Sodoman viimeinen ilta osa2

"Sodomassa oli riemua remua, juhlintaa juopottelua. Hurjimmissa intohimoissa mentiin hillittömyyksiin. Ihmiset pilkkasivat avoimesti Jumalaa ja hänen lakiaan ja nauttivat väkivallantöistä. Jumalan viha oli kohdannut niitä, jotka hukkuivat vedenpaisumuksessa , mutta tämäkään esimerkki ei estänyt Sodomalaisia vaipumasta samaan jumalattomuuteen."

"Sodoman viimeinen päivä kallistui iltaansa. Koston pilvet varjostivat jo tuota tuomittua kaupunkia. Mutta ihmiset eivät huomanneet sitä. Enkelien tullessa suorittamaan hävitystehtäväänsä kaupungin asukkaat uneksivat onnesta ja nautinnoista.

Viimeinen päivä oli jokaisen aikaisemman päivän kaltainen. Illan tullen kaikki näytti viihtyisältä ja turvalliselta. Verrattoman kaunis maisema kylpi laskevan auringon säteissä. Illan viileys oli houkutellut kaupungin asukkaat ulos hakeutumaan sankoin joukoin sen hetken huveihin.

Hämärissä kaksi muukalaista saapui kaupungin portille. He vaikuttivat matkamiehiltä, jotka aikoivat yöpyä kaupungissa. Kukaan ei osannut pitää noita vaatimattomia vaeltajia jumalallisen tuomion mahtavina airuina. Tuo huolettoman iloinen väkijoukko ei aavistanut, että sen oma suhtautuminen noihin taivaallisiin sanasaattajiin täyttäisi sen synnin mitan, joka koituisi heidän ylpeän kaupunkinsa turmioksi.

Mutta joukossa oli yksi, joka kiinnitti näihin muukalaisiin ystävällisen huomionsa ja kutsui heidät kotiinsa. Loot ei tiennyt, keitä he oikeastaan olivat, mutta hän oli tottunut olemaan kohtelias ja vieraanvarainen; se oli hänen uskontonsa mukaista." "Ilman tuota kohteliasta mielenlaatua hän olisi kenties tuhoutunut muun Sodoman mukana.

Moni koti on sulkiessaan ovensa muukalaiselta jättänyt ulkosalle Jumala lähettilään, joka olisi tuonut tullessaan siunausta, toivoa ja rauhaa.
Jokainen elämämme teko, vähäisinkin, vaikuttaa joko hyvää tai pahaa. Pieniltäkin tuntuvien velvollisuuksien uskollinen täyttäminen tai laiminlyönti voi joko tuottaa runsaita siunauksia tain suurta onnettomuutta.

Juuri pikkuseikat koettelevat luonnetta. Kun päivittäistä kieltäymystä vaativat vähäiset askareet suoritetaan iloisesti ja auliisti, se juuri miellyttää Jumalaa. Meidän ei tule elää itsekkäästi vaan toisten hyväksi. Elämämme voi tulla siunaukseksi vain silloin, kun mielenlaatumme on itsensä unohtava, rakastava ja avulias. Vähäiset huomaavaisuudet ja yksinkertaiset pikku kohteliaisuudet lisäävät suuresti elämän onnellisuutta, kun taas niiden laiminlyöminen tekee elämän huomattavasti kurjemmaksi.

Loot tiesi miten huonon kohtelun alaisiksi muukalaiset joutuisivat Sodomassa, ja otti sen tähden suojatakseen heitä heti kaupunkiintulosta lähtien kutsumalla heidät kotiinsa. Vieraiden tulessa hän istui kaupunginportilla, ja kun hän näki heidät, hän nousi heitä vastaan, kumarsi kohteliaasti ja sanoi: "Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi"

Mutta he näyttivät torjuvan hänen vieraanvaraisuutensa ja sanoivat: Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle: "Näin vastatessaan heillä oli mielessään kaksi ajatusta - he halusivat koetella Lootin vilpittömyyttä ja lisäksi antaa itsestään sen käsityksen, etteivät he tunteneet sodomalaisten pahuutta eivätkä siis nähneet kadulla yöpymisessä mitään vaaraa."( E.G.White Alfa ja Omega s.141-142)
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


xyyz kirjoitti:

"Sodomassa oli riemua remua, juhlintaa juopottelua. Hurjimmissa intohimoissa mentiin hillittömyyksiin. Ihmiset pilkkasivat avoimesti Jumalaa ja hänen lakiaan ja nauttivat väkivallantöistä. Jumalan viha oli kohdannut niitä, jotka hukkuivat vedenpaisumuksessa , mutta tämäkään esimerkki ei estänyt Sodomalaisia vaipumasta samaan jumalattomuuteen."

"Sodoman viimeinen päivä kallistui iltaansa. Koston pilvet varjostivat jo tuota tuomittua kaupunkia. Mutta ihmiset eivät huomanneet sitä. Enkelien tullessa suorittamaan hävitystehtäväänsä kaupungin asukkaat uneksivat onnesta ja nautinnoista.

Viimeinen päivä oli jokaisen aikaisemman päivän kaltainen. Illan tullen kaikki näytti viihtyisältä ja turvalliselta. Verrattoman kaunis maisema kylpi laskevan auringon säteissä. Illan viileys oli houkutellut kaupungin asukkaat ulos hakeutumaan sankoin joukoin sen hetken huveihin.

Hämärissä kaksi muukalaista saapui kaupungin portille. He vaikuttivat matkamiehiltä, jotka aikoivat yöpyä kaupungissa. Kukaan ei osannut pitää noita vaatimattomia vaeltajia jumalallisen tuomion mahtavina airuina. Tuo huolettoman iloinen väkijoukko ei aavistanut, että sen oma suhtautuminen noihin taivaallisiin sanasaattajiin täyttäisi sen synnin mitan, joka koituisi heidän ylpeän kaupunkinsa turmioksi.

Mutta joukossa oli yksi, joka kiinnitti näihin muukalaisiin ystävällisen huomionsa ja kutsui heidät kotiinsa. Loot ei tiennyt, keitä he oikeastaan olivat, mutta hän oli tottunut olemaan kohtelias ja vieraanvarainen; se oli hänen uskontonsa mukaista." "Ilman tuota kohteliasta mielenlaatua hän olisi kenties tuhoutunut muun Sodoman mukana.

Moni koti on sulkiessaan ovensa muukalaiselta jättänyt ulkosalle Jumala lähettilään, joka olisi tuonut tullessaan siunausta, toivoa ja rauhaa.
Jokainen elämämme teko, vähäisinkin, vaikuttaa joko hyvää tai pahaa. Pieniltäkin tuntuvien velvollisuuksien uskollinen täyttäminen tai laiminlyönti voi joko tuottaa runsaita siunauksia tain suurta onnettomuutta.

Juuri pikkuseikat koettelevat luonnetta. Kun päivittäistä kieltäymystä vaativat vähäiset askareet suoritetaan iloisesti ja auliisti, se juuri miellyttää Jumalaa. Meidän ei tule elää itsekkäästi vaan toisten hyväksi. Elämämme voi tulla siunaukseksi vain silloin, kun mielenlaatumme on itsensä unohtava, rakastava ja avulias. Vähäiset huomaavaisuudet ja yksinkertaiset pikku kohteliaisuudet lisäävät suuresti elämän onnellisuutta, kun taas niiden laiminlyöminen tekee elämän huomattavasti kurjemmaksi.

Loot tiesi miten huonon kohtelun alaisiksi muukalaiset joutuisivat Sodomassa, ja otti sen tähden suojatakseen heitä heti kaupunkiintulosta lähtien kutsumalla heidät kotiinsa. Vieraiden tulessa hän istui kaupunginportilla, ja kun hän näki heidät, hän nousi heitä vastaan, kumarsi kohteliaasti ja sanoi: "Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi"

Mutta he näyttivät torjuvan hänen vieraanvaraisuutensa ja sanoivat: Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle: "Näin vastatessaan heillä oli mielessään kaksi ajatusta - he halusivat koetella Lootin vilpittömyyttä ja lisäksi antaa itsestään sen käsityksen, etteivät he tunteneet sodomalaisten pahuutta eivätkä siis nähneet kadulla yöpymisessä mitään vaaraa."( E.G.White Alfa ja Omega s.141-142)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu