Olen ihan mielenkiinnosta haastatellut työni lomassa viime viikkoina naisasiakkaitani ja tullut siihen tulokseen, että naiset ovat nykyään todella ajattelevia, tunneälyisiä ja motivoituneita seuraamaan aikaansa. Perinteisiä "pullanleipojia" ei enää näköjään ole olemassakaan. (Ei siis tarkoitus ole vähätellä kenenkään leipomistaitoja.) Nykynainen tiedostaa asemansa, oikeutensa ja sen, että hänen paikkansa on kaikkialla siellä, mihin hän itse tuntee kiinnostusta. Naiset ovat rohkeita.
Olen yllättynyt naisten positiivisesta suhtautumisesta feminismiin. Jotkut muistavat vielä sufragetit voimakasliikeisinä naisasianaisina, mutta tajuavat nykyisen feministisen aatteen osaksi naisen yleistä ajatusmaailmaa. Yksikään haastatelluista ei ole vielä hahmottanut feminismiä naisylivallaksi, vaan nimenomaan tasa-arvopyrkimyksiksi. Ja kyllä naiset ymmärtävät miesten erityisongelmat, oman roolinsa vankina olemisen ongelmat, mutta ymmärtävät myös täysin sen, että miesten etujen ajamiseen tarvitaan miestä, naisen etujen ajamiseen naista. Etuisuuksien edistäminen ei ole sukupuolten vastakkainasettelua, sillä kummallakin sukupuolella ovat omat ongelmansa.
Mikä on sitten nykynaisen VALTTIkortti? Se on asiallisuus, koulutus, kyky hahmottua osaksi naissukupuolta, uskallus puhua asioista, joista ennen ei ole puhuttu, uskallus rikkoa rajoja ja rooliodotuksia omassa elämässään. Ja vaikka yksilöistä koostuu naissukupuoli, sooloilijoilla on harvoin hyvää vaikutusta. Naisten pitää myös oppia kannustamaan toinen toisiaan.
Olen yllättynyt naisten positiivisesta suhtautumisesta feminismiin. Jotkut muistavat vielä sufragetit voimakasliikeisinä naisasianaisina, mutta tajuavat nykyisen feministisen aatteen osaksi naisen yleistä ajatusmaailmaa. Yksikään haastatelluista ei ole vielä hahmottanut feminismiä naisylivallaksi, vaan nimenomaan tasa-arvopyrkimyksiksi. Ja kyllä naiset ymmärtävät miesten erityisongelmat, oman roolinsa vankina olemisen ongelmat, mutta ymmärtävät myös täysin sen, että miesten etujen ajamiseen tarvitaan miestä, naisen etujen ajamiseen naista. Etuisuuksien edistäminen ei ole sukupuolten vastakkainasettelua, sillä kummallakin sukupuolella ovat omat ongelmansa.
Mikä on sitten nykynaisen VALTTIkortti? Se on asiallisuus, koulutus, kyky hahmottua osaksi naissukupuolta, uskallus puhua asioista, joista ennen ei ole puhuttu, uskallus rikkoa rajoja ja rooliodotuksia omassa elämässään. Ja vaikka yksilöistä koostuu naissukupuoli, sooloilijoilla on harvoin hyvää vaikutusta. Naisten pitää myös oppia kannustamaan toinen toisiaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tästä on hyvä jatkaa. Saat varmasti eriäviä mielipiteitäkin, mutta kuten sanoit, naisten pitää myös oppia kannustamaan toinen toistaan.
Asiassa saattaa ole sekin hankaluus, että kaikki naiset eivät suinkaan ole feministejä.
Nainen yhteiskunnassa on eri asia, huomattavasti "arkisempi" kuin feministi. Joten ajatus- ja ilmaisueroja on odotettavissa.
tsemppiä kuitenkin! :)
Että nykyään niin monet naiset ovat sisäistäneet feministisen ajatusmallin. Mielestäni tämä on erittäin hyvä.
...tästä tehty tutkimusta... luulisi, että joku naistutkija olisi tehnyt jonkinlaisen yksinkertaisen tilastollisen tutkimuksen, että kuinka moni nainen kokee feministisen aatteen omakseen, ja mitä itse kukin kokee sen sisältävän? (miksipä ei myös, kuinka moni mies).
Mielelläni lukisin tämmöisen tutkimuksen, jos joku olisi semmoisen tehnyt, ... luulisi naistutkimukselle olevan myös mielenkiintoista seurata tämmöistä "feminismiasennebarometria"?
Tutkimusaiheen saa mieluusti varastaa, ellei joku ole jo jossain semmoista tehnyt. Jos on, niin kertokkee uteliaalle?
ei ole toteutunut, miten näin on päässyt käymään.
Minä kun liikun enempi työssäni miespiireissä, niin olen huomannut miesten olevan paljon tuota kirjavampaa väkeä.
On moneen lähtöön: on pöljiä, fiksuja ,ahkeraa, laiskaa, kouluttamatonta, koulutettua, pelkureita, rohkeita, erikoisia, tavallisia jopa erikokoisia eli vaikka mitä.
vähän liiankin rohkeita, ajattelevia, tunneälyisiä ja motivoituneita seuraamaan aikaansa? Ei tekisi pahaa nykynaisille harrastaa hiukan enemmän sitä "pullanleivontaa". Ei ne naisten asemat ynnä oikeudet ole varmaankaan uhattuna nainen omaisikin hieman perinteellisemmän naisroolin.
...itse jotenkin jäin pohtimaan sitä, että minä en osaa leipoa pullaa - mikä on sääli - koska ilmeisesti maatilalla äiti oli niin kiireissään, että lapsen mukaanotto pullaa leipomaan juuri siinä vaiheessa, kun olin pieni ja otollisessa iässä, olisi ollut aikaavievää.
Minusta ongelmana on se, jos kotityön arvostus nyt LASKEE KOKONAISUUDESSAAN sille tasolle, mitä se on ollut 50 miesten arvomaailmassa.
Eli minä näkisin homman niin päin, että jospa voisimme opettaa kaikki lapsemme, pojat ja tytöt, ARVOSTAMAAN kotona tehtävää työtä YHTÄ korkealle kuin muutakin työtä - perheen hyväksi tehty työ on sitä, mitä harva varmaan kuolinvuoteellaan katuu, harvempi toivoo, että olisi ollut enemmän aikaa toimistolla, kun lähdön hetki koittaa.
Eli näkisin, että SEKÄ pojat että tytöt olisi syytä opettaa pullanleivontaan... Eli lisäisin, että ei se olisi nykymiehillekään pahasta (ITSE ASIASSAHAN miehet ainakin tuttavaperheissäni yhä enemmän tuntuvat vastaavan kokkaamisesta jne, kun emansipoituneet naiset keskittyvät uriinsa...).
Eli toivon, ettei tässä tule nyt tilanne, jossa kukaan ei kiinnostuisi kotitöistä. Valitettavaa se on myös silloin, jos vain "moderni mies" on se kotityön tekijä.
Pohjalta, jolla kaikki olisi tasaveroisesti opetettu lapsena kotityön tärkeyteen, olisi sitten ihan eri asia lähteä pohtimaan, onko perheessä yksi vai kaksi "uraa". Sehän on fakta, että kahden uran perheessä, esim. jos syynä on se, ettei ole varaa elättää perhettä toisen puolison palkalla, kolmilapsisen perheen ihmiset tekevät tasaveroisesti kotityöt jaettaessa 150% työpäivää silloin, jos työpäivä on vain 8 tuntia. Jos taas kyseessä on tosi paljon sitoutumista vaativa ura molemmilla tai toisellakin, niin työpäivät nousevat 14-16 tuntiin... ja voi kysyä:
a) tuleeko kotiin panostettua sitten enää kenenkään? -> lapset kokevat jäävänsä huomiotta jne.
b) perheen vanhemmat polttanevat itsensä aika lailla loppuun...
Minusta "tunneälyä" ei ole se, että tulee toimeen työkavereiden kanssa, joista aina pääsee päivän päätyttyä eroon, jos lopulta homma johtaa perheiden hajoamiseen.
Mikset opettele leipomaan pullaa?
Onnistuu, vaikket noudattaisi kovin tarkkoja reseptejä. Pääasia, ettet päästä taikinaa liian kovaksi, toisin sanoen, lisäät jauhoja vähitellen ja tunnustellen, etkä käytä mitään miesten suunnittelemia monitoimikoneita, vaan isket nyrkkisi taikinaan. Jauhoja ja rasvaa lisätessäsi taikina alkaa vastustaa sinua entistä enemmän; ole tarkkana, ettei se tee kokonaan lakkoa. Jätä taikina venyvän löysäksi. Kohotessaan sen pitää olla kuin kuusikymppisen pylly eikä suinkaan kuin kaksikymppisen.
Korvapuustit eivät onnistu pinkeästä taikinasta.
Aikaa kotona ei voita mikään, mutta se pitää tehdä yhdessä puolison ja lasten kanssa.
...toisaalta siinä sotkeutuu paljon astioita, ja kun mulla on kodin tiskivuorokin, niin yritän välttää kovin montaa astiavuorta - lapset ja vaimo likaavat niitä senkin edestä.
...tänään oli tosin vuorossa nurmikon puhdistaminen lehdistä, ei tahdo enää vanha koira oppia uusia kotitöitä - kaupoistakin saa hyviä viinereitä, toisaalta... Rouva ei tykkää rusinapullasta, joten ne 1-2 kertaa vuodessa kun hän leipoo, niin niissä pullissa ei ole rusinoita...
Hmm... mutta itsestähän se on kiinni, myönnetään. Tahtoo vain iskeä laiskuus. Onneksi, kun kesällä päästään suomeen, niin mummo hemmottelee yleensä lapsenlapsiaan leivonnaisilla, ja sitten minäkin saan osani... yritän pistää sitten koko talven edestä poskeen.