yksinäiset ihmiset ovat epäsosiaalisia

En. Olen yksinäinen mutta se johtuu siitä että minua kiusattiin ylä-asteella ja ei hyväksytty porukoihin, ja nyt olen kymppiluokalla ja sieläkään minä persoonana en kiinnosta muita ihmisiä. Kavereita on toki vähän aina ollut koulussa mutta vapaa-ajalla olen yksin.

Yritän vain sanoa että olen mukava, kohtelias, kypsempi kuin muut nuoret ja mietteliäs, rento ihminen. Olen sosiaalinen mutta minua ei hyväksytä.

T. 17v poika.

Olen huomannut ja tiedostanut sen myös omalla kohdallani. Nyt ei sitten olisi enää kuin lapsettomana lähes 30-vuotiaana ystävien hankkiminen... Jännittävää.

Helvetin tyhmä ap. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat eri asioita.

Ihmiset, jotka ajattelevat syvällisemmin ja käsittävät asiat perusteellisemmin, kokonaisvaltaisemmin, ovat usein juuri niitä, jotka tuntevat olonsa yksinäisiksi ihmisten keskelläkin.

Ehkä sinua älykkäämmät ihmiset vain eivät kestä sinun seuraasi, koska sinulla ei ole heille mitään annettavaa. Sen sijaan sinä ja kaltaisesi varmaankin nautitte toistenne tyhmyydestä sitäkin enemmän.

Kun on yksin, ei yksinäisyys tunnu niin pahalta. Sen sijaan ihmisten keskellä tunne erilaisuudesta ja eriytyneisyydestä (siis EI eristyneisyydestä - sillä on ihan eri merkitys) korostuu. On helpompaa olla yksin yksinäinen, kuin joukossa yksinäinen. Tajuatko?

yksinäisen suurin tuska johtuu siitä että hän yrittää sopeutua johonkin mikä ei ole hänelle luonnollista ja siksi viihtyy paremmin yksinään.

itselleni sosiaalisuus ainakin tarkoittaa sitä että osaa samaistua muiden ihmisten tunteisiin, eikä sitä että osaa valehdella muille päin naamaa

Tai sitten heiltä puuttuu sosiaaliset taidot... Se on eri asia, kuin olla epäsosiaalinen.

Olen jäänyt yksin vapaaehtoisesti.En enää jaksanut olla tyhjänpäiväisen naurajan seurassa, joka käytti mua henkisesti hyväkseen ja luuli, etten tajua.Naapurien juorupiirit eivät kiinnosta.Toiset vaan jaksaa pelata tyhmänä jalista ja jääkiekkoa, toiset miettivät mitä järkeä siinä on? Tämä ero kiteyttää vapaaehtoisen yksinäisen maailmaa.Löydän elämän merkityksen muista asioista.Kieroilua en siedä.

Toisin kuin luullaan, sosiaalisuus ei tarkoita sitä, että tulee toimeen ihmisten kanssa, vaan sitä, kuinka paljon on tarvetta seuralle. Toisin sanoen, mitä sosiaalisempi ihminen, sitä riippuvaisempi muiden läsnäolosta. Yksinäinen ihminen voi olla kovinkin sosiaalinen, mutta hän ei vain onnistu saamaan seuraa, ja tämä tekee yksinäisyydestä ongelman. Erakkoluonteillahan tätä ongelmaa ei ole, koska he eivät ole sosiaalisia ihmisiä, eivätkä he sen vuoksi ole riippuvaisia kenenkään seurasta.

Nämä jokapaikan räpätädit ja muut kainaloissa kiehnääjät ovat siis vain samanlaisia vässyköitä kuin yksinäisyyttään valittavat, mutta heillä on vain käynyt parempi flaksi seuransaamisen suhteen.

Olen Suomen mörkein ihminen ja hyvin epäsosiaalinen. Mutta entä sitten?

Yksin oleminen on erittäin tarpeellista. Jos ei tehdä jotain yhdessä kuten esimerkiksi työssä jossain työryhmässä tai vaikkapa vapaa-ajalla, jos on teatteriharrastus, niin mihin ihmeessä toisia ihmisiä tarvitsee? Kohtaamisilla pitää olla jokin tarkoitus. Muuten mieluiten yksin ja toiset ovat vain rasite löpötilöpöteineen.

Epäsosiaalisuus ei todellakaan ole mikään rikos.

Asuinpaikkakuntani teki minusta alun alkaen suurimmaksi osaksi sen
mitä olen nykyisin, eli en juurikaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä
missään muodossa live-elämässä.

Väittäisin, etten ollut nuoruudestani lähtien tämä mitä nykyisin.
Varmasti mielen ja sielunmaiseman kanssa olisi ollut tarvetta työstää
juttuja nuoruudesta lähtien ja kauan aikaa, se vaan kun systeemi meni
koulumaailmoista lähtien niin, että mitä suurempi toisten terrorisoija ja
psykopaatti siellä oli niin ne otettiin avun ja mitä erinäisempien
pönkitysten piiriin.

Ne jotka oli alistettu hiljaisiksi uhreiksi jo kotioloissa alusta lähtien, ne jätettiin sielläkin sitten pärjäämään omillaan niin kuin mut.
Ei siitä sitten tullut mitään mahtavaa menestystarinaa, ei todellakaan.

Se on vähän niin kuin siinä muutamassa dokumenttiohjelmassa,
kun jenkkilässä oli tuomittu mies syyttömänä vankilaan jo alle 18 vuoden
iässä. Kun se sitten sieltä - en nyt muista oliko 18 vuoden kuluttua -
vapautettiin kun huomattiin lopulta virhe, se kertoi tarinaa oikeudessa
korvausvaatimuksia esittäessään.

Minun muistoni tästä elämästä eivät tule mistään iloisista perhejuhlista,
ystävien ja tuttavien kanssa vietetyistä mukavista jaksoista elämässä.
Ne kaikki minulta ryövättiin pois, mitä muilla ikäisilläni sinä aikana on
ollut, minä sain sen sijaan muistoni täydellisten psykopaattien seassa
elämisestä, uhkailuista ja kaikesta siitä mikä on toisissa ihmisissä
pielessä, murhaajia, raiskaajia, jengiläisiä ja muuta.

Kaikki normaali elämä mitä muilla ikäisilläni on ollut, se vietiin minulta
pois, en päässyt sitä elämään.

Jotain tuon kaltaista myös mun elämä on ollut, täydellisten psykopaattien
seurassa alusta alkaen. Sitä kautta vähitellen kaikesta siitä ulkopuoliseksi
jäämistä, mitä muilla ikäisilläni on ollut.
Tästä saan kiittää ennen kaikkea asuinpaikkakuntaani, yläasteikäisestä
lähtien elämä lähti viistämään vika suuntaan. Joku tavallaan varasti
minunkin elämäni, vei pois kaiken sen mitä muilla ikäisilläni on ollut.
Mulle jäi vaan se psykopaattien seura ja kaikki sen mukana tulevat
pahat jutut elämässä, lopputuloksena täydellinen eristäytyminen
muusta maailmasta.

Enkä mä enää edes kaipaa kenenkään seuraa, en jaksa yhtään psykopaattia katsoa minuuttia kauempaa.
Silloin kun pakosta joudun vielä olemaan toisten ihmisten seassa
pakollisia asioitani hoitaessani, en ole enää mitään seuraa edes
hakemassa, vihaan oikeastaan jo muita ihmisiä.

Nykyinen nettisonta maailma paskkaurkintoineen ja mielipuoli
stalkkereineen ei ole todellakaan auttanut tuossa asiassa yhtään,
päinvastoin olen menettänyt lopunkin luottamuksen toisiin ihmisiin ja
tähän ihmisenä olomuotoon lopullisesti.

Tämä pas.ka maailma ja nämä ihmiset mitä elämässäni on ollut,
ne teki minusta sen mikä minä olen tänä päivänä.

Minusta ykisnäinne voi olla, mutta ei epäsosiaalinen.

Minusta se kertoo, että heillä on itsetunto kohdallaan ja osaavat tehdä omiakin päätöksiä.

Eivät siis ole näiden minä minä- narsistien viennissä mukana. Minusta nämä ns. sosiaaliset henkilöt on useinkin juorukelloja, kateellisia, toisten asioiden urkkijoita ja ärsyttäviä minä minä- yleisesti yh-kasvattamia vailla raukkautta saaneita itselleen hankkivia ns. kavereita. Mutta todellisuudessa nehän on vain pinnallisia irtolaisia.

Kun elää riittävän kauan aikaa muusta maailmasta eristäytyneenä,
ei jää jäljelle enää mitään muuta kuin se minä itte.
Jotain niitä menneen elämän rippeitä, jäänteitä voi vielä hieman
ympäristössä olla, mutta käytännössä yksin.

Jos sä elät vuosikymmeniä ilman mitään fyysistä kanssakäymistä toisiin
ihmisiin, kyllä sellaisesta ihmisestä voi jo sanoa sen olevan totaali
yksinäinen, eristäytynyt. Mä olen elänyt niin, enkä ole säännöllisesti muutenkaan ulkomaailman kanssa enää tekemisissä.

Tätä nettisoopaa ei lasketa ja mitäpä hyötyä siitä mulle onkaan, olla joidenkin mielipuoli stalkkereiden kohteena, stalkattuna, urkittuna ja seurattuna oikein viimeisen päälle.
Lähettää minusta maailmalle minuna esiintyen jotain harhakuvaa toisille siihenkin mätäpeliin mukaan houkutelluille.
Mä olisin pärjännyt huomattavasti paremmin ilman näitä mielipuolia
vielä lisäksi jo ennestään huonosti menneen elämäni jatkoksi.

Ei ole enää mitään muita ihmisiä, on vain se oma maailma pieneksi,
niin kovin pieneksi käyneine ympyröineen.
Ja mä pyrin itse nykyään ajamaan siitä muut pois, kohtelen heitä
samalla tavalla kuin mitä olen itse tullut täällä kohdelluksi.
Tämä nettipiru maailma tällä soopa teknologialla ja mitä sillä on mulle
tehty, tämä oli se viimeinen pisara.

En voi jatkossa enää koskaan tehdä millään laitteella mitään, ilman
että siellä on nämä mätäpirut stalkkaamassa, ne pyrkii hyötymään
joko taloudellisesti tai muuten siitä mätäpelistään.

Että kiitosta vaan näille organisaatio kyttäreillekin tekemisistännä
mua kohtaan, tämä feikkiakka näillä sivustoilla on tosiaankin vaan
pienen pieni osa minun ongelmia tällä saralla, se rikollinen puoli
tästä netistä ja sen kyttäreistä. Nämä organisaatiokyttärit on oma
lukunsa, ne liikkuu sillä harmaalla alueella.

Yhden ihmisen pipo ei kestä loputtomiin kaikkea tämän maailman
soopaa, ilman että se alkaa keittää.
Sitten kun se alkaa tosissaan keittää, jälki voi olla rumaa.

Hirvittävää, HIRVITTÄVÄÄ yksinäisten ihmisten syyllistämistä. Mutta hyvin tyypillistä lähes jokaiselle ihmiselle, erityisesti näinä päivinä, jolloin sosiaalisuus on hyve jota vaaditaan jokaiselta yksilöltä. Myöskin ymmärrettävää: Ihminen on vielä hyvin pitkälle vaistonsa varassa toimiva laumaeläin, joka tuntee itsensä uhatuksi, jos omassa laumassa on heikko tai epäonnistunut yksilö. Ihminen ei kuitenkaan halua tuntea syyllisyyttä tästä torjunnasta, joten älykkäänä eläimenä hän syyllistää torjunnan kohteen, väittämällä että tämä on epäsosiaalinen. Tämä on hirvittävää terrorismia niitä kohtaan, jotka ovat sosiaalisesti torjuttuja ja siksi yksinäisiä.