Episodi I
Episodi
- Mathias, ääni kuiskasi uneen. Kolumnisti Mathias Bumse säpsähti hereille. Hänellä oli viinapullo kädessä kuin heittopoijun pää ja edessä sammunut läppärin näyttö. Sohvalla oli lätäkkö. Toivottavasti se oli viinaa, Kolumnisti ajatteli. Keuhkoputkentulehdus oli kulminaatiovaiheessa; limaa irtosi klöntteinä. Hän kömpi pystyyn ja etsi päähänsä lääkettä. Päänsäryt olivat toisinaan helvetillisiä. Vessassa tuoksui kookos. Ulkona nainen ulkoilutti kääpiökoiria. Ne nuuskivat sähkökaapin kulmaa kuin se olisi ollut suunnattoman suuri peltinen sukupuolielin. Kolumnistin vatsaa väänsi. Hän sulki vessan kaihtimen. Rämähdys.
Kolumnisti Mathias Bumse oli viettänyt pitkiä aikoja baareissa ja kulkenut loputtomia käytäviä läpi pohdiskellessaan Mercedeksen perimmäistä ongelmaa. Mikä tätä narttua vaivasi? Kysymykseen oli aivan turha liittää mitään tieteelliseltä haiskahtavia sanoja, kuten ego tai psyko. Asia oli esitettävä mahdollisimman selkeästi, koska vastaaja oli hän itse. Ei itseään ollut mitään järkeä harhauttaa. Jos hän kysyi asiaa suoraan Mercedekseltä, niin tämä vain pelleili ja teki suunnanmuutoksia kuin olisi ollut taitoluistelija tai tanssija.
Äkkiä Bumse pysähtyi kesken maidonjuonnin, ja maitoa lorahti paidalle. Miksi hän ei asettaisi Ballerinalle pulloa käteen? Ajatus oli kiihottava, jopa uusi. Viinaa lipittävä kaunotar vastasi tilanteen strategisiin vaatimuksiin. Kolumnisti survoi maitotölkin takaisin jääkaappiin ja riensi tietokoneelleen.
Mercedes sulki jääkaapinoven ja kirosi. Rintojen välissä oli märkä läntti. Laiskuus iski näpeille tämän tästä. Mercedes ei yksinkertaisesti kestänyt arjen jaloja haasteita ja stereotypioita, vaan rymisteli eteenpäin kuin vasikka nisässä. Lavalla tilanne olisi ollut aivan toinen. Hänellä oli pään mentävä aukko sydämessään, kun hänen oli jätettävä tanssi ja ryhdyttävä opettamaan sitä ihmisille, jotka istuivat konttoreissaan, vajoamassa vuosi vuodelta enemmän kasaan. Läntti oli kylmä.
Mercedes ei koskaan ollut nukkunut muussa kuin väljässä pyjamassa. Asetus tuli suoraan hänen lapsuudenkodistaan. Ikkunasta näkyivät kaukaiset vuoret, kun jäähuippuinen sormi hyväili Mercedestä ensimmäistä kertaa. Peitto tuoksui ihanalta, puhtaalta ja kauniilta.
Mitä tai ketä narttu silloin ajatteli, kolumnisti Mathias Bumse pohti. Hän otti hörpyn pullosta. Olisi keitettävä kahvia. Viinaa ja kahvia voitaisiin blandata. Kermavaahtoa ei ole.
Mercedes ajatteli kermavaahtoa. Lapsena Mercedes oli rakastanut kermavaahtoa ja mansikoita. Kermavaahdon tuoksu, ja etenkin sen liukkaus, olivat kuin tunnelma lämpimien huulten välissä, jossa nautinto valtasi kehon. Mercedes riisui märän pyjaman pois päältään ja koki jälleen jääneensä kiinni itsensä tutkiskelusta. Rämähdys. Tanssi ja sietämätön kehon rääkkääminen olivat imeneet hänen rintansa tyhjiksi. Mutta kermavaahto, hyvä olut ja erinomainen ruoka olivat tuoneet niitä esiin. Oikeastaan oli niin, että Mercedes oli vasta nyt murrosikänsä täydessä kiitolaukassa, vaikka hän oli jo vanha akka.
Mathias Bumse pieraisi. Onneksi hän ei ollut naimisissa, sillä silloin hänen olisi mentävä pihalle taluttamaan koiraa. Kuka idiootti ottaa koiran? Pelkuri. Samanlainen hölmö ostaa käsiaseen. Puudeleita ostellaan päähineeksi. Maaseudusta Bumse ei osannut sanoa mitään. Hän meni pornosivuille. Kolumnistia otti päähän koko Mercedes. Mercedes taas ei tästä välittänyt, vaan käveli puolialastomana makuuhuoneeseen ja heitti mennessään kolmen pisteen heiton pyykkikoriin.
Mercedeksen paluu
5
369
Vastaukset
- Nasdaq & tylli
Episodi II
Makuuhuoneessa hän riisui loput ja jäi jälleen kiinni vartalonsa problematiikkaan. Oli kuin hän ei käsittäisi muutoksen olemassaoloa, vaan yrittäisi nähdä lähes näkymättömän liikkeen, kaiken hitaan hajoamisen. Alaston nainen peilin edessä otti lähes järkyttäviä asentoja nähdäkseen, missä hän oli menossa ja kenelle hän ikinä kelpaisi.
Kolumnisti Mathias Bumse etsi naisestaan seksuaalisuutta, mutta näki vain vaikerointia ja peilisaleja. Kunnes hän asetti Mercedeksen käteen lasin. Se oli järisyttävä muutos. Lasi viinaa tämän kaunottaren huulien välistä nieluun, ja homma oli paketissa. Hän laukesi siihen paikkaan. Taakse jäivät monituntiset lähtöseremoniat ja tilalle astui silkka himo, täydellinen toteuttamisen vapaus ja halu, joka oli lähes sammumaton. Mercedeksen orgasmit kestivät tuntitolkulla.
Kolumnisti virnisti näytölle. Mercedes hääräsi makuuhuoneessa ja tonki vaatekaappejaan. Oliko hän menossa jonnekin? Jos hän on menossa jonnekin sellaiseen paikkaan, jossa juodaan viinaa, niin käy niin kuin käy aina.
Oven takaa kuuluu juhlahumua. Se on vaimentunut siistiin paneskeluun vasten kylpyammeen laitaa. Kaakelointi on hämmästyttävän kaunis. Kylpyhuone on tilava ja sen muodot vastaavat nykystandardeja. Ledit suuntaavat valonsa naisen käyristyneelle selälle, jolle on nostettu tiukan mekon helma. Hänellä on onnellinen ja tyytyväinen, vapaa ilme, kun hiussuortuva hakkaa hiljaa varjoihin jäänyttä poskipäätä. Hän painaa voimalla vastaan, nostaa itsensä esille. Hän hymyilee. Hän on lakannut omistamasta ja hallinnoimasta itseään. Hän on heittäytynyt seurauksista välittämättä. Hän on antautunut ja vapautunut naiseutensa vastuusta ja sen pyrkimyksistä. Hän on hetken irti itsestään tai vapaa orjuudestaan.
Kolumnisti Mathias Bumse kouraisee muniaan. Mercedes katselee häntä makuuhuoneen ovelta kysyvän näköisenä. Mercedes ei juuri perusta miehistä, mutta vallasta hän pitää. Vallalla ei ole sukupuolta. Valta on itsestäänselvyys - hänelle. Hän haluaa hallita ja hallinnoida, niin syvällä hän peloissaan on. Rakastaa hän ei osaa. Kolumnisti ei ymmärrä miksi Mercedes näyttää hänelle keskisormea kävellessään tämän ohi vessaan. Juuri ennen pukkarin ovea, Mercedes heittää toisen kolmosen. Ja kun jälkeen katsoo, niin ei häntä tanssimisen jäljet enää riivaa. Pesuhuoneen kaapissa on viinipullo.
Kolumnisti raapii päätään. Pesuhuoneesta kuuluu lorinaa. Bumse on täysin varma, että Mercedes istuu ammeen reunalla alasti viilasi kädessään ja tuijottaa lattialaattoja ja pohtii, että oliko väri oikea. Vai olisiko se sittenkin pitänyt tehdä toisin. Ehkä kaikki olisi pitänyt tehdä toisin. Sitten hän asettaa lasin varovasti lattialle, koska hän inhoaa kilahdusta, avaa hiuksensa ja päästää ne putoamaan valtoimenaan pitkin kalpeaa selkää. Heti sen jälkeen, kun Mercedes on irti kiristyksestä, hän vapautuu.
Bumse ottaa huikan.
(Naurua)- Nasdaq & tylli
Episodi III
Mercedes makaa syvällä maailman vaahdossa. Hänen silmänsä. Tämä on hänen vartalonsa, ei kenenkään muun, hän kiroaa. Kylpyhuoneessa soi junnaava basso, lapset kiljuvat leikkikentällä. Viinilasi kiiltää tyhjyydessä. Mercedes puree kookokselta maistuvaa hiussuortuvaa ja pitelee kämmeniä veden alla sekä rinnoillaan että hävyllä.
Botticellin hukkunut Venus huojuu hänen mielessään, kun talvinen Uffizi marmorikäytävineen kopisee askelien alla. Toiset Venukset syntyvät, toiset hukkuvat.
Mercedes seisoi aloillaan valtavan kankaan edessä ja antoi maalauksen vyöryä tajuntaansa. Se tuli voimalla, hirvittävällä voimalla. Hän hoippui ulos museosta, asettui hotellihuoneensa kylpyammeeseen, joi puolipulloa vodkaa ja söi purkillisen unilääkkeitä ja avasi hanat.
Ehkä tulppa vuoti, Kolumnisti Mathias Bumse pohti. Sellainen olisi varsinainen nöyryytys niin ylpeälle ihmiselle, kuin Mercedes oli. Heräisi siinä ilkialastomana ja märkänä, nukkuneena päivän tai kaksi italialaisessa emalipytyssä. Jotain apetta varmaan tarvitsisi, pyyhkeen ja potkun perseeseen, lasin vettä.
Se, kun ei riitä, ei sovi hänen järkeensä. Mikä sitten riittää, jos ei hän? Mercedes kyselee itseltään. Hän riittää itselleen. Mercedes työntää sormensa kielelleen ja aloittaa. Hän vapisee veden alla. Hän on kuin vettä viinissä, huulet hämmennyksestä auki, tai saumaton yhdistelmä naista, vaahtoa ja lämmintä euforiaa.
Kolumnisti Mathias Bumse meni tupakalle parvekkeelle. Tumpin hän heitti alakerran rouvan kukkaruukkuun. Omistajia ei häädetä omasta asunnostaan – ainakaan kovin helposti. Hän naurahti harmaaseen sumuun ja puhalsi sen kasvoille savut sisältään.
Fine
(Naurua) - Nasdaq & tyllit
Nasdaq & tylli kirjoitti:
Episodi III
Mercedes makaa syvällä maailman vaahdossa. Hänen silmänsä. Tämä on hänen vartalonsa, ei kenenkään muun, hän kiroaa. Kylpyhuoneessa soi junnaava basso, lapset kiljuvat leikkikentällä. Viinilasi kiiltää tyhjyydessä. Mercedes puree kookokselta maistuvaa hiussuortuvaa ja pitelee kämmeniä veden alla sekä rinnoillaan että hävyllä.
Botticellin hukkunut Venus huojuu hänen mielessään, kun talvinen Uffizi marmorikäytävineen kopisee askelien alla. Toiset Venukset syntyvät, toiset hukkuvat.
Mercedes seisoi aloillaan valtavan kankaan edessä ja antoi maalauksen vyöryä tajuntaansa. Se tuli voimalla, hirvittävällä voimalla. Hän hoippui ulos museosta, asettui hotellihuoneensa kylpyammeeseen, joi puolipulloa vodkaa ja söi purkillisen unilääkkeitä ja avasi hanat.
Ehkä tulppa vuoti, Kolumnisti Mathias Bumse pohti. Sellainen olisi varsinainen nöyryytys niin ylpeälle ihmiselle, kuin Mercedes oli. Heräisi siinä ilkialastomana ja märkänä, nukkuneena päivän tai kaksi italialaisessa emalipytyssä. Jotain apetta varmaan tarvitsisi, pyyhkeen ja potkun perseeseen, lasin vettä.
Se, kun ei riitä, ei sovi hänen järkeensä. Mikä sitten riittää, jos ei hän? Mercedes kyselee itseltään. Hän riittää itselleen. Mercedes työntää sormensa kielelleen ja aloittaa. Hän vapisee veden alla. Hän on kuin vettä viinissä, huulet hämmennyksestä auki, tai saumaton yhdistelmä naista, vaahtoa ja lämmintä euforiaa.
Kolumnisti Mathias Bumse meni tupakalle parvekkeelle. Tumpin hän heitti alakerran rouvan kukkaruukkuun. Omistajia ei häädetä omasta asunnostaan – ainakaan kovin helposti. Hän naurahti harmaaseen sumuun ja puhalsi sen kasvoille savut sisältään.
Fine
(Naurua)Prologi
opus I
- Sä olet taas käynyt tupakalla, Mercedes töksäytti Ratian raitapyyhe päässä. Toista samanlaista hän kietoi ylävartalonsa peitoksi.
- Taas sä valut vettä parketille, Kolumnisti Mathias Bumse ampui.
Se oli kuin tennispallo lingosta suoraan Mercedeksen naamaan. Hän ei sanonut enää mitään, vaan poistui areenalta makuuhuoneeseen. Ovi pamahti kiinni.
Kolumnisti kirjoitti ensin, että ovi lensi saranoiltaan, mutta sellainen olisi ollut liioittelua, eikä olisi kuvastanut asian todellisuutta, eli tilaa ja sen sensitiivisyyttä.
Kolumnisti katseli lätäkköä siinä missä Mercedes oli juuri seissyt. Lätäköstä lähti märät jalanjäljet kohti makuuhuonetta. Huone oli hämärä. Oven alta paistoi olohuoneen kattovalo ohuena kaistaleena. Ovi oli kiinni, mutta kolumnisti Mathias Bumse oli oven tällä puolen. Märät jalanjäljet tulivat oven alta, pysähtyivät sen eteen, sitten taas jatkoivat matkaa siihen missä hän itse seisoi.
Salama välähti Bumsen päässä, sitten hän kuoli. Taas.
Mercedes riisui pyyhkeet päältään ja asetteli ne vuoteen päädylle siistiksi riviksi. Vuode itse oli eräänlainen unelma. Ensinnäkin se oli vakaa kuin betoniankkuri syvällä meren pohjassa. Toiseksi se oli kuin LSD uni. Kun sille kävi, katosi. Kolmanneksi se noudatteli pikkutyttömäistä "köynnös sinne köynnös tuonne"-linjaa. Takorautaiset pienat oli koristeltu mitä taidokkaimmin pakotetuin lehdin ja varsin, kiemuroin ja kukin. Silmut aukesivat silmissä, kukat.
Mercedes oli niin ylpeä sängystään, että hän repi Ratiat pois pienojen kaarilta ja heitti ne myttyyn lattialle. Sitten hän nosti ne ylös ja vei pesuhuoneeseen, ja asetteli ne rättipatterille. Näin tekisi kuka tahansa normaali nainen, Mercedes mietti. Ja viha nosti jälleen päätään. Hän ei voinut sietää sitä, että joku oli niin kaunis kuin Marilyn Monroe, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Mercedeksen koko ongelmakenttä alkoi siitä, että hän oli täysin erilainen kuin oli MM.
Mercedes vihasi perusilmettään, mustia hiuksiaan ja rullahuuliaan. Hän vihasi rintojaan ja takapuoltaan ja etupuoltaan ja silmiä, jotka olivat lähes pimeät. Hän vihasi sormiaan ja kävelyään ja ystäviään ja vihamiehiään. Hän vihasi politiikkaa ja verotusta, mediaa. Hän vihasi kaikkea valkoista, vaaleaa, tai edes sinne vivahtavaa, kuten aurinkoa. Mercedes vihasi lähes kaikkea paitsi kolumnisti Mathias Bumsea, joka joskus muisti kehua hänen ihonväriään, joka toi hänelle mieleen äidinmaidon. Ja taas tämä oli kuollut. Oli tullut yö. Mercedeksen kissa oli noussut ylös haudastaan.
Se oli hänen ainoa ystävänsä tässä maailmassa, yönmusta safiirisilmä, tappaja.
(Naurua) - Sonne
Nasdaq & tyllit kirjoitti:
Prologi
opus I
- Sä olet taas käynyt tupakalla, Mercedes töksäytti Ratian raitapyyhe päässä. Toista samanlaista hän kietoi ylävartalonsa peitoksi.
- Taas sä valut vettä parketille, Kolumnisti Mathias Bumse ampui.
Se oli kuin tennispallo lingosta suoraan Mercedeksen naamaan. Hän ei sanonut enää mitään, vaan poistui areenalta makuuhuoneeseen. Ovi pamahti kiinni.
Kolumnisti kirjoitti ensin, että ovi lensi saranoiltaan, mutta sellainen olisi ollut liioittelua, eikä olisi kuvastanut asian todellisuutta, eli tilaa ja sen sensitiivisyyttä.
Kolumnisti katseli lätäkköä siinä missä Mercedes oli juuri seissyt. Lätäköstä lähti märät jalanjäljet kohti makuuhuonetta. Huone oli hämärä. Oven alta paistoi olohuoneen kattovalo ohuena kaistaleena. Ovi oli kiinni, mutta kolumnisti Mathias Bumse oli oven tällä puolen. Märät jalanjäljet tulivat oven alta, pysähtyivät sen eteen, sitten taas jatkoivat matkaa siihen missä hän itse seisoi.
Salama välähti Bumsen päässä, sitten hän kuoli. Taas.
Mercedes riisui pyyhkeet päältään ja asetteli ne vuoteen päädylle siistiksi riviksi. Vuode itse oli eräänlainen unelma. Ensinnäkin se oli vakaa kuin betoniankkuri syvällä meren pohjassa. Toiseksi se oli kuin LSD uni. Kun sille kävi, katosi. Kolmanneksi se noudatteli pikkutyttömäistä "köynnös sinne köynnös tuonne"-linjaa. Takorautaiset pienat oli koristeltu mitä taidokkaimmin pakotetuin lehdin ja varsin, kiemuroin ja kukin. Silmut aukesivat silmissä, kukat.
Mercedes oli niin ylpeä sängystään, että hän repi Ratiat pois pienojen kaarilta ja heitti ne myttyyn lattialle. Sitten hän nosti ne ylös ja vei pesuhuoneeseen, ja asetteli ne rättipatterille. Näin tekisi kuka tahansa normaali nainen, Mercedes mietti. Ja viha nosti jälleen päätään. Hän ei voinut sietää sitä, että joku oli niin kaunis kuin Marilyn Monroe, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Mercedeksen koko ongelmakenttä alkoi siitä, että hän oli täysin erilainen kuin oli MM.
Mercedes vihasi perusilmettään, mustia hiuksiaan ja rullahuuliaan. Hän vihasi rintojaan ja takapuoltaan ja etupuoltaan ja silmiä, jotka olivat lähes pimeät. Hän vihasi sormiaan ja kävelyään ja ystäviään ja vihamiehiään. Hän vihasi politiikkaa ja verotusta, mediaa. Hän vihasi kaikkea valkoista, vaaleaa, tai edes sinne vivahtavaa, kuten aurinkoa. Mercedes vihasi lähes kaikkea paitsi kolumnisti Mathias Bumsea, joka joskus muisti kehua hänen ihonväriään, joka toi hänelle mieleen äidinmaidon. Ja taas tämä oli kuollut. Oli tullut yö. Mercedeksen kissa oli noussut ylös haudastaan.
Se oli hänen ainoa ystävänsä tässä maailmassa, yönmusta safiirisilmä, tappaja.
(Naurua)Kolumnisti Mathias Bumse heräsi keskeltä makuuhuoneen lattiaa ja oksensi. Se oli tuskallista.
Hän ryntäsi hetkeäkään epäröimättä läppärinsä äärelle, ja paukutti minuutin.
Se oli siinä, Mathias huokaisi.
****
Golgata vuonna nolla
Louhikko/ hajanaista porukkaa
- Ota kiinni jaloista!
- Miksi juuri minä?
- No siksi, että olet meistä kepein, stupid.
- Entäs tuo tuolla, kaappi?
- Vittu, mulla on burgeri kesken. Hei camoon.
- Et sinä voi noin sitä nostaa. Nosta se ensin istumaan, kierrä sitten kädet
kainaloiden alta ja risti ne sormista rinnan päälle.
- Turpa kiinni, hölmö! Sana vielä, ja tulee pataan.
- Typerää.
- Mä sanoin, että kohta tulee päähän.
- Mitä sä kattelet ton persettä, aasi?
- Kalsarisi näkyy, hih.
Kun ruumis oli saatu puoleen kivikkoista rinnettä, niin ääni kaiken yläpuolelta kysyi.
- Mitä ihmettä te teette?
- Hän on menossa taivaaseen. Hirveä sotku, perkele. Katso nyt. Pesemiseen menee viikko.
. Vittu, kohta palaa päähän!
- Ehdottaisin että laskette hänet siihen missä hän nyt on.
- Siis tähänkö?
- Juuri siihen. On aivan sama missä hän on. Hän on jo perillä.
- Siis perillä?
- Juuri niin. Hän on täällä.
Kuopan reunalla nainen kosketti vatsaansa ja kuu hänen taustallaan oli täysi.
(Naurua) - Nasdaq & glitter
Sonne kirjoitti:
Kolumnisti Mathias Bumse heräsi keskeltä makuuhuoneen lattiaa ja oksensi. Se oli tuskallista.
Hän ryntäsi hetkeäkään epäröimättä läppärinsä äärelle, ja paukutti minuutin.
Se oli siinä, Mathias huokaisi.
****
Golgata vuonna nolla
Louhikko/ hajanaista porukkaa
- Ota kiinni jaloista!
- Miksi juuri minä?
- No siksi, että olet meistä kepein, stupid.
- Entäs tuo tuolla, kaappi?
- Vittu, mulla on burgeri kesken. Hei camoon.
- Et sinä voi noin sitä nostaa. Nosta se ensin istumaan, kierrä sitten kädet
kainaloiden alta ja risti ne sormista rinnan päälle.
- Turpa kiinni, hölmö! Sana vielä, ja tulee pataan.
- Typerää.
- Mä sanoin, että kohta tulee päähän.
- Mitä sä kattelet ton persettä, aasi?
- Kalsarisi näkyy, hih.
Kun ruumis oli saatu puoleen kivikkoista rinnettä, niin ääni kaiken yläpuolelta kysyi.
- Mitä ihmettä te teette?
- Hän on menossa taivaaseen. Hirveä sotku, perkele. Katso nyt. Pesemiseen menee viikko.
. Vittu, kohta palaa päähän!
- Ehdottaisin että laskette hänet siihen missä hän nyt on.
- Siis tähänkö?
- Juuri siihen. On aivan sama missä hän on. Hän on jo perillä.
- Siis perillä?
- Juuri niin. Hän on täällä.
Kuopan reunalla nainen kosketti vatsaansa ja kuu hänen taustallaan oli täysi.
(Naurua)Kolumnisti Mathias Bumse oli kirjoittanut koko yön romaaniaan Kristus. Samaan aikaan, kun kaupunkia ladattiin täyteen oluttynnyreillä ja Hurstin muovipusseilla, niin yön päätös tyhjensi kolumnistin mielen. Kirjoitus päättyi sanattomuuteen. Oli kuin tie olisi loppunut jyrkänteelle, eikä hän enää keksinyt, kuinka ilmassa voisi kävellä. Vastapäisen rakennuksen lipputangoissa roikkuivat siniristiliput puolitangossa. Hänen päänsä oli tyhjentynyt. Oli vain tuijotettava eteensä.
Kirjoittaminen on löytämistä. Se ei kolumnistin mielestä ollut mitään muuta. Mutta hän ei tuntenut sitä, löytämisen riemua. Hän ei nähnyt mitään. Mikä hänen romaaninsa pointti oli? hän kyseli itseltään. Kuka on sen päähenkilö ja mikä oli tämän suhde häneen, tai mihin tahansa. Mathias raapi päätään. Kello oli jo puoli seitsemän. Posti oli myöhässä, sillä ovella rapisteltiin. Olut oli loppunut. Sitten ovikello soi.
Maailma lävähti kolumnistin tajuntaan sillä samalla kellonlyömällä, kun 50-luvulta oleva ovitiuku helähti. Matka mielikuvituksen maailmasta tähän ääneen on valtava. On kuin hyppäisi sohvalta galaksin toiselle puolelle, toiselle sohvalle, ja nousisi siitä ylös tajuamatta missä on ja mitä tapahtuu. Kolumnisti käveli kuin robotti ovelle. Oven takana oli tuntematon mies, tämä esittäytyi taksikuskiksi. Mitä vittua?
Mustan Mercedeksen takapenkillä makasi tajuton, siis sammunut, nainen, Mercedes. Kolumnisti Mathias Bumse maksoi taksin, otti Mercedeksen käsilaukun ja sitten Mercedeksen. Taksinkuljettaja piteli aulan ovea auki. Hänen ilmeensä oli puhuva. Puhuttiin jotain oksentamisesta. Kolumnisti pyyhki suutaan. Hän vapisi ja pyysi lähettämään laskun osoitteeseensa. Jokin kiehui kolumnistin sisällä, jokin paha ja pimeä. Tyynellä valtamerellä hän oli ollut keskellä pyörremyrskyä tutkimusaluksen kannella. Näky oli ollut uskomaton. Myrskynsilmässä oli täysin tyyntä, mutta muutaman kilometrin päässä kiersi harmaa kehä laivaa kuin helvetti itse. Naapuri oli viemässä aamukoiraansa pihalle, kun tasanteella vaihdettiin pari sanaa. Mukava rouva.
Päästyään asuntoon sisään, Mercedes, jollain tasolla, tuli tajuihinsa. Hän puhui sekavia ja vielä niin, että kolumnistille jäi kuva siitä, että huone oli täynnä ihmisiä. Mercedes ei ollut täällä. Mercedes oli kadonnut ja tilalla sönkkäsi sekavia tällätty olento Forumista. Mercedes sammui ja heräsi, sammui ja heräsi. Hän retkotti tuolissa kuin sijoiltaan mennyt mallinukke. Kolumnisti istahti läppärinsä äärelle ja painoi kasvot käsiinsä. Voi Kristus, hän sihahti. Mercedes puhui silmät kiinni, ja kolumnisti erotti joitain sanoja, sitten kokonaisia lauseita. Lopulta tajuton nainen tuolissa puhui, vaikka oli täysin kuutamolla kaikesta. Kolumnisti jäi kuuntelemaan ja katselemaan.
Mercedes on nyt 37. Hän on lapseton nainen. Hän on katkera ja vihainen nainen. Hän on myös hämmentävän kaunis nainen. Hän on luultavasti niin kaunis nainen, että kolumnisti itsekään ei sitä oikein ymmärtänyt. Mutta Mercedes oli Mercedeksestä ruma, iljettävä. Kuinka tällainen voi olla mahdollista, kolumnisti ajatteli. Kuuletko sinä minua, Mercedes. Hän piteli naisen päätä käsiensä välissä ja huulet menivät mutrulle. Tämä höpötti yhä.
Tässä kohtaa on hyvä ottaa välilyönti, sillä aineellistuminen alkaa tästä pisteestä. Pudotamme ihmiset, ajatukset ja nimet pois. Käytämme vain yhtä sanaa. Se on mielestäni sanoista vahvin.
Paikka, josta Mercedes heräsi aamu kuudelta, oli Vuosaaren pienvenesatama. Meren äänet kuuluivat terassille, jolla hän makasi. Hänellä oli kylmä. Mercedes etsi peittoaan, mutta ymmärsi olevansa ulkona kovalla lankkulattialla.
- Mitä ihm… hän parahti, kun hän ymmärsi missä hän oli ja missä kunnossa hänen vaatteensa olivat. Päällystakki puuttui ja hänellä oli vain ohut iltamekko päällään, sekin kummallisesti yllä, vinossa ja rutussa, liian ylhäällä. Kengät olivat poissa jaloista ja heitetty sivuun seinustalle muutaman askeleen päässä hänestä.
Ensimmäinen ajatus oli unessa kävely, mutta ei hän ollut koskaan kävellyt unissaan. Sitten hän ymmärsi: Alusvaatteet olivat tiessään. Ne oli viety matkamuistoksi Mercedeksen perästä. Hän nousi ylös, puki kengät jalkaan ja oikoi vaatteensa, otti takin ja pudisteli sitä hetken. Sitten Mercedes peilaili itseään ikkunaruudusta ja suoristeli kampaustaan, tai sitä mitä siitä oli jäljellä. Käsilaukku oli tallessa mutta puhelin ja kortit kadoksissa. Hänen ilmeensä oli harvinaisen tyyni. Oli kuin hän ei olisi piitannut koko raiskauksesta lainkaan.
Hän käveli pois. Hän käveli ystävänsä kautta, sulki kortit ja lainasi rahaa. Sitten hän käveli päämäärättömästi neljä tuntia ja löysi itsensä oluelta Helsingin Sörnäisissä. Ystävätär oli ollut suunniltaan, vaatinut vaikka mitä. Mercedes oli kuitannut asian tapahtuneeksi. Se oli siinä. Jatkotoimenpiteitä ei ole. Lasta hän ei saa, joten tauti on pahin mahdollinen vaihtoehto. Ehkä kaksi, Mercedes laskelmoi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p601967Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,511701- 551617
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51547Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61525Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61445Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81326Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121291Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41183Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41158