ole. Tietoni suomalaisen työläisen kalleudesta perustuu muuten YK:n tutkimukseen, jota käsiteltiin syksyllä esim. Turun Sanomien pääkirjoituksessa.
Kilpailukykytutkimuksiin en ole tutustunut sen tarkemmin kuin mitä niitä on uutisoitu. Jokin kuitenkin on pielessä, kun "maailman kilpailukykyisin" maa ei saa ulkomaisia investointeja, ja yritysten kannattaa siirtää työtä hirvittäviä määriä ulkomaille. Mitä tällä "kilpailukyvyllä" sitten tarkoitetaankin, ei se voi ainakaan tarkoittaa houkuttelevuutta yritysten kannalta katsottuna, mikä on kaikista oleellisinta työllisyyden kannalta. Ja jos tarkoittaa, niin sitten on tutkimusmenetelmässä jokin pahasti pielessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Johan rupeaisi investoinnit rullaamaan Iittalalaisilla työehdoilla. Kohta muuten taitaa ne työehdot olla samanlaiset suomalaisillekin. Siinä menee nurin samalla iso joukko suomalaisia pienyrityksiä varsinkin palvelualoilta, koska maksukykyisistä asiakkaista tulee pula.
Kertoisitko mistä YK:n (ILO:n?) tutkimuksesta tuon tiedon olet saanut.
Suomen palkkataso ei ole korkea, jos sitä verrataan Benelux maihin, Ranskaan, Saksaan tai Pohjoismaihin. Noissa maissa palkat ovat keskimäärin Suomea korkeammat. Ostovoimaltaan suomalainen palkkatyöntekijä painii Etelä - Euroopan maiden kanssa samassa sarjassa. Palkkataso on heikompi vain entisen Itä-Euroopan maissa, joissa EU:in liittymisen jälkeen palkat tulevat nousemaan väistämättä. Euroopassa elämme Itä-Euroopan jällenrakennuksen kautta, joten kyseessä on siirtymävaihe, jonka lopputuoloksena pitäsi olla maailmanlaajuisessa kilpailussa vahva Eurooppa. Samalla tavoitteena on, että Euroopan sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti sillä tavoin, että eurooppalainen kulutuskysyntä ja tarjonta vastaisivat paremmin toisiaan, jolloin ei oltaisi niin riippuvaisia muusta maailmasta ja viennistä Euroopan ulkopuolelle.
Kiinan veto perustuu ensisijassa kasvaviin markkinoihin kaukoidässä ja toiseksi matalaan palkkatasoon. Nähtäväksi jää jaksavatko pakolla hallitut kiinalaiset uskoa johtajiensa vakuutteluihin vai aletaanko sielläkin vaatia vapauksia ja parempaa oikeutta mm. omaan työhönsä. Luulisin niin käyvän. Saattaa olla, että virallinen Kiina tarjoaa silloin jälleen telaketjuja. Nykyisessä tilanteessa Kiinaan on syntynyt myös työttömyyttä. Mielenkiintoista on, ettei julkisuudessa ole juurikaan puhuttu, siitä miten Kiina on ratkaissut työttömyysongelman...Ajoittan siellä vaivaavasta nälänhädästäkin on vain kovin pieniä uuutisia. Kiinan veto on ollut nyt melkoista ja siitä on paasattu silmät ummessa kuin ennen pörssikuplien puhkemista ikään. Seuraava todelinen kompastuskivi on Kiinan ensimmäinen "pörssikupla".
Jos Kiinasta sen sijaan alkaa muodostumaan uhka euroopan taloudelle, niin kauppasotaan ja suojatulleihin siinä lopulta ryhdytään. En jaksa uskoa, että länsimaiset yritykset sittenkään uskaltavat edes suurinta osaa tuotannostaan siirtää kommunistimaahan. Nehän voidaan tehtaat siellä vaikka sosialisoida.