Suomen väestö ikääntyy hurjaa vauhtia. Eläköitymisen myötä huoltosuhde muovautuu uusiin numeroihin. Entistä pienempi työssä käyvä väestö elättää entistä suuremman työssä käymättömien joukon. Tarvitaan ehkä uudenlaista mitoitusta muuhunkin.
Yhteiskunta kerää verotuloja tuottaakseen yhteiskunnallisia palveluja ja ylläpitääksen yhteiskunnallisia instituutiota. Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, minkälaiset verotulot riittävät minkäkinlaisiin palveluihin yms. Jos on nähtävissä, että ilman merkittäviä veronkorotuksia menot ovat ylimioitoitettuja, pitäisi aloittaa ajoissa rationalisoiminen.
Rationalisoiminen voisi koskea sekä tulopuolta eli verotusta että menopuolta. Siitä kai on lähdettävä, että verotuksen tulee olla kohtuullinen ja kansainvälisesti edes jotenkuten kilpailukykyinen, jottei maastamuutto yleistyisi. Verotuksen painopisteen muutoksia voisi silti harkita. Osa yritystoiminnasta on muuttunut ihmistyötä välttäväksi. Pitäisi esim. verotuksellisia toimia muuttaa siten, että kannustetaan ihmistyötä suosivia yrityksiä? Nämä tulopuolen muutokset ovat erittäin vaikeita toteuttaa niin, ettei aina olisi ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Menopuolella voitaisiin kyllä käydä vielä kerran tarkemmin läpi se, mitä todella tarvitaan ja erottaa siiä, mikä on vähemmän välttämätöntä. Nuorsuomalaisten puoluehan aloitti tällaisen dialogin, mutta ei se silloin paljon mihinkään johtanut. Ei ollut silloin vielä hätä kädessä. Mutta saattaa olla, että se hätäinen aikakin tässä lähestyy ja silloin joudutaan aina sitten paniikkitoimiin pakon edessä ja sanotaan vain jälkiviisaasti, että olisi pitänyt aloittaa sopeutuminen ajoissa.
Raimo Sailas on meillä Suomessa jatkanut Nusujen pohdintaa. Sailas on tehnyt myös monia ehdotuksia asian eteen. Poliittisesti niistä ei tunnu vaan mikään etenevän. Niitä on vaikea edistää, koska se on aina jonkun välittömistä eduista pois. Heti tulee myös huutajia, jotka leimaavat ehdotukset hyvinvointivaltion alasajoksi. Brunilan globalisaatioryhmä jatkaa Sailaksen linjoilla ja pääministerikin kiittelee. Mutta sitten kun tulee tekojen aika mitään ei tapahdukaan.
Eikö voitaisi tehdä kunnon yhteiskunnallinen kokeilu. Kokeiltaisiin kunnolla Sailaksen ja Kokoomuksen oppeja ja katsottaisiin mitä tapahtuu. Kokoomus ottaisi esimerkiksi täyden poliittisen vastuun tuloksista etukäteen, jos se hyväksyisi keinot. Eli alennettaisiin verotusta elvytysmielessä oikein kunnon kertarysäyksellä ja karsittaisiin yhteiskunnallisia menoja. Otettaisiin yksi askel taakse ja katsottaisiin tuleeko sen ansiosta kaksi askelta eteen.
Sailas on mm. kyseenalaistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden. On minustakin kummalista, ettei tarve määritä näitä palveluita, vaan niihin on jokin oikeus. On puhuttu kannustinloukuista sun muusta. Poistetaan ne loukut eikä vaan puhuta. Lapsilisistäkin on puhuttu. Mihin ihmeeseen koko kansan lapsilisiä tarvitsee. Elättäköön jokainen omat lapsensa ja hakekoon toimeentulotukea, jos ei siihen pysty. Miksi yhteiskunnan varoja pitää satsata niihin, jotka valitsevat asuinpaikkansa niin, että se tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.
Helsingin Keskustassa asuva veronmaksaja on uhrautuja. Hän on valmis valitsemaan kalliin mutta ahtaan asumismuodon ilman luonnonläheisyyttä säästääkseen yhteiskunnan mennoissa. Silti häntä verotetaan myös niiden asumisesta, jotka saavat katsella kauniita maisemia lähimmän naapurin ollessa näköyhteyden ulottumattomissa.
Kyllä meillä löytyisi paljonkin näitä menojen supsituskohteita, mutta ne ovat aina muka jonkun elintärkeistä eduista pois. Saavutettuja etuja vaalitaan viimeiseen mieheen. Rintamieslisät loppuvat vasta sitten, kun viimeinen rintamamies on kuopattu, jos sittenkään. Sama periaate koskee kaikkea muutakin.
Aloitetaan vaikka turhimmasta päästä. Lapsilisät, subjektiiviset päivähoito-oikeudet ja maataloustuet pois sekä valtionosuusjärjestelmään kunnallinen tulosvastuu niin, että jatkuvassa rahoituskriisissä olevat kunnat määrätään yhteiskunnan valvontaan ns. saattohoitokunniksi. Syntyisi vähän väljyyttä, jolla veroja voitaisiin alentaa.
Yhteiskunta kerää verotuloja tuottaakseen yhteiskunnallisia palveluja ja ylläpitääksen yhteiskunnallisia instituutiota. Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, minkälaiset verotulot riittävät minkäkinlaisiin palveluihin yms. Jos on nähtävissä, että ilman merkittäviä veronkorotuksia menot ovat ylimioitoitettuja, pitäisi aloittaa ajoissa rationalisoiminen.
Rationalisoiminen voisi koskea sekä tulopuolta eli verotusta että menopuolta. Siitä kai on lähdettävä, että verotuksen tulee olla kohtuullinen ja kansainvälisesti edes jotenkuten kilpailukykyinen, jottei maastamuutto yleistyisi. Verotuksen painopisteen muutoksia voisi silti harkita. Osa yritystoiminnasta on muuttunut ihmistyötä välttäväksi. Pitäisi esim. verotuksellisia toimia muuttaa siten, että kannustetaan ihmistyötä suosivia yrityksiä? Nämä tulopuolen muutokset ovat erittäin vaikeita toteuttaa niin, ettei aina olisi ei-toivottuja sivuvaikutuksia.
Menopuolella voitaisiin kyllä käydä vielä kerran tarkemmin läpi se, mitä todella tarvitaan ja erottaa siiä, mikä on vähemmän välttämätöntä. Nuorsuomalaisten puoluehan aloitti tällaisen dialogin, mutta ei se silloin paljon mihinkään johtanut. Ei ollut silloin vielä hätä kädessä. Mutta saattaa olla, että se hätäinen aikakin tässä lähestyy ja silloin joudutaan aina sitten paniikkitoimiin pakon edessä ja sanotaan vain jälkiviisaasti, että olisi pitänyt aloittaa sopeutuminen ajoissa.
Raimo Sailas on meillä Suomessa jatkanut Nusujen pohdintaa. Sailas on tehnyt myös monia ehdotuksia asian eteen. Poliittisesti niistä ei tunnu vaan mikään etenevän. Niitä on vaikea edistää, koska se on aina jonkun välittömistä eduista pois. Heti tulee myös huutajia, jotka leimaavat ehdotukset hyvinvointivaltion alasajoksi. Brunilan globalisaatioryhmä jatkaa Sailaksen linjoilla ja pääministerikin kiittelee. Mutta sitten kun tulee tekojen aika mitään ei tapahdukaan.
Eikö voitaisi tehdä kunnon yhteiskunnallinen kokeilu. Kokeiltaisiin kunnolla Sailaksen ja Kokoomuksen oppeja ja katsottaisiin mitä tapahtuu. Kokoomus ottaisi esimerkiksi täyden poliittisen vastuun tuloksista etukäteen, jos se hyväksyisi keinot. Eli alennettaisiin verotusta elvytysmielessä oikein kunnon kertarysäyksellä ja karsittaisiin yhteiskunnallisia menoja. Otettaisiin yksi askel taakse ja katsottaisiin tuleeko sen ansiosta kaksi askelta eteen.
Sailas on mm. kyseenalaistanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden. On minustakin kummalista, ettei tarve määritä näitä palveluita, vaan niihin on jokin oikeus. On puhuttu kannustinloukuista sun muusta. Poistetaan ne loukut eikä vaan puhuta. Lapsilisistäkin on puhuttu. Mihin ihmeeseen koko kansan lapsilisiä tarvitsee. Elättäköön jokainen omat lapsensa ja hakekoon toimeentulotukea, jos ei siihen pysty. Miksi yhteiskunnan varoja pitää satsata niihin, jotka valitsevat asuinpaikkansa niin, että se tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.
Helsingin Keskustassa asuva veronmaksaja on uhrautuja. Hän on valmis valitsemaan kalliin mutta ahtaan asumismuodon ilman luonnonläheisyyttä säästääkseen yhteiskunnan mennoissa. Silti häntä verotetaan myös niiden asumisesta, jotka saavat katsella kauniita maisemia lähimmän naapurin ollessa näköyhteyden ulottumattomissa.
Kyllä meillä löytyisi paljonkin näitä menojen supsituskohteita, mutta ne ovat aina muka jonkun elintärkeistä eduista pois. Saavutettuja etuja vaalitaan viimeiseen mieheen. Rintamieslisät loppuvat vasta sitten, kun viimeinen rintamamies on kuopattu, jos sittenkään. Sama periaate koskee kaikkea muutakin.
Aloitetaan vaikka turhimmasta päästä. Lapsilisät, subjektiiviset päivähoito-oikeudet ja maataloustuet pois sekä valtionosuusjärjestelmään kunnallinen tulosvastuu niin, että jatkuvassa rahoituskriisissä olevat kunnat määrätään yhteiskunnan valvontaan ns. saattohoitokunniksi. Syntyisi vähän väljyyttä, jolla veroja voitaisiin alentaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten se maataloustukien poistaminen voisi lisätä hyvinvointia?
Hintoihinko lisäämällä vai ostamalla nyt Suomessa tuotetut elintarvikkeet ulkomaita, sieltä missä maataloutta tuetaan.
Tähän maatalouskysymykseen olen ottanut tuhannen kertaa kantaa tällä palstalla, joten en viitsi kovin pitkästi alkaa jälleen kerran jauhamaan.
Minä en nyt puhunut mistään hyvinvoinnin lisäämisestä, vaan verotuksen alentamista ja menokohteiden karsimisesta. Maataloustuotteet tulisi saattaa vapaan markkinatalouskilpailun piiriin siinä kuin muutkin hyödykkeet. Tässä pitäisi asiaa tietysti ajaa WTO-prosessin kautta. Siellä on erinomaisia ehdotuksia, kunhan EU vaan lakkaa jarruttamasta ja lopettaa maatalousprotektionisminsa. Sen jälkeen hinta-laatu-suhde määrää sen mitkä ja mistä hankitut elintarvikkeet käyvät kaupaksi.
Suomalaiset elintarviketyöläiset eivät pysty valmistamaan kilpailukykyisiä elintarvikkeita?
Sitä minä en nimenomaan tarkoita. Suomalaisten valmistamien elintarvikkeiden kilpailukyky testataan markkinoilla. Vähittäiskauppa ostaa tukusta ja tukku jalostajilta ja tuottajilta sitä, mikä menee kuluttajille kaupaksi. Näin yksinkertaista se on.
Suomalaisten elintarvikeyritysten on luultavasti jatkossa kylläkin parannettava kilpialukykyään hankkiutumalla esim. Viroon ja halvempien virolaisten maataloistuotteiden ostajaksi. Näitä sitten tuodaan suomalaiseenkin ruokapöytään kilpailukyisesti.
Viroon sen takia lähde että, sieltä saa jauhoja halvemmalla, vaan sen takia kun siellä on PALKKATASO halvempi!
sitä mieltä että, joku muutaman euron rintamamieslisän poistaminen toisi paremmat olot yhteiskuntaan?
Arvasin, että joku tähän takertuu. Rintamieslisä ei ollut poistolistallani, se oli vaan kuvaamassa sitä, kuinka tiukasti etuisuuksista pidetään viimeiseen mieheen saakka kiinni. Jokainen kyllä ymmärtää, ettei niistä mitään säästötalkoita aloiteta. Lapsilisistä sen voisi kyllä aloittaa.
Tuossa olisi minusta paljonkin järkeä. Joitakin kommentteja tuo toki vaatii.
Ensinnäkin Helsingin keskustassa asuva on kyllä siinä mielessä uhrautuja, että hän laittaa asumiseen niin suuren osan tuloistaan, ettei niistä juuri riitä enää kulutukseen. Toisin sanoen työllistämiseen ja välillisten verojen maksuun.
Sailas on kauan puhunut viisaita, mutta kun muut demarit haluavat elää ikuista 70-lukua, niin minkäs teet.
Eikä auta vaikka pääministeri kuinka kiittelisi Brunilan raporttia kun SAK sanoo ettei käy.
Maataloustukien poistaminen olisi sikäli ongelmallista, että me voisimme poistaa vain kansalliset tuet, mutta emme voisi estää muista EU-maista tuotavien vahvasti tuettujen maataloustuotteiden tuontia maahamme vääristämään kilpailua.