Enkelijuttuja

Ne jotka ovat nähneet valkeuden enkelin, kertovat suurin piirtein samanlaisesta näystä: enkelit ovat pitkiä, noin 6 metriä. Niillä ei ole siipiä, vaan he ovat soturin näköisiä, mutteivät kuitenkaan sotaisia. Heillä on rinnan alta kulkeva kultainen vyö, muuten he ovat valkeissa vaatteissa. Heillä on kasvoilla neutraali, miellyttävä ilme, ja heillä on paljon enemmän valtaa kuin ihmisellä.

Eräs lastenkodin perustaja Jerusalemissa kulki täysin vahingoittumatta sotaisan alueen läpi seuraten kookasta enkeliä, joka saapumispaikassa katosi. Enkelit ovat aina hyvyyden asialla.

Pelkoa ei ilmestyksissä tunne, vaan hämmästystä ja iloakin.

Heillä on näkijälle jokin viesti. He eivät suinkaan ole mitään pelottavia kuoleman sanansaattajia. Asia koskee aina jotain hengellistä, tai he tulevat suojelemaan, koska he ovat taivaallisia sanansaattajia. Jos enkeliä ei näe, se ei tarkoita, etteikö enkeli silti olisi suojelemassa jossain vaaratilanteessa.

He kommunikoivat suoraan ajatusmaailmaan, ilman kuultavia sanoja.

Heitä ei saa palvoa. Jos kumarrat enkeliä, hän kieltää sen. He tekevät ja sanovat vain sen, mitä Jumala käskee.

Raamatun henkilöiden näkemät enkelit ovat olleet todennäköisesti ihan tavallisen miehen näköisiä, jotka jopa söivät tarjottua ruokaa.

Raamattu tuntee heitä nimeltä: Barachiel, Gabriel, Jehudiel, Lucifer (joka kapinoi eikä ole enää valkeuden enkeli vaan pimeyden), Mikael, Rafael, Sariel ja Uriel. Heidän lisäksi on lukematon enkelijoukko.

Jokaisella valtiolla on luultavasti oma enkelinsä. Israelin enkelin nimi on Mikael. Suomellakin on enkeli, jonka kuulemma monet sotilaat näkivät samaan aikaan rajalla talvisodassa.