Kertokaa rehellisesti mitä...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko

"Usko tarkoittaa 1) tietoon perustumatonta käsitystä jostakin, luuloa, 2) luottamusta jonkin olemassaoloon, toteutumiseen, arvoon tai muuhun, 3) uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista[1].

Englannin kielessä sanaa ”usko” vastaa kaksi sanaa: belief (uskomus, vakaumus, käsitys, uskonnollinen usko) ja faith (luottamus, uskonnollinen usko).[2]

Antiikin kreikkalaisessa retoriikassa usko merkitsi sitä, että kuulija vakuuttui puhujasta joko tiedollisin tai ei-tiedollisin perustein. Vakuuttuessaan kuulija piti puhujan esittämiä näkemyksiä oikeaksi todistettuina. Uskonnonfilosofiassa käsitystä, jonka mukaan usko merkitsee ei-järkiperäistä vakuuttumista jonkin asian totuudesta, kutsutaan nimellä fideismi. Tästä tulkintavasta poikkeaa näkemys, jonka mukaan myös uskonnollinen usko perustuu todisteisiin. Näkökantaa kutsutaan nimellä evidentialismi.

James Swindalin mukaan uskonnolliseen uskoon liittyy joko julkilausuttu tai lausumaton näkemys ilmoituksesta ja sen tuonpuoleisesta, ylimaallisesta eli transsendentista lähteestä.[3]"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko_ja_järki
Usko ja järki ovat kaksi asiaa, joille käsitykset todellisuudesta voivat perustua. James Swindalin mukaan usko on järjen ohella vakaumusten lähtökohta. Järki käsitetään tavallisesti älyllisen, esteettisen, moraalisen tai uskonnollisen tutkimuksen periaatteeksi, joka sisältää jonkinlaisen algoritmisen todistuksen ajatuksen. Usko puolestaan ilmenee vakaumuksena, joka ei ainakaan sillä hetkellä ole todistettavissa järjellä ja on siten eräänlainen luottamuksen ja hyväksymisen asenne.[1] Uskon ja järjen suhde on uskonnonfilosofian keskeisiä ongelmia.[2]

Uskon ja järjen suhteesta voidaan erottaa kolme eriävää näkemystä.[3]lähde tarkemmin?

Usko ja järki ovat niin läheisesti sidoksissa toisiinsa, että järjen luotettavuutta ei voi perustella ilman uskoa siihen, että järjen alkuperä on järjellinen, eli että järjellä on järjellinen Luoja.[4] Tätä näkemystä edustavat esimerkiksi professori Michael C. Rea ja professori Alvin Plantinga tietoteoriaa käsittelevässä trilogiassaan.[5]
Usko ja järki ovat sidoksissa toisiinsa siinä heikommassa mielessä, että uskon ja järjen suhde on harmoninen, eli usko ja järki eivät ole ristiriidassa.
Usko on järjen vastakohta.[6]

Hannu Reimen mukaan katoliseen teologiaan on keskiajalta lähtien kuulunut väittelytaito, joka on edistänyt loogista ja ristiriidatonta ajattelua. Kuitenkin siinä on toisaalta myös ponnisteltu ja tehty kaikki voitava, jotta yhteensopimattomat ainekset saataisiin elämään rinnakkain: usko ja järki, uskonto ja tiede.[7] Daniel Dennettin mukaan väärinymmärtäminen ja ajatusten vaihdon epäonnistuminen ovat uskontojen rakennepiirteitä, jotka estävät täsmällisen väärinkäsitysten kumoamisen.[8]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Unitarismi
Unitarismi
Unitarismi on kristinuskon suuntaus, jonka mukaan Jumalalla on vain yksi persoona. Kolminaisuusoppiin uskovien näkökulmasta unitarismi on heresia ja eräs modalismin muoto. Käsite ”unitarismi” juontuu latinan sanasta ’unitas’, joka tarkoittaa ykseyttä. Tämä kirkkohistoriallinen käsite otettiin käyttöön modernin unitarismin kehittyessä 1500-luvulla viimeisenä uskonpuhdistus- ja reformiliikkeenä Euroopassa kolminaisuusoppia vastaan.

Unitarismi edustaa Jumalasta ja Jeesuksesta vanhemman kristillisyyden ja hellenistisen uskontradition kohtaamisessa syntyneistä dogmeista irrottautumaan pyrkivää käsitystä. Unitaarinen jumalakuva on huomattavasti vanhempi kuin kirkkohistorian käsite ja löydettävissä juutalaisuudesta. ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.” (5. Moos. 6:4; Mark. 12:29–30) Useimmat unitaarit tulkitsevat Jeesuksen omanneen juutalaisen uskontunnustuksen. Mielipiteet Jeesuksesta henkilönä vaihtelevat paljon unitarismin sisällä. Koska suuntauksen perusperiaatteisiin kuuluvat dogmittomuus ja uskonnonvapaus, useimmilla unitaariryhmittymillä ei ole virallista uskontunnustusta, jossa Jeesuksen asema olisi määritelty.

Ongelmana yhteiseen tutkimiseen on se selvyys, että:
kirkko oppeineen "hallitsee" wikipediaa.

Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Evankeliumit#Katso_my.C3.B6s
Jeesuksen evankeliumia kohdellaan KUIN KRISTITTYJEN UUDEN TESTAMENTIN TEKSTEINÄ vaikka ne eivät siihen kuulu.

Siis Jeesuksen evankeliumit ovat KRISTILLISTEN JEESUKSELTA SAAMAA OPPIA eikä Paavalilaisuuden ja heidän testamenttia.

Wikipedia on useissa muissakin uskonnollisissa asioissa täysin kirkon ehtoja noudattava ja tosi raakasti. Esimerkiksi Jeesuksen oppi kasteesta,ehtoollisesta, jne sakramentteina on täysin kirkon eikä Jeesuksen evankeliummien tietojen varassa.

Tuossahan noita hienoja pedioita sivistyssanojen kera. Tavis rivipenkkiläinen sanoisi, että uskominen luterilaisuudessa ja Jeesuksen evankeliumi eivät kohtaa missään. Tänä päivänä ero on räikeämpi kuin ikinä.

Samaa voisi eri määrissä sanoa muistakin kristillisistä uskontokunnista. Myönnytystä tulee kulttuuri- ja aikaerosta, mutta ei niin paljon, ettei voitaisi ylläpitää alkuperäistä evankelista uskoa edes tunnistettavasti.

Pari esimerkkiä: kalenterin ajanlaskenta on muutettu ja on jätetty Herran juhlat pois. Tilalle on otettu pakanallisia juhlia. Kaikissa kirkoissa on Jeesuksen, apostolien ja pyhimysten kuvia, vaikka kuvien teko on Raamatussa kielletty. Seurakuntien tilaisuuksissa yksi puhuu ja muut kuuntelee ja lähtee sitten pois.

On paljon perinteitä, joiden ennallistaminen alkuperäiseksi ei mitenkään sotkisi nykyistä yhteiskuntakulttuuria eikä siitä olisi aihetta kenenkään vetää hernettä nenään.

Itse olen sitä mieltä, että uskolla tarkoitetaan Raamatussa uskollisuutta, lojaaliutta.

Esim. tässä kohdassa ei käytetä sanaa uskovat, vaan uskolliset:

"He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain
Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen
kanssansa."
Ilm. 17:14