Katsoin eilen dokumenttiohjelman Neljäs kuolema. Siinä rakastava nainen hoivasi 14 vuotta halvaantunutta miestään kotonaan. Näkyi selvästi, että nainen oli välillä jaksamisen äärirajoilla, mutta rakkaus omaan mieheen oli suurempi tekijä, kuin mikään oma vaiva tai väsymys! Kunnioitan tuollaisia ihmisiä. Kyllä uskovaisilla olisi tuollaisesta todella oppimista! Ei maristaisi tyhjänpäiväisitä ja oltaisi niin polleita, ja omaa egoa korostavia, oman itsensä esiin tuomisessa, vaan oltaisiin nöyriä Jumalan edessä ja mietittäisiin sitä olisiko sinusta ja minusta ollut tuollaisen raskaan hoitoajan tekijäksi!
Todellista rakkautta
Mietittävää
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko varma että hän teki sen rakkaudesta?
Ehkä hän teki sen helvetinpelossa.
Ei tehnyt minkään pelosta, vaan täysin rakkaudesta. Tuo nainen tunnusti moneen kertan ohjelmassa, että hän rakastaa miestään! Ja vaikka mies ei pystynyt kommunikoimaan sanallisesti juuri mitään, niin lujasti hän tarttui vaimoaan käteen joka kerta, kun vaimo kosketti häntä. Sekin on osoitus rakkaudesta!
Onneksi olivat eri sukupuolta. Muutenhan tuollainen kohtelu olisi tuomittavaa.