Juhlapäivä sai alkunsa vuonna 1908 kun Ruotsalainen kansanpuolue (silloin vain Svenska Folkpartiet) sääti oman erityisen ruotsalaisuuden päivän lisätäkseen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ruotsinkielisen väestön keskuudessa Suomessa. Päiväksi valittiin Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä, muistoksi, että hän kuoli 30-vuotisessa sodassa, mikä oli osaksi perustana Ruotsin suurvalta-asemalle. Ensimmäisten vuosien aikana juhlallisuudet kohdistuivat paljon kuninkaan henkilöön.
1930-luvulla, kun kielitaistelut olivat kiivaimmillaan keskeytyi jopa kiivaita katutappeluita kieliryhmien välillä Ruotsalaisuuden päivänä. Suomalaisuuden puolustajien taholla Ruotsalaisuuden päivää katsottiin vietettävän aggressiivisen imperialismin päivänä. Se johti myöskin siihen, että Ruotsalaisuuden päivän vietto houkutteli enemmän ruotsinkielisiä osanottajia kuin aikaisemmin. Toisen maailmansodan aikana aloitettiin tuoda esiin kansan yhtenäisyttä riippumatta kielitaustasta ja juhlan järjestäjä vaihdettiin Ruotsalaisiksi kansankäräjiksi, sen sijaan kuin enemmän poliittinen Ruotsalainen Kansanpuolue (silloin vielä SFP). 1960-luvulla juhlallisuuksista tuli vähemmän suosittuja kun taas kiinnostus vähemmistökulttuureja ja myöskin Ruotsalaisuuden päivää kohtaan taas lisääntyi 1970-luvulla.
Vuodesta 1979 on 6. marraskuuta ollut virallinen liputuspäivä Suomessa ja Svenska Dagen (Ruotsalaisuuden päivä) on ollut almanakassa vuodesta 1980.
Mieleeni juolahti, että pitäisikö nämä 1930-luvun juhlallisuudet ottaa käyttöön uudelleen?
1930-luvulla, kun kielitaistelut olivat kiivaimmillaan keskeytyi jopa kiivaita katutappeluita kieliryhmien välillä Ruotsalaisuuden päivänä. Suomalaisuuden puolustajien taholla Ruotsalaisuuden päivää katsottiin vietettävän aggressiivisen imperialismin päivänä. Se johti myöskin siihen, että Ruotsalaisuuden päivän vietto houkutteli enemmän ruotsinkielisiä osanottajia kuin aikaisemmin. Toisen maailmansodan aikana aloitettiin tuoda esiin kansan yhtenäisyttä riippumatta kielitaustasta ja juhlan järjestäjä vaihdettiin Ruotsalaisiksi kansankäräjiksi, sen sijaan kuin enemmän poliittinen Ruotsalainen Kansanpuolue (silloin vielä SFP). 1960-luvulla juhlallisuuksista tuli vähemmän suosittuja kun taas kiinnostus vähemmistökulttuureja ja myöskin Ruotsalaisuuden päivää kohtaan taas lisääntyi 1970-luvulla.
Vuodesta 1979 on 6. marraskuuta ollut virallinen liputuspäivä Suomessa ja Svenska Dagen (Ruotsalaisuuden päivä) on ollut almanakassa vuodesta 1980.
Mieleeni juolahti, että pitäisikö nämä 1930-luvun juhlallisuudet ottaa käyttöön uudelleen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisikö nämä 1930-luvun juhlallisuudet ottaa käyttöön uudelleen?
Ainakin RKP:n ajama imperialismi on nostanut taas päätään ennenkuulumattoman röyhkeästi!
Pieni 4 prosentin puolue esiintyy kuin maailman omistaja kahden ministerin kera jokaisessa hallituksessa.
124 vuotta sotia – vajaat 9 vuotta rauhaa
Ruotsille kunnia ?
Näin aluksi suomenruotsalaisten näkemys Ruotsin
suurvalta-ajasta sellaisena kuin he sen haluavat meille kertoa:
"1600-luku (Ruotsin suurvalta-aika) oli suurimmalle
osalle Suomen kansaa rauhan aika, vaikka sotilaaksiotto ja
muualla käydyt pitkäaikaiset sodat tätä kuvaa häiritsevätkin.
Noin sadan vuoden rauhanaika oli eräänlainen ennätys
silloisessa Euroopassa."
Svenska Finlands Folkting:
http://www.folktinget.fi/pdf/publikationer/svefifi.pdf# page=11
Seuraavaksi sitä historian todellista tapahtumaketjua, josta he tyystin vaikenevat:
_______________________________
1555-1679 - 124 vuotta sotia, pisin
yhtäjaksoinen rauha vajaat 9 vuotta
_______________________________
1600-1611 sota Puolaa vastaa
1609-1617 sota Venäjän vastaan
1610 sota Luoteis-Venäjällä
1611-1613 Tanskan sota
1615-1617 Venäjän sota
1621- valloitussodat Liivinmaalla ...
1629 ... ja Preussissa
1629-1648 30-vuotinen jatkuva ja näännyttävä sota
1644 sodankäyntiä Saksassa
1645 Tanskan sota, Brömsebro
1648 Saksan sota, Westfalen
1654-1661 Kaarle X Kustaan sodat
1655-1657 taisteluja Puolaa ja Venäjää vastaan
1657-1658 Tanskan sota, Roskilde
1660 Puola, Venäjä, Brandenburg
1665-1666 Bremenin sota
1674-1679 Brandenburgin sota
1675-1679 Tanskan sota
1680 Brandenburg
1700-1721 Suuri Pohjan sota
_____________________________________
Sodista raahautui rääsyisiä raajarikkoja, silmäpuolia, mielensä sotatantereille kadottaneita loppuun sodittuja kruununraakkeja, nälkä ja rutto kintereillään. Matalan torpan laverille vääntäytyi lyhyeksi loppuelämäkseen sodasta tutiseva, ennenaikainen vanhus. - Rykmentin kirjurin antama kuparinen prenikka, sodan palkka, ripustettiin värikkäästä nauhastaan tuvan nokiseen peräseinään.
Ruotsin kuninkaiden veriset valloitussodat eivät suomalaisia rikastuttaneet. Vieraiden kaupunkien kultaa ja kirkkohopeaa kuljettavat loputtomat karavaanit keikkuivat kilisten ja kirskuen kaikki Tukholmaan.
1600-luvun sodissa taisteli Ruotsin armeijassa yhteensä 130 000 suureksi osaksi pakko-otettua suomalaista, joista yli puolet, 65 000-80 000, kuoli kulku- ja puutostauteihin sekä sotavammoihin. Tarkkoja tappiolukuja ei ole. Suomalaisia oli tämän historiamme verisimmän vuosisadan alussa 350 000 ja lopussa, 1695 ennen suuria kuolonvuosia, 400 000.
Rauhan oloissa väestö olisi tuossa ajassa vähintään kolminkertaistunut.
_____________________________________
1601-1602 ankarat kato- ja tautivuodet, leipään lisättiin olkia, autiotiloja
1630 rutto
1631-1635 katovuosia
1649-1650 katovuosia
1657 rutto
1664 katovuosi
1668-1670 Laurin hallavuodet
1680 kato
1690 kato
1693 kato
1696-1697 suuret kuolovuodet, lähes 1/3 Suomen väestöstä kuoli.
Vuosisata, jonka loppuessa suomalaisia oli vähemmän kuin sen alkaessa.
Suomen väkiluku 1600 - 1850
1600......350 000
1695......400 000
1700......270 000
1750......421 000
1800......832 700
1850...1 636 900 - väkiluku nelinkertaistui vuodesta 1750
http://en.wikipedia.org/wiki/Finland
_____________________________________
Ei kansaa raatelevat kulkutaudit mikään irrallinen ilmiö ollut. Sodista palanneet miehet ja aina sotien kintereillä jolkuttava kaiken lamaannuttava puute tauteineen niitä kotimaahan toi. Katovuosien lohduttomuutta ei helpottanut, että sekin vähä vilja, joka oli korjattavissa, jäi usein kivisiin peltoihin. Töllien elonkorjaajat olivat näet joko sodissa tai kuolleet niihin.
Sitten se kysymys Kustaa II Adolfin kunniaksi liputtamisesta. Kaikki tuonkin vuosisadan sodat olivat Ruotsin sotia, joihin me annoimme vain ruuat tykeille ja loppuun ajetut lihat sapeleille, saamatta mitään tilalle. Tuo vuosisata hirvittävien sotiensa tappioineen ja niistä johtuvine seurauksineen suisti suomalaisen kansan totaalisen sukupuuton partaalle.
Jos kansaa kohdanneelle katastrofille on liputettava, niin
olisiko liput tässä tapauksessa vedettävä puolitankoon?
Kysymys, jonka vastaus on meiltä myöskin salattu:
Olisiko suurvalta Ruotsia milloinkaan kyetty luomaan ja
ylläpitämään ilman Ruotsin sotakoneen voitelemiseksi
loputtomasti tarvittavaa alamaiskansan verotusta ja verta?
______________________
http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/kurssit/1600 -lsodat.pdf
http://personal.inet.fi/palvelu/karjala-tk/historia/vuo siluvut.htm
Ruotsi vihdoin antoi periksi ja salli perustettavan suomalaisille oman juhlapäivänsä.
MUTTA juhlapäivä nimettiin "Ruotsinsuomalaisten päiväksi", ei " Suomalaisuuden päiväksi"!!
Miksi? Koska tuota päivä on tarkoitettu vain ruosujen juhlittavaksi, ei kantaruotsalaisten.
Eihän riikkejä voi velvoittaa juhlimaan jotain suomalaisuutta, mutta suomalaisia voi kuitenkin velvoittaa juhlimaan ruotsalaisuutta. ;-)
Miksi ei KOSKAAN mene tasaveroisesti nämä kieliasiat maidemme kesken?!
Ruotsalaisuuden päivä pitää muuttaa suomenruotsalaisten päiväksi. Silloin muiden ei ole velvollisuus juhlia vierasta kansallisuutta ja kulttuuria!
se päivähän meni jo...
mä haluaisin 6.11. Kustaan leivoksia niinkun Ruotsissakin on!
vähän vaihtelua tähän suomalaisen tasavallan tylsään valvira/evira
diettiin: ruisleipää ja lisää ruisleipää... ei jaksa tätä.