Yhtynyt vasemmisto
Yhteiskunnan keskustaporvarilliselta suunnalta katsoen sdp:n ja vasemmistoliitossa olevien entisten kommunistien puoluekohtainen yhteistyöhanke ei ole kovinkaan kummoinen uutinen.
Saman sosialistisen aatteen perilliset hakevat aivan oikeutetusti keinoja sovittaa yhteinen ideaalinsa jotenkin nykyaikaan. Tätä hanketta on vähän väliä ollut liikkeellä.
Nytkin vasemmiston yhteistoimintahankkeen – niin kuin niitten entistenkin – motiivi on ”pitkän sihdin yhteistyö”, joka on ”irrallaan hallitus-oppositio -asetelmaan liittyvistä taktisista laskelmista”
Edellä olevat sitaatit ovat oppositiopuolue vasemmistoliiton puheenjohtaja Siimeksen ja hallituspuolue demareiden puoluesihteeri Heinäluoman lehtilausunnoista kopioituja. Mielenkiintoisia sanavalintoja. Nykyisenä aatteettomaksi sanottuna aikana on erityisen sykähdyttävää kuulla, että on olemassa politiikkaa ”hallitus-oppositio -asetelmaan liittyvien taktisten laskelmien” ylä- ja ulkopuolella.
Ulkopuolisten on varmaankin lupa tarkastella vasemmiston yhteistyöhanketta myös valtapolitiikan ja numeroiden kautta. Vasemmisto sai kunnallisvaaleissa yhteensä 33.7 prosenttia äänistä. Sdp korjasi edellisten kunnallisvaalien tappiotaan merkittävästi ja vasemmistoliitolle kuntavaalit olivat ties kuinka monennet tappiolliset vaalit peräkkäin. Kolmannes äänestäjistä tuki siis suurin piirtein samankaltaista vaalisanomaa: julkisten palvelujen ideologisoimista vaihtoehtoista palvelutuotantoa vastaan. Tältä osin olisi luonnollista, että vasemmisto aloittaa ainakin kuntatasolla yhteistyön lunastaakseen vaalilupauksensa.
Vasemmistoliiton merkitys ja rooli suomalaisessa politiikassa on kahtalainen. Menestyessään vasemmistoliitto leikkaa sdp:n kannatusta. Tällä on iso merkitys erityisesti pääministerivaalin luonteen saaneissa eduskuntavaaleissa. Suurimman puolueen puheenjohtaja on kärjessä, kun hallituskoalitiota ryhdytään rakentamaan. Sdp:n asema ykköspuolueena on viimeisen kymmenen vuoden aikana murrettu monta kertaa – milloin keskustan, tai niin kuin eurovaaleissa, myös kokoomuksen toimesta.
Vasemmistoliitto on toisaalta tärkeä sdp:n vallan reservi. Erityisen selvästi tämä näkyy suorassa presidentinvaalissa. Kun vasemmistosta voi tulla valituksi vain sdp:n asettama presidenttiehdokas, vasemmistoliitolla ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Tuki demareiden ehdokkaalle tulee kuin apteekin hyllyltä. Näennäisesti itsenäinen vasemmistoliitto edustaa suorassa kansanvaalissa ”laajoja yhteiskunnallisia tahoja”, joita tarvitaan osittamaan ehdokkaan puoluerajat ylittävää kannatusta. Vasemmiston yhteistyöhankkeen aktivoituminen nyt on merkki presidentinvaalin lähestymisestä.
Nykyiselle vasemmistoliiton johdolle on tarjolla hyvin vähän mahdollisuuksia päästä työväenliikkeen historiaan merkkihenkilöinä. Yksi kuitenkin on: Vasemmistoliiton apupuolueaseman lakkauttaminen ja yhtyminen sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Yhteiskunnan keskustaporvarilliselta suunnalta katsoen sdp:n ja vasemmistoliitossa olevien entisten kommunistien puoluekohtainen yhteistyöhanke ei ole kovinkaan kummoinen uutinen.
Saman sosialistisen aatteen perilliset hakevat aivan oikeutetusti keinoja sovittaa yhteinen ideaalinsa jotenkin nykyaikaan. Tätä hanketta on vähän väliä ollut liikkeellä.
Nytkin vasemmiston yhteistoimintahankkeen – niin kuin niitten entistenkin – motiivi on ”pitkän sihdin yhteistyö”, joka on ”irrallaan hallitus-oppositio -asetelmaan liittyvistä taktisista laskelmista”
Edellä olevat sitaatit ovat oppositiopuolue vasemmistoliiton puheenjohtaja Siimeksen ja hallituspuolue demareiden puoluesihteeri Heinäluoman lehtilausunnoista kopioituja. Mielenkiintoisia sanavalintoja. Nykyisenä aatteettomaksi sanottuna aikana on erityisen sykähdyttävää kuulla, että on olemassa politiikkaa ”hallitus-oppositio -asetelmaan liittyvien taktisten laskelmien” ylä- ja ulkopuolella.
Ulkopuolisten on varmaankin lupa tarkastella vasemmiston yhteistyöhanketta myös valtapolitiikan ja numeroiden kautta. Vasemmisto sai kunnallisvaaleissa yhteensä 33.7 prosenttia äänistä. Sdp korjasi edellisten kunnallisvaalien tappiotaan merkittävästi ja vasemmistoliitolle kuntavaalit olivat ties kuinka monennet tappiolliset vaalit peräkkäin. Kolmannes äänestäjistä tuki siis suurin piirtein samankaltaista vaalisanomaa: julkisten palvelujen ideologisoimista vaihtoehtoista palvelutuotantoa vastaan. Tältä osin olisi luonnollista, että vasemmisto aloittaa ainakin kuntatasolla yhteistyön lunastaakseen vaalilupauksensa.
Vasemmistoliiton merkitys ja rooli suomalaisessa politiikassa on kahtalainen. Menestyessään vasemmistoliitto leikkaa sdp:n kannatusta. Tällä on iso merkitys erityisesti pääministerivaalin luonteen saaneissa eduskuntavaaleissa. Suurimman puolueen puheenjohtaja on kärjessä, kun hallituskoalitiota ryhdytään rakentamaan. Sdp:n asema ykköspuolueena on viimeisen kymmenen vuoden aikana murrettu monta kertaa – milloin keskustan, tai niin kuin eurovaaleissa, myös kokoomuksen toimesta.
Vasemmistoliitto on toisaalta tärkeä sdp:n vallan reservi. Erityisen selvästi tämä näkyy suorassa presidentinvaalissa. Kun vasemmistosta voi tulla valituksi vain sdp:n asettama presidenttiehdokas, vasemmistoliitolla ei käytännössä ole vaihtoehtoja. Tuki demareiden ehdokkaalle tulee kuin apteekin hyllyltä. Näennäisesti itsenäinen vasemmistoliitto edustaa suorassa kansanvaalissa ”laajoja yhteiskunnallisia tahoja”, joita tarvitaan osittamaan ehdokkaan puoluerajat ylittävää kannatusta. Vasemmiston yhteistyöhankkeen aktivoituminen nyt on merkki presidentinvaalin lähestymisestä.
Nykyiselle vasemmistoliiton johdolle on tarjolla hyvin vähän mahdollisuuksia päästä työväenliikkeen historiaan merkkihenkilöinä. Yksi kuitenkin on: Vasemmistoliiton apupuolueaseman lakkauttaminen ja yhtyminen sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenkiintoisesti kirjoitit. Jatkan siitä.
Vasemmistohan on nyt yhtenäisempi kuin ehkä koskaan. SKP:n ja SKDL:n perinnön juuriltahan löytyi hyvin runsas määrä erilaisia sirpalemaisia kommunismin aatesuuntia, joita on edelleenkin jäljellä, vaikkei niiden kannatus vaaleissa ylläkään promilleluokkaa suuremmaksi.
Jos siis vasemmistoliitto päättäisi liittyä SDP:een, niin voisi olla melko varmaa, että saisimme puoluerekisteriin jonkin nimisen vasemmistopuolueen, koska demareihin liittyminen on monille sosialisteille edelleen liian oikeistolaista.
Vastaavasti voisi miettiä tilannetta oikealla. keskusta ja kokoomus ovat enää prosenttiyksikön päässä siitä, että olisivat tasan yhtä suuria. Näiden lisäksi poliittisen oikeiston puolelta (vasemmiston vastakohtana) löytyy melkoinen joukko sirpalepuolueita.
RKP on kielipuolue, vihreät on "epäpoliittinen" luonnonsuojelupuolue, kd on uskontopuolue, perussuomalaiset kanavoi kaikki "isoja vastaan" protestoivien äänet.
Voisiko tällä suunnalla ajatella yhdistymisiä? Tuskinpa, mutta spekuloidaan silti.
Keskustan kannattajista aika iso osa, ehkä jopa kolmannes voisi jo nyt liittyä mieluummin kokomukseen, koska ei näiden kahden puolueen arvopohjassa ole mitään olennaista eroa - valtapolitiikasa tietysti sitä enemmän.
RKP:n kannattajia on vuosikymmenten aikana jo valunutkin muihin puolueisiin, koska kielikysymys alkaa menettää merkitystään.
Vihreiden joukko on aika kirjava. iso osa on jonkin yhden asian elämäntapaintiaaneja, toinen osa entisiä vasemmisto"älykköjä", jotka nyt taistelevat "heikon luonnon puolesta sitä riistävää markkinatalouskapitalistia vastaan". Loput vihreät lienevätkin entisiä liberaaleja ja nuorsuomalaisia, joiden aatteellinen koti voisi olla kokoomuksessa, vaikkei kokoomus kovin arvoliberaali olekaan.
Kd:n kannattajien koti olisi ilman muuta kokoomus, mutta tämä pieni joukko haluaa korostaa uskonnollisuuttaan oman puolueensa kautta, joten yhdistyminen ei liene mahdollista muuta kuin yksittäisten loikkaamisten kautta, mallia Korhola.
Perussuomalaiset eivät koskaan yhdisty mihinkään, koska aina löytyy se pari prosenttia jääräpäisiä oman tiensä kulkijoita, joiden poliittisen toiminnan motiivi on ensisijassa isojen puolueiden vastustaminen. Joku kanavahan heillekin on oltava.
Tämän "sormet näppäimillä ajattelun" jälkeen en voi itse muuta todeta kuin sen, että äänestäjät vaaleissa yhdistävät puolueita siirtämällä kannatustaan yhdeltä puolueelta toiselle.
Tämän on kokenut vasemmistoliitto, kun sen kannattajat ovat siirtyneet demareihin ja vastaavaa tulee kokemaan keskusta, kun sen kannattajat alkavat siirtyä kokoomukseen.
Näin pääsemme vähitellen lähemmäs sellaista kaksinapaista poliittista järjestelmää, jossa äänestäjien aatteelliset ja arvomaailman vaihtoehdot ovat toisaalta sosialidemokraattinen valtiojohtoisuus ja kaiken sääntely, raskas verotus ja runsaat tulonsiirrot, ja toisaalla yksilön ja yrittämisen vapauteen perustuva, liberaali ja maltillinen oikeistolaisuus, jossa hyvinvointia kasvatetaan yksityisen sektorin menestyksen kautta ottamalla huomioon globalisoituvan markkinatalouden synnyttävät puitteet. Niihinhän midän on sopeuduttava, kun emme viisimiljoonaisen kansamme voimin voi globalisaatiota emmekä markkinatalouttakaan miksikään muuttaa.
Jos hyvin menee niin tulevaisuudessa hallitukset muodostetaan siten, että päähallituspuolueena on joko SDP tai kokoomus ja nämä sitten keräävät ympärilleen täydennystä niistä puolueista, jotka ovat valmiit hyväksymään päähallituspuolueen ohjelmalinjaukset.
Keskusta tulee asettumaan rkp:n tapaan vakiohallituspuolueen asemaan, koska se maseutuväestön etujen ajajana on hyvin saman kaltainen kuin kielivähemmistön etuja ajava rkp.