Homolakiäänestys ja sen mahdollinen hyväksyminen aiheuttaa hämmennystä monissa perusluterilaisissa uskovissa, jotka vielä ovat roikkuneen mukana luopiotuvassa evlut kirkossa.
Monilla on vakavasti harkinnassa ortodoksinen kirkko.
Monilla on vakavasti harkinnassa ortodoksinen kirkko.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toivottavasti eivät ryntää!
Eikös ryntäys tapahdu takaisin luterilaiseen kirkkoon, jos hyväksyminen toteutuu.
Jos ryntäystä ei tapahdu, se todistaa että aikoinaan eroaminen ja rahan säästö on sama asia.
Jos luterilaisen kirkon johto ja valtaosa nimellisistä "jäsenistä" kannattaa homoavioliittoa niin miksi ihmeessä uskovaisen ihmisen mieleen tulisi sinne palata? Todennäköisesti suuntaavat katseensa ns. vapaiden suuntien seurakuntiin tai ns. vanhoihin seurakuntiin kuten ortodoksiseen ja roomalaiskatoliseen. Ei se mikään ihme ole.
Ei ala, sillä monet ovat kutsuttuja, mutta vain harvat valittuja.
Minä selvitän asiaa ja olen aikeissa liittyä. Mahdollisesti myös vaimonikin.
Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen ei tapahdu sormia napsauttamalla. On tutustuttava ortodoksisiin kirjoihin, käytävä palveluksissa ja katekumeeni kerhossa. Hyvä on aloittaa kirjasta: Seisokaamme hyvin. Protestina entiseen ei kannata liittyä. Jos entinen seurakunta elämä ei anna mitään, niin tervetuloa.
Vaihtoehtoja on monia, mm. ortodoksikirkko. Pääasia, ettei seurakunnassa jyllää liberalismi, eikä vääristellä ydinasioita, mitkä ovat meille kristityille yhteisiä, eivät todellisuudessa tulkittavissa, vaan yksiselitteisesti luettavissa.
Myös toista ääripäätä syytä välttää, ja tärkeää (kuten täällä jo mainittiin) että tuntee kirkon/seurakunnan oikeasti omakseen ennen liittymistään. Joillakin tuntuu olevan kovin kiire päästä toisen kirkkokunnan jäseneksi, kun entiseen petytään ja siitä erotaan.
Osa on jo tiedustellut ja liittynyt myös MP-kirkkoon. Tervetuloa! Ovet ovat avoinna kaikille halukkaille, kuuleman mukaan.
Ortodoksisen kirkkomme ei missään tapauksessa pidä pitää "ovia avoinna", on syytä edellyttää ensin tiedon hankkimista ja oman vakaumuksensa tutkailua. Tunnen monia, jotka on liian pian liitetty kirkkoon ja ovat sitten pettymeitä, kun eivät enää voikaan noudattaa omia vanhoja luterilaisia tapojaan, jotkut yrittävät jopa muuttaa ort.kirkon perinteitä ja kaikkea muutakin oman mielensä mukaisesti. Ortodoksisuus on vaativa uskonto mutta myös elämän leipää!
Avoimet ovet ei tarkoita tietenkään, että sinne tai tänne vain. Niin MP:n kuin Suomen kirkossakin on ennen liittymistä ns. "katekuumeninen kerho". Kerhossa papiston johdolla käydään huolellisesti asiat läpi. Ketään ei saa pakottaa eikä painostaa. Yksi mahdollisuus on siis myös MP:n seurakuntiin muuttaminen. Toivon, että siirtohalukkaat vertailevat kirkkoja ja eri seurakuntia. Sitten tekevät päätöksen itsenäisesti.
MP:n seurakunnat ovat pääsääntöisesti Helsingissä. Heidän palveluksia on kylläkin muuallakin Suomessa.
Oretodoksikirkkoon liittyjät miettikää ja harkitkaa tarkast ennen liittymistänne oletteko valmiit "muutokseen". Tervetuloa!!!
Itse olen liitetty ortodoksiseen kirkkoon muutama vuosi sitten harkittuani asiaa 25vuotta.Liittämistä edelsi monet monet keskustelut rippi-isän kanssa ja palveluksissa käyminen.Ortodoksinen kirkko ja ihmiset ottivat minut lämpimästi vastaan heti ensimmäisellä kerralla mutta ennen mirhavoitelua piti miettiä monta asiaa ja kaikki eivät olleet helppoja. Kuitenkin kirkon pysyvyys eikä suuntauksien mukana meneminen oli turvallinen ja elämäni paras päätös.Tule ortodoksiseen kirkkoon tutustumaan avoimin mielin ja perehdy esim lukemalla.Ei protestiksi.