ajatuksissani paljon ja se askarruttaa mieltä. Meillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä, muuta kuin työpaikka ja sielläkin nähdään aika harvoin. On se vaan kummallista tämä ihmismieli, sitä kun ei aina voi noin vain päättää mihin suuntaan se vie ja mihin päin tuulee. Ehkä tämä menee ohitse suuremmalta osin, vaikkakin onhan se aivan ihana mennä nukkumaan ja ajatella sinua.
En tiedä miksi olet ollut viimeaikoina
naiselle..multa
11683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos :) sulla puh.nro...luulisi olevan aika kiva saada vaikka viesti. Voithan työpäivän aikaan pyytää hiukan sivummalle juttusille..kerro asiasi ihan omin sanoin.
Haluatko, että kerron tunteistani? Silmistä sen näet, mutta haluatko sanat rakkaudelle? Olet minulle tärkein.
Sanat kiitos
Oisin voinut kirjoittaa tuon.
Ihanasti kirjoitettu... itsekin ajattelen miestä joka ilta - ei sille voi mitään, vaikka päivät ovat kuinka täynnä touhua, niin sitten kun rauhoitun nukkumaan... Niin verkkokalvoilla seikkailee tämä mies, jonka tiedän unohtaneen minut jo ajat sitten... huoh...
Haluaisin vaan tietää milloin pääsen näistä pakkoajatuksista eroon :) Onneksi täällä saa vertaistukea, kiitos tästä!
Olisipa mulle ja voi kun ei menis ohi. Minäkin haluaisin tietää missä mennään. Joka päivä ja joka ikinen yö ajattelen sua.
Jos olisit HÄN, sanoisin, että ei se mene kun minullakin on vastavuoroisesti samoja tunteita sinua kohtaan. Miksi emme voisi tavata jossakin muualla? Mennä vaikka yhdessä kävelemään?
Olisiko retki sivummalle paikallaan..tuntuu että tuttavia sielläkin niin paljon..mitä ehdottaisit? Jotain tehdään ihan pian.
Mennään metsään vähäksi aikaan "hukkaan". Tarpeeksi syvälle uteliailta katseilta. Sovitaan vaikka myöhäinen kävelylenkki ennen nukkumaanmenoa.
Loppujen lopuksi, kun jään saa sulatetuksi ja veden virtaamaan niin mitä se enää muille kuuluu?
Onko meillä jarruja matkassa, vaikko sinkkuja molemmat?
Miten vinkkaamme iltalenkistä?