Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole kylmä etkä kuuma, olen minä oksentava sinut suustani. llm. 3:16.
Tämä on hirmuinen sana laupiaan Vapahtajamme suusta. Herra Jumala auttakoon meitä kaikkia olemaan vilpittömiä, niin ettemme salaisesti tahi tietämättämme olisi semmoisen tuomion alaisia. Tässä on nyt tutkittavanamme, mitä Kristus penseydellä tarkoittaa.
Tämä Herran puhe sisältää semmoista, jonka kaikki näemme ja ymmärrämme, mutta minkä vain harvat ottavat huomioonsa. Jokainen ymmärtää, että kun Herra sanoo et ole kylmä, etkä kuuma, tarkoittaa hän : »Et sinä tosin ole tavallinen maailman ihminen, et kokonaan välinpitämätön ja vieras hengellisille asioille, eroat kyllä suuresta joukosta, sinä tunnet minun tieni, sinä saarnaat sanaani ja opetat muita. »Minä tiedän sinun tekosi», sellaisiahan sinulla on. Mutta et sinä ole kuumakaan, ei sydämesi ole oikeassa suhteessa Jumalaan, oikea rakkaus, elämä ja seurustelu minun kanssani puuttuu sinulta. Sinä puhut mieluummin minusta kuin minun kanssani. Sinä harrastat mieluummin muiden sielun asioita, kuin omaasi jne.
Silloin et ole kylmä etkä kuuma, sillä kylmänä oleminen, se on, mitä joka päivä näemme maailman kokonaan maallisessa, kaikesta hengellisestä piittaamattomassa touhussa. Mutta mitä Herra tarkoittaa »kuumalla,» sen näemme Herran uskollisten elämästä. Heillä on kaikessa olossaan ja elämässään aina sama päämäärä, Vapahtaja ja Hänen armonsa. Kun he ovat iloisia, iloitsevat he Vapahtajastaan ja hänen ystävyydestään. Ollessaan murheellisia, on siihen syynä synti ja kaipuu Vapahtajan yhteyteen. Kun he puhuvat, laulavat tahi kirjoittavat heille rakkaimmasta asiasta, askartelevat heidän ajatuksensa Vapahtajassa. Tähän on selvää ja hyvin käsitettävää.
Mutta kun sovitamme tämän elämäämme, nousee eteemme hämärä, ja vaikea kysymys. Kun kristityt kurjuutensa tunnossa, suloisten tuntemusten puuttuessa, silloin kun Herra kätkee itsensä heiltä, huokaavat suurta kylmyyttään, etteivät voi Vapahtajaansa niin rakastaa, kuin. soisivat, eivät niin palavasti rukoilla kuin ennen, kiusaukset saartavat heitä, heissä liikkuu vieraita, syntisiä ajatuksia, he tulevat hajamielisiksi, huolettomiksi ja rakkaudessa puuttuvaisiksi, niin mitä he silloin voivat muuta kuin luulla Herran tarkoittavan heitä »penseillä».
Jatkoa...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-22.html
Tämä on hirmuinen sana laupiaan Vapahtajamme suusta. Herra Jumala auttakoon meitä kaikkia olemaan vilpittömiä, niin ettemme salaisesti tahi tietämättämme olisi semmoisen tuomion alaisia. Tässä on nyt tutkittavanamme, mitä Kristus penseydellä tarkoittaa.
Tämä Herran puhe sisältää semmoista, jonka kaikki näemme ja ymmärrämme, mutta minkä vain harvat ottavat huomioonsa. Jokainen ymmärtää, että kun Herra sanoo et ole kylmä, etkä kuuma, tarkoittaa hän : »Et sinä tosin ole tavallinen maailman ihminen, et kokonaan välinpitämätön ja vieras hengellisille asioille, eroat kyllä suuresta joukosta, sinä tunnet minun tieni, sinä saarnaat sanaani ja opetat muita. »Minä tiedän sinun tekosi», sellaisiahan sinulla on. Mutta et sinä ole kuumakaan, ei sydämesi ole oikeassa suhteessa Jumalaan, oikea rakkaus, elämä ja seurustelu minun kanssani puuttuu sinulta. Sinä puhut mieluummin minusta kuin minun kanssani. Sinä harrastat mieluummin muiden sielun asioita, kuin omaasi jne.
Silloin et ole kylmä etkä kuuma, sillä kylmänä oleminen, se on, mitä joka päivä näemme maailman kokonaan maallisessa, kaikesta hengellisestä piittaamattomassa touhussa. Mutta mitä Herra tarkoittaa »kuumalla,» sen näemme Herran uskollisten elämästä. Heillä on kaikessa olossaan ja elämässään aina sama päämäärä, Vapahtaja ja Hänen armonsa. Kun he ovat iloisia, iloitsevat he Vapahtajastaan ja hänen ystävyydestään. Ollessaan murheellisia, on siihen syynä synti ja kaipuu Vapahtajan yhteyteen. Kun he puhuvat, laulavat tahi kirjoittavat heille rakkaimmasta asiasta, askartelevat heidän ajatuksensa Vapahtajassa. Tähän on selvää ja hyvin käsitettävää.
Mutta kun sovitamme tämän elämäämme, nousee eteemme hämärä, ja vaikea kysymys. Kun kristityt kurjuutensa tunnossa, suloisten tuntemusten puuttuessa, silloin kun Herra kätkee itsensä heiltä, huokaavat suurta kylmyyttään, etteivät voi Vapahtajaansa niin rakastaa, kuin. soisivat, eivät niin palavasti rukoilla kuin ennen, kiusaukset saartavat heitä, heissä liikkuu vieraita, syntisiä ajatuksia, he tulevat hajamielisiksi, huolettomiksi ja rakkaudessa puuttuvaisiksi, niin mitä he silloin voivat muuta kuin luulla Herran tarkoittavan heitä »penseillä».
Jatkoa...
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-22.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.