Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, Meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Room. 1:7 .
Nämä kaksi lyhyttä sanaa, armo ja rauha sisältävät koko kristillisen elämän: armo, syntien anteeksisaaminen, rauha, iloinen ja rauhallinen omatunto. Mutta rauha laajimmassa merkityksessä sisältää myös kaiken sen hyvän ja kaiken turvallisuuden ja onnen, joka on seurauksena hyvästä suhteesta Jumalaan. Apostoli sanoo, että me emme kerskaa ainoastaan armosta, jonka omistamme, vaan myös sen kirkkauden toivosta, jonka Jumala meille on antava. Kerskaammepa vaivastakin, tietäen, että vaiva synnyttää kärsivällisyyden ja kaikenlaisen hyvän.
Sanoopa hän niinkin, että me kerskaamme itse Jumalasta, siitä että hän on meidän Isämme, jolta me saamme kaikkea hyvää. Sillä jos Jumala on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla. Jumala, joka ei säästänyt ainoaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet kaikkien meidän edestämme, eikö hän antaisi meille kaikkea hänen kanssansa?
Kaikkea tätä sisältää sana rauha. Ja ajattele, kun Jumala on tehnyt sen armotyön ihmisessä, että on avannut hänen hengelliset aistimensa näkemään, että taivaan ja maan Herra on hänen ystävänsä ja että tämä ystävyys on semmoisella perustuksella, että vaikka hänessä vielä asuu synti, niin ei suhde silti muutu. Onhan tämä korkea, autuas rauha. Kun sen lisäksi tiedän, ettei ainoakaan hiuskarva tämän laupiaan ja väkevän Isän tahtomatta voi päästäni pudota, ettei löydy semmoista pahaa, jota hän ei voisi parantaa, ja ettei hän salli mitään pahaa minulle tapahtua, jollei se ole minulle hyödyksi. Totisesti on tämä korkea, autuas rauha!
Mutta syytä on nimittää tätä rauhaa, kuten apostolikin sanoo, »rauhaksi Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.» Ei tämä rauha ole ainoastaan Jumalan antama lahja, vaan se rauha kätkeytyy itse Jumalaan, hänen ystävyyteensä ja hänen voimaansa. Hän ei sano: »Rauha maailmassa», sillä »maailmassa on teillä ahdistus »maailma vihaa teitä» Hän ei sano: »Rauha lihassa», vaan hän sanoo: »Liha sotii henkeä vastaan.» Hän ei sano: »rauha perkeleeltä», sillä Johannes sanoo: »Teidän vihollisenne perkele syyttää teitä.» Hän ei myöskään sano: »Hyvien olojen, hyvien ystävien, hyvän maineen, hyvän terveyden rauha», sillä kaikki tämä ei anna pysyväistä rauhaa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-27.html
Nämä kaksi lyhyttä sanaa, armo ja rauha sisältävät koko kristillisen elämän: armo, syntien anteeksisaaminen, rauha, iloinen ja rauhallinen omatunto. Mutta rauha laajimmassa merkityksessä sisältää myös kaiken sen hyvän ja kaiken turvallisuuden ja onnen, joka on seurauksena hyvästä suhteesta Jumalaan. Apostoli sanoo, että me emme kerskaa ainoastaan armosta, jonka omistamme, vaan myös sen kirkkauden toivosta, jonka Jumala meille on antava. Kerskaammepa vaivastakin, tietäen, että vaiva synnyttää kärsivällisyyden ja kaikenlaisen hyvän.
Sanoopa hän niinkin, että me kerskaamme itse Jumalasta, siitä että hän on meidän Isämme, jolta me saamme kaikkea hyvää. Sillä jos Jumala on meidän kanssamme, kuka voi meitä vastaan olla. Jumala, joka ei säästänyt ainoaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet kaikkien meidän edestämme, eikö hän antaisi meille kaikkea hänen kanssansa?
Kaikkea tätä sisältää sana rauha. Ja ajattele, kun Jumala on tehnyt sen armotyön ihmisessä, että on avannut hänen hengelliset aistimensa näkemään, että taivaan ja maan Herra on hänen ystävänsä ja että tämä ystävyys on semmoisella perustuksella, että vaikka hänessä vielä asuu synti, niin ei suhde silti muutu. Onhan tämä korkea, autuas rauha. Kun sen lisäksi tiedän, ettei ainoakaan hiuskarva tämän laupiaan ja väkevän Isän tahtomatta voi päästäni pudota, ettei löydy semmoista pahaa, jota hän ei voisi parantaa, ja ettei hän salli mitään pahaa minulle tapahtua, jollei se ole minulle hyödyksi. Totisesti on tämä korkea, autuas rauha!
Mutta syytä on nimittää tätä rauhaa, kuten apostolikin sanoo, »rauhaksi Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.» Ei tämä rauha ole ainoastaan Jumalan antama lahja, vaan se rauha kätkeytyy itse Jumalaan, hänen ystävyyteensä ja hänen voimaansa. Hän ei sano: »Rauha maailmassa», sillä »maailmassa on teillä ahdistus »maailma vihaa teitä» Hän ei sano: »Rauha lihassa», vaan hän sanoo: »Liha sotii henkeä vastaan.» Hän ei sano: »rauha perkeleeltä», sillä Johannes sanoo: »Teidän vihollisenne perkele syyttää teitä.» Hän ei myöskään sano: »Hyvien olojen, hyvien ystävien, hyvän maineen, hyvän terveyden rauha», sillä kaikki tämä ei anna pysyväistä rauhaa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor11-27.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.