Tällä palstalla keskustellaan pääasiassa siitä onko homous syntiä mutta itse asiassa raamattu on täynnä asioita jotka joko voi tulkita joko kielloiksi tai synniksi tai miksi vaan.
Mutta mikä muu itseasiassa on syntiä kuin kymmenen käskyn kiellot? Useimmat asiat siitä eteenpäin tuntuu mulle aika tulkinta kysymyksiltä. Eli mitkä muut asiat ovat ehdottomasti helluntalaisten (tai miksei muidenkin) mielestä syntiä?
Ja perusteluja kiitos..
Mutta mikä muu itseasiassa on syntiä kuin kymmenen käskyn kiellot? Useimmat asiat siitä eteenpäin tuntuu mulle aika tulkinta kysymyksiltä. Eli mitkä muut asiat ovat ehdottomasti helluntalaisten (tai miksei muidenkin) mielestä syntiä?
Ja perusteluja kiitos..
Vastaukset 88
Vanhimmat
Olisiko parempi kysyä, mikä Raamatun mukaan on syntiä? Syntikysymyksen asettelu helluntailaisten näkemyksen mukaan on turhan yksipuolinen.
Raamattu sanoo yksiselitteisesti, että kaikki vääryys on syntiä, 1 Joh. 5:17.
Jos haluat välttyä tekemästä syntiä, on hyvä noudattaa Jeesuksen opetusta:
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' " Matt. 22:37-39
haluat alistaa, että säilyisi synnittömänä, niinkö?
Mielestäni rakkaus Jeesukseen on ainut mahdollisuus Hänen turvissaan säilyä , ettei tekisi syntiä. Synnin olemus on laittomuus, uskottomuus, tottelemattomuus Jumalaa kohtaan, siis juuri lain rikkominen on rikkomus Jumalan pyhyyttä vastaan, ja sitähän me ihmispoloiset teemme päivittäin, sanoin, töin, ja ajatuksin, joka päivä.
Joka sanoo, ettei syntiä tee, on valhettelija.
Siispä ainut neuvo syntisille on olla lähellä Jeesusta, Hänen rakkautensa lämmössä, niin ei huvita tehdä syntiä, ja jos nyt sattuis tekemään, niin jos tnnustamme syntimme Hänelle, on Hän vanhurskas, ja antaa syntimme anteeksi, vain Hänessä voi olla syntisyytemme perusta, Hän on käskyjen ja lain loppu.
Kuten huomaat, puhumme samasta asiasta.
Jos todellakin joku rakastaa Herraa Jeesusta kaikesta sydämestään, hän on silloin lähellä Jeesusta.
Asia voidaan sanoa niin monella eri tavalla.
Onko siis muuta syntiä kuin tedä vastoin kymmentä käskyä?
>>Raamattu sanoo yksiselitteisesti, että kaikki vääryys on syntiä, 1 Joh. 5:17.>>
Olen tässä kanssasi aivan samaa mieltä ja siksi ihmttelenkin, miten samaan aikaan voit olla Olevaisen tulkinnan kanssa samoilla linjoilla. Toki Jeesuksen rakastaminen on kaiken lähtökohta, mutta tuosta Olevaisen kertomasta lakikohdasta olen eri mieltä: kaikki se mikä on vääryyttä ei ole laissa sanottu - ainakaan kirjaimellisesti.
Vääryydestä kertoo meille myös omantunnon ääni. Mielestäni onkin kummallista miten monet lakitekstejään lukevat ja niillä lähimmäisiään lyövät "uskovat" ovat ummistaneet korvansa omalletunnolle.
Vääryydestä kertoo omatunto. Mikäli sanomasi tai tekemäsi asia puoltaa tulkintaasi Raamatusta, mutta omatunto sanoo että tuo asia on vääryys, niin kumpaa noudatat?
Kun puhutaan Jumalan sanasta ja Raamatusta, puhutaan aina tulkintatavoista - joko kirjaimellisista tai sovelletuista. Raamattu kääntyy ja soveltuu siis tavalla tai toisella aina ihmisen omien mielihalujen pönkittämiseen. Lopulta meidän on kuitenkin kuultava elävää Jeesusta sisimmässämme ja yksi näistä tavoista on tarkkailla mitä mieltä omatunto on valinnoistamme.
Omatunto on liukuva käsite.
Sinä et ole uskossa niin et käsitä mitä Olevainen sanoi. Ei parannuksen tekemättömälle voi kertoa asioita joita ymmärtää vain hengellinen ihminen.
Tee sinäkin parannus ja usko Jeesukseen Raamatun ilmoituksen mukaan.
yläpuolella omantunnon,omatuntommekin on ilman Jeesuken veren puhdistusta vajavainen Jumalan sanaan nähden.
Jos valita pitää, omantunnon ja Jumalan sanan välillä, on selvää, että SANA ratkaisee, sillä Sana on erhtymätön, eikä sitä voi soveltaa, jos sen oikein oivaltaa, ja sen oivaltaa oikein, jos on Hengen johdossa, omanymmärryksen varassa siitä tuleekin kaiken maailman tulkintoja.
Tiedätkö sen, mitä Jumala sanoo sanastaan?
"Mikä on jumalaton ottamaan minun SANANI suuhunsa."
Jos et usko Jumalan sanaa, esm. pelastuksen suhteen, että ilman uudestisyntymistä ei kukaan voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Jos et usko sydämessäsi, että Jeesus on Herra ja Jumala, ja että Hän on kuollut ristillä sinun syntiesi takia, et voi saada Raamatusta muutakaan. Silloin alkaakin yleensä ne "tulkinnat", kun ei uskota alkuunkaan Raamattua erhtymättömänä Jumalan ilmoituksena Jumalan tahdosta ihmiseen nähden.
Vaan etsitään sovelluksia omiin uskomuksiin, sensijaan, että uskottais Raamattua, "sokeasti", kyselemättä, Jumala ei valhettele, siksi Raamaattua tulee uskoa arvelematta.
Ja sen kunnioittaminen alkaa siitä, että antaa elämänsä Jeesukelle Kristukselle. Senjälkeen Pyhä Henki ohjaa ja opetaa Raamatuissa, sillä ei sitä ominneuvoin kukaan kykene selittämään, koska Raamattu selitetään itsellään Raamatulla, sen tähden, että ei ihminen kykene selittämään Jumalaa, joka on Raamatun kirjoittanut pyhiensä kautta Pyhän Hengen vaikutuksesta, kirjoittivat sen, mitä saivat Jumalalta.
Raamatun äärellä ei siis kannata "järkeillä", harhaan meno on varma, jos luotat Raamattunn nähden omaan ymmärrykseesi. Sillä siinä ei ihmisviisaus auta, jota sinullakin näyttää olevan, sinun vaan pitäisi käyttää Jumalalta saatu viisautesi tärkeämpään, kuin Raamatun ja Jumalan kritisoimiseen. Ja sitä kautta uskovaisten arvosteluun, usein ivaavassa sävyssä.
Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Kerro minulle, mikä on mielestäsi omantunnon ääni ja mikä omatunto on? KUKA puhuu, kun omatunto soimaa?
Sana on erehtymätön, tässä olet aivan oikeassa, mutta etkö ymmärrä että tapa, jolla ymmärrät ja luet Raamattua on yhtä lailla tulkintaa ja omaa soveltamistasi? Olet ihminen yhtäkaikki, vaikka oletkin uskossa.
Kyse on nyt siitä, että koet vuorenvarmana että juuri SINUN tapasi tulkita Jumalan sanaa on ainoa oikea. Muista: "tulkita". Sinä "tulkitset" aina kun luet tekstiä ja ymmärrät sitä ja sen merkityksiä omaa elämänkokemustasi ja maailmankatsomustasi vasten, omia inhimillisiä piirteitäsi peilaten.
Toisaalta tämä onkin juuri Jumalan sanan vahvuus: sillä on valta ja voima puhutella meitä henkilökohtaisella tasolla. Siinä vaiheessa, mikäli alat sitten lyödä lähimmäistäsi sillä että katsot omaavasi kaikkia ihmisiä koskevan ainoan ja oikean tulkintatavan, syyllistyt vääryyteen. Ja vääryys on syntiä.
>>"Mikä on jumalaton ottamaan minun SANANI suuhunsa.">>
Kenet sinä tuomitset jumalattomana, hyvä Olevainen?
>>Raamatun äärellä ei siis kannata "järkeillä", harhaan meno on varma, jos luotat Raamattunn nähden omaan ymmärrykseesi.>>
Mutta näinhän sinä juuri toimit, hyvä Olevainen. "Järkeilet" itsellesi tavan tulkita Raamattua ja samalla "järkeilet" että tapasi on ainoa oikea ja toimii jokaisen ihmisen kohdalla samalla tavoin kuin omalla kohdallasi ottamatta huomioon ihmisten henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen.
>>Sillä siinä ei ihmisviisaus auta, jota sinullakin näyttää olevan, sinun vaan pitäisi käyttää Jumalalta saatu viisautesi tärkeämpään, kuin Raamatun ja Jumalan kritisoimiseen. Ja sitä kautta uskovaisten arvosteluun, usein ivaavassa sävyssä.>>
Käytän Jumalalta saamani viisauden Jumalan sanan ymmärtämiseen, ja toivoisin että itse tekisit samoin. En kritisoi Jumalan sanaa, vaan luotan sen totuuteen sellaisena kun Jumala antaa minun sitä ymmärtää.
Sitä paitsi syyllistyt nyt suhteeni panetteluun: kuten varmasti olet huomannut minä EN pilkkaa uskovia. Ajattelen eri tavoin monestakin asiasta kuin sinä, mutta se ei ole pilkkaa.
Kyseenalaistan toki monia asioita, joita minulle tarjotaan valkeuden enkelin vaatteissa, mutta jotka selvästi itse näen että eivät ole kristillisiä perustaltaan. Mikäli koet erilaisen tapani nähdä asioita pilkkana, voisit hieman tarkastella myös omaa itsetuntoasi.
Olen laukonut muutaman totuuden suhteellisen suoraan niissä tapauksissa, kun minua vastaan on henkilökohtaisella tasolla ja täysin perusteettomasti hyökätty. Minulla on oikeus puolustaa henkilöäni ja näkökantojani - varsinkin silloin mikäli moderaattori ei ehdi tai halua puuttua henkilötasolla tapahtuvaan soimaamiseen.
Kuvaavaa on, että KUKAAN vastaani hyökänneistä ei ole kyennyt perustelemaan säälimättömiä ja julmia sanojaan sen enempää Raamatulla kuin ihmisjärjelläkään. Tämä on kai jonkinlainen todiste siitä, mistä tuollainen käytös on lähtöisin. Vai mitä, Olevainen?
>>Omatunto on liukuva käsite.>>
Ei sen mukaan mitä minulle on lapsesta saakka opetettu. Omatunto saattaa olla "liukuva käsite" sellaiselle, joka on sen sisimmässään turruttanut.
>>Sinä et ole uskossa niin et käsitä mitä Olevainen sanoi.>>
Tässä olet väärässä. Olen uskossa, mutta en välttämättä pinnalta katsoen samanlaisessa kuin Olevainen. Ymmärrän vallan hyvin Olevaisen kannan, mutta olen eri mieltä kuin hän. Olevainen on ihminen, ja minä olen ihminen. Sitten on asia, josta keskustelemme. Olemme eri mieltä joistain asioista. Tekeekö se minusta jumalattoman, mutta Olevaisesta Jumalan lapsen?
>>Ei parannuksen tekemättömälle voi kertoa asioita joita ymmärtää vain hengellinen ihminen.>>
Aidosti hengellinen ihminen ei korota itseään muiden yläpuolelle, hyvä Masa.
>>Tee sinäkin parannus ja usko Jeesukseen Raamatun ilmoituksen mukaan.>>
Samat sanat, mutta sisäistä myös lukemasi.
Miksi sitten helluntalaistenkin ja muiden uskovaisten keskuudessa kiistellään niin paljon siitä mikä on syntiä ja mikä ei?
tarvitse tulkata, se pitää uskoa mitä sinne on kirjoitettu, en todellakaan tulkkaa oman tarpeeni mukaan Jumalan Sanaa, uskon sen vaan sydämessäni, mitä siihen on kirjoitettu.
En käy sitä järkeilemään, esm. että, mitähän se Paavali nyt loppujenlopuksi tuollakin tarkoittaa, tai, että eihän se nyt noin voi olla, kyllä sen täytyy tarkoittaa tuota ja tuota, onhan nyt aivan eriaikakin kuin silloin, ja eihän se Jumala tätä itse kirjoittanut, ihmisethän sen väsäsi, ja tuota rataa on järkeily, sitten tehdään niitä omia "tulkintoja".
Sanan rikkaus ei todellakaan ole siinä, että me, ihmiset saamme sitä tulkita mielinmäärin omiin tarpeisiin ja tarkoituksiin.
Rikkaus Sanassa on siinä, että:
"Hänessä =Jeesuksessa)ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä."
Ja koska Sana on Kristus, niin viisaudet, jotka ovat käkettyinä Jeesuksessa, löytyvät Sanasta, eli Raamatusta, eikä suinkaan siitä, että alamme tulkkamaan Sanaa omalla ymmärryksellä, Raamattu seliteään sillä itsellään, Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, jos se mielestäsi on sitä, niin se ristiriita on juuri sinun "tulkinnoissasi", ei Raamtussa.
Se on se tieto jonka ihminen sai lankeemuksen yhteydessä, Eeva ja Aadami söivät hyvän ja pahantiedon puusta, he tulivat tietämään hyvän ja pahan olemassaolon, tätä ennen ei ollut hyvää eikä pahaa, kaikki oli luvallista, eivät he tienneet synnin olemassa olosta, ja kun eivät sitä tienneet, niin ei ollut pahan vastakohtaakaan, hyvää. Kaikki oli sopusoinnussa keskenään, ei ollut ristiriitoja, oli autuas olotila, kaikki oli kohdallaan, täydellistä.
Nyt tuli sitten synti sydämeen, tietoisuus hyvästä ja pahasta, tässä on omantunnon ääni, se muistuttaa hyvän ja pahan olemassa olosta, jos teet hyvää, niin se kiittää, jos teet pahaa, niin se soimaa.
Sana on kuitenkin omantunnon yläpuolella, sillä omatuntokin voi erehtyä, ja tunnistaa kantajalleen vääriä asioita oikeaksi.
karski esm. on vaikka Hitleri ja Stalin, Idi Amin, ym. heidän kaltaisensa, he luulivat tevänsä oikein, eikä heidän omatuntonsa heitä syyllistänyt, enempää kuin tänäpäivänä, muslimit tappaa "pyhänsodan" nimissä, eik tunto soimaa lainkaan, eikä Amerikan presidentin tuntoa vaivaa, vaikka tuottaa päittäin tuskaa ja tuhoa irakissa.
Israel ja Palestiinalaiset eivät tunne tuskaa tunnossaan tappaessaan toisiaan.
Omatunto voi turtua ja johtaa harhaan, sentähden Jumalan sana on sen yläpuolella.
Vielä yksi esm.
Jos tulen uskoon, se jakaa perheen kenties kahtia, rakastan jokaista perheen jäsentä suunnattomasti, he eivät pidä siitä, että tulin uskoon ja aloin kertoa Jeesuksesta naapureille, ja siitä eteenpäin, he "häpeävät" tomintaani. Minua saattaa omatunto alkaa soimaamaan siitä, että tuotan häpeää läheisilleni.
Kumpaa nyt siis uskon ja seuraan, omaatuntoani, vaiko Jumalan sanaa?
Sanaa tässä tapauksessa, koska se on oikein, ei omatuntoni. Häpeästä välittämättä, sielussani kärsin omaisteni haavoittamisesta, Kristuksen tähden kuitenkin uskon Sanaa, ja olen uskollinen Jeesukselle pelastajalleni, vaikka saisin vainoa osakaseni.
Minulla ei ole yllämainittua taakkaa, se oli vaan esimerkki, omantunnon tunteesta Sanaan nähden.
Omatunto ei ole aina rehellinen kantajalleen, se voi pettää ja uskotella muuta, kuin se, mikä on Sanan mukaan oikein.
Olevaisen mukaan mm. ihminen voi muuttua heterosta homoksi tai päinvastoin. Kun tiedot ovat noin hataralla pohjalla, tämän henkilön jutut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Uskoopa Raamattuun taikka ei.
Miksi Olevainen saa jatkaa seriffinä? Miksi homokielteiset avaukset saavat olla, myönteiset eivät. Hellarilinjaako?
taikuuden syntiä, siis Jumalan lain rikkominen on syntiä, ja jos rikkoo yhtä lainkohtaa, on syypää koko lainrikkomiseen, eli, oomme siis syntisiä vaikka emme tekisi ainuttakaan tekosyntiä.
Kun nyt Jeesus on lain loppu, ja lain täyttänyt puolestamme, emme ole lain- vaan armon alla, ja missä lakia ei ole ei ole syntiäkään.
Ymmärrätkö tämän? Jos ja kun olemme Jeesuksessa, ei ole syntiä, olemme synnistä vapautettuja Jeesuksen Kristuksen uhrilla kertakaikkiaan.
Uskovainen ei tee syntiä, ja jos tekeekin, meillä on puollusta Jeesus Kristus, joka antaa synnit anteeksi. Tunto harjaantuu ja kasvaa eroittamaan hyvän pahasta,eikä sinuun sitten enää ryhdy se paha.
Toisaalta teemme syntiä joka päivä, mutta olemme veren alla joka on vihmonta veri, siellä pysymme vapaana synnistä, eikä se syytä meitä.
Jeesus on vapauttanut tuntomme syyllisyydestä, olemme vapaat Jeesuksessa.
Teet "tulkinnan" AINA kun luet tekstiä ja teet siitä jonkinlaisia johtopäätöksiä. Ei ole olemassa tapaa lukea Raamattua ilman tulkintaa. Tai ehkä sellaista olisi se, kun supisuomalainen ja kielitaidoton pölpöttäisi italialaista Raamattua tajuamatta sanaakaan - se olisi tulkitsematonta raamatunlukua.
Tulkitsemattomuus tarkoittaisi myös sitä, ettet tekisi tekstistä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, ettei Jeesuksen opetuksiakaan saisi yleistää koskemaan muuta kuin juuri sitä tilannetta, josta Raamattu kertoo. Tulkitset siis Raamattua yhtäkaikki vaikka muuta väittäisit.
>>Jos tulen uskoon, se jakaa perheen kenties kahtia, rakastan jokaista perheen jäsentä suunnattomasti, he eivät pidä siitä, että tulin uskoon ja aloin kertoa Jeesuksesta naapureille, ja siitä eteenpäin, he "häpeävät" tomintaani. Minua saattaa omatunto alkaa soimaamaan siitä, että tuotan häpeää läheisilleni.
Kumpaa nyt siis uskon ja seuraan, omaatuntoani, vaiko Jumalan sanaa?>>
Ei. Kyseessä ei ole ensinnäkään omatuntosi, joka on Jumalan ääni ihmisen sisimmässä, vaan suru perheenjäsentesi puolesta ja kaipaus ihmisten pariin. Omatunto ei sinua tuollaisesta soimaa, vaan omat inhimilliset tarpeesi - ja toisaalta ulkoinen yhteisön paine.
Sekoitat nyt pahan kerran omantunnon ja ihmisestä itsestään lähtevät tarpeet. Et siis kuuntele, miten Jumala sinua puhuttelee vaan mieluummin takerrut omiin inhimillisestä ihmisestä lähteviin raamatuntulkintoihisi.
>>Toisaalta teemme syntiä joka päivä, mutta olemme veren alla joka on vihmonta veri, siellä pysymme vapaana synnistä, eikä se syytä meitä.
Jeesus on vapauttanut tuntomme syyllisyydestä, olemme vapaat Jeesuksessa.>>
Ei noin! Jeesus ei ole vapauttanut ihmistä syyllisyydestä eikä syyllisyydentunnosta vaan yksin synnistä. Jeesuksen armo vapauttaa synnistä, mutta ei lunasta ihmistä vastuuttomaksi teoistaan. Älä nyt sentään kerettiläiseksi ryhdy!
Toisaalta, jos olet vapautettu mutta teet vastoin Jumalan tahtoa olet kadotettu ikuisesti.
Jumalan asemaan, kun puhut minulle oman viisautesi tuottamma filosofista viisauttasi.
Otetaan ajankohtainen esimerkki omantunnon erhtyväisyydestä.
Ketään nimeltä mainisematta.
On käyty keskustelua homoudesta. Homo sanoo tekevänsä oikein, hänen omatuntonsa hyväksyy homouden jopa Jumalan luomaksi, vaikka se on täysin Jumalan sanaa vastaan. Tässä näet , miten omatunto voi johdattaa harhaan, eikä sen kantaja edes tajua tekevänsä väärin.
Jumalan sana sanoo, että homous on synti, omatunto sanoo, että se ei ole synti.
Kumpi nyt sitten on totuus, omatunto, vaiko Jumalan sana?
Vielä tuosta Sanan tulkinnasta, kiistän edelleen tulkitsemasta Sanaa, uskon sensijaan, että se on totisesti Jumalan sanaa. Tulkitsematta sitä miksikään.
Kun saat jostain kirjeen, esm. tulkkaatko sen joksikin toiseksi, ennenkuin ymmärrät mitä siinä lukee? En usko, että niin teet!
Paavalikin sanoi kirjeistään, että, muutamat vääntävät kieroon kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen, ja vakuuttaa, että niissä ei ole mitään enempää, kuin mitä niissä on luettavissa.
Ja suuri osa uuttatestamenttia on juri kirjeitä, ihmiseltä ihmiselle, vaikkakin Pyhän Hengen innoittamia ja "sanoittamia."
omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elvää Jumalaa, Hän on poistanut syyllisyyden , ja vanhurskauttanut omantuntomme syyttömäksi synnin syyllisyydestä, en ole väittänyt, että uskovainen saisi tehdä syntiä, sillä verukkeella, että VOI, tehdä.
Jeesus on vapauttanut synnin ja kuoleman laista, mitä se muuta on, kuin että tunto on syyllisyydestä vapaa, siitähän on kyse, en ole sanonut, että se edellyttää tehdä syntiä.
Älä korota itseäsi Jumalan asemaan tulkintoinesi. Ensinnäkin:
>>Jumalan asemaan, kun puhut minulle oman viisautesi tuottamma filosofista viisauttasi.>>
Niinkuin sinäkin puhut minulle omaa visauttasi. Kummalla meistä siis saa olla puheoikeus? Molemmilla, vai mitä? Kuitenkin sinä katsot edustavasi omalla tulkinnallasi "sitä mitä Jumala on tarkoittanut" kun taas minä edustan pelkästään omaa viisauttani. Kumpi siis täällä ylentää itsensä, jos sinä katsot edustavasi erehtymätöntä Jumalan totuutta - omilla tulkinnoillasi.
>>Ketään nimeltä mainisematta.
On käyty keskustelua homoudesta. Homo sanoo tekevänsä oikein, hänen omatuntonsa hyväksyy homouden jopa Jumalan luomaksi, vaikka se on täysin Jumalan sanaa vastaan.>>
Ei ole. Tuo on sinusta itsestäsi lähtöisin oleva näkemys siitä, miten Raamattua tulisi tulkita. SINUN tulkintasi - ei Jumalan tahto.
>>Tässä näet , miten omatunto voi johdattaa harhaan, eikä sen kantaja edes tajua tekevänsä väärin.>>
Niin. Tässä näemme, miten Raamattua voidaan tulkita eri tavoin, mutta viime kädessä omatunto kertoo mikä KUNKIN HENKILÖN ITSENSÄ KOHDALLA on oikein. Etkö ymmärrä: homous on homoseksuaalille ihmiselle ainoa oikea tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Mikäli hän vastoin tahtoaan "ryhtyisi heteroksi" olisi tämä väärin, ja näinollen syntiä. Samoin, jos sinä heterona nyt ryhtyisit homoseksuaaliseen suhteeseen, olisi se vastoin luontoa ja siksi siis väärin ja syntiä.
>>Jumalan sana sanoo, että homous on synti, omatunto sanoo, että se ei ole synti.
Kumpi nyt sitten on totuus, omatunto, vaiko Jumalan sana?>>
Molemmat ovat oikeassa. Kyse onkin siitä, mikä on LUONNOLLISTA kullekin henkilölle. Mikäli toimit vastoin luontoasi, valehtelet itsellesi ja teet silloin syntiä. Tämän vuoksi kaikenlaiset "seksuaaliset eheyttämiset" ovat vastoin Jumalan tahtoa ja ehdottomasti myös syntiä.
>>Vielä tuosta Sanan tulkinnasta, kiistän edelleen tulkitsemasta Sanaa, uskon sensijaan, että se on totisesti Jumalan sanaa. Tulkitsematta sitä miksikään.>>
Etkö nyt ollenkaan tajua! Jos osaat lukea, osaat myös tulkita ja tulkitset myös väistämättä. Olet tulkinnut omassa kirjoituksessasikin koko ajan Raamattua, minkä olet kynnelle kyennyt. TULKINNUT! Ei ole tulkitsematonta tapaa lukea mitään tekstiä, mikäli ihmisellä on aivot!
Sinun tulkintaasi pönkittää nyt vain sellainen luulo ja uskomus, että sinun tapasi tulkita Raamattua on Jumalan tahdon mukainen ja siksi ainoa oikea. Näin olet kororttanut itsesi ihmisestä Jumalan tulkiksi.
>>Kun saat jostain kirjeen, esm. tulkkaatko sen joksikin toiseksi, ennenkuin ymmärrät mitä siinä lukee? En usko, että niin teet!>>
Ei "joksikin toiseksi" vaan siinä kontekstissa jossa sen ymmärrän. Aivan niinkuin sinä Raamattua. Jokaisella lukijalla on oma tulkinta. Et pääse siitä yli etkä ympäri. Tulkitset Raamattua omalla henkilökohtaisella tavallasi. Sinun tulisi tiedostaa se, että ymmärtäisit että Jeesus on JOKAISEN ihmisen henkilökohtainen vapahtaja.
>>Paavalikin sanoi kirjeistään, että, muutamat vääntävät kieroon kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen, ja vakuuttaa, että niissä ei ole mitään enempää, kuin mitä niissä on luettavissa.>>
Aivan niin. Toinen meistä ymmärtää mistä tulkinnassa on kysymys ja osaa ottaa sen huomioon kirjoituksia lukiessaan, toinen taas tulkitsee tekstejä omasta näkökulmastaan käsin ja luulee että se on ainoa oikea tapa. Kumpaa meistä Paavali siis tarkoittaneekaan...
>>Ja suuri osa uuttatestamenttia on juri kirjeitä, ihmiseltä ihmiselle, vaikkakin Pyhän Hengen innoittamia ja "sanoittamia.">>
Siis mitä? Tuleeko tämä nyt ymmärtää niin, että kyseenalaistat Uuden Testamentin kirjoitukset?!
Etkö taaskaan tajua? Jeesus ei vapauttanut ihmistä syyllisyydestä, vaan synnistä ja synnintunnosta. Ei syyllisyydestä voi ketään vapauttaa.
Jos olet tappanut miehen tai hakannut vaimosi, olet edelleen syyllinen vaikka syntisi olisi anteeksi annettu. Anteeksianto ei vapauta ihmistä pahoista teoista. Et voi luistaa tekosi seuraamuksista.
Mikäli katsot että Jeesus armahtaa sinut myös syyllisyydestä, et ole kykenevä ottamaan vastuuta omista teoistasi.
roomalaiskirjeen luvut 3-10 käsittelevät kyseisiä asioita.
toimeenpaneminen on tehtävä asiantuntemuksella, sillä "kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi." Jumala itse on sanassaan ilmoittanut: "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää." (Hes.20:25).
Rakkauteen ja Jumalan lupauksiin liityviin käskyihin voi aina luottaa ja niitä toteuttaa, sillä "niin monta kuin niitä on, kaikki ne ovat hänessä on", mutta tuomioihin ja rangaistuksiin liittyvät tehtävät pitää jättää Jumalan tehtäväksi, sillä kirjoitettu on: "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle", (Rm.12:17,19) ja: "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
Kirjoitettu sana, mikä on sydämen ulkopuolella, on kuolettavaa ja tappavaa. Vasta sisimmässä sulautunut ja sydämeen päässyt sana on Jumalan sanaa. "Teidän laissanne" saattaa olla mitä tahansa kirjoitusta, hyvää tai pahaa, mutta: "Sinun tahtosi minä teen mielelläni ja sinun lakisi on minun sydämessäni", (Ps.40:9).
Tuosta edellisestä opimme sen, että mielen tasolla me teemme Jumalan tahtoa, mutta jos se menee lihan tekoihin, toteutamme "konkreettisilla" teoillamme synnin lakia.
Sielläkö matkataan ajassa taaksepäin ja tehdään tehdyt pahat teot tekemättömiksi?
Ystäväni sisarenpoika tapettiin raa´asti ulkomailla. Jos tappaja on tullut tällä välin uskoon, niin onko ystäväni sisar nyt saanut lapsensa takaisin? Eikö tappaja olekaan enää syyllinen karmeaan veritekoon...?
että niin kauan kuin fyysisessä kehossamme olemme ja elelemme, niin se jumalaton on meitä kaikkia lähellä, sillä meidän lihamme pysyy jumalattomana tuhkautumiseensa saakka. Sillä ei kyllä olisi puheoikeutta hengellisistä asioista, mutta yllättävän usein se vaan pyrkii ilmaisemaan mielipiteensä vaikka Raamattu julistaa: "Vaiti herran edessä kaikki liha!"
Kun vedotaan tuohon kohtaan, että "jumalaton, mikä sinä olet puhumaan?" Se kyllä tarkoittaa uskovaisimmankin henkilön lihallista mieltä.
Kiintoisaa: täällä jälleen Olevainen ihan itse johdattaa auiheen homouteen ha tuomitsee sen. Olevainen: ota nyt jo lusikka kauniiseen käteen ja lopeta höpinä aiheesta, jota hysteerisesti pelkäät, koska et todellisuudessa siitä tiedä. Me Luojan luomat ihmiset - minäkin - ymmärrämme, ettei tuomitseminen ketään auta, sinuakaan. Homous on SINUN irstaassa mielikuvituksessasi taas kerran vain seksiä. Meille asiasta tietävuille tärkeää on rakkaus, sinulle vain itsekkäistä valtapyyteistäsi kumpuva tuomio.'
Huom: ALOITIT itse taas kerran homouden ja homojen tuomitsemisen. Sinulla on pakko olla ongelmia tämän asian kanssa, koska otat tuomiosi aina itse esiin uudelleen. Saamasi pitää: kerron taas kerran, mitä homous on: se on Luojan luoman ihmisen rakkautta toiseen ihmiseen. Saasta ha synti ovat sinun mielikuvituksesi tuotteita tässä asiassa.
Kiitos: vastasit Olevaisen viestiin hyvin ja perustellen. Millä hänet saataisiin ymmärtämään, mikä ero on hänen tulkinnoillaan ja luuloilla berrattuna tietoon? Fobia on voimakas...
kuin itä on lännestä.
Lue sinä vaan Raamattu, ja käännä se itsellesi mieluisaksi, näinhän se menee.
Jos Paavali krjoitta, että joku nimetty asia on synti, niin pitääkö sitä ruveta tulkitsemaan, sanoikohan se Paavali nyt ihan oikein, ei varmaankaan, se vain eli jossain horroksessa, ja luuli jotai sanoneen,höpö höpö sun filosofointis.
Mistä ihmeestä päättelet, että kyseenalaistan uudentestamentin?
Niinhän se on, että sen kirjoittajat, kuten Paavali, kirjoitti kirjeet, esm. Korinttilaisille, tietääkseni he olivat ihmisiä, Timoteukselle, Filemonille, Roomalaisille, Tessalonikalaislle, jne. Ihmisille ne on kirjoitettu, mutta Jumalan Hengen vaikutuksesta, Pyhän Hnegen antamilla sanoilla ja asioilla, he vaan kirjoittivat sen, minkä saivat Jumalalta.
Ja Paavali varoitti kieroon vääntäjistä, yliviisaista viisastelijoista, hän sanoi, että sen, minkä kirjoitin on SIINÄ LUETTAVISSA, eikä ole muuta rivienvälistä luettavaa.
Niin monet lukee Raamattua kuin "luulojen" kirjaa.
>
Jeesus poisti syyllisyyden Jumalan ja ihmisen väliltä, joka oli eroittava väliseinä jos halusi kohdata Jumalan, se oli ja on mahdotonta ilman Jeesusta välimiehenä. Hän vapauttaa omantunnon syyllisyydestä Jumalan edessä, en nyt puhu siitä , jos on tehnyt jotain pahaa, siitähän selviää tunnustamaala synnin ensikädessä Herralle, ja jos on tarvetta, niin myös ketä vastaan on rikkonut.
Jos ei ole uudestisyntynyt, on edelleen olemassa vihollisuus ihmisen ja Jumalan välillä, se poistuu vasta Jeesuksessa, ei pään tieto sitä poista, tässä se on, pelastus Jeesuksessa, ei pelkkä jumalisuus ja hartaat puheet auta poistamaan syyllisyyttä Jumalan edessä, ja tämä syyllisyys on paljon vakavampaa, kuin se, jos on tehnyt jonkin rikkeen.
Toivon , että ymmärrät mistä syyllisyydestä olen tässä asiaa valaissut.
no älähän nyt viitsi...
vaikka ystäväsi sisarenpojan tappaja on tuomittu murhasta ja kärsii ehkäpä edelleen ansaitsemaansa tuomiota, niin Jumalan edessä hänen tekonsa on annettu anteeksi, jos hän on sitä Jumalalta pyytänyt.
Jumalan tahto on, että rikollinen suorittaa maallisen esivallan alla saamansa tuomion, vaikka Hän itse armahtaa syntisen, joka Häneltä armahdusta pyytää.
maallisen lain mukaanhan tappo ei ole synti, kun se Jumalan lain mukaan sitä on. täts tö point.
">>Tässä näet , miten omatunto voi johdattaa harhaan, eikä sen kantaja edes tajua tekevänsä väärin.>>
Niin. Tässä näemme, miten Raamattua voidaan tulkita eri tavoin, mutta viime kädessä omatunto kertoo mikä KUNKIN HENKILÖN ITSENSÄ KOHDALLA on oikein. Etkö ymmärrä: homous on homoseksuaalille ihmiselle ainoa oikea tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan."
...
Tulipas mieleen; Entäs jos henkilö onkin pedofiili, eläimiin sekaantuja, tai vaikkapa nekrofiili seksuaaliselta suuntautumiseltaan, eikä hänen omatuntonsa häntä siitä soimaa?
Jos hän ei koe seksuaalista mielenkiintoa mitään muuta kohtaan kuin lapsia, tai vaikkapa jotakin eläinlajia, tai kuolleita ihmisiä, niin tarkoittaako se sitä että sellaisen ihmisen "ainoa oikea tapa harjoittaa seksuaalisuuttaan" on se, mihin hänen seksuaaliviettinsä suuntautuu, jos hänen omatuntonsa ei häntä siitä soimaa.
Minä EN rinnasta pedofiliaa tai eläimiin sekaantumista homoseksuaalisuuteen, mutta koska niissä kaikissa on kuitenkin kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta, niin haluaisin kysyä missä ne rajat teidän mielestänne menee? Missä tapauksissa tuota omantunnon logiikkaa voidaan soveltaa, ja missä ei, ja millä perusteella, kun on kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta?
Täts tö point: synti ja syyllisyys ovat eri asioita toisin kuin Olevainen antoi ymmärtää. Syyllisyys ei katoa mihinkään.
Hyvä että selvensit. Kyse on jälleen kerran tulkinnasta... ;-)
Et kai ole itse langennut helluntailaiseen ansaan, jonka mukaan fysiologinen poikkeama aivoissa on rinnasteinen perversioon? Sanot että et rinnasta, mutta rinnastat kuitenkin.
Seksuaalisuudessa on kyse myös rakkaudesta, ja rakkaus on aina sitä että kaksi aikuista ihmistä löytää elämänsä onnen ja täyttymyksen suhteesta, joka on molemminpuolista ja vapaaehtoista.
Pedofiili ei rakasta vaan himoaa. Pahimmassa tapauksessa alistaa. Suhde ei perustu rakkauteen, eikä missään nimessä ole molemminpuolista.
En tiedä pedofiilin omastatunnosta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat turruttaneet omantunnon äänen. Toisaalta on olemassa myös maallinen laki. Maalliset lait on tehty noudatettaviksi että meillä kaikilla olisi parempi elää. Mikäli omatunto ei pedofiilia soimaa, niin onneksi on myös maallinen laki, joka sanelee selvät sävelet missä mennään.
Että nyt koitat mielistellä Olevaista mutta huomataan.
...äläkä pane sanoja suuhuni. Yrität rakentaa nyt minusta jotain sellaista kuvaa, joka ei vastaa todellisuutta.
>>Lue sinä vaan Raamattu, ja käännä se itsellesi mieluisaksi, näinhän se menee.>>
Etkö sinä ollenkaan tajua, että toimit ITSE juuri näin: käännät Raamatun itsellesi mieluisaksi. Tulkitset tulkitsemasta päästyäsi.
>>Jos Paavali krjoitta, että joku nimetty asia on synti, niin pitääkö sitä ruveta tulkitsemaan, sanoikohan se Paavali nyt ihan oikein, ei varmaankaan, se vain eli jossain horroksessa, ja luuli jotai sanoneen,höpö höpö sun filosofointis.>>
Mistä ihmeestä sinä oikein horiset? MINÄ en ole sanallakaan puhunut mistään Paavalista tuon taivaallista! Vielä vähemmän mistään horroksista! Tuo on ihan omaa keksintöäsi. Nyt olet alkanut tulkita ja vääntää jopa minunkin tekstejäni - Raamatusta puhumattakaan.
Sanopas nyt ne Paavalin lauseet, joita minä olen muka mielestäsi vääristellyt.
>>Ja Paavali varoitti kieroon vääntäjistä, yliviisaista viisastelijoista, hän sanoi, että sen, minkä kirjoitin on SIINÄ LUETTAVISSA, eikä ole muuta rivienvälistä luettavaa.
Niin monet lukee Raamattua kuin "luulojen" kirjaa.>>
No, mutta näinhän SINÄ juuri teet: luet rivien välistä ja teet itseäsi miellyttäviä johtopäätöksiä Paavalin lauseista. Sitä paitsi: missä kohdin Paavali varoittaa "yliviisaista viisastelijoista"?! Eikö tuo ole taas sinun näkemyksesi asiasta, toisin sanoen sinun tulkintaasi?
>>Siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamin sanoin vaan Hengen opettamin, selittäen hengelliset hengellisesti.>>
Mitä "hengellistä" siinä on että tuomitset homoseksuaalit synnintekijöiksi ja muuten vaan toisinajattelijat jumalattomiksi? Tosin ei tuo kuulosta kyllä inhimilliseltä viisaudeltakaan... Ei siis ainakaan inhimilliseltä. Raadolliselta kylläkin.
>>Hengellinen ihminen tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkimaan. (1kor.2:12-16)>>
"Hengellinen ihminen tutkii kaiken". Hmm... En ole homoseksuaali, mutta tiedän jossain määrin homoseksuaalisuuden psykofysiologisista taustoista. Oletko sinä, hyvä Olevainen, tutkinut kaiken...? Sitä paitsi, mieltymyksiesi mukaan sinua voi lukea kuin avointa kirjaa, joten tuo "hengellisten ihmisten tutkimattomuuskaan" ei oikein näytä pätevän ainakaan sinun kohdallasi.
Huomataan myös, että sinulla ei ole asiaa, joten alat aiheen sijasta kritisoida kirjoittajaa.
Mene nukkumaan.
Ei Luoja ole luonut homoutta. Homous on synti.
Jumala sinua rakastaa. Samalla voimalla kuin meitä kaikkia.
Linnea olet varmasti oikealla asialla oman Jumalasi kanssa.
Empä olekaan joku Linnea.
Anna pelastaa itsesi, usko Jeesukseen, tunnusta Hänelle olevasi syntinen ihminen ja tarvitset Hänen anteksiantoaan, saat kokea uudestisyntymän ihmeen,tulet tuntemaan Jeesuksen sisäisesti, ja se on aivan eriasia, kuin huulillaan höpöttää Hänen nimeään, pääset SYYLLISYYDESTÄSI, Jeesus vapautta omantuntosi Jumalan lasten ihanaan vapauteen.
Kannattaa yrittää, mutta ole rehellinen, Pyhä Henki on arka lintu, ja vaistoaa heti, jos yrittää kikkailla.
Onnea ja siunausta matkaan.
Vaikka miten sitä toitottaisit, niin teot eivät Jeesuksenkaan myötä muutu tekemättömiksi. SYYLLISYYS ei katoa yhtään mihinkään. Murhan tai muun rikoksen tehnyt on tuon rikoksen tekijä elämänsä loppuun saakka.
Tuo ajattelusi on vastuunpakoilua. Jos ajattelet että syyllisyytesi loppuu siihen, kun otat Jeesuksen elämääsi, niin valehtelet itsellesi ja teet tällä tavoin syntiä.
Uskomuksesi mukaan voit olla sujut Jumalan kanssa, mutta olet silti syyllinen tehtyyn vääryyteen. Tuo nimenomaan on sitä mainitsemaasi "kikkailua": käytät Jeesusta keppihevosena päästäksesi pahanteosta ja sen aiheuttamasta pahasta olosta kuin koira veräjästä. Käytät Jeesusta Vapahtajan sijasta terapeuttina.
Tee parannus ja ota vastuu elämästäsi.
Jeesus sovitti ristillä ihmiskunnan kollektiivisen syyllisyyden, mutta jokaisella meistä on edelleen oma lehmä ojassa eli tulemme syntiä tehdessämme syylliseksi Jumalan edessä ja siitä syyllisyydestä on mahdollista saada puhtaan paperit.
samoinhan se on maallisenkin lain mukaan. kun murhan tehneen ilkiön katsotaan suorittaneen hänelle tuomioistuimessa annetun tuomion, hän ei enää ole syyllinen, vaan on "kärsimällä annetun rangaistuksen" ikäänkuin puhdas lain edessä.
eri asia on, voiko sisarentytär koskaan unohtaa ja antaa anteeksi poikansa tappajalle?
tässä tulevatkin vastaan Jeesuksen terapeuttiset kyvyt eli Jeesus on myös terapeuteista parhain. Hän voi parantaa niin tappaja-ilkiön, kuin uhrin läheisenkin sielunhaavat.
Aadamin tekemä synti toi meille kollektiivisen rangaistuksen, joka koskee meitä kaikkia. tuo rangaistus oli karkoitus paratiisista kaikkine jälkiseurauksineen, kuten raamattua lukeneena muistanet.
me aadamion jälkeläiset voimme joutua syntiä tehtyämme tuohon samanlaiseen jälkiseuraus-olotilaan eli elämme erossa Jumalasta. vasta silloin, kun Jumala poistaa syyllisyytemme, pääsemme hänen lähelleen.
sisarenpojan tappaja voi siis olla lähellä Jumalaa samalla, kun suorittaa sörkassa elinkautistaan.
Syyllisyys ei katoa mihinkään myöskään maallisen rangaistuksen myötä. Vankila ei ole mikään yhteiskunnan antama "selkäsauna" pahantekijälle, vaan rangaistus, jonka tehtävänä on torjua rikollisuutta. Syyllisyys ei rangaistuksen myötä häviä. Vaikka kävisit vankilan, ei se tuo murhattua ihmistä takaisin eikä tee tekoa tekemättömäksi. Teko ja sen myötä syntynyt syyllisyys siis jäävät.
Mikäli sinut tuomitaan esimerkiksi pedofiliasta, sinulla ei ole vankilankaan jälkeen mitään asiaa lastenhoitoalalle tai opettajaksi, koska syyllisyys ja teko eivät mihinkään katoa. Ja hyvä niin. Se oletko sujut Jumalan kanssa, on sitten sinun ja Jumalan välinen asia, enkä nyt puutu siihen.
Jeesus voi parantaa sielunhaavat, mutta fyysistä tekoa Jeesuskaan ei tee tekemättömäksi.
Toinen asia on sitten tämä, johon toivoisin sinulta asiallista vastausta, kun kerran asialliselta kirjoittajalta vaikutat: mitä tapahtuu uudesti syntyneelle joka uudelleen syyllistyy pahantekoon? Onko sellainen oikeudenmukainen Jumala, joka katsoo läpi sormien uudestisyntynyttä sarjamurhaajaa...
jos et ymmärrä, että Jeesus on myöskin omantunnon parantaja, ja erinomainen terapeutti ja sielunhoitaja, kun vain uskot ja otat Hänet elämääsi, niin saat huomata, että kaikki syyllisyyden "tunteet" katoaa, ja saat onnellisen mielen, eikä tarvitse enää syytellä toisia siitä, että on huono omatunto.
Usko pois vaan, totta se on, uskon niin vahvasti, että vaikka olisi tehnyt murhan, tulisi oikeasti uskoon, tunnustaisi tekonsa, saisi anteeksiantamuksen Jeesuksen veressä, vaikka istuisi maallisenlain tuomitsemana elinikäisen tuomion, olisi silti vapaa syyllisyydestä, Jeesus tekee sen, Hänen lahjavanhurskautensa ottaa pois syyllisyyden, ja antaa tilalle oman rauhansa.
Totta se on, älä epäile, epäusko on taikuuden syntiä.
(Muuten olen pahoillani siitä, että lähisukulaisesi on väkivallan uhrina menettänyt henkensä.)
...kuten vääntelet Raamattua.
>>jos et ymmärrä, että Jeesus on myöskin omantunnon parantaja, ja erinomainen terapeutti ja sielunhoitaja, kun vain uskot ja otat Hänet elämääsi, niin saat huomata, että kaikki syyllisyyden "tunteet" katoaa, ja saat onnellisen mielen, eikä tarvitse enää syytellä toisia siitä, että on huono omatunto.>>
Juu-juu! Aivan varmasti "tunteet" katoavat rikolliseltakin, jos niitä oli hänellä sitten koskaan ollutkaan. Tästä ei ollutkaan kyse. Kyse oli siitä että teko ja sen tuoma faktinen syyllisyys ei katoa mihinkään. Jeesus tekee vain sen, että syyllisen on helpompi elää tekonsa kanssa, koska on sujut suhteessa Jeesukseen.
Sinänsä pelottavaa ajatellakin, että käsityksesi mukaan omantunnon ääni lakkaa soimaamasta rikollista siinä vaiheessa kun hän ottaa Jeesuksen elämäänsä. Hän voi siis murhata "puhtain omantunnoin" tästä eteenpäin. Toisin sanoen: usko tekee rikollisesta psykopaatin suhteessa syyllisyyteen. Huh!
>>Totta se on, älä epäile, epäusko on taikuuden syntiä.>>
Sekoitat taas asioita. "Tode":n kanssa keskustellessamme molemmilla on sentään taju siitä, että puhuessamme syyllisyydestä, puhumme siitä suhteessa Jumalaan. Jeesus antaa armon, mutta teko ei muutu tekemättömäksi, eikä syyllinen syyttömäksi suhteessa rikokseen. Jeesus antaa tekijälle sielun- ja mielenrauhan, mutta vastuuvapautta tekojen seuraamuksista Jeesus ei anna. Kyllä ihminen on edelleen vastuullinen tekijä, vaikka olisikin uudestisyntynyt.
Muuten, murhan uhri ei ollut minun lähisukulaiseni vaan hyvän ystäväni sisarenpoika, kuusivuotias iloinen miehenalku - jota ei enää ole.
minä uskon Jumalan kokonaisvaltaiseen armahtamiseen ja hänen parantamistyöhönsä ja voisin pestata entisen, huom! entisen, pedofiilin lasteni hoitajaksi!
ymmärrän kyllä hyvin nykyisen käytännön lapsi-ja nuorisotyössä. en edellytä siis, että pikku-pikku rangaistuksen kärsinyt pedofiili olisi vankilareissun jälkeen muuttunut ihminen.
tarkoitan tässä lähinnä niitä Jeesuksen terapeuttisia hoitoja, jotka voivat parantaa ihmisen totaalisesti.
kuten sanot, ne ovat niitä Jumalan ja ihmisen välisiä juttuja, jotka kylläkin joskus näkyvät aivan konkereettisesti. onhan moni entinen suur-rikollinen ja syrjäytynyt saanut jumalan avulla kiinni elämästä ja yhteiskunnasta. esimerkkinä näin äkkiseltään tulee mieleen vankilatyöntekijä "klinu loikkanen", joka on sanonut (en tiedä elääkö hän vielä) olevansa kahdesti armahdettu.
ja eikö apostoli paavali ole myös esimerkki Jumalan muuttavasta voimasta?
kuinka tuon lausahduksesi "fyysistä tekoa Jeesuskaan ei tee tekemättömäksi" siis ottaisi? eteen tulee vissiin kysmyksiä anteeksiantamisesta. kuka antaa anteeksi ja kenelle? täytyykö/voiko mitä tahansa hirveyttä antaa anteeksi? onko olemasssa jokin raja siinä, mikä synti on suurempi anteekssiannetava kuin toinen? miksi minun on helpompi antaa anteeksi karkkivarkaalle, kuin sarjamurhaajalle?
"mitä tapahtuu uudestisyntyneelle, joka uudelleen syyllistyy pahantekoon?"
vastakysmyksenä kysyn "onko sellainen oikeudenmukainen Jumala, joka ei anna anteeksi lapsensa hairahdusta?"
sarjamurhaaja on syntinen siinä missä pientä ja vaatimatonta syntiä tehnytkin on?
raamatussa sanotaan, että Jumala antaa anteeksi syntejämme, paitsi hänen Pyhään Henkeensä kohdistuneen pilkan. ja raamatustahan sitä täytyisi ottaa osviittaa, jos kerta Jumalan lapsia ollaan...
omakohtaisesti koettua: koska en ole täydellinen ja syntiin lankeamatonta sorttia (pyrkimyksistä huolimatta) Jumala on armahtavainen minua kohtaan. vaikka hän odottaakin minulta nuhteetonta vaellusta, hän ymmärtää heikkouttani, onhan hän itsekin kulkenut ihmisen tien.
"sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien" 1.tim.4:10
tuota Jumalan lupausta en saa kuitenkaan käyttää väärin hyväkseni julistamalla olevani vapaa tekemään syntiä, koska Jeesus armahtaa automaattisesti lapsensa tekipä hän mitä hurjaa hyvänsä.
>>minä uskon Jumalan kokonaisvaltaiseen armahtamiseen ja hänen parantamistyöhönsä ja voisin pestata entisen, huom! entisen, pedofiilin lasteni hoitajaksi!>>
Minäkin luotan Jumalaan, mutten välttämättä ihmiseen. En edes uudestisyntyneeseen, koska suhde Jumalaan on aina ihmisen henkilökohtainen asia. Siksi itselläni ei olisi valmiuksia arvioida kuka on aidosti uskossa, kuka taas ei. En siis voisi missään tapauksessa tehdä niin vakavaa syntiä että aätistaisin lapseni turhan päiten vaaralle alttiiksi. sellainen olisi vastuutonta.
Ja kuten edellä tulikin jo todetuksi: vankila ei ihmistä armahda, mutta antaa kyllä ajattelemisen aihetta ennenkuin uudestaan ryhtyy rikokseen. Palkkaisitkos sitten lastenhoitajaksi pedofiilin, joka EI olisi uskossa, mutta olisi kärsinyt yhteiskunnan antaman rangaistuksen?
>>vastakysmyksenä kysyn "onko sellainen oikeudenmukainen Jumala, joka ei anna anteeksi lapsensa hairahdusta?">>
Onko tämä nyt ymmärrettävä niin että mielestäsi ihminen on edelleen pelastettu vaikka jatkaisi sarjamurhaajana? Tästähän seuraa, ettei rikollista pidättele enää mikään: hän ei ole kykenevä kuulemaan enää edes omantuntonsa ääntä?!
Tämä osaltaan selittäisi myös uskonsodat: samalla tavoin kuin muslimi pääsee taivaaseen kuollessaan pyhässä sodassa, kristitty voi vastuuttomasti murhata, koska on joka tapauksessa uskossa ja siksi pelastettu.
Myönnetään, minä rinnastin pedofilian homoseksuaalisuuteen. Samalla tavalla voin rinnastaa heteroseksuaalisuuden pedofiliaan. Kaikki seksuaaliset suuntautumiset voidaan rinnastaa toisiinsa sikäli, että ne kaikki OVAT seksuaalisia suuntautumisia.
Mielestäni on vähän outoa, että vaikka kirjoituksesi ovat tähän mennessä olleet mielestäni hyvin pureskeltuja ja perusteltuja, niin tässä kohdin et ole mielestäni ajatellut ihan loppuun asti.
...
"Seksuaalisuudessa on kyse myös rakkaudesta, ja rakkaus on aina sitä että kaksi aikuista ihmistä löytää elämänsä onnen ja täyttymyksen suhteesta, joka on molemminpuolista ja vapaaehtoista."
...
Tuo on _sinun tulkintasi_ siitä, mitä rakkaus on. SINUN mielestäsi siihen kuuluu kaksi aikuista ihmistä, ja se on aina vapaaehtoista.
Suuri osa lienee samaa mieltä. MUTTA siinäkin on kysymys vain jokaisen yksittäisen ihmisen subjektiivisista käsityksistä. Näin ollen sekään ei ole mikään sellainen aukoton fakta, jolle ei voisi kysyä perusteita.
...
"Pedofiili ei rakasta vaan himoaa. Pahimmassa tapauksessa alistaa. Suhde ei perustu rakkauteen, eikä missään nimessä ole molemminpuolista."
...
Ja homoseksuaaliko ei himoa? Heteroko ei himoa?
Vaikka seksuaalisuus ei ole pelkästään himoa, niin seksuaalisuuteen liittyy seksuaalinen himo olennaisesti. Eikö nimenomaan se, mihin ihmisen seksuaalinen _himo_ suuntautuu, määritä ihmisen seksuaalisen suuntautumisen?
Joten mikä ero on hetero/homohimolla verrattuna esim. pedofiilin himoon?
Sanot että pedofiilin himo on perverssiä. Sekin on sinun henkilökohtainen ja subjektiivinen näkemyksesi. (ei sillä, minun henk.koht. näkemykseni on samanlainen, mutta asia pitäisi perustella)
...
"Suhde ei perustu rakkauteen, eikä missään nimessä ole molemminpuolista"
...
Tämäkin on sinun subjektiivinen näkemyksesi. Toisinaan pedofiilinen suhde on "molemminpuolista". Myös lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu toisinaan ns. "vapaaentoisesti" ja on näin ollen "molemminpuolista". Lisäksi hyäksikäyttäjä voi uskoa oikeasti rakastavansa tätä lasta, joten mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, etteikö hän rakastaisi? Ja lisäksi lapsen hyväksikäyttäjä voi olla läheinen henkilö, jota lapsi luonnostaan rakastaa (kunnes rakkaus pikkuhiljaa rapisee).
...
"En tiedä pedofiilin omastatunnosta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat turruttaneet omantunnon äänen."
...
Sorry, mutta tämä perustelu on kyllä aika onneton. Millä mitataan kenen "omatunto" on "turtunut"? B.Lilyn henkilökohtaisella näkemykselläkö?
...
"Toisaalta on olemassa myös maallinen laki. Maalliset lait on tehty noudatettaviksi että meillä kaikilla olisi parempi elää. Mikäli omatunto ei pedofiilia soimaa, niin onneksi on myös maallinen laki, joka sanelee selvät sävelet missä mennään."
...
Myös tämä perustelu falskaa. Joskus maallinen laki tuomitsi homoseksuaalisen teon rikokseksi "jotta meillä kaikilla olisi parempi elää". Silloin homouden vastustajat pystyivät perustelemaan kantaansa samalla tavalla kuin sinä perustelet nyt kantaasi pedofiliaan: se on laissa kielletty. Ihminen voi olla subjektiivisilta näkemyksiltään myös lain kanssa eri mieltä. Joten lailla perustelu ei ole sekään aukoton.
...
"Et kai ole itse langennut helluntailaiseen ansaan, jonka mukaan fysiologinen poikkeama aivoissa on rinnasteinen perversioon?"
...
Homovastaiset mielipiteet eivät ole pelkästään mikään HELLUNTAILAINEN ansa, vaan monet muutkin uskonnolliset (ja myös ei-uskonnolliset) ihmisryhmät pitävät homoseksuaalisuutta perversiona. Toisaalta ei pidä unohtaa, että varsinkin uskovaisten piireissä myös heteroseksuaalisuutta on pidetty pitkään perverssinä. Kaikki seksuaalisuus ja seksuaalisuuteen viittaava, on uskonnollisissa yhteisöissä hyvin pitkään koettu likaiseksi ja ei-toivotuksi piirteeksi ihmisessä.
Joten myös se, mikä on perversio ja mikä ei, on myös subjektiivista.
Fysiologinen poikkeama aivoissa voi johtaa monenlaisiin ns. "poikkeamiin" ihmisen käyttäytymisessä - myös perversioon. Esim. kannibalismia harjoittavia henkilöitä on tutkittu, ja heidän aivojensa etulohkosta on löydetty poikkeama, jolla voidaan mahd. perustella myös tämä taipumus kannibalismiin.
-----
Täs nyt vielä korostan, että minä EN sanonut omaa mielipidettäni puoleen enkä toiseen mistään seksuaalisesta taipumuksesta, vaan tarkastelen asiaa neutraalilta pohjalta. Tarkoitus oli lähinnä osoittaa, että kenen tahansa perustelut ovat aina vain subjektiivisia näkemyksiä, ja näin ollen kummatkin osapuolet voivat kumota toistensa näkemykset sanoin perustein; ne ovat aina vain toisen osapuolen henkilökohtaisia mielipiteitä, ei sen enempää.
Minun henkilökohtainen, subjektiivinen mielipiteeni on, että esim. "omatunto" on todella huono peruste yhtään mihinkään. Ihmisten "omat tunnot" poikkeavat huomattavasti toisistaan, samalla tavalla kuin käsitykset siitä mikä on "Jumalan tahto". Kuka voi sanoa, että "juuri minun" käsitykseni on se ainoa oikea?
>>minä uskon Jumalan kokonaisvaltaiseen armahtamiseen ja hänen parantamistyöhönsä ja voisin pestata entisen, huom! entisen, pedofiilin lasteni hoitajaksi!>>
>>vastakysmyksenä kysyn "onko sellainen oikeudenmukainen Jumala, joka ei anna anteeksi lapsensa hairahdusta?">>
Miten suhtautuisit siihen, että tuo "Jumalan lapsi" sattuisi sitten hairahtumaan juuri sinun lastesi kohdalla?
Vain materialistinen dialektiikka EI ole subjektiivista. En kuitenkaan väitä että se on ainoa oikea tapa määrittää todellisuutta tai että se antaisi edes hämärää mielikuvaa "todesta" silloin kun on ihmisistä kyse.
Tämä on keskustelupalsta ja esitän tottakai kommentteina omia subjektiivisia käsityksiäni siitä, mitä totena pidän. En kuitenkaan pönkitä subjektiivisia käsityksiäni subjektiivisella käsitykselläni Jumalan sanasta uskoen että se on "muuttumatonta" lukijasta riippumatta. Pyrin siis tiedostamaan oman subjektiivisuuteni.
Toisaalta: ymmärtänet että keskustelussa Olevaisen kanssa ei juurikaan ole motivaatiota nojautua tieteelliseen argumentaatioon, kun ongelmana on se ymmärtääkö vastapuoli edes lukemaansa. ;-)
>>Kaikki seksuaaliset suuntautumiset voidaan rinnastaa toisiinsa sikäli, että ne kaikki OVAT seksuaalisia suuntautumisia.>>
Mielestäni sikäli olet väärässä, että seksuaaliset perversiot ovat selkeästi jäljitettävissä persoonallisuushäiriöihin, mm. narsismiin ja psykopatiaan. Niillä SAATTAA olla taustanaan aivotoimintojen häiriöitä, mutta suurin osa selittyy varhaislapsuudessa syntyneeseen ja kehittyneeseen persoonallisuuden kehityshäiriöön so. ulkoiseen tekijään.
Homoseksuaalisuus on taas tieteen löydösten mukaan synnynnäinen ominaisuus, johon henkilö itse ei ole kykenevä millään tavoin vaikuttamaan. Homoseksuaalisuutta ei voi siis "eheyttää", mutta persoonallisuushäiriöön voidaan vaikuttaa terapian keinoin.
>>"Seksuaalisuudessa on kyse myös rakkaudesta, ja rakkaus on aina sitä että kaksi aikuista ihmistä löytää elämänsä onnen ja täyttymyksen suhteesta, joka on molemminpuolista ja vapaaehtoista."
Tuo on _sinun tulkintasi_ siitä, mitä rakkaus on. SINUN mielestäsi siihen kuuluu kaksi aikuista ihmistä, ja se on aina vapaaehtoista.
Suuri osa lienee samaa mieltä. MUTTA siinäkin on kysymys vain jokaisen yksittäisen ihmisen subjektiivisista käsityksistä. Näin ollen sekään ei ole mikään sellainen aukoton fakta, jolle ei voisi kysyä perusteita.>>
Ensin tulisi määritellä, mitä rakkaudella tarkoitetaan. On myös vanhempien rakkautta lapsiinsa, eikä siihen liity seksuaalisuutta. Mikäli liittyy, on syynä mm. persoonallisuushäiriö.
Mutta totta: kyse on subjektiivisesta käsityksestäni, jonka pohjaan empiiriseen kokemukseeni rakkauden luonteesta. Itse en väheksy myöskään empiiristä kokemusta tieteellisenä faktana. Lähestymistapani aihepiiriin on siis kvalitatiivinen.
>>Ja homoseksuaaliko ei himoa? Heteroko ei himoa?>>
Seksuaalista viettiä ei pitäisi erottaa seksuaalisesta rakkaudesta. Mikäli erotetaan, päädytään perversioon. Perversio on mm. sitä että himo esineellistää ihmisen. Lapsesta, eläimestä tai vaikkapa toisesta aikuisesta syntyy näinollen fetissi.
Porno ei ole rakkautta, vaan esineellistää perversillä tavalla vastakkaisen - tai oman - sukupuolen edustajan.
>>Eikö nimenomaan se, mihin ihmisen seksuaalinen _himo_ suuntautuu, määritä ihmisen seksuaalisen suuntautumisen?>>
Ei. On olemassa hetero- ja homoseksuaalisuutta, joiden taustalta on löydettävissä dualismi feminiiniin ja maskuliiniin. Tuo liukuva käsite, joka aivoissa määrittää sen kumpaan sukupuoleen itsemme identifioimme. Tähän samaan sarjaan kuuluvat myös bi- ja transseksuaalisuus.
Perversiot ovat erikseen ja ne perustuvat vääristyneeseen kuvaan seksuaalisen rakkauden olemuksesta.
>>Joten mikä ero on hetero/homohimolla verrattuna esim. pedofiilin himoon?>>
Toinen on luonnollista, koska taustalta on löydettävissä synnynnäiset rakenteet aivoissa. Toinen on sairasta, koska se perustuu (yleensä) varhaislapsuudessa kehittyneeseen luonnehäiriöön.
>>Sanot että pedofiilin himo on perverssiä. Sekin on sinun henkilökohtainen ja subjektiivinen näkemyksesi. (ei sillä, minun henk.koht. näkemykseni on samanlainen, mutta asia pitäisi perustella)>>
Kts. edellä. Yritin nyt perustella.
>>"Suhde ei perustu rakkauteen, eikä missään nimessä ole molemminpuolista"
Tämäkin on sinun subjektiivinen näkemyksesi. Toisinaan pedofiilinen suhde on "molemminpuolista".>>
Niin saattaa olla, jos esimerkiksi poika on 19 v. ja tyttö 15 v. Suhde on silloin lain mukaan "pedofiilinen", mutta muuttuu parin vuoden sisällä "normaaliksi" heterosuhteeksi. Kuitenkaan seksuaalinen suuntautuminen ei ole tänä aikana muuttunut kummallakaan. Enkä itse asiassa näkisi tuota tilannetta kovin "sairaana". Kunhan vaan jaksaisivat hieman odottaa.
Lähtökohta mielestäni on se, että lapsi ei ole vielä fyysisesti eikä varsinkaan psyykkisesti kykenevä arvioimaan omaa seksuaalisuuttaan eikä ymmärrä mistä molemminpuolisessa seksuaalisuudessa on kysymys. Lapsi on siis pedofiliatapauksessa AINA uhri ja hyväksikäytetty.
>>Lisäksi hyäksikäyttäjä voi uskoa oikeasti rakastavansa tätä lasta, joten mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, etteikö hän rakastaisi?>>
Hän voi kyllä USKOA niin, mutta ei hän rakasta, koska on silloin kykenemätön ottamaan vastaan rakkautta. Hyväksikäyttäjä tulkitsee toista ihmistä väärin. Kyse on siis empatian puutteesta, joka taas viittaa narsistiseen luonnehäiriöön.
>>Ja lisäksi lapsen hyväksikäyttäjä voi olla läheinen henkilö, jota lapsi luonnostaan rakastaa (kunnes rakkaus pikkuhiljaa rapisee).>>
Lapsi rakastaa aikuista ihmisenä ja turvan antajana, ei seksuaalisesti. Lapsen seksuaalisuus ei ole kehittynyt vielä sille tasolle, että hän olisi kykenevä ymmärtämään sen ominaispiirteitä.
>>"En tiedä pedofiilin omastatunnosta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kyseessä ovat ihmiset, jotka ovat turruttaneet omantunnon äänen."
>>Sorry, mutta tämä perustelu on kyllä aika onneton.>>
Myönnetään ;-) Mutta yritän perustella...
>>Millä mitataan kenen "omatunto" on "turtunut"? B.Lilyn henkilökohtaisella näkemykselläkö?>>
Ei. B.Lilyn henkilökohtaisella näkemyksellä mitataan ainoastaan B.Lilyn omatunto. Suomen laki kuitenkin kieltää pedofilian ja sille on myös vissit perustelut. Näinollen pedofiili kyllä tietää että lapsi ei psyykkisesti ole vielä valmis seksuaaliseen suhteeseen. Kuitenkin hän toimii, miten toimii. Omatunto on siis "turrutettu" narsistisen luonnehäiriön alle. Terve ihminen tietää ja tuntee että moinen toiminta on väärin.
>>"Toisaalta on olemassa myös maallinen laki. Maalliset lait on tehty noudatettaviksi että meillä kaikilla olisi parempi elää. Mikäli omatunto ei pedofiilia soimaa, niin onneksi on myös maallinen laki, joka sanelee selvät sävelet missä mennään."
...
Myös tämä perustelu falskaa. Joskus maallinen laki tuomitsi homoseksuaalisen teon rikokseksi "jotta meillä kaikilla olisi parempi elää". Silloin homouden vastustajat pystyivät perustelemaan kantaansa samalla tavalla kuin sinä perustelet nyt kantaasi pedofiliaan: se on laissa kielletty. Ihminen voi olla subjektiivisilta näkemyksiltään myös lain kanssa eri mieltä. Joten lailla perustelu ei ole sekään aukoton.>>
Laki ei ole aukoton, mutta onneksi ihmiset sentään joissain asioissa ovat viisastuneet. Lähtökohtana on se, että alistaminen ja hyväksikäyttö ovat vääryyttä - ei sinänsä seksuaalisuus.
>>Minun henkilökohtainen, subjektiivinen mielipiteeni on, että esim. "omatunto" on todella huono peruste yhtään mihinkään. Ihmisten "omat tunnot" poikkeavat huomattavasti toisistaan, samalla tavalla kuin käsitykset siitä mikä on "Jumalan tahto". Kuka voi sanoa, että "juuri minun" käsitykseni on se ainoa oikea?>>
Aivan niin. Omatunto ja Raamattu antavat mahdollisuudet yhtä lailla subjektiivisiin tulkintoihin. Alunperin lähtökohtanani olikin selittää, että mikään raamatullinen "Jumalan laki" ei yksin sanele sitä, mikä on väärin vaan ihmisellä on myös omatunto, oikeustaju, joka saattaa olla myös ristiriidassa Raamatun kanssa.
Huomaatko kuinka riitelet jo itsesi kanssa?
palkkaisinko ei-uskis pedofiilin lasteni hoitajaksi?
kun sanoin edellä olevani valmis palkkaamaan uskoontulleen pedofiilin lasteni hoitajaksi, en silti ehkä kuitenkaan palkkaisi ketä vaan tuntematonta stoorin-kehittäjää.
ainakin näin teoriassa on helppo sanoa, että tunnen myötätuntoa myös pedofiilia kohtaan, en ainoastaan uhria kohtaan. kyseessähän on sairaus, mielestäni, ja siitä voi parantua, eheytyä.
on julmaa sanoa, etten palkkaisi ei-uskista pedofiilia, uskista voisin harkita. mutta näin se vaan menee, eikö vain?
onko olemassa pelastettuja sarjamurhaajia? vähemmän heitä ainakin on.
vaikka Jeesus armahtaa meitä, hän sanoo kuitenkin "mene, äläkä tästedes syntiä tee". sarjamurhaajalla voi siis olla joskus kuumat oltavat, jos hän on käyttänyt väärin Jumalan armotarjousta. sama koskee minkä tahansa synnin toistamista, eikö niin.
kun muslimi on pääsevinään paratiisiin onnistuneen murhan johdosta, ei kristitty kyllä mielestäni noin ajattele. enemmän hän on Jumalan armon väärinkäyttäjä, jos uskottelee tappavansa Jumalan nimissä.
haluaisin uskoa ja luottaa ihmiseen, mutta tosipaikan tullen se voi olla vaikeaa.
uskon kuitenkin, että vain Jumalan terapeuttisen hoidon avulla olisin kykenevä antamaan anteeksi.
>>uskon kuitenkin, että vain Jumalan terapeuttisen hoidon avulla olisin kykenevä antamaan anteeksi.>>
Entä antaisiko lapsesi anteeksi sinulle? Pitäisikö edes?
"En kuitenkaan pönkitä subjektiivisia käsityksiäni subjektiivisella käsitykselläni Jumalan sanasta uskoen että se on "muuttumatonta" lukijasta riippumatta. Pyrin siis tiedostamaan oman subjektiivisuuteni."
...
Mutta kuitenkin puoustat homoseksuaalisuutta sellaisella käsitteellä kuin "omatunto". Miten perustelet, että juuri homoseksuaalien omatunto on "terve" eikä turrutettu, ja siksi heidän pitäisi toimia oman omantuntonsa mukaan, mutta esim. lasten seksuaalisen hyväksikäyttäjän omatunto on turrutettu, ja heidän taas ei pitäisi toimia sen mukaan mitä heidän omatuntonsa sanoo?
Mielestäni on outoa, että vaikka toisaalta nojaudut tieteelliseen argumentaatioon, niin samaan aikaa kuitenkin nojaudut myös täysin epätieteelliseen, ja hyvin uskonnolliseen käsitteeseen kuin "omatunto", ja pidät sitä perustelunasi sille, miksi homoseksuaalisuus on tervettä.
Se on se juttu joka minua sinun kirjoituksissasi ihmetyttää.
Minulle "omatunto" on ihan yhtä järjetön peruste kuin "jumalan tahtokin", koska se on AINA täysin yksilökohtaista (=>tulkinnanvaraista) mitä ne kenellekin tarkoittaa. Vrt: siis miten kukin tulkitsee raamattua -> miten kukin tulkitsee omaa omaatuntoaan.
Toisaalta myönnät että eri ihmisten omat tunnot poikkeavat huomattavasti toisistaan (riippuen aina ihmisen kulttuuri/henkilöhistoriasta ja miljoonista muista seikoista), mutta toisaalta vetoat juuri omaantuntoon kun puolustelet sitä miksi homoseksuaalisuus pitäisi hyväksyä.
Siinä on selvä ristiriita.
Tietysti on ymmärrettävää, että keskusteltaessa olevaisen kaltaisen henkilön kanssa, ei kauheasti auta nojautua tieteeseen. Mutta toisaalta ei siihen mikään muukaan tehoa, joten miksi hakata päätä seinään? ;-D
...
">>Kaikki seksuaaliset suuntautumiset voidaan rinnastaa toisiinsa sikäli, että ne kaikki OVAT seksuaalisia suuntautumisia.>>
Mielestäni sikäli olet väärässä, että seksuaaliset perversiot ovat selkeästi jäljitettävissä persoonallisuushäiriöihin, mm. narsismiin ja psykopatiaan. Niillä SAATTAA olla taustanaan aivotoimintojen häiriöitä, mutta suurin osa selittyy varhaislapsuudessa syntyneeseen ja kehittyneeseen persoonallisuuden kehityshäiriöön so. ulkoiseen tekijään."
...
On olemassa myös heteroita ja homoja joilla on persoonallisuushäiriöitä (narsismia yms.), joten periaatteessa samaa argumenttia voisi käyttää perusteltaessa sitä miksi ihminen on hetero tai homo. Sitä ei siis voida tietää, että persoonallisuushäiriö ja seksuaalinen suuntautuminen ylipäätään liittyvät toisiinsa.
...
"Homoseksuaalisuus on taas tieteen löydösten mukaan synnynnäinen ominaisuus, johon henkilö itse ei ole kykenevä millään tavoin vaikuttamaan. Homoseksuaalisuutta ei voi siis "eheyttää", mutta persoonallisuushäiriöön voidaan vaikuttaa terapian keinoin."
...
Voisitko antaa vähän enemmän tietoa tuosta tieteellisestä tutkimuksesta johon viittaat? Mistä tutkimuksesta on kysymys, milloin tällainen tutkimustulos on saatu aikaiseksi, kuka sen on tehnyt, ja miksi siitä ei ole ollut suurempaa kohua -> miksi siitä ei ole kerrottuu isoin otsikoin uutisissa ja lehdissä yms.?
Minä en ole tiennyt että tieteellä on todistettu homoseksuaalisuuden olevan synnynnäinen ominaisuus, vaan päinvastoin käsittääkseni sen synnystä on olemassa monenlaista ristiriitaista "tietoa", mukaanluettuna varhaislapsuuden merkitys, suhteet äitiin ja isään yms. yms.
Homoseksuaalisuutta ei voi eheyttää, kuten ei voi pedofiliaakaan. Pedofiili ei "eheydy" sen enempää kuin homoseksuaalikaan minkään terapiamenetelmien avulla. Jos siis persoonallisuushäiriöllä tarkoitat samaa kuin pedofilia, niin olet väärässä - siihen ei voida
vaikuttaa terapian keinoin sen enempää kuin homoseksuaalisuuteenkaan.
...
">>Eikö nimenomaan se, mihin ihmisen seksuaalinen _himo_ suuntautuu, määritä ihmisen seksuaalisen suuntautumisen?>>
Ei. On olemassa hetero- ja homoseksuaalisuutta, joiden taustalta on löydettävissä dualismi feminiiniin ja maskuliiniin. Tuo liukuva käsite, joka aivoissa määrittää sen kumpaan sukupuoleen itsemme identifioimme. Tähän samaan sarjaan kuuluvat myös bi- ja transseksuaalisuus."
...
Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen muodostuu siitä mihin KOHTEESEEN ihminen tuntee seksuaalista vetovoimaa, eikä sitä, mihin ihminen identifioi ITSENSÄ.
Esim. transseksualismi ei ole seksuaalinen suuntautuminen, vaan sukupuoli-identiteetti. Transu voi olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan hetero, homo, lesbo, pedofiili tms. aina sen mukaan mihin _kohteeseen_ hänen seksuaalinen mielenkiintonsa suuntautuu.
...
"Seksuaalista viettiä ei pitäisi erottaa seksuaalisesta rakkaudesta. Mikäli erotetaan, päädytään perversioon"
...
Aivan, mutta saan kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että sinä haluaisit irrottaa himon kokonaan pois ns. "terveestä" seksuaalisuudesta, ja ymmärrät sen tarkoittavan vain jotakin perverssiä.
Ilman seksuaalista himoa jotakin kohtaan ei ole olemassa seksuaalista suuntautumistakaan.
Siis; seksuaaliseen rakkauteen sisältyy oleellisesti seksuaalinen vietti - siis himo. Ilman seksuaalista himoa ei ole seksuaalista rakkauttakaan, vaan silloin kyseessä on ns. platoninen, ei- seksuaalinen ihmissuhde, ei-seksuaalinen rakkaus.
kun menee vain vaikemmaksi...
voiko tuohon antaa kyllä- tai ei-vastausta ollenkaan?
jos itse suhtaudun asiaan niin, ettei anteeksiantoa tarvita, en odota lapseltanikaan mitään ymmärtämystä minua kohtaan.
mutta jos asia on toisinpäin, ainakin toivon kovasti lapsen ymmärtävän omaa suhtautumistani.
en kuitenkaan ole "lapseni vartija", joten en voi vaatia häneltä ymmärtämystä.
Tapanani on soveltaa näissä keskusteluissa yksinkertaista NLP-metodia, eli lähestyä vastapuolta argumentaatiolla, jota tämä ymmärtää. Siis pyrkimyksenä keskustella kunkin henkilön "omalla kielellä".
Tässä tapahtui siis työtapaturma. Killasit väliin keskusteluun, jossa pyrin keskustelemaan Olevaisen kontekstissa. :-(
Voisimme aloittaa kanssasi alusta, mutta pelkäänpä että ainakaan nyt en oikein jaksa, ehdi enkä viitsi.
Palajan aiheeseen jahka kerkiän.
>>Mutta kuitenkin puoustat homoseksuaalisuutta sellaisella käsitteellä kuin "omatunto". Miten perustelet, että juuri homoseksuaalien omatunto on "terve" eikä turrutettu, ja siksi heidän pitäisi toimia oman omantuntonsa mukaan, mutta esim. lasten seksuaalisen hyväksikäyttäjän omatunto on turrutettu, ja heidän taas ei pitäisi toimia sen mukaan mitä heidän omatuntonsa sanoo?>>
Homoseksuaalisuudella ei vahingoiteta ketään. Ei ole mitään mistä omantunnon tulisi soimata - ellet sitten satu olemaan fundamentalisti lahkolainen. Seksuaalinen hyväksikäyttäjä alistaa heikompaansa. Tämä ei ole taaskaan mitenkään tieteellistä, mutta uskon että ihmiselle sosiaalisena olentona on kehittynyt myös oikeustaju. Siihen ei tarvita raamattuja eikä lakikirjoja, vaan terve empatiakyky. Tämä taas puuttuu luonnehäiriöiseltä.
>>Toisaalta myönnät että eri ihmisten omat tunnot poikkeavat huomattavasti toisistaan (riippuen aina ihmisen kulttuuri/henkilöhistoriasta ja miljoonista muista seikoista), mutta toisaalta vetoat juuri omaantuntoon kun puolustelet sitä miksi homoseksuaalisuus pitäisi hyväksyä.>>
Näinpä. Mielestäni tuossa ei ole mitään ristiriitaa, mikäli luet tuon oman kappaleesi uudestaan. Homoseksuaalisuus on omantunnon kysymys uskonnollisessa mielessä. Olen perustellut tämän jo aikaisemmin vastineessani Olevaiselle. Mikäli homoseksuaalia yritetään "eheyttää" heteroksi, se uskonnollisessa kontekstissa on synti, koska se on vääryys tätä ihmistä kohtaan.
Ero homoseksuaalisuuden ja pedofilian välillä on siinä, että pedofilian taustalla on yksipuolinen hyväksikäyttö. Homoseksuaalisen "teon" taustalla taas on taas aikuisen ihmisen valinta
Jatkuu...
...tähän väliin ennenkuin jatkat...
Selvästi meidän kummankin mielipiteet esim. homoseksuaalisuudesta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat suurinpiirtein samanlaiset. Mutta noi perusteet, noi perusteet!
Sinä perustelet kantaasi sellaisilla argumenteilla joilla voisi puolustella MITÄ TAHANSA.
Omaantuntoon vetoamalla voidaan puolustella mitä tahansa.
Et ole edelleenkään tyhjentävästi perustellut millä perusteella juuri homoseksuaalisuuden kohdalla tämä omaantuntoon vetoaminen pätee, mutta ei kuitenkaan esim. pedofilian kohdalla?
...
"Homoseksuaalisuudella ei vahingoiteta ketään. Ei ole mitään mistä omantunnon tulisi soimata - ellet sitten satu olemaan fundamentalisti lahkolainen. Seksuaalinen hyväksikäyttäjä alistaa heikompaansa."
...
Tuo perustelu, että homoseksuaalisuus ei vahingoita ketään, on järkiperustelu, siis perustelu joka voidaan empiirisesti todistaa. Voidaan siis katsoa homoseksuaalisen toiminnan tuloksia, ja päätellä siitä jotakin - kuten esim. että se ei vahingoita ketään.
Samalla tavalla voidaan toimia pedofilian kohdalla, jossa ollaan selvästi empiirisesti todistettu, että se kyllä vahingoittaa. On olemassa vielä muitakin konkreettisiin faktoihin perustuvia järkiperusteita, miksi pedofilian toteuttaminen on vahingollista, kuten esim. se ettei lapsen keho ole vielä kehittynyt yms.
Itse pidän tällaisia perusteluja uskottavamapana.
Mutta sillä ei ole mitään tekemistä omantunnon kanssa. Joten mihin tarvitset vielä tätä omaantuntoon vetoamista?
...
"Tämä ei ole taaskaan mitenkään tieteellistä, mutta uskon että ihmiselle sosiaalisena olentona on kehittynyt myös oikeustaju. Siihen ei tarvita raamattuja eikä lakikirjoja, vaan terve empatiakyky. Tämä taas puuttuu luonnehäiriöiseltä."
...
Oikeustaju on periaatteessa sama asia kuin omatuntokin. Se on pelkkä subjektiivinen TUNNE siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Se on suoraan verrannollinen ihmisen kasvuympäristöön yms. lukemattomiin muihin seikkoihin. Kyl perusteluiksi tarvitaan vähän konkreettisempia seikkoja kuin pelkkä kunkin ihmisen tunne siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
En ole varma olenko ymmärtänyt oikein mutta olen saanut käsityksen, että pidät pedofiilia automaattisesti luonnehäiriöisenä. Lisäksi jotenkin saan käsityksen, ettet pidä pedofiliaa seksuaalisena suuntautumisena ollenkaan. Joten siis pari kyssää vielä:
Onko pedofilia mielestäsi yksi seksuaalisen suuntautumisen muodoista?
Onko pedofiili mielestäsi automaattisesti luonnehäiriöinen?
...kone temppuilee. Toivottavasti ei tule sama viesti kahteen kertaan.
Selvästi meidän kummankin mielipiteet esim. homoseksuaalisuudesta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat suurinpiirtein samanlaiset. Mutta noi perusteet, noi perusteet!
Sinä perustelet kantaasi sellaisilla argumenteilla joilla voisi puolustella MITÄ TAHANSA.
Omaantuntoon vetoamalla voidaan puolustella mitä tahansa.
Et ole edelleenkään tyhjentävästi perustellut millä perusteella juuri homoseksuaalisuuden kohdalla tämä omaantuntoon vetoaminen pätee, mutta ei kuitenkaan esim. pedofilian kohdalla?
...
"Homoseksuaalisuudella ei vahingoiteta ketään. Ei ole mitään mistä omantunnon tulisi soimata - ellet sitten satu olemaan fundamentalisti lahkolainen. Seksuaalinen hyväksikäyttäjä alistaa heikompaansa."
...
Tuo perustelu, että homoseksuaalisuus ei vahingoita ketään, on järkiperustelu, siis perustelu joka voidaan empiirisesti todistaa. Voidaan siis katsoa homoseksuaalisen toiminnan tuloksia, ja päätellä siitä jotakin - kuten esim. että se ei vahingoita ketään.
Samalla tavalla voidaan toimia pedofilian kohdalla, jossa ollaan selvästi empiirisesti todistettu, että se kyllä vahingoittaa. On olemassa vielä muitakin konkreettisiin faktoihin perustuvia järkiperusteita, miksi pedofilian toteuttaminen on vahingollista, kuten esim. se ettei lapsen keho ole vielä kehittynyt yms.
Itse pidän tällaisia perusteluja uskottavamapana.
Mutta sillä ei ole mitään tekemistä omantunnon kanssa. Joten mihin tarvitset vielä tätä omaantuntoon vetoamista?
...
"Tämä ei ole taaskaan mitenkään tieteellistä, mutta uskon että ihmiselle sosiaalisena olentona on kehittynyt myös oikeustaju. Siihen ei tarvita raamattuja eikä lakikirjoja, vaan terve empatiakyky. Tämä taas puuttuu luonnehäiriöiseltä."
...
Oikeustaju on periaatteessa sama asia kuin omatuntokin. Se on pelkkä subjektiivinen TUNNE siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Se on suoraan verrannollinen ihmisen kasvuympäristöön yms. lukemattomiin muihin seikkoihin. Kyl perusteluiksi tarvitaan vähän konkreettisempia seikkoja kuin pelkkä kunkin ihmisen tunne siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
En ole varma olenko ymmärtänyt oikein mutta olen saanut käsityksen, että pidät pedofiilia automaattisesti luonnehäiriöisenä. Lisäksi jotenkin saan käsityksen, ettet pidä pedofiliaa seksuaalisena suuntautumisena ollenkaan. Joten siis pari kyssää vielä:
Onko pedofilia mielestäsi yksi seksuaalisen suuntautumisen muodoista?
Onko pedofiili mielestäsi automaattisesti luonnehäiriöinen?
Kun keskustelen, keskustelen intuitiolla - eli heitän varsin subjektiivisia mielipiteitä. Kun tutkin (ammattini), tutkin aivan eri asioita kuin ihmisen psyykeä, joten en voi siltä osin heittää sinulle kyselemiäsi tutkimustuloksia.
Anyway, olen nähnyt parikin tiedeohjelmaa, joissa pureuduttiin juuri homoseksuaalisuuden taustoihin. Pääasiallisin viesti oli se, että homoseksuaalilla ihmisellä on mm. informaationkulku muodostunut nopeammaksi vasemman ja oikean aivolohkon välillä. Varsinkin miespuolisilla homoseksuaaleilla aivojen rakenne oli tällainen varsin "naismainen". Uskoakseni "Poikalapsi" osaisi kertoa tuosta puolesta paremmin...
Olin kauan, varmaan parikymmentä vuotta sitten, erään tutkijan luennolla, jossa käsiteltiin perversioita. Muistan ikuisesti tuon varsin tyhjentävän selvityksen perversioista osana luonnehäiriöitä. Selvitän sen joskus jahka ehdin.
Perhena, kun pitää kiirettä... Keskustelisin aiheesta todella mielelläni, mutta tsekkaa nämä palstat parin päivän kuluttua niin yritän ehtiä duuneiltani vääntää tänne jotain järkeenkäypää siihen mennessä.
"..haaveita vain, on sulla osanain.."
Ihan oikein laulettu. Outo ja eriskummallinen ihminen joka purkaa ahdistuksen tänne.
Hei!
Syntiä ovat asiat, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Käytännön tasolla joka asia voi muuttua ihmiselle synniksi, jos se saa yliotteen ihmisestä. Esim. tämä palstakin voi muuttua synniksi, jos sen lukemisen vuoksi jättää Jumalan toiselle sijalle. (Ontuva esimerkki...) Ja toiselle ihmiselle voi sitten taas esim. suklaan syönti tulla synniksi... (Toinen ontuva esimerkki.)
Terveisin Anne
Eli siis jos poltan pilveä kerran pari vuodessä ja ajattelen sitten filosofisia ja vaikka rukoilen (siis pilvessä) samalla onko se syntiä?
Miksi olisi?
sitä mieltä, että jos tuollaisten asian kanssa painii, että onko ne sytiä vaiko ei, silloin ei uskovainen ole tadentanut sisäisesti Kristuksen työn syvyyttä ollenkaan.
"Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna."
"Vapauteen Kristus meidät vapautti, älkää olko ihmisten orjia."
Eikö kukaan oikeasti osaa kertoa yhtään konkreettista syntiä kymmenen käskyn rikkomisen jälkeen.Yleensä helluntalaisilla on sen miljoona sääntöä ja kieltoa mutta onko niistä oikeasti mikään syntiä? Ja tääläkin kovasti ollaan kyllä tuomitsemassa joka toinen asia synniksi mutta nyt jostain syystä ei keksitä enää mitään.
Haluaisin nyt oikeasti saada edes pari konkreettista esimerkkiä!
Oleellista on ottaa Jeesuksen sovitustyö vastaan henkilökohtaisesti tällöin tapahtuu ihmisessä uudestisyntyminen. Silloin myös syntikysymykset selviävät. Pyhä Henki valaisee ja paljastaa Jumalan Sanan pohjalta synnit synniksi.
Miksi sitten helluntalaistenkin keskuudessa kiistellään niin paljon siitä mikä on syntiä ja mikä ei?
Esimerkiksi ?
Esimerkiksi näistä asiosta on oltu montaa mieltä. Saako alkoholia käyttää,saako harrastaa itsetyydytystä,mitä mies ja nainen saa tehdä ennen avioliittoa(tarkoitan mihin saa koskea mihin ei,saako antaa kielaria),saako tatuointia ottaa,saako tanssia,saako syödä veripalttua,mitä elokuvia saa katsoa,mitä musiikkia saa kuunnella,saako lapset käydä koulun limu diskossa,saako käydä diskossa,saako käydä baarissa,jos viiniä saa juoda saako olutta juoda,saako tupakoida,saako käydä kasinolla,jne,jne,jne..........
Rannalla,Jeesus kysyi: Rakastatko sinä minua?
Pietari vastasi. Rakastan Herra. Jeesus kysyi uudestaan: Rakastatko sinä minua? Pietari vastasi ja sanoi: Rakastan Herra! Jeesus kysi kolmannen kerran : Rakastatko sinä minua? Pietari alkoi jo hermostua Jeesuksen uteluun, hän vastasi : Rakatan Herra, sinä teidät, että olet minulle rakas, sinä tiedät kaiken. Eikä jeesus enä kysynyt.
Tuo luettelo, eri asioista, voiko niitä tehdä vaiko ei. Kysy itseltäsi, rakastanko minä Jeesusta, vai rakastanko noita mainitsemiasi asioita enemmän? Mitä vastaat itsellesi?
Kysymys on siis siitä, mitä me haluamme, mitä me rakastamme?
Jos Jeesus on rakkain mitä maanpäällä on, silloin emme kysele,me sanomme: Jeesus, sinä tiedät, että olet minulle rakas.
Ei ole periaatteessa kyse mikä on syntiä, ja mitä saa tehdä. Rakkaudesta Jeesukseen on kyse, se ratkaisee kaiken mitä me teemme.
Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei rakenna.
Hyvä on valinnan paikalla miettiä, kirkastaako tekoni Jeesusta, vai tyydytänkö lihallisia himojani?
Rakastanko Herraani, joka kuoli puolestani katkeran kuoleman syntieni tähden.
Onko se nyt tosiaan niin että ei ole olemassa yhtäkään mainittavaa syntiä uuden testamentin puolelta?
Tää on oikeasti NIIN vaikea ymmärtää.
Ensin sanotaan että kun tulee uskoon tietää että mikä on syntiä ja mikä ei. No mullahan on uskovaisia kavereita jotka on mun kanssa joskus tuopilla ja se ne juovat itsensä känniin eivätkä ne silti ala Jumalaa herjata,ja itse eivät sitä känniin tuloa syntinä pidä. Kuitenkin kaikkien uskovaisten mielestä on syntiä juoda itsensä känniin. Periaatteessa joka toinen asia tuomitaan ehdottomasti synniksi mutta kuitenkaan mikään ei ole syntiä (Paitsi ne kymmenen käskyäkö?) jos se vain ei ole rakkaampi ja tärkeämpi kuin Jeesus. Eli mikä vaan tai ei mikään?!Eli voisin siis periaatteessa vaikka tosiaan polttaa pilveä silloin tällöin ja se ei olisi syntiä?
jotain sellaista, että ei oikeastaan ymmärretä uskon olemusta Jeesuksessa.
Usko ei ole sisäistynyt, ei tunneta Jeesusta sisäisesti lainkaan, tuon ketomasi perusteella.
On nimittäin shokeeraavaa lukea , jos kertomasi kaljan juomingit on totta?
En nyt puutu siihen lainkaan, onko se syntiä vaiko ei, jos sitä ei tuossa vaiheessa itse tunnista, mihin ollaan menossa, ei se enää sillä korjaannu, onko se syntiä eli ei.
Miettisitte vähän ihan järjellisesti, onko sopivaa juopotella, jos kerran on tunnustava kristitty?
Palatkaa Herranne armon alttarille, ja kysykää siellä itseltänne, Rakastanko minä Jeesusta, vaiko nautintoja. Tämä nyt on minun mielipiteeni, itse ratkaisette mitä teette.
Jumala teitä armahtakoon ja siunatkoon, olette nuoria ja tuleva sukupolvi herätyksen johtoon!
Tuossa nyt ei ole mitään kummallista. Juoppous on synti, koska alkoholisti on addiktoitunut viinaan eikä pysty ajattelemaan muuta. Viina ohjaa hänen elämäänsä, ei Jeesus.
Sen sijaan mikään elämän pikku nautinto ei ole synti, ellei se muutu pakkomielteeksi. Mikäli tuoppi olutta saa juron suomalaisenkin herkistymään niin että alkaa kaveripiirissä pohtia syntyjä syviä, niin mikä siinä on syntiä?
Yksi sinulta puuttuu ja se on Jeesuksen sisäinen tunteminen.
Osuit naulan kantaan!
Ei osunut naulan kantaan ei, vaan lähinnä lyöjän omaan peukaloon.
Jälleen kerran sain peri "helluntailaisen" vastauksen. Ei perustelua sille, miksi joku asia on synti. Ei tässä tuollaiset kliseiset lausahdukset nyt riitä, vaan oikeat kunnon perustelut. Taidatte olla tyhjän päällä asenteinenne.
Itse perustelin sen, mikä ero on juoppoudella ja satunnaisella alkoholin käytöllä suhteessa syntikäsitykseen.
Olepas nyt Olevainen kerrankin asiallinen ja perustele kantasi. Olet itsekin täällä todennut että syntiä on kaikki mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Itse taas perustelin että juoppous on tällaista.
Sen sijaan, mikäli kaksi ystävystä tapaa toisensa vaikkapa satunnaisen tuopin äärellä ja alkavat keskustella siinä suhteestaan Jumalaan, on asian päinvastainen: tuo kolpakon ääressä vietetty aika lähentää näitä kahta ihmistä Jeesukseen. Mikä tässä siis on syntiä??!! Kehotetaan Raamatussakin juomaan ja iloitsemaan Jumalan edessä.
Vai "tulkitsetko" taas Raamattua oman moraalisi (ei Jeesuksen) mukaisesti? Tähän on kyllä täällä jo totuttu. Olevaisen tulkintaa tulkinnan perään...
Et osaa perustella asennettasi sen enempää Raamatulla kuin järjelläkään, joten olen oikeassa.
Jos itse tuntisit Jeesuksen, et sekoittaisi omia luulojasi siihen mitä Raamatussa sanotaan.
"... ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi." (4. Moos. 14:26 )
Oikeasti!Mä haluisin ymmärtää tuon logiikan tuossa!
Mutta kun se kalja ja nautinto ei ole tärkeämpi.Tätä tapahtuu silloin tällöin, ja kyse ei ole mistään räkäjuhlista joka johtaa irto seksiin tai muuhun OIKEAAN raamatulla perusteltuun syntiin.Kyllä mun mielestä linnanmäelläkin käyntikin on nautinto ja joissain laitteissa käyminen pistää oikein pään pyörälle ja rupee naurattamaan,siis jota kuinkin sama vaikutus kuin alkoholilla oikein kovassa kännissä. Onko linnanmäellä käynti syntiä?
Monelle nautintoa on myös laulaa virsiä ryhmässä, kuunnella suu makeana saarnoja ja antautua tunnekuohujen valtaan hurmoshenkisessä kokouksessa. Nämä ovat nautintoja aivan yhtä lailla kuin kolpakon ääressä filosofointi tai vuoristorata.
Pitääkö asiat aina kääntää päälaelleen?
Ei B.Lily ole uskossa vaan hän koittaa luikerella taivaaseen ilman todellista parannusta ja uskoa Jeesukseen.
Ei maksa vaivaa väitellä Myy tuon kanssa.
Mikä sinun mielipiteesi synnistä on?Onko linnanmäki syntiä?Pitääkö siitä tehdä parannus?
Miksi olet niin varma että pikku känni on suuri synti?!Mikset voi perusta ollenkaan??
Useimmista ihmisistä ei tule juomareita sen takia jos joskus juo itsensä känniin.Eikö tämä juuri ole niitä tulkinta kysymyksiä?
Paavali on kieltänyt kymmeniä muitakin asioita eivätkä ne ole nyky maailmassa enää syntiä.
Voitko kertoa missä menee se promille raja paljonko raamatun mukaan saa juoda?
Eikö se mene juuri siinä että ei tule irstas meno. Toisille se tulee kahdesta tuopista,toisille ei ollenkaan...
Toivottavasti huomaat tämän. Tuohon ylempään keskusteluumme ei voi enää vastata, niin vastaan tänne.
Must nyt tuntuu että olet ehkä kadottanut sen pointin mitä _ainoastaan_ olen tässä ajanut takaa.
Tietysti minua kiinnostaa tuo mainitsemasi luento jossa käsiteltiin perversioita ja niiden syntyjä (tosin parissakymmenessä vuodessa uskoisin tiedon lisääntyneen ja muuttuneen aika paljon...?) ja luen sen mielelläni jos sen ehdit tänne laittaa.
Mutta se, mistä perversiot mahdollisesti syntyvät, ja onko homoseksuaalisuus perversio vai ei ja miksi yms. yms. yms. EI ollut tämän (meidän kahden välisen) keskustelun pointti.
AINOA asia jonka kyseenalaistin, ja jonka yritän saada sinut huomaamaan, on se, että käytät OMAATUNTOA perusteluna sille, miksi homoseksuaalisuus on ok. (Kandeis ehkä lukaista tuo mun eka kyssäri täst ketjusta uudelleen, niin huomaat etten kyseenalaistanut muuta kuin sen "omantunnon" käyttämisen perusteluna)
Miksi? Selvästi sinulla olisi ihan tieteellistä faktaakin pohjaksi perusteluille.
Tietysti ymmärrän että toisinaan (varsinkin keskusteltaessa uskovaisen kanssa) keskustelu on melkein mahdotonta, jos ei mene ikäänkuin sen toisen henkilön maailmankuvaan "sisään" ja keskustele siltä pohjalta (harrastan sitä itsekin kuten huomattu) käyttäen mm. uskonnollisia käsitteitä (kuten omaatuntoa) apuna.
Mutta omatunto perusteluna ei toimi uskonnollisenkaan maailmankuvan sisällä perusteltaessa sitä, miksi homoseksuaalisuus on "tervettä" ja pitäisi hyväksyä, mutta pedofiilisia tekoja ei. Ihmettelen ettet huomaa sitä.
Omallatunnolla perustelu on ihan yhtä hapero perustelu kuin vaikka se että "minä nyt vain olen oikeassa ja piste" tai "se nyt vain on Jumalan tahto ja piste". ;-)
...
"Muistan ikuisesti tuon varsin tyhjentävän selvityksen perversioista osana luonnehäiriöitä."
...
Kuten sanottu, luonnehäiriöitä on muillakin kuin pedofiileilla. Niitä on myös heteroilla ja homoilla.
Jos taas haluat (kuten olen ymmärtänyt) samaistaa pedofilian luonnehäiriöön, (narsismi yms.) niin pitää ottaa huomioon, että on olemassa pedofiileja jotka eivät koskaan käytä lapsia seksuaalisesti hyväkseen. He siis ymmärtävät sellaisen TEON olevan väärin, ja kykenevät empatiaan. Taipumus tai suuntautuminen on eri asia kuin käytännön teko.
Ts. voitaneen (???) kyseenalaistaa se, onko pedofiili aina automaattisesti luonnehäiriöinen, vai onko pedofilia yksinkertaisesti vain yksi (vääristynyt) seksuaalinen suuntautuminen.