Näin enneunen aamuyöllä 24.11.2014. Olin unessa Pietarsaaressa ja seisoskelin ja odottelin eräässä pienessä ns. sisäpihassa, jota kutsutaan nimellä ”Pasasen” (läpikulku). Mitä lie odottelinkin, sitä en tiedä. Pian paikalle saapui sisääntuloportin luo suojatien kohdalle läheisestä ravintolasta tuomareita. Paikallinen raatihuone ja käräjätuomioistuin sijaitsevat aivan kadun toisella puolella. Pysähdytin tuomarit huutamalla: ”Hoi!” Sitten aloin puhua heille. Yksi heistä kääntyi oitis poispäin, mutta palasikin takaisin, kun sanoin: ”Nyt teidän kaikkien kannattaa todellakin kuunnella minua, koska nyt tulee profetia.” Mutta totuuden nimessä minulla ei ollut vähäisintäkään käsitystä siitä, mitä sanoisin.
Nostin käteni ylös ja osoitin sormellani taivasta kohti ja sanoin voimallisesti ja vakuuttavasti: ” Taivaan Isä laittaa sanat suuhuni ja Pyhä Henki minussa on välittäjänä!” Toivoin sisimmässäni, että kukaan paikalla olevista tuomareista ei huomaisi kuinka epävarma olin, ja että minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta, mitä oli meneillä, tai mitä minun pitäisi sanoa.
Sitten aloin nähdä ”kuvia” kuin filminauhan välähdyksiä ja tunnistin näistä ”näyistä”, että siinä revittiin n. A5:n kokoisesta arkista kuponkeja, jotka oikeuttaisivat ostamaan kaupoista jotain tavaraa tai hyödykettä tietyn määrän. Aloin puhua: ”Pian tulee niin kovat ajat, että nälkä on jokapäiväinen vieraamme eikä rahalla voi ostaa kuinka paljon tahansa ruokaa, koska ruokaa ja muitakin kulutustarvikkeita säännöstellään ja kupongit tulevat takaisin.”
Sitten näin kuin filmiltä naisen katselevan korujaan, ja hän laittoi niistä muutaman laukkuunsa. Tajusin mistä oli, kyse ja sanoin: ”Pian tulee niin kovat ajat, että äidit myyvät korujaan ja jopa vihkisormuksiaan ostaakseen ruokaa perheelleen, ja jotkut keinottelijat ostavat niitä halpaan hintaan ja kuvittelevat rikastuvansa vielä jonain päivänä, mutta he eivät tiedä, että kulta ja jalokivet käyvät lähes arvottomiksi.”
Tuomarit katsoivat minua ihmeissään, ja muutama vähän hymyili, ja se tuomareista, joka ensimmäisenä teki lähtöä, heilautti minua kohti kädellään ja aikoi toistamiseen poistua paikalta. Silloin koin pakottavaa tarvetta nuhdella tuomareita ja sanoin kovalla äänellä: ”Kuulkaa tuomarit, teillä on valta päättää ihmisten kohtaloista täällä maan päällä, ja teitä ylempänä teilläkin on päällikkönne, virkakoneisto, joka valvoo ja nuhtelee teitä ja panee teidät ojennukseen, jos teette virheitä, mutta miettikää millainen virkakoneisto vahtii teidän tekemisiänne? Niin, juuri näin, hampaaton ja kykenemätön virkakoneisto, eli teillä on valta ja voima tehdä mitä mielenne tekee, eikö näin? Vai, onko asia niin, että vain luulette omaavanne valtaa? Minä sanon teille, että teidän on kerran seisottava Kaikkeuden Tuomarin edessä ja syyttäjänne on silloin itse saatana.”
Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin. Mitä tulikaan sanottua? Ensimmäisenä lähtöä harkitseva poistui nyt miltei puolijuoksua paikalta, ja muut tuomarit kerääntyivät yhteen kuin neuvoa pitämään. Itseäni alkoi hieman epäilyttää, ja rehellisyyden nimessä halusin häipyä itsekin paikalta ja vikkelään. Mietin mikä olisi paras pakoreitti.
Yhtäkkiä tuomarit palasivat luokseni ja piirittivät minut ja tivasivat: ”Millä oikeudella langetat meille ikuisen tuomion kadotukseen?” Minä änkytin: ”Enhän minä mitään tuomioita teille ole langettanut, ei sinne päinkään, sillä, jos omatuntonne ovat puhtaat, niin ei teitä tuomita kadotukseen, vaikka saatana kuinka syyttäisi teitä, sillä teillähän on itse kullakin puolustaja, todistaja, joka on ollut kanssanne joka päivä, Pyhä Henki. Kaikki on kirjattu ylös Elämän Kirjaan, ihan kaikki. Ei syyttömän tarvitse mitään pelätä.”
Nyt tuomareitten rinki ympärilläni tiivistyi, ja eräs tivasi miltei nenä minun kasvoissani kiinni: ”Miksi sitten puhut meille kuin joku saarnamies ja kuvittelet, että meidän täytyy tehdä parannus jostakin. Oletat itsestään selvästi, että me olemme tehneet jotain ja paljon väärin.” ”Öhööm”, kakistelin kurkkuani, ”jollette ole tehneet vielä mitään väärin, niin pian teette.” Äsh, miksi minun piti tuollaista mennä sanomaan? Nyt halusin vain paeta paikalta ja yritin päästä tuomareitten kainaloitten alta pakoon, mutta minua ei päästetty pakenemaan.
”Selitä, kun kerran täällä olet profeetta”, tivasi eräs tuomareista pilkallisesti, ”mitä on tulossa. Selitä, jos kerran näet jotain!”
jatkuu..
Nostin käteni ylös ja osoitin sormellani taivasta kohti ja sanoin voimallisesti ja vakuuttavasti: ” Taivaan Isä laittaa sanat suuhuni ja Pyhä Henki minussa on välittäjänä!” Toivoin sisimmässäni, että kukaan paikalla olevista tuomareista ei huomaisi kuinka epävarma olin, ja että minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta, mitä oli meneillä, tai mitä minun pitäisi sanoa.
Sitten aloin nähdä ”kuvia” kuin filminauhan välähdyksiä ja tunnistin näistä ”näyistä”, että siinä revittiin n. A5:n kokoisesta arkista kuponkeja, jotka oikeuttaisivat ostamaan kaupoista jotain tavaraa tai hyödykettä tietyn määrän. Aloin puhua: ”Pian tulee niin kovat ajat, että nälkä on jokapäiväinen vieraamme eikä rahalla voi ostaa kuinka paljon tahansa ruokaa, koska ruokaa ja muitakin kulutustarvikkeita säännöstellään ja kupongit tulevat takaisin.”
Sitten näin kuin filmiltä naisen katselevan korujaan, ja hän laittoi niistä muutaman laukkuunsa. Tajusin mistä oli, kyse ja sanoin: ”Pian tulee niin kovat ajat, että äidit myyvät korujaan ja jopa vihkisormuksiaan ostaakseen ruokaa perheelleen, ja jotkut keinottelijat ostavat niitä halpaan hintaan ja kuvittelevat rikastuvansa vielä jonain päivänä, mutta he eivät tiedä, että kulta ja jalokivet käyvät lähes arvottomiksi.”
Tuomarit katsoivat minua ihmeissään, ja muutama vähän hymyili, ja se tuomareista, joka ensimmäisenä teki lähtöä, heilautti minua kohti kädellään ja aikoi toistamiseen poistua paikalta. Silloin koin pakottavaa tarvetta nuhdella tuomareita ja sanoin kovalla äänellä: ”Kuulkaa tuomarit, teillä on valta päättää ihmisten kohtaloista täällä maan päällä, ja teitä ylempänä teilläkin on päällikkönne, virkakoneisto, joka valvoo ja nuhtelee teitä ja panee teidät ojennukseen, jos teette virheitä, mutta miettikää millainen virkakoneisto vahtii teidän tekemisiänne? Niin, juuri näin, hampaaton ja kykenemätön virkakoneisto, eli teillä on valta ja voima tehdä mitä mielenne tekee, eikö näin? Vai, onko asia niin, että vain luulette omaavanne valtaa? Minä sanon teille, että teidän on kerran seisottava Kaikkeuden Tuomarin edessä ja syyttäjänne on silloin itse saatana.”
Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin. Mitä tulikaan sanottua? Ensimmäisenä lähtöä harkitseva poistui nyt miltei puolijuoksua paikalta, ja muut tuomarit kerääntyivät yhteen kuin neuvoa pitämään. Itseäni alkoi hieman epäilyttää, ja rehellisyyden nimessä halusin häipyä itsekin paikalta ja vikkelään. Mietin mikä olisi paras pakoreitti.
Yhtäkkiä tuomarit palasivat luokseni ja piirittivät minut ja tivasivat: ”Millä oikeudella langetat meille ikuisen tuomion kadotukseen?” Minä änkytin: ”Enhän minä mitään tuomioita teille ole langettanut, ei sinne päinkään, sillä, jos omatuntonne ovat puhtaat, niin ei teitä tuomita kadotukseen, vaikka saatana kuinka syyttäisi teitä, sillä teillähän on itse kullakin puolustaja, todistaja, joka on ollut kanssanne joka päivä, Pyhä Henki. Kaikki on kirjattu ylös Elämän Kirjaan, ihan kaikki. Ei syyttömän tarvitse mitään pelätä.”
Nyt tuomareitten rinki ympärilläni tiivistyi, ja eräs tivasi miltei nenä minun kasvoissani kiinni: ”Miksi sitten puhut meille kuin joku saarnamies ja kuvittelet, että meidän täytyy tehdä parannus jostakin. Oletat itsestään selvästi, että me olemme tehneet jotain ja paljon väärin.” ”Öhööm”, kakistelin kurkkuani, ”jollette ole tehneet vielä mitään väärin, niin pian teette.” Äsh, miksi minun piti tuollaista mennä sanomaan? Nyt halusin vain paeta paikalta ja yritin päästä tuomareitten kainaloitten alta pakoon, mutta minua ei päästetty pakenemaan.
”Selitä, kun kerran täällä olet profeetta”, tivasi eräs tuomareista pilkallisesti, ”mitä on tulossa. Selitä, jos kerran näet jotain!”
jatkuu..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aloin yhtäkkiä puhua niin nopeasti, että itsekin yllätyin. ”Pian tulee vaikeuksia kaikkialla maailmassa. On sotia ja kahakoita ja anarkia ja laittomuus pääsevät valtaamaan myös Suomen. Meille tulee Venäjältä puolisotilaallisia joukkoja, jotka eivät kunnioita ketään eikä mitään eikä kukaan oikeastaan tiedä, mikä tai kuka on heidät tänne lähettänyt ja miksi he ovat täällä. Silloin teille tuomareillekin tulee tukalat oltavat. Kun lakia ei kunnioiteta, ei kunnioiteta oikeuslaitostakaan tuomareista puhumattakaan. Monet tiestä vaihtavat puolta ja alkavat menestyä laittomuudella, eli, te valitsette pimeän puolen. Aivan liian monet teistä valitsevat maallisesti menestyvät eli laittomasti omaisuutta ja valtaa havittelevat ihmiset suosikeikseen ja tuomitsevat sen sijaan oikeutta vaativat vankiloihin ja pakkotyöhön. Te tuomarit, te rakastatte prameita menoja ja näyttäviä, narrimaisia rituaaleja ja asuja. Olette kuin narreja, jotka pönkitätte pinnallisuudella toinen toistenne egoa. Tulee laittomuuden aika, ja suurin osa teistä näkee parhaakseen seurata mieluummin laittomuutta kuin oikeutta ja totuutta. lljettävyydet ja alhaiset himonne eivät enää saa tyydytystä oikeastaan mistään, ja siksi brutaalisuus mitä oksettavimmissa muodoissa kuuluu pian teidän jokapäiväiseen arkeenne. Mikään ei teitä enää saa järkyksiin eikä mikään saa mieltänne kuohuksiin. Hyvin nopeasti te turrutte hirvittävyyksiin. Kauhistavuudet ovat kuin huumetta teille, ja niitten näkemisestä ja kokemisesta saavat demonit sisimmässänne voimaa ja energiaa. Huumeet alkavat olla jokaiselle teistä kuin jokapäiväistä leipää, sillä huumeet auttavat teitä kuolettamaan sielunne ja sen äänen sisimmässänne, joka pyrkii muinaisen käskyn kautta etsimään Luojanne. Tämä käsky annettiin meille aikojen alussa, silloin kun teidänkin sielunne luotiin noudattamaan Kaikkeuden Luojan käskyä nousta valoon, totuuteen ja rakkauteen. Silloin, kun tuomarit lakkaavat tuomitsemasta siten kuin on oikeus ja kohtuus, niin silloin olemme keskellä turmelusta eikä paluuta enää ole, pahan mitta on tullut täyteen. Ja, voi sitä, jonka kautta tuo pahuus tulee keskuuteemme ja maailmaan. Kaihtakaa, tuomarit, salaliittoja, salaisia veljesliittoja, salaisia rituaalimenoja ja kaihtakaa vannomasta salaisia valoja, joista ette tiedä kenelle tai mille voimalle niitä vannotte, sillä todistajaltanne ei jää näkemättä mitään eikä mitään jätetä kirjaamatta Elämän Kirjaanne.” Kakistelin kurkkuani: ”Jollette ole tehneet vielä mitään väärin, niin pian teette.”
Tähän heräsin. Vapisin kauttaaltani, sillä olin pitänyt unessa hyvin voimallisen ”palopuheen”, ja puheen vaikutus tuntui hetken vielä valveilla ollessani. Päätin kirjoittaa ylös uneni.
Aamupalan jälkeen pidin n. tunnin rukoushetken ja pyysin Jumalalta rohkaisua ja opastusta ja tein sellaista mitä en yleensä tee eli otin summanmutikassa ns. ”peukalopaikan” Raamatusta. Eli avasin Raamatun jostain kohtaa ja silmät kiinni tökkäsin sormeni johonkin kohtaan. Ensimmäinen kohta oli tämä: Psalmi 94, jae 20 ja siitä eteenpäin: ”Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään! Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni. Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden.”
Tajusin ja tunsin sydämessäni, että Herra tahtoi minun uskovan itsekin, että uneni ei ollut mikään tavallinen uni, vaan että siinä oli sanoma, viesti minulle ja muille.
Sitten kysyin Herralta, mitä hän tahtoo minusta. Miten minun pitää sinua palvella, kerro? Entä, jos ei minusta ole mihinkään, tyrin ja tunaroin vain, ja saan aikaan enemmän hallaa kuin hyötyä? Ja taas halusin kokeilla Raamatun kohtaa summanmutikassa, koska se ensi kerralla sujui niin hyvin. Tämä kohta tuli nyt, Jes. 41:9: ”Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut; en sinua väheksynyt. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.”
Ihan iho nousi kananlihalle. Ja minusta tuntui kuin olisin erikoistapaus Taivaan Isälle, erityisen rakas, ja kysyinkin, Herra, kerro mistä moinen kunnia ja huolenpito juuri minulle? Tunsin, että Herra tahtoi selittää. Taas Raamatunpaikka, jos kerran Taivaan Isä tahdot niin. Ja siinä se on, Psalmi 139:13 – 18. Näin tajusin nuo jakeet: Sinä Herra olet minut luonut, aikojen alussa olet minua nimeltä kutsunut. Minä olen erityinen Sinulle, koska olen lapsesi, ihan niin kuin muutkin, jotka sinä olet luonut ja aikojen alussa nimeltä kutsunut. Me kaikki olemme Sinulle Isä erityisiä. Me kaikki, sinä ja minä olemme erityisen tärkeitä Taivaan Isälle. Ei Isä ole luonut sellaista ihmistä, johon hän ei katsoisi kuin rakastava isä omaan lapseensa. Taivaan Isä haluaa meiltä vastarakkautta takaisin, ja sitä että olemme hänelle kuuliaisia, kunnioitamme Häntä ja haluamme toimia Hänen tahtonsa mukaan.
Kyllä kuulostaa todelta. Näen itsekkin selviö unia. Jumala haluaa ennalta ilmoittaa meille,mihin meidän tulee valmistautua. Olen nähnyt ensimmäisen kerran v. 2005 kun venäläiset tulivat ja ajoivat kirkon seinistä läpi moottorikelkoilla ja kys kirkko sijaitsee suomen ja ruotsin rajalla, ruotsin puolella. ja nyt keväällä näytettiin Ukraina. aikanaan myös New Yorkin tornit ja tsunami . Nyt viimeaikoina on kuitenkin tullut ihan järjestyksessä.kuinka tuo itäprojekti etenee....
Amen.
Lähde: Jouko Pihon profetia sivusto.
Profetallinen uni todellakin. Samaa sanomaa tulee monelta suunnalta.
Suosittelen.
Lukekaamme siis.
Erikoinen aloitus.