Mistä tulee sana avio?

”Avio” on lyhentymä sanasta ”avioliitto” ja sävyltään joko vanhahtava tai puhekielinen. Yhdyssanojen alkuosana esiintyvälle avio-sanalle on esitetty germaanisia lainaselityksiä, joiden mukaan se olisi tarkoittanut lakia tai normia. Todennäköisempänä pidetään selitystä, jonka mukaan se olisi johdos vanhasta sanavartalosta ava-, johon perustuvat myös mm. verbi avata, adjektiivit avoin ja avata sekä adverbi auki. Tämän mukaan sanan ”avioliitto” merkitys olisi ’avoin liitto’, siis ’julkinen liitto’. Sanat aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi esiintyvät jo Agricolan teksteissä, avioliitto kuitenkin vasta vähän myöhemmässä 1600-luvun tekstissä. (Lähde: Nykysuomen etymologinen sanakirja.)

Hupaisaa on, että tämän selityksen mukaan siis ”avoliitto” olisi sanan ”avioliitto” keksimistä uudestaan hiukan eri johdosta käyttäen, mutta ”avoimuuden” merkitys olisi toinen: sellainen, mistä voi lähteä lämpsimään milloin haluaa (toki ei nyt aina käytännössä).

Selityksessä on kuitenkin hiukan hankalaa se, että sanaa ”avio” on vanhastaan käytetty yhdyssanojen alkuosana selvästi avioliittoa tarkoittamassa, kun taas avioliitto-sana on ehkä myöhempi. Agricolalla avioliittoa tarkoittaa sana ”Auioskesku”, nykyortografialla kirjoitettuna ”avioskäsky”, ja hänellä on myös ilmaus ”Auioin Woodhe”, siis ”avioin vuode”, jossa siis ”avio(i)” näyttäisi esiintyvän itsenäisenä sanan.

Jos siis ”avio” ei olekaan lyhentymä mistään, vaan ”avioliitto” on vain siitä muodostettu yhdyssana, niin mistä ”avio” on peräisin? Ei tunnu uskottavalta, että sen ajan keskeiselle instituutiolle olisi muodostettu nimitys, joka tarkoitti alkujaan vain avointa, vaikka sitten julkisen merkityksessä.

Emme tiedä mitään siitä, millainen Agricolaa edeltäneen ajan avioliitto ”Suomessa” (siis nykyisen Suomen alueella) oli. Mutta varmaankin sellainen instituutio oli olemassa, ja oletettavasti Agricola käytti sille vakiintunutta nimitystä, joskin ”avioskäsky” saattaa hyvin olla hänen muodostamansa yhdyssana. Avioliitto on oletettavasti hyvin vanha instituutio – sen luonne toki on vaihdellut, joskin viime aikojen kehitelmiä lukuun ottamatta siihen on aina kuulunut vähintään yksi mies ja vähintään yksi nainen –, jolla on oletettavasti ollut nimitys jo muinaisina aikoina. Tämä ei estä sitä, että nimi olisi kuitenkin lainattu esimerkiksi germaanisesta kielimuodosta. Lainausolettamaa tukee se, että suomen sanalle on vastineita vain muutamissa lähisukukielissä

Onko viron "abi-" sitten ihan eri maailmasta? "Abielu" (avioliitto), "abikaasa" (puoliso). "Avio" ei tulekaan "avittamisesta"?