Tuo helluntalaishaarajuuri juontaa täysin Lestadiolaisuuteen.
Jos Lestat ei olisi hajaantuneet 1800- luvulla noin moneen haaraan, ei helluntalaisuuttakaan olisi.
Mutta, näin on "Jumala" hyväksi nähnyt.
Jos Lestat ei olisi hajaantuneet 1800- luvulla noin moneen haaraan, ei helluntalaisuuttakaan olisi.
Mutta, näin on "Jumala" hyväksi nähnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Helluntaiherätyksen_historia
Narvalaisuus helluntaiherätyksen alkuvaiheissa
Narvalaisuus oli Viron itäosassa Narvan kaupungissa vuonna 1898 alkunsa saanut ja 1900-luvun alussa myös Suomessa ja Venäjällä vaikuttanut Lestadiolaisuuden haara, joka levisi myös Helsinkiin. Narvalaisuus sai alkunsa Virossa vuonna 1898 lestadiolaisuuden suuressa hajaannuksessa, jolloin lestadiolainen liike jakaantui viiteen eri ryhmään, joiden nimet ovat vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, uusheräys, narvalaisuus ja samperilaisuus. Narvalaisuus jakaantui jo aivan alkuvaiheessa kahteen suuntaukseen. Narvalaisuus ja erityisesti sen kumpulaisuus-niminen haara painotti ns. sisäistä sanaa, Raamatun kustannuksella. Hurmoksellisempi ja lainomaisempi kumpulaisuus sai nimensä Lappeenrantalaisen saarnaajan Aleksanteri Kumpulaisen (1861-1926) mukaan, ja toinen maltillisempi narvalaisuuden haara oli nimeltään lindströmiläisyys[1]. Juuri narvalaisuuden kumpulainen haara liittyy Suomen helluntaiherätyksen alkuhistoriaan.[2]
Kumpulaisessa narvalaisuudessa ilmeni hurmoksellisuutta ja ekstaattisia ilmiötä ja näkyjä. Seurakuntaan pääsyn edellytyksenä pidettiin varsinkin kumpulaisuudessa julkirippiä, jonka jälkeen ripittäytynyttä ihmistä pidettiin pyhänä. Helsingissä kumpulaisten narvalaisten saarnaajana toimi Johan Johansson (1864-1931). Johansson kävi Tammisaarelaisen muurarimestari H.W. Sjöblomin kanssa joulukuussa 1910 Tanskassa Kristianissa tapaamassa norjalaista saarnaajaa Thomas Barrattia, pyytäen Barrattia tulemaan Suomeen. Johan Johansson kävi toistamiseen Barrattia tapaamassa juhannuksena 1911, jolloin hänen mukanansa oli Sörnäisten yhteiskoulun johtajatar Hanna Castrèn (1862-1943). He pyysivät Barrattia tulemaan Suomeen.[3][4][5] Hanna Castrènin mukaan maisteri Aarno Fellman oli ensimmäinen joka pyysi Thomas Barrattia Suomeen.[6]
jne.