Suomessa avioliittoon voivat mennä mies ja nainen, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta ja jotka eivät ole ennestään naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Tätä nuoremmalle voi oikeusministeriö erityisestä syystä myöntää luvan mennä naimisiin.[5] Aikaisemmin, kun täysi-ikäisyys alkoi 21-vuotiaana, avioitumisikäraja vanhempien luvalla oli naisilla 17 ja miehillä 18. Nuorempien avioitumiseen tarvittiin presidentin lupa. Täysi-ikäisyyden rajan laskettua 18 vuoteen naisilla oli avioitumisikä vanhempien luvalla 17 vuotta, mutta tämä poistettiin avioliittolaista 1987.
Kun nyt avioon pääsee vielä suurpiirteisemmin, niin se peruskysymys on: ”Miksi mennä avioliittoon?”
Äidit osaa tyttärilleen varmasti kertoa, mitä suojaa siitä seuraa. Millä hinnalla myydään immateriaalinen oikeus.
Poikalapsi ei sen sijaan juttua paljon funtsi. Kyseessä on tapa, traditio –niin kuin uskontunnustus kirkossa.
Näin asia myös yleensä on ja järjestyy poikalapsen päässä. Häntä ravistellaan vasta, kun liitto päättyy eroon. Silloin vasta kirkastuu, että kyseessä ei ollut puolison kanssa tehty avioliittosopimus, vaan yhteiskunta on siinä kolmantena osapuolena. Jos erossa on edes kuvitteellista riitaa, mies kokee yhteiskunnan läsnäolon dominoivana.
Jokaisen isän tulisi poikalapselleen kertoa, mistä poika luopuu mennessään naimisiin ja että se, missä kyseinen riitti tapahtuu, on toissijaista, merkityksetöntä. Tulee kertoa yhteiskunnan roolista asiassa. Samalla voi, omasta vakaumuksestaan riippuen, kertoa vaihtoehdosta. Siis siitä, miten elää parisuhteessa rajaamalla siitä yhteiskuntasopimus marginaaliin.
Kun nyt avioon pääsee vielä suurpiirteisemmin, niin se peruskysymys on: ”Miksi mennä avioliittoon?”
Äidit osaa tyttärilleen varmasti kertoa, mitä suojaa siitä seuraa. Millä hinnalla myydään immateriaalinen oikeus.
Poikalapsi ei sen sijaan juttua paljon funtsi. Kyseessä on tapa, traditio –niin kuin uskontunnustus kirkossa.
Näin asia myös yleensä on ja järjestyy poikalapsen päässä. Häntä ravistellaan vasta, kun liitto päättyy eroon. Silloin vasta kirkastuu, että kyseessä ei ollut puolison kanssa tehty avioliittosopimus, vaan yhteiskunta on siinä kolmantena osapuolena. Jos erossa on edes kuvitteellista riitaa, mies kokee yhteiskunnan läsnäolon dominoivana.
Jokaisen isän tulisi poikalapselleen kertoa, mistä poika luopuu mennessään naimisiin ja että se, missä kyseinen riitti tapahtuu, on toissijaista, merkityksetöntä. Tulee kertoa yhteiskunnan roolista asiassa. Samalla voi, omasta vakaumuksestaan riippuen, kertoa vaihtoehdosta. Siis siitä, miten elää parisuhteessa rajaamalla siitä yhteiskuntasopimus marginaaliin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Avioliitto instituutiona on epädemokraattinen. Ei rahvaalla ole, kuin velaksi, varaa naimisiinmenon kustannuksiin. Tulisikin perustaa parisuhteen rekisteröimistietokanta. Sinne voisi, pankkitunnuksilla sitten ilmottautua, jonka jälkeen yhteiskunta virallistaisi parisuhteen, jos esteitä ei ole.
Vastavuoroisesti voisi ilmottaa erosta. Tämän yhteiskunta hyväksyisi automaattisesti harkinta-ajan jälkeen. Näin turhat kustannukset olisi karsittu ja yhteiskunta toimisi tehokkaasti, sekä demokraattisesti.
Nyt avioliitosta vasta tulee rakkauden instituutio. Nyt ihmisoikeudet on huomioitu.
Luuleeko avaaja, että tytöt suostuvat siihen, että heiltä viedään päivänsä prinsessana?
Nythän avioliitosta tuli moderni ja Eurooppalainen
Avioliitto säilyy ja on instituutiona pyhä.