http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288784126303.html?pos=ok-trm-uutk
Tätä karhunkäsittelyä on nyt pari päivää pohdittu mediassa.
Mutta mitä ihan oikeasti ihminen on tehnyt jo viimeisten 2000 vuoden ajan kotiaan uhkaavalle karhulle? No tappanut sen.
Suomellekin siis paras ja järkevimmäksi todettu vaihtoehto olisi karhun tappaminen. Vaan mitenpä se onnistuu? Se olisi kuitenkin otettava nyt turvallisuuspolitiikkamme ykköskysymykseksi. Miten tapamme karhun? Ihmisethän ovat oppineet, että aseilla ja ryhmätyöllä karhusta päästään, jopa naarmuitta. Tällä hetkellä aseita ja ryhmätukea tarjoaa Nato. Natokaverien kanssa sitten voidaan suunnitella tarkemmin, että miten se seiväs saadaan uppoamaan karhuun niin, ettei karhu siitä enää ikinä nouse.
Karhuahan on kyllä yritetty aiemminkin kaataa, mm. Suurvalta-Ruotsi, Napoleon, Hitler.. Mutta erona tähän päivään on se, että minkään noista ei lähtökohtaisia resursseja vertaillen pitänytkään pärjätä karhulle. Ne lähtivät siis uskaliaseen yritykseen uhkapelata. Sehän ei ole metsätyksen idea, vaan projekti on hoidettava hyvin suunnitellen ja toteuttaen ilman, että karhulle jätetään mahdollisuuksia lyödä takaisin.
Mongoleilta voidaan ottaa mallia, he panivat karhun polvilleen puoleksi vuosituhanneksi. Mikä oli se mongolien erityispiirre, joka sai karhun vapisemaan? Aseteknologia ja taktiikka ainakin olivat hallussa. Julmuus kai myös, karhua ei saa sääliä. Omia tappioitakaan ei saa liikaa pelätä, vaikka hyvällä suunnittelulla riskit minimoidaankin.
Nämä pakenemiset ja piiloutumiset ja yhteiselot sun muut ovat jotain 100 000 vuoden takaisten alkuihmisten horinoita. Jo kivikaudella mies ja keihäs näyttivät aivottomille pedoille, että mistä se kana pissii ja kenen naamalle.
Tätä karhunkäsittelyä on nyt pari päivää pohdittu mediassa.
Mutta mitä ihan oikeasti ihminen on tehnyt jo viimeisten 2000 vuoden ajan kotiaan uhkaavalle karhulle? No tappanut sen.
Suomellekin siis paras ja järkevimmäksi todettu vaihtoehto olisi karhun tappaminen. Vaan mitenpä se onnistuu? Se olisi kuitenkin otettava nyt turvallisuuspolitiikkamme ykköskysymykseksi. Miten tapamme karhun? Ihmisethän ovat oppineet, että aseilla ja ryhmätyöllä karhusta päästään, jopa naarmuitta. Tällä hetkellä aseita ja ryhmätukea tarjoaa Nato. Natokaverien kanssa sitten voidaan suunnitella tarkemmin, että miten se seiväs saadaan uppoamaan karhuun niin, ettei karhu siitä enää ikinä nouse.
Karhuahan on kyllä yritetty aiemminkin kaataa, mm. Suurvalta-Ruotsi, Napoleon, Hitler.. Mutta erona tähän päivään on se, että minkään noista ei lähtökohtaisia resursseja vertaillen pitänytkään pärjätä karhulle. Ne lähtivät siis uskaliaseen yritykseen uhkapelata. Sehän ei ole metsätyksen idea, vaan projekti on hoidettava hyvin suunnitellen ja toteuttaen ilman, että karhulle jätetään mahdollisuuksia lyödä takaisin.
Mongoleilta voidaan ottaa mallia, he panivat karhun polvilleen puoleksi vuosituhanneksi. Mikä oli se mongolien erityispiirre, joka sai karhun vapisemaan? Aseteknologia ja taktiikka ainakin olivat hallussa. Julmuus kai myös, karhua ei saa sääliä. Omia tappioitakaan ei saa liikaa pelätä, vaikka hyvällä suunnittelulla riskit minimoidaankin.
Nämä pakenemiset ja piiloutumiset ja yhteiselot sun muut ovat jotain 100 000 vuoden takaisten alkuihmisten horinoita. Jo kivikaudella mies ja keihäs näyttivät aivottomille pedoille, että mistä se kana pissii ja kenen naamalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tässä taas malliesimerkki siitä kuinka EI tule toimia karhun kanssa:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014112718871933_ul.shtml
Aseettomana ja ryhmä hajaantuen voi käydä todella hassusti.
Juuri NYT Suomella ei ole ryhmää, eikä tehokkaita aseita. Olemme siis täysin karhun armoilla. Onko meillä edes kykyä ja uskallusta käyttää niitä aseita joita meillä on eli lyömmekö karhua edes nyrkillä turpaan sen käydessä päälle?
Luultavasti tuokin vaeltajaryhmä olisi porukalla vastarintaan käyden pystynyt puolustautumaan karhulta ilman ihmiskuolonuhreja. Jopa paljain käsin, mutta luultavasti vaeltajilla on aina vähintään puukkoja mukana. Puukoilla taas suhteellisen nopeasti tekee seipään. Kivikin kolahtaa karhun kalloon kivasti. Näin olisivat luontoon tottuneet esi-isämme mitä todennäköisimmin toimineet ja syöneet illalla karhupaistia nuotiolla. Nykyiset väkivaltaisesta toiminnasta erkaantuneet panikoivat sössöt taas päätyvät karhun ruoaksi.
Tässä päinvastainen esimerkki, jossa toimintakykynsä säilyttänyt metsästäjä teki selvää tuplasti suuremmasta karhusta pelkällä puukolla:
http://www.foxnews.com/us/2014/09/30/minn-hunter-armed-only-with-knife-kills-525-pound-black-bear-during-mauling/
Tässä vielä selvempi esimerkki siitä mitä päättäväisyys ja vaistonvarainen toiminta voi saada aikaan:
http://badassoftheweek.com/genemoe.html
68-vuotias mies pelkällä taskuveitsellä yksin yli 300-kiloista yllättäen hyökännyttä karhua vastaan.
No meni jo kauas Neuvostoliiton hävittämisestä, mutta idea lienee selvä: se on hävitettävä, jos haluamme elää.
Karhuja ei passaa päästää temmeltämään asutetulle alueelle. Villieläin on aina villieläin.
Toivon että tuosta ei voi vetää 1:1 johtopäätöstä naapurimme suhteen...
mutta ehkä olonsa turvalliseksi tunteva karhu kiltisti omalla reviirillään on paras ratkaisu siellä ja täällä.
-pitää varmistaa että ei ole haaskaa omalla pihalla jota karhu tulee maistelemaan
-pitää varmistaa ettei karhun pentuja häiritä ihmisen toimesta
-jos mahdollista niin autetaan karhulle riittävät elämisen edellytykset, ettei sen tarvitse reviiriltään tulla muiden pihoille rellestämään
-jos se karhu kuitenkin tulee siihen omalle pihalle murisemaan niin pitää olla keino peloitella se pois ja jos se käy päälle, taltuttaa se, mieluusti linkkuveistä paremmalla välineellä
-yksi hyvä keino on rimpauttaa kavereille ja porukalla yhdessä pitää meteliä jotta otso pysyy pois
jne...
Kaksi natokiimaista apinaa kirjoittelee toisilleen!!Meneehän se pieneläkeläisen päivä noinkin!Heh!
Helppo se on kahden pieneläkeläisen kirjoitella toisilleen NATO kiimasta kun kumpikaan ei itse joudu rintamalle maksamaan hengellään tehdyistä päätöksistä.
Sappihole ei taida edes kelvata Suomen armeijaan, koska kehitysvammaisille sopivia tehtäviä ei ole. Polttoaineen tankkaajan B-kuntoisuusluokan tehtävä lienee liian haasteellinen.