Pitkästä aikaa näin unen, jonka muistan ja se oli todellisen tuntuinen. Olisinko keväällä viimeksi nähnyt ubnen, joka jäänyt mieleen. Kirjoitin sen unen yleistä kristinuskosta palstalle, en muista oliko nimimerkkini silloinkin Jumalan lapsi, mutta sellainen olen muutenkin kuin nimimerkkini osalta. Siinäkin unessa oli Pyhä Henki. Mutt nyt kerron uneni kun pitkästä aikaa on uni kerrottavaksi.
Olin jossain kokoontymissalin tapaisessa paikassa. Juttelin jonkun Miehen kanssa, jota en nähnyt kunnolla mutta Hän näki minut kunnolla, ja pystyi saamaan minut näkemään oman selkäni ilman peiliä. Välilevyni oli parantunut ja tuo Mies, jota en kunnolla nähnyt, ilmeni Pyhäksi Hengeksi. Jotenkin tiesin kuka hän on. Ihmettelin kuinka selkäni on terve ja nautin kun selkä ri rasitu eikä ole kipua. Tuo mies pystyi näyttämään minulle oman selkäni niin etten katso sitä peilin kautta vaan Hän näytti minulle oman selkäni ja näin selkäni olevan terve. Näin jollakin tavalla välilevyyni asti ja olin iloinen, muistan hymyilleeni.
Kaikki oli siinä alussa, mielestäni hieman hämmentyneen oloisia uskovia oli paikalla. Se oli juuri tapahtunut ja asioihin aletiin tutustumaan. Emme enää olleet man päällä vaan jossain muualla, jossain missä oli huoneita paljon. Luentosalin tapaisen puhujanlavalta vasemmalla oli portaikko. Siellä oli joukko uskovia. Juttelimme jotain. En tuntenut heitä, mutt jostain syystä he olivat samassa rakennuksessa. Luultavasti puhuimme siinä vielä suomenkieltä.
Kokoontumissalin tapaisesta lähdiin portaikkoon muiden kanssa ja siellä oli huoneita paljon ja portaikko oli kotoisan oloinen alue sekin. Portikossa tapasin naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan ja pian kysyin: Oletko sinä suojelusenkelini? Hän vastasi olevansa. Hämmästyin häntä katsoessani, sillä hän näytti silmissäni aivan ihmiseltä, naiselta. Sitten nolostuin jossain määrin kun ajattlin että hän on nähnyt kaikenlaista elämästäni ja touhuista elämäni aikana.
Suojelusenkelini tuntui ymmärtävän mitä mielessäni liikkui mutta ei sanonut mitään, antoi eleellään minun ymmärtää että.....en osaa kuvata mitä se ele tarkoitti tarkalleen, mutta se oli sellainen poiskatsomisen ele, aivan kuin olisi sanonut ettei ole syytä nolostumiseen. Pian unessa se nolostuminen kaikkosi, suohelusenkeli ei ottanut esiin noloja tilanteiteitani, koin minulla olevan yksityisyyttä.
Koska suojelusenkeli oli siinä läsnä niin kysyin: Miten veljeni kävi? Hän vastasi, että veöjeni jätti kirjeen. Sanoin siihen, että niin jätti, luin sen useaan kertaan. Hän viittasi johonkin kirjeessä mainittuun asiaan, jonka itsemurhan tehnyt veljeni oli siihen kirjoittanut. " Olen päätökseni tehnyt." Juttlimme aiheesta enemmänkin ja ymmärsin etti veljeni ole siellä missä minä ja uskovat ovat. Olin siitä suruissani, mutta sisimmässäni tiesin veljeni kohtalon mutta elätin toivoa. Hyväksyin asian. Hyväksyin Jumlan ymmärryksen mukaisen tahdon, että tämä vaikuttaa kaikkien pelastettujen yhteiseksi hyväksi vaikka itse olisin veljeni sinne halunnut, hän oli valintansa tehnyt.
Kysyin vielä suojelusenkeliltäni; Missä jumalattomat ovart nyt? Maan päällä edelleen vielä.
Siellä olivat, josta juuri tulin. Silti oli vaikea tajuta kuinka he siellä vielä ovat. Siihen uneni päättyi portaikkoon, jossa oli kourllinen muita uskovia kuuntelemassa suojelusenkelin ja minun keskustelua.
Muut uskovatkin taisivat olla juuri tulleita ja hämmentyneitä, ihmetteleviä. Ilmeisesti kukaan ei osannut tajuta, että poisotto/ylöstmpaus olisi niin lähellä ja tapahtuisi niin yllättäen vaikka merkkejä oli näkevillä, mut osotimme kai ne merkit jotenkin suurempina ja vaikeampina. Muut uskovat ja minäkin olimme kuitenkin tyytyväisä ja rauhallisia.
Oli jännä tajuta yksilöuskovana, että kaikki lähtisi menemään omalla kohdallani patempaan päin, minulla oli hyvä olla siellä missä olin, minua ei kytätty eikä minuun suhtuduttu kiusaushaluisesti. Ollen entinen koulukiusattu ja en nauti ihmistn seurasta, minulla ei ole seurakuntayhteyttä vaikka tiedän Jumalan rakastavan uskovista joka ainoaa. Minä olen muutmia vuosia rukoillut että rakkauteni Jumalaan ja lähimmäisiin kasvaisi Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kaikki oli ollut jo kauan olemassa, mitä näin, mutta minulle se oli uutta. Ymmärsin etten kuolisi tylsyyten vaikka edessä olisikin autuutta ja siinä elämistä ikuisuus edessä. Hämmentävää kokea olevansa täysin turvassa maailman ivalta ja pahuudelta ihan siinä ensihetkinä. Minulla on ikävä Jeesuksen seuraan.
Olin jossain kokoontymissalin tapaisessa paikassa. Juttelin jonkun Miehen kanssa, jota en nähnyt kunnolla mutta Hän näki minut kunnolla, ja pystyi saamaan minut näkemään oman selkäni ilman peiliä. Välilevyni oli parantunut ja tuo Mies, jota en kunnolla nähnyt, ilmeni Pyhäksi Hengeksi. Jotenkin tiesin kuka hän on. Ihmettelin kuinka selkäni on terve ja nautin kun selkä ri rasitu eikä ole kipua. Tuo mies pystyi näyttämään minulle oman selkäni niin etten katso sitä peilin kautta vaan Hän näytti minulle oman selkäni ja näin selkäni olevan terve. Näin jollakin tavalla välilevyyni asti ja olin iloinen, muistan hymyilleeni.
Kaikki oli siinä alussa, mielestäni hieman hämmentyneen oloisia uskovia oli paikalla. Se oli juuri tapahtunut ja asioihin aletiin tutustumaan. Emme enää olleet man päällä vaan jossain muualla, jossain missä oli huoneita paljon. Luentosalin tapaisen puhujanlavalta vasemmalla oli portaikko. Siellä oli joukko uskovia. Juttelimme jotain. En tuntenut heitä, mutt jostain syystä he olivat samassa rakennuksessa. Luultavasti puhuimme siinä vielä suomenkieltä.
Kokoontumissalin tapaisesta lähdiin portaikkoon muiden kanssa ja siellä oli huoneita paljon ja portaikko oli kotoisan oloinen alue sekin. Portikossa tapasin naisen, jonka kanssa juttelin muutaman sanan ja pian kysyin: Oletko sinä suojelusenkelini? Hän vastasi olevansa. Hämmästyin häntä katsoessani, sillä hän näytti silmissäni aivan ihmiseltä, naiselta. Sitten nolostuin jossain määrin kun ajattlin että hän on nähnyt kaikenlaista elämästäni ja touhuista elämäni aikana.
Suojelusenkelini tuntui ymmärtävän mitä mielessäni liikkui mutta ei sanonut mitään, antoi eleellään minun ymmärtää että.....en osaa kuvata mitä se ele tarkoitti tarkalleen, mutta se oli sellainen poiskatsomisen ele, aivan kuin olisi sanonut ettei ole syytä nolostumiseen. Pian unessa se nolostuminen kaikkosi, suohelusenkeli ei ottanut esiin noloja tilanteiteitani, koin minulla olevan yksityisyyttä.
Koska suojelusenkeli oli siinä läsnä niin kysyin: Miten veljeni kävi? Hän vastasi, että veöjeni jätti kirjeen. Sanoin siihen, että niin jätti, luin sen useaan kertaan. Hän viittasi johonkin kirjeessä mainittuun asiaan, jonka itsemurhan tehnyt veljeni oli siihen kirjoittanut. " Olen päätökseni tehnyt." Juttlimme aiheesta enemmänkin ja ymmärsin etti veljeni ole siellä missä minä ja uskovat ovat. Olin siitä suruissani, mutta sisimmässäni tiesin veljeni kohtalon mutta elätin toivoa. Hyväksyin asian. Hyväksyin Jumlan ymmärryksen mukaisen tahdon, että tämä vaikuttaa kaikkien pelastettujen yhteiseksi hyväksi vaikka itse olisin veljeni sinne halunnut, hän oli valintansa tehnyt.
Kysyin vielä suojelusenkeliltäni; Missä jumalattomat ovart nyt? Maan päällä edelleen vielä.
Siellä olivat, josta juuri tulin. Silti oli vaikea tajuta kuinka he siellä vielä ovat. Siihen uneni päättyi portaikkoon, jossa oli kourllinen muita uskovia kuuntelemassa suojelusenkelin ja minun keskustelua.
Muut uskovatkin taisivat olla juuri tulleita ja hämmentyneitä, ihmetteleviä. Ilmeisesti kukaan ei osannut tajuta, että poisotto/ylöstmpaus olisi niin lähellä ja tapahtuisi niin yllättäen vaikka merkkejä oli näkevillä, mut osotimme kai ne merkit jotenkin suurempina ja vaikeampina. Muut uskovat ja minäkin olimme kuitenkin tyytyväisä ja rauhallisia.
Oli jännä tajuta yksilöuskovana, että kaikki lähtisi menemään omalla kohdallani patempaan päin, minulla oli hyvä olla siellä missä olin, minua ei kytätty eikä minuun suhtuduttu kiusaushaluisesti. Ollen entinen koulukiusattu ja en nauti ihmistn seurasta, minulla ei ole seurakuntayhteyttä vaikka tiedän Jumalan rakastavan uskovista joka ainoaa. Minä olen muutmia vuosia rukoillut että rakkauteni Jumalaan ja lähimmäisiin kasvaisi Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kaikki oli ollut jo kauan olemassa, mitä näin, mutta minulle se oli uutta. Ymmärsin etten kuolisi tylsyyten vaikka edessä olisikin autuutta ja siinä elämistä ikuisuus edessä. Hämmentävää kokea olevansa täysin turvassa maailman ivalta ja pahuudelta ihan siinä ensihetkinä. Minulla on ikävä Jeesuksen seuraan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi. Meillä muillakin on ikävä Jeesuksen seuraan.
Eipä kestä. kiva kun kelpasi kiitoksesta päätellen.
Jeesushan on aina uskovaisen kanssa Pyhän Hengen kautta, mutta minä haluaisin kiivetä vaikka metsäviikunapuuhun, jotta olisin Jeesuksesta ihan näköyhteysmahdollisuuden lähialueella kuten Sakkeuskin aikanaan teki Jesuksen ollessa lähistöllä. Hän olisi tulossa valitsemaani puuta kohti ja sieltä näkisin Jeesuksen ja tiedä mitä sitten tapahtuisi.
Haluan kiivetä vaikka Kilimanjarolle jos Jeesus siellä olisi syystä tai toisesta.
Aamen, todellakin, tuo kaipuu on kaikilla meillä Jumalan lapsilla. Tule Herra Jeesus, tule pian!
Minäkin olen viime aikoina alkanut rukoilla, että Isä lähetä jo Poikasi hakemaan meidät pois.
Olet suuri ja mahtava profeetta!
En ole. Olen pieni ja vähäinen Jumalan lapsi omissa silmissäni. Silti Jeesus minua rakastaa ja se saa minulle toivon elävän liekin lepattamaan sydämessäni päivästä toiseen kun Jumala antaa arvon minullekin, luomistyölleen. Ihmeteltävän korkeaksihan Jumala antaa arvollisuuden ihmisen osaksi ja siunaukseksi. Näin olen saanut ymmärtää kiitos Jumalan ilmoituksen Raamatussa ja muutamian puhetaidollisen kertomana ja Raamattua hekin usein siteeraavat.
Tässä tulee mieleen, että ihan arvottoman ihmisen edestä ei olisi Poikaansa antanut piinattavaksi, jotta heidän olisi mahdollista pelastuman, jotka pelastuskutsut saatuaan kuulla ovat valitut vastaamaan saamiinsa kutsuihin: Eihän tähän kannata muuta kuin " kyllä kiitos " vastaaman.
Isän sylissä
Minä olen Sinun isänsylissäsi.
Mahdun siihen ihan hyvin.
Sinä olet niin iso ja turvallinen.
Luotan siihen ettet Sinä anna minun pudota
etkä työnnä minua luotasi pois.
Tässä hetkessä aika pysähtyy.
Lepään Sinun sylissäsi.
Lakkaan jännittämästä, lihakseni rentoutuvat.
Kireys sisälläni sulaa
pimeys minussa muuttuu valoisaksi.
On aivan hiljaista.
Niin hiljaista, että kuulen veren kohisevan korvissani.
Minä lepään Sinun isänsylissäsi.
Tässä olen turvassa aamuun asti.
(Vahala: Sininen rukouskirja)
Rauhassa menen levolle ja nukahdan.
Sinä Herra, Sinä yksin olet minun suojani,
minä saan elää turvassa.
Psalmi 4:9
https://www.youtube.com/watch?v=OxEwU9Tqtik
Saamme vastauksia ja saamme tietää kaiken. Esim. Onko pirtelöbaareja pääkaupungissa Uudessa Jerusalemissa.
Tai Paavalilta kysyä vaikka mikä on hänen kantansa liberaaliteologiasta ja mikä oli lähin vastine liberaaliteologialle hänen aikanaan.
Minä myös ikävöin Jeesuksen luo, on niin yksinäistä elää täällä enää mutta kuitenkin haluan vielä olla rukoilemassa tyttäreni, siskoni ja veljieni puolesta jotka ei ole uskossa että Jumala kuulisi rukoukseni ja antaisi heille kiinnostuksen uskonasioihin ja pelastuisivat kaikki. Vielä en ole saanut rukousvastauksia. Muutama vuosi sitten näin unessa kirkkaan ristin taivaalla, kun risti kääntyi se muuttui suureksi, Mooseksen kaltaiseksi, hohtavan valkoiseksi hahmoksi. En tiedä oliko unellani mitään tarkoitusta.
Risti ei ole tyhjänpäiväinen symboli. Jumalalta saadut unet ovat rohkaisuksi uskossa elämiselle.
Niinpä sitten 7 lihavaa ja 7 laihaa lehmää oli uni, jolle löytyi selitys.