Koska eletään edelleen uskonnollisen syrjinnän aikaa niin kysympä tällaisen kyssärin.
Olen ateisti, mulla on 1v kastamaton lapsi joka aloittaa hoitopaikassa ensi vuonna. Asumme suomen raamattuvyöhykkeellä etelä-pohjanmaalla. Tiedän että lasta ei saa pakottaa uskonnolliseen toimintaan päiväkodissa. Täällä sitä kumminkin tehdään. Miten kannattaisi asiasta puhua päiväkodin kanssa ja mitä muuta toimintaa voi mahdollisesti lapselle tarjota? Ja miten päiväkoti pitää siitä huolen että lapsi ei joudu eristyksiin jeesustelun ajaksi ja näin ollen joudu silmätikuksi. Tottahan toki lapset sen huomaa jos joku saa erityiskohtelua vaikka vasta vauvasta/taaperosta onkin kyse.
Ja kertokaahan nyt helvetti vie MIKSI jossain päiväkodissa on jotain saatanan rukoilutoimintaa? Miksi sellainen sairaus on pitänyt ottaa osaksi lasten päivärutiineja? En tiedä onko tässä kyseisessä päiväkodissa uskonnollista toimintaa, mutta paree se kait on asiaa ihmetellä jo valmiiks? Hakea vähän kiukkua ennakkoon ;) mulla ei ole vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen, se on joko tämä yksi paikka tai ei mikään.
Jos pystyn jotenkin välttämään lapseni aivopesemisen jeesusjutuilla, niin sen teen mutta jos vaihtoehto on eristäminen muista lapsista niin en sitä tee koska paree olla porukassa jeesustelemassa kuin yksin ajautua silmätikuksi.
Kun häntä ei ole kastettu niin saako hän edes osallistua esim johonki kirkossa käyntiin vai kulkeeko muiden mukana?
Olen ateisti, mulla on 1v kastamaton lapsi joka aloittaa hoitopaikassa ensi vuonna. Asumme suomen raamattuvyöhykkeellä etelä-pohjanmaalla. Tiedän että lasta ei saa pakottaa uskonnolliseen toimintaan päiväkodissa. Täällä sitä kumminkin tehdään. Miten kannattaisi asiasta puhua päiväkodin kanssa ja mitä muuta toimintaa voi mahdollisesti lapselle tarjota? Ja miten päiväkoti pitää siitä huolen että lapsi ei joudu eristyksiin jeesustelun ajaksi ja näin ollen joudu silmätikuksi. Tottahan toki lapset sen huomaa jos joku saa erityiskohtelua vaikka vasta vauvasta/taaperosta onkin kyse.
Ja kertokaahan nyt helvetti vie MIKSI jossain päiväkodissa on jotain saatanan rukoilutoimintaa? Miksi sellainen sairaus on pitänyt ottaa osaksi lasten päivärutiineja? En tiedä onko tässä kyseisessä päiväkodissa uskonnollista toimintaa, mutta paree se kait on asiaa ihmetellä jo valmiiks? Hakea vähän kiukkua ennakkoon ;) mulla ei ole vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen, se on joko tämä yksi paikka tai ei mikään.
Jos pystyn jotenkin välttämään lapseni aivopesemisen jeesusjutuilla, niin sen teen mutta jos vaihtoehto on eristäminen muista lapsista niin en sitä tee koska paree olla porukassa jeesustelemassa kuin yksin ajautua silmätikuksi.
Kun häntä ei ole kastettu niin saako hän edes osallistua esim johonki kirkossa käyntiin vai kulkeeko muiden mukana?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Opetat vain kotona lapsellesi, kunhan se sitten alkaa noista asioista jotain ymmärtämään, että ne päivähoidon tätit leikkii omia uskisleikkejään ja että lapsesi voi leikkiä mukana.
Ruokarukousleikki, syntileikki ja Jeesusleikki. Lapset rakastaa leikkejä ja noillä täteillä on tarjota leikkejä vähän joka lähtöön.
ps mutta jos siellä piipahtaa joku pappi, niin kannattaa ehkä jättää ne keissit väliin
Poikani on nyt 6v ja ollut mukana näissä seurakunnan ohjelmissa päiväkodissa. Olen antanut olla, ettei tehtäisi liikaa numeroakaan asiasta.
Muutama viikko siten käytiin pisin tähänastinen keskustelu aiheesta. Hän kysyi miksi kerrotaan että Jeesus on elossa ja että seurakuntakummi oli sanonut että uskoo Jeesukseen. Poika itse kertoi seurakuntakummille sanoneensa; me ei uskota, useaan kertaan ja kysyi kotona minulta että miksi siitä Jeesuksesta kerrotaan koko ajan.Totesi olevansa ainut joka ei usko.
Yllättävän paljon ajatellut asioita kun minä en ole puhunut hänelle juuri mitään aiheesta. Ainoastaan sen verran olen kertonut että jotkut uskoo uskonnollisiin uskomuksiin, minä ja isänsä emme usko.
Ehkä se eroavuus laittaa enemmän ajattelemaankin. Minä aion pikkuhiljaa perustella hänelle miksi en usko ja painotan sitä että kaikki ihmiset arvokkaita, uskoivat tai eivät.Kristinuskon perusperiaatteiden oikeellisuutta painotan, mutta yliluonnollisen puolen uskomus/satu luonnetta. gwetyilijalla hyviä ajatuksia edellä.
Kirkosta en ole vielä edelleenkään saanut erotettua poikaa, koska tämä oma uskonnottomuutenikin vielä suhteellisen vähänaikaa kestänyt, mutta ennen koulunalkua erotan pojan kirkosta.
Vanhempien ja pojan kohdalla varsinkin isän suhtautuminen asiaan erittäin paljon vaikuttaa. Muutenkin mahdollisimman hyvän suhteen luominen lapseen alusta lähtien vaikuttaa siihen keneltä ne uskomukset omaksutaan.
Myöskin oleellista se ettei perheessä olisi mitään vaikeita ristiriitoja esim. alkoholismia, jatkuvaa pettämistä, jatkuvaa riitelyä tms.Avoimuus ja keskustelu kaikista asioista hyvä perusta lapsen kehitykselle.
>>>Olen antanut olla, ettei tehtäisi liikaa numeroakaan asiasta.
Tyttäreni ihmetteli ala-asteaikana tuota uskonnon opetusta, sanoi, ettei tajua siitä mitään. Teki kuitenkin läksynsä jne. Nyttemmin on tajunnut, että uskontoa voi opiskella olematta uskovainen.
lisäys
Niin, ei tämä ole itselleni mikään helppo asia varsinkaan kun minulla on luterilaisuudesta vuosikymmeniä kestänyt erittäin hyvä kokemus. Kuitenkin kun tietoa tullut lisää, olen joutunut nuo yliluonnollisuususkomukset lopulta kokonaan jättämään. Olen kuitenkin elämänkokemuksen ja tutkimustiedon perusteella tämänhetkisestä uskonnottomuudesta niin vakuuttunut, etten voi olla asiassa epärehellinen lapsillenikaan.
Minun lapseni ovat olleet kaikessa päiväkodin toiminnassa mukana, myös uskonnollisessa.
Kaksi kouluikäistä alkoi eka-tokaluokalla ihmetellä uskonnonopetusta, totena opetetaan ilmiselviä satuja.
Tietysti tilanne voi olla vaikeampi, jos henkilökunta on vakavissaan käännyttävää väkeä.
Täällä jokseenkin kaikki julkiuskovaiset ovat vanhoillislestadiolaisia(tyttärieni luokilla n. puolet oppilaista tulee VL- perheistä), jotka ovat sisäänpäinkääntyneitä
uskonasioissa.
Ei- VL:t ovat jokatapauksessa helvetinmatkalaisia.
Vaikeampi paikka on esikoisemme kohdalla, joka on keskivaikeasti kehitysvammainen ja tulee nyt rippikouluikään.
Hänen älyllinen kapasiteettinsa ei riitä tuollaisten asioiden käsittelyyn.
Mikä on oikein hänen kohdallaan:
Erityisrippikouluun vai ei?
Vaikea ja hyvä kysymys, jossa on paljon eettisiä näkökulmia.
Mitä hän itse haluaa? Sisareni on lievästi kehitysvammainen ja hän halusi aikoinaan käydä rippikoulun, koska kaveritkin oli siellä. Pojathan ne siellä oli pääasiassa, ei Jesse kuitenkaan :)
"jossa on paljon eettisiä näkökulmia"
Nimenomaan
"Mitä hän itse haluaa?"
Vaikea sanoa, poika on autistinen, ja ajatusmaailma hyvin konkreettinen.
Älyllinen kehitysvamma on myös keskivaikea.
Hänen on vaikea hahmottaa, mitä "rippikoulu" tarkoittaa.
" Sisareni on lievästi kehitysvammainen ja hän halusi aikoinaan käydä rippikoulun, koska kaveritkin oli siellä."
Tuohan se on pääsyy ripariin myös terveillä keskivertonuorilla.
Mennään sinne, missä muutkin ovat.
Leiri on yleensä kiva kokemus.
Pojallamme ei ole kavereita osin autistisesta persoonallisuudesta johtuen.
Hän osallistuisi erityisrippileirille vieraalla paikkakunnalla eikä mukana olisi tuttuja ihmisiä.
Kavereiden kanssa hengailu-pointti puuttuisi kokonaan.
Minusta myös kannattaisi tehdä niin kuin esikoisenne itse haluaa. Vanhempien arvomaailma on kuitenkin oleellisempi kuin ympäristön uskomukset.
Onhan tuo pikkulapsenkin kanssa hankalaa selittää että pitää uskoa mitä aikuiset sanovat, mutta kuitenkaan kaikkea ei tulisi uskoa.
Kehitysvammaisen kohdalla asia on vielä hankalampi, mutta tosiasia on se että kaikki ihmiset eivät ole luotettavia ja se asia täytyisi oppia kaikkien, on kyllä kieltämättä tuossa uskontoasiassa hankala tilanne.
Toisaalta jokin lib. luterilainen porukka voisi olla pojallesi kiva paikka, josta saisi hyviä kavereita. En pitäisi perusluterilaista uskontoa vahingollisena, vaan ehkä enemmän voisi edesauttaakin pojan kehitystä. Hihhuloijat joskus kylvävät tuhoa, kuten tiedät.
noniin,
Kuvaamasi seikat tekevät asiasta paljon hankalamman, mitä oletin.
Isänä voit ehkä aavistaa, mitä oma lapsesi asiasta ajattelisi? Mikä voi mennä väärin, teitpä niin tai näin?? Mieti käytännön asioita - kuinka kauan rippikoulu kestää, mitä apua poikasi tarvitsee ja saako sitä, onko hän ollut poissa kotoa ja miten se sujuu/ on sujunut ym.?
Ja ennen kaikkea, rakastamme lapsiamme sellaisina, kuin he ovat :)
Olisiko sinun mahdollista keskustella rippikoulua pitävien työntekijöiden kanssa, minkälainen rippikoulu poikasi kohdalla tulisi kyseeseen ja voitaisiinko sitä soveltaa enemmän teidän perheelle sopivaksi? Kuitenkin kyseessä on jonkinlainen mukautettu ripari.
Riippuu paljon paikkakunnasta minkälaista hengellisyyttä siellä harrastetaan. Jos tarjolla pääosin fundamentalismia tai mahdollisuus että uskonto johtaa hankaluuksiin jatkossa, itse en laitaisi riparille tai veisi yhtään mihinkään kirkolliseenkaan toimintaan. Tilanteet ovat kuitenkin jokaisen kohdalla yksilöllisiä.
Selvää siis on, ettei poikamme mene normaalille riparille(jos menee), erityisrippikoulu on siis kyseessä.
Kehitysvammahuollossa paikkakunnallamme toimii fundamentalisteja, mm. viime vuoden joulujuhla oli tunnelmaltaan kuin hautajaiset, emme osallistu enää noihin.
Kehitysvammaisten ripari sensijaan pidetään vieraalla paikkakunnalla, kootaan
lapsia koko maakunnasta, enkä tunne ko. toimijoita.
Soittopyyntö ko. rippileirin pastorille on jätetty.
Toimimme toki niin kuin poika haluaa, mutta hänen tahtonsa esille saaminen hänelle täysin oudosta asiasta on haasteellista.
Tiedätkö miten muut kehitysvammaisten vanhemmat ovat toimineet ja millaisia kokemuksia heillä on ollut?
Kirkko tekee myös hyvää työtä kehitysvammaisten kanssa. Myönteiset kokemukseni ovat senkaltaisesta kristillisyydestä mitä piispat Irja Askola ja Kari Mäkinen edustavat. Luultavasti suurimmissa kaupungeissa löytyisi tämän tyyppistä kristillisyyttä.
Kirkostakin kun löytyy sitä väkeä aivan laidasta laitaan. Minulla olisi suurelta osin myönteinen suhde kirkkoon, ainoastaan liian kritiikitön suhtautuminen fundamentalismiin on sen verran hankala asia, että meidän lapset joudun poistamaan kirkon kuvioista.
Itse olen läksyni joutunut oppimaan ihan käytännön elämän kautta.
Tärkeintä lapsille on kuitenkin se että vanhemmat ovat yksimielisiä kasvatusperiaatteista, tällöin on hyvä mahdollisuus sille että lapset omaksuvat perheen keskeiset arvot.
Tyttäreni ihmetteli ala-asteaikana tuota uskonnon opetusta, sanoi, ettei tajua siitä mitään. Teki kuitenkin läksynsä jne. Nyttemmin on tajunnut, että uskontoa voi opiskella olematta uskovainen.
Laki lasten päivähoidosta sanoo näin:
"Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista kasvatusta. Uskonnollisen kasvatuksen tukemisessa on kunnioitettava lapsen vanhempien tai holhoojan vakaumusta."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036#L1P2a
Pykälä on aika pyöreästi muotoiltu. Olennaista siinä lienee, että se ei huomioi uskonnotonta kasvatusta. Mutta tuollainen on laki tällä hetkellä.
Luin jostain että tänä vuonna olisi tehty mietintö pykälän muuttamiseksi muotoon, jossa vain velvoitetaan kunnioittamaan lapsen tai vanhempien vakaumusta uskonnollisen kasvatuksen tukemisen sijaan.
Mutta tuo pykälä antaa siis aika paljon tulkinnanvaraa, kuinka painotetaan yleistä kulttuuriperinnettä, kuinka paljon uskonnollisen kasvatuksen tukemista ja kuinka paljon vanhempien vakaumusta.
En tiedä,miten tätä on tulkittu paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa, mutta kannattaisi ehkä lukaista oman paikkakunnan varhaiskasvatussuunnitelma pohja-aineistoksi.
Toisaalta, et edes tiedä, miten kyseisessä päiväkodissa toimitaan, niin ymmärrän aloituksesi. Puhut mielestäni ristiriitaisesti: ensin sanot että siellä harjoitetaan uskonnollista toimintaa ja sitten sanot että et tiedä, harjoitetaanko.
Joten ehkä kannattaa vaan keskustella päiväkodin johtajan kanssa ja kysyä suoraan, miten asiat on heillä järjestetty. Sen jälkeen asiaa on mielekästä pohtia?
Kyllähän tuon pykälän nojalla uskonnon tuputtaminen päiväkotilapselle on selkeästi kielletty, jos lapsen vanhemmat niin vaativat.
Ateistinen vakaumus on selkeästi uskonnollinen, eli se on uskonnollinen kannanotto, ja sitä olisi lain mukaan kunnioitettava.
Harmittaa, että en löydä enää sitä sivua, jolla puhuttiin tuon pykälän uudistamiesta.
Mutta pidän kiinni pykälän tulkinnanvaraisuudesta. Sinusta tuo oma tulkintasi on itsestään selvä, olethan ateisti. Minä luen pykälää samalla tavalla - olenhan ateisti. Mutta henkilö, joka ei ole ateisti, voi lukea pykälää toisella tavalla.
Otan esimerkiksi kolme eri käsitystä pykälän tulkinnasta, joihin googlatessa törmäsin.
Ensin Reilu päiväkoti, joka on "Helsingin vapaa-ajattelijoiden ja Helsingin humanistiyhdistyksen hanke kehittää parempaan suuntaan päiväkotien suhtautumista uskonnottomiin ja eri uskontoja tunnustaviin perheisiin."
Helsingissä on eniten muiden uskontojen edustajia ja uskontokuntiin kuulumattomia.
Tulkinta on sama kuin sinulla ja laki tulkitaan näin:
"Kaiken kaikkiaan päiväkodeissa olisi oltava tietoisia, että uskonnottomien perheiden oikeus lasten täysin uskonnottomaan kasvatukseen on ehdoton laissa säädetty oikeus. Syvästi uskonnollisenkaan henkilökunnan ei tietenkään pitäisi toimia lainvastaisesti, vaikka oma vakaumus mitä tuntuisi edellyttävän. Lakien kunnioituksen on oltava päiväkotien toiminnassa itsestäänselvyys."
http://reilupaivakoti.fi/?page_id=9
Toiseksi Möysän päiväkoti Lahdessa. Lahti ei ole mitään sydänmaaseutua, vaan suuri maakunnallinen kaupunki. Täsä varhaiskasvatussuunnitelman 2013-2013 kohta "Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio":
"Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen, ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.
Kaavakuva jonka keskellä on lapsi. Lapsi on ympäröity seuraavilla sisällöillä:
diat, kirjat, draama, lapsen oma pohdiskelu, kirkkoretket, raamatun kertomukset, pyhäkoulu/kynttilähetket, rukoukset, hengelliset laulut, askartelu, kristilliset juhlat, kertomukset.
"Aikuisen rooli
• Pyritään vastaamaan lapsen uskonnollisiin kysymyksiin ja niitä pohditaan myös yhdessä lasten kanssa
• Ohjataan lasta eettisiin arvoihin (oikea-väärä, suvaitsevaisuus, anteeksiantaminen)
• Annetaan lapselle tietoa ja mahdollisuus osallistua ja elää juhlapyhien perinnettä sekä tutustuttaa kristillisyyden keskeisimpiin sisältöihin
• Ohjataan suhtautumaan kunnioittavasti uskonnolliseen vakaumukseen ja erilaisiin katsomustapoihin"
http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/55CD12A5858E1443C2256EEB001B9B9D/$file/Varhaiskasvatussuunnitelma.pdf
Kolmanneksi ote Savonia amk:n opinnäytteestä "Kajaanilaisten päiväkotien tuen tarve uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisessa" vuodelta 2010:
"5.1 Päiväkodin uskontokasvatus Kajaanin päiväkodeissa
Taulukon 3 (liite 2) perusteella päivähoidon henkilöstö koki tärkeimmiksi uskon-
nollis-katsomuksellisen kasvatuksen toteuttamista ohjaaviksi tavoitteiksi lapsen
tutustuttamisen kirkollisiin juhlapyhiin (90%) ja ihmisen elämään liittyviin kirkollisiin juhliin (90%)."
"5.2 Uskontokasvatuksen haasteet
Vastaajat kokivat lasten uskonnollisen taustan erilaisuuden huomioon ottamisen (32%) eniten vaikeutta aiheuttavaksi tekijäksi uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisessa."
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12519/Anna_Minkkinen_opinnaytetyo_2010_Savonia-amk.pdf?sequence=1
Kaikki tämä saman, voimassa olevan lain samaa pykälää noudattaen ja tulkiten. Sanoisin, että pykälä on tulkinnan varainen, jos tämä kaikki ajattelu on mahdollista sen sisällä.
On tietenkin mahdollista, että pykälää ei aina tulkita oikein ja silloin ongelma on sen valvonnassa.
Kiinnostavaa on, että kun pykälä puhuu uskonnollisen kasvatuksen tukemisesta, niin uskonnottomuutta ei aina edes tunnisteta olemassaolevaksi ja se yksinkertaisesti ohitetaan.
Siis tällä alueella millä asun harjoitetaan joissain päiväkodeissa ruokarukouksia mutta en tiedä tarkalleen että missä. Paikkakunnalla on useampia päiväkoteja.
Niin. Ja kuten ehdotin, niin keskustelu päiväkodin johtajan kanssa on kai se eka askel, tai tutustuminen kyseisen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ennen sitä ei kai kannata hirveesti kiukkua kerätä?
Taas tyypillinen "suvaitsevaisen" vihanpurkaus, pilkkaa ja solvausta muiden vakaumusta kohtaan...kyllä MINÄ itse olen niin reilu...
Ikävää, että kastamattoman huoltajalla on paha olla täällä etelä-Pohjanmaalla ..
Kannattaisi kuitenkin vähän tuulettaa sitä omaa tunkkaista pehkoaankin , ehkä.
Miten aloittaja on niin varma , että hänen lapsensa perii hänen oman vihamielisen asenteensa uskontoon? Hänestä voi hyvinkin tulla esimerkillinen ja hieno kristitty, ei mikään "hihhuli".:)
Et siis oikein itsekään "usko" oman ateistisen maailmankuvasi ylivoimaan, kun pelkäät "lapsen aivopesua".
Jos lastaan todella kunioittaa, kyllä hänen voi antaa kohdata kaikentyyppistä normaalia yhteiskunnan toimintaa ja vuorovaikutusta; lapsen kasvattaminen ateistiksi tuntuu vastenmieliseltä ohjelmoinnilta.
Ei oikein kypsältä kasvattajalta vaikuta aloittaja , puhuu itsekin vähän kuin "häjy kakara".:).
No eiköhän se halutun kaltainen päiväkotitoiminta nyt jotenkin järjesty.
"Lapsen kasvattaminen ateistiksi tuntuu vastenmieliseltä ohjelmoinnilta"
Älä muuta sano, aivan kuten uskovien julistus mikä tunkee ovista ja ikkunoista, vastenmielistä ohjelmointia jo parituhatta vuotta.
Opetan lapseni uskontoneutraaliksi ja kerron hyvin selvästi ettei yhdestäkään jumalasta ole todeksi. On sitten hänen asiansa mihin elämänsä perustaa, mutten ala valehtelemaan olemattomista.
Siis lapsen kasvattaminen ateistiksi tuntuu vastenmieliseltä ohjelmoinnilta?
Mutta lapsen aivopeseminen homoja ja evoluutiota ja vääriä uskovia tulenpalavasti vihaavaksi ahdasmieliseksi uskovaksi ei siis olekaan vastenmielistä ohjelmointia.
Äläkä nyt vain väitä ettei tuollaista lasten aivopesua muka tehdä.
Minullekin tehtiin. Jeesus tai helvetin lieskat ja tuliset hiilihangot.
On se kumma juu, että kaikki rukoiluttamiset sun muut on vaan hyvä juttu, mutta kun joku onkin sitä mieltä, ettei omalle lapselle ole hyvä hakata kalloon tällaisia uskomuksia pienestä pitäen, on se "vastenmielistä ohjelmointia".
Alottaja puhuu asiaa, jonka Cosken-corvan kakaramainen purkaus todisti aiheelliseksi asiaksi.
Kuulin eilen varhaiskasvatussuunnitelmassa että poikani oli voimakkaasi esittänyt eriävän kantansa uskonto uskomukseen kuin mitä seurakuntakummi esitti. Seurakuntakummi oli ottanut asian esille eskari opettajankin kanssa. Olen tyytyväinen että sanoo mielipiteensä asioista.
Jos pojan on välttämättä osallistuttava koulussaan uskonnon opetukseen, voi tulla mielenkiintoista väittelyä open kanssa, siinä tapauksessa että kovin ope vakaumuksellinen ja "leijuu pilvissä".
Joutuisimme laittamaan pojan kauempana olevaan kouluun, että pääsisi et-opetukseen, jonne itse hänet haluaisin.
Tuolla edellä Cosken-Corva toivoi ihanteellista ja hienoa kristittyä. Minulle sellainen olisi lähimmäisenrakkautta toteuttava,mielellään mahdollisimman korkealle koulutettu ja agnostikko/ateisti.
No niin, "naapuri". Taitaa sieltä Altian piipuista tulla melko tujuja kaasuja kun tuollaista paskaa kirjottelet.
Mä en poikaani ateistiksi kasvata tai "ohjelmoi" niinkuin asian ilmaisit, vaan hän saa itse päättää mitä tekee elämällään ja minkä suunnan ottaa. Jos alkaa uskovaiseksi niin alkakoon, en hylkää häntä enkä moralisoi toisin kuin teillä uskovilla on tapana, erityisesti lahkolaisilla. Jos hän haluaa ripille ja sitä ennen kasteen niin halutkoon, en vastustele mutta että alle 6 vuotiaiden aivopesu jeesus-paskalla on täysin moraalitonta ja ilkeää.
Sitten kun on tarpeeksi vanha erottamaan toden ja fiktion niin sitten voi mun mielestä ruveta opettamaan elämänkatsomuksellisia asioita ja kertomaan eri uskonnoista.
epätietooonenjoo
"Sitten kun on tarpeeksi vanha erottamaan toden ja fiktion niin sitten voi mun
mielestä ruveta opettamaan elämänkatsomuksellisia asioita ja kertomaan eri uskonnoista."
Kyllä on minustakin kyseenalaista pikkulasten vakaumuksellinen uskonnon opetus, vaikka tehtäisiin kuinka hyvässä tarkoituksessa.
Vanhemman tehtävä on edustaa lapselle todellisuutta ja tehdä eroa toden ja fiktion välillä. Esim.6v ei vielä TV ohjelmistakaan aina ymmärrä miten vaikka "luut muuttuvat ihmisiksi jotka kävelevät", olen monesti joutunut selittämään että kyse on fiktiosta, joka tuotettu elokuva teknisesti. Samaa olen uskonnon kohdalla joutunut hänelle selittämään, että joillain aikuisilla on uskonnollisia uskomuksia, jotka eivät ole todellisuutta vaan heidän mielikuvitustaan/uskomuksiaan. En välittäisi uskonnon kohdalla tuota selittelyä tehdä, mutta on se täytynyt tehdä koska on nyt joutunut vakaumuksellista opetusta kuulemaan, joka poikkeaa perheemme todellisuus käsityksistä ja tieteellisesti tuotetusta tiedosta.
Eipä tilanne poikaa ole vielä ainakaan yhtään haitannut. Suurempi haaste hänestä voi olla näille seurakunnan työntekijöille, koska saa todennäköisesti muutkin epäilemään näillä kommenteillaan. Minulta taas kysyttiin saako poika mennä joulukirkkoon ja annoin luvan, saa nähdä taas minkälaista vuorovaikutusta kirkko käynnillä syntyy. Ymmärrän täysin huolesi, eikä noihin kirkko käynteihin ja muihin srk toimintaan ole ollenkaan osallistuttava ainakaan poikani päiväkodissa/eskarissa jos ei anna lupaa. Suostuin koska käynti keskellä päivää (kaikki muut lähtevät) ja kuitenkin on osa Suomalaista perinnettä.
"Hakea vähän kiukkua ennakkoon ;) mulla ei ole vaihtoehtoja hoitopaikan suhteen, se on joko tämä yksi paikka tai ei mikään."
Suosittelen kylläkin, että esität asiasi päiväkodissa rauhallisesti ilman kiukkua. Kiukkupäissäsi tulet sanoneeksi sellaista, mitä kadut ja annat huonon kuvan itsestäsi lapsesi vanhempana. Se ei neuvotteluasemaasi ainakaan paranna, päin vastoin.
Tottahan tuo on mitä sanoit. Ja asian kyllä tulen asiallisesti ilmaisemaan jos nyt ylipäänsä edes tarvii.
Vähän sama ku moni suunnittelee ja puhuu, että sit ku jehovat tulee ovelle vartiotorninsa kanssa, niin keksitään joku uskomaton temppu ja pistää jehovat ihan sanattomaks "sit mä kyllä teen sitä ja sanon tota ja pistän jehovalle luun kurkkuun". Sit ku lauantaina ovikello soi ja meet aukaisemaan ja jehova siellä levittää sanaansa niin mitä teet? Sanot asiallisesti että "ei kiitos" ja pistät oven kiinni :D
Ego kirjottelee shekkejä mitä kroppa ei pysty lunastamaan, toisinsanoen.
Minä ehdotin tytärtäni toisella luokalla ollessaan lukemaa kirjoista muiden käsityksiä ns. jumaluudesta, esim >Olivatko jumalat astronautteja
Eipä ole itsellä mitään ongelmia ollut sen takia, että en ole kastettu, enkä käynyt rippikoulua. ei päiväkodissa, ei koulussa, eikä armeijassa, ei työssä.
Ala-asteella tosin olin 1-3 luokalla uskonnon tunneilla kuuntelemassa jeesus juttuja. heti kun tajusin että ei tarvi olla uskonnon tunneilla, niin lopetin niillä olon.
Myös joulujuhlissa ja kevätjuhlissa joutu vähän kuunteleen jeesus juttuja ja laulaan virsiä, itse en kyllä laulanut.
mutta eipä siitä onneksi ole hirveitä traumoja jäänyt. enkä sen takia ole alkanut uskomaan mielikuvitus olentoon.