En jaksa mitään teinipelleilyä nyt.

Haluan tästä palstasta eroon muutenkin. Ihan järkyttävä paikka.

Siksi aion tehdä tälle asialle jotain vielä tän vkl aikana. Kyllä mä tästä selviän, vaikka yksi pettymys olisikin lisää listalla. Kunhan pääsen pois täältä lukemasta.

Yhden lähimmäisen asit painaa mieltä ihan liikaa ja saa olla oikeasti huolissaan ja katsoa vierestä sitä touhuilua 247. Ei pitäisi joutua tekemään niin - saatika avautumaan siitä tänne. Syö huolella omaa mielialaa.

Samoin. Päätä aina, etten tule tänne enää koskaan, mutta...

Eikä mua oikeastaan enää edes kiinnosta mitä vastaat, vai vastaatko mitään. Koko "meidän" kuvio on yksi kärpäsenpaska tässä universumissa. Jokainen on vastuussa vain omasta perseestään ja minä en halua enää yhtään kuormittavaa tekijää lisäksi pienen ahterini kannettavaksi.

OON NIIN KYPSÄ!!! Tää ärsyttää koko ajan vaan enmmän ja ENEMMÄN!!!

Eikä mua rehellisesti edes kiinnosta v-i-t-t-u-a-k-a-a-n mitä sulle kuuluu tai mitä aiot NIIN HELVETIN HIENOSSA elämässäsi tehdä. Haluan vaan eroon tästä. LOPULLISESTI. Haluan normaalin nuoren ihmisen elämän. En ole sellaista kokenut vielä. Eli: PAINU KAUAS VITTUUN MUN ELÄMÄSTÄ. Mitä kauemmas ja nopeammin (toteutuu molemmat), sen parempi!!!!!!!!!!!!

Nuoruus on kai ihmisen vaikeinta aikaa. Koska se on irto-ottoa lapsuudesta, jatkuvaa tietoisuuden ja tajunnan laajentumisen aikaa, epävarmuutta ja itsensä löytämisen aikaa. Kaikki ns. ihana ja ikäväkin hulluus kuuluu siihen, tietynlainen hulluus on hyvä säilyttää läpi elämän.

Ei ikä välttämättä kasvata automatic järkeä, sitä vaan katsoo asioita useammasta vinkkelistä ja ehkä selviää helpommin iän tuoman elämänkokemuksen kautta eteen kaikesta siitä mitä elämä kulloinkin nakkaa kenenkin polulle, ja jos ei kokonaan selviä, niin ainakin oppii elämään asioiden kanssa.

Noh voih!

piste