"Saitteko Pyhän Hengen silloin kun tulitte uskoon?" kysyy Paavali 12 mieheltä (Apt.19:2)
Mitä järkeä Paavalin kysymyksessä 12 miehelle oli, jos Pyhä Henki tulee ihmiseen aina automaattisesti uskoontulon hetkellä, kuten helluntalaiset ovat opin rakentaneet?
Raamattu opettaa, että nuo 12 jo aiemmin uskoontullutta miestä saivat Pyhän Hengen vasta kasteen yhteydessä Paavalin laittaessa kätensä heidän päälleen. Pyhän Hengen saaminen liittyi siis kasteeseen, eikä uskoontuloon, heidän kohdallaan.
(Apt.19:5-6)
Miten nuo kaikki 12 miestä olisivatkaan voineet syntyä uudesti vedestä ja Hengestä ennen Pyhän Hengen saamista, jonka he saivat vasta kasteen yhteydessä, todistaa Raamattu. (Joh.3:5)
Myös Pietari opettaa, että Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen (Apt.2:38-39). Lupaus Pyhän Hengen saamisesta kasteessa on annettu teille ja teidän lapsillenne, sanoo Pietari.
Jeesuksen asettaman kasteen nimikin kertoo, että siinä on mukana Pyhä Henki. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun asti." (Mt.28:19-20) Raamatun mukaan uuden liiton aikana tarvitaan ja on vain "yksi kaste" (Ef.4:5). Kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Myös Jeesuksen oman kasteen yhteydessä Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä kyyhkysen hahmossa. Taivaasta kuului Isän ääni, joka tunnusti Jeesuksen Kristuksen omaksi Pojakseen. Lihaksi tulleeksi Jumalan Pojaksi.
"Sillä kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin; ja taas: Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani." (Hb.1:5)
Mitä järkeä Paavalin kysymyksessä 12 miehelle oli, jos Pyhä Henki tulee ihmiseen aina automaattisesti uskoontulon hetkellä, kuten helluntalaiset ovat opin rakentaneet?
Raamattu opettaa, että nuo 12 jo aiemmin uskoontullutta miestä saivat Pyhän Hengen vasta kasteen yhteydessä Paavalin laittaessa kätensä heidän päälleen. Pyhän Hengen saaminen liittyi siis kasteeseen, eikä uskoontuloon, heidän kohdallaan.
(Apt.19:5-6)
Miten nuo kaikki 12 miestä olisivatkaan voineet syntyä uudesti vedestä ja Hengestä ennen Pyhän Hengen saamista, jonka he saivat vasta kasteen yhteydessä, todistaa Raamattu. (Joh.3:5)
Myös Pietari opettaa, että Pyhän Hengen saaminen liittyy kasteeseen (Apt.2:38-39). Lupaus Pyhän Hengen saamisesta kasteessa on annettu teille ja teidän lapsillenne, sanoo Pietari.
Jeesuksen asettaman kasteen nimikin kertoo, että siinä on mukana Pyhä Henki. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun asti." (Mt.28:19-20) Raamatun mukaan uuden liiton aikana tarvitaan ja on vain "yksi kaste" (Ef.4:5). Kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Myös Jeesuksen oman kasteen yhteydessä Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä kyyhkysen hahmossa. Taivaasta kuului Isän ääni, joka tunnusti Jeesuksen Kristuksen omaksi Pojakseen. Lihaksi tulleeksi Jumalan Pojaksi.
"Sillä kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin; ja taas: Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani." (Hb.1:5)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vastaukseksi riittänee, että tuon esille otteen linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/raamluku.htm
"3.2.1.1 Luukkaan ja Paavalin näkökulma Pyhästä Hengestä
Luukkaan teologia ja näkökulma Pyhän Hengen karismaattiseen toimintaan Apostolien teoissa (Apt. 8), on aivan erilainen kuin Paavalin kirjeissä oleva, pääasiallisesti pelastusopillinen näkökulma. Luukkaalla tätä näkökulmaa ei ole. Hän puhuu Pyhästä Hengestä dynaamisena voimana ja varustuksena meidän palvelustehtävässämme ja se on aivan eri näkökulma kuin meidän asemamme Jumalan lapsina ja perillisinä, josta Paavali enemmän puhuu..
On taitettu peistä vuosisatojen kuluessa siitä, miten samarialaiset saattoivat olla kristittyjä, kun heissä ei ollut Pyhää Henkeä. Ei ole ymmärretty sitä, ettei Luukas Apostolien tekojen 8.luvussa puhu ollenkaan siitä, etteivätkö samarialaiset olisi olleet kristittyjä ja pelastettuja ja etteikö heissä olisi ollut lapseuden Henkeä ja Pyhä Henki olisi asunut heissä siinä mielessä kuin Paavali kirjoittaa. Luukas puhuu siinä merkityksessä samarialaisten Hengen puutteesta, etteivät he olleet saaneet vielä Pyhän Hengen voimaa ja voitelua palvelukseensa. Luukas käyttää ilmaisua, että "Pyhä Henki ei ollut tullut heihin" tai laskeutunut heidän päällensä. Saada Pyhä Henki, tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä, tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä, saada Pyhän Hengen lahjan vuodatus itseensä kuvaa Luukkaalla aina yhtä ja samaa asiaa, palvelukseen varustavaa voimaa, ei pelastuksen osallisuutta.
Lähdekirja: "Luukkaan karismaattinen teologia"
Helluntaiteologi Roger Stronstrand on kirjoittanut Pyhän Hengen toiminnasta erittäin ansiokkaasti kirjassaan "Luukkaan karismaattinen teologia" (kustantaja Ristin Voitto). Tämän kirjan äärellä Raamattu avautuu erinomaisen ihanalla tavalla muutamien avainasioiden ymmärtämisen kautta.
On tärkeätä ymmärtää kokonaisuutena Luukkaan tapa kirjoittaa Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen kokemuksista, joka siis on Luukkaalla erilainen kuin muilla Raamatun kirjoittajilla. Nämä kirjoitukset eivät silti ole ristiriidassa keskenään, vaikka kirjoittajilla on eri näkökulma ja erilainen tapa kirjoittaa. He täydentävät ja rikastuttavat toisiaan. Mutta vaikeuksia tulee, jos heidän ilmaisumuotonsa pannaan rinnakkain ja väitetään, että ne tarkoittavat samaa, kun Luukas puhuu Apt. 19:2 "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" ja pannaan tämän rinnalle Paavalin puhe Room. 8:9 "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä (Pyhää Henkeä), se ei ole Hänen omansa." Jos Luukas ja Paavali ujutetaan tässä samaan muottiin, syntyy heti ristiriita. Kuinka joku voi tulla uskoon, jos hänellä ei ole Kristuksen Henkeä. No ei millään tavalla. Mutta ongelma selviää, kun tajutaan, että Luukkaan näkökulma Pyhän Hengen saamiseen on eri kuin Paavalin."
Ihmisen oma usko muuttuu kasteessa pelastavaksi uskoksi.
"ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista." (Kol.2:12)
Ilman Pyhää Henkeä ei ole Jumalan vaikuttamaa uskoa.
"Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä"
" Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet."
(Gal.3:23,27)
Raamatun kokonaisilmoitusta tässä asiassa ajatellessani, syntyy seuraavanlaisia pohdiskeluja, heitän tässä mietittäväksi:
1)
PYHÄ HENKI on mukana ihmisen uudestisyntymisessä, (esim.Tiit.3:5), joka on ainoa todellinen uskoon tulemisen muoto eli kristityksi tuleminen.
Kristillinen usko on ennen kaikkea SUHDETTA Jumalaan, ei niinkään jonkin asian tai opin ulkokohtaista omaksumista. Siksi Raamattu puhuu "sydämen uskosta". Tämä on tulemista Pyhän Hengen osallisuuteen Kristuksessa.
Kun ihminen uskon kautta ottaa vastaan Jeesuksen tunnustaen syntisyytensä ja Jeesuksen Herrauden sovintotyön perusteella, hän saa Pyhän Hengen osallisuuden Kristuksessa.
Se tarkoittaa että häneen tulee UUSI ELÄMÄ.
Eräs pastori kuvasi tätä näin: on eri laatuista elämää, eläimillä eläinten elämää, ihmisillä ihmisten elämää, enkeleillä enkelten elämää ja Jumalalla Jumalan elämää. Nämä elämän eri muodot eivät sekoitu keskenään vaan kullakin "lajilla" on omanlaisensa elämä.
Jotta ihminen voisi saada elävän yhteyden Jumalaan, täytyy Hänen tehdä aloite. Kuinka Jumala voi tulla syntiseen elämään, ihmiselämän keskelle?
JEESUKSESSA Jumala tuli osalliseksi ihmisen elämästä. Jeesuksessa Kristuksessa oli sekä Jumalan että myös ihmisen elämä.
Voimme siis olla osalliset Jumalasta vain yhdellä tavalla: että meihin tulee jumalallinen elämä.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen saamme Pyhän Hengen eli jumalallisen elämän, iankaikkisen elämän.
Näin ollen usko ei ole vain sitä että omanlaisessa elämässämme ihmisinä uskomme Jumalaan, vaan että Jumalan elämä, Hänen kaltaisuutensa tulee meihin.
Uskossa oleminen ei ole siis vain sitä että ajattelutapa tai elämäntapa muuttuu. Jumala ei vaadi että ihmiselämässä alamme omin voimin toimia eri tavalla kuin ennen ja se olisi sitten uskoa kun omaksumme uudenlaisia ajatustottumuksia ja käyttäytymismalleja!
Ei todellakaan. Hän itse tulee ASUMAAN omiinsa sen hengellisen yhteyden kautta joka uskovalla on Pyhässä Hengessä ja tämä vaikuttaa muuttumisen sisältä käsin koko elämään - myös käyttäytymistapoihin.
Ihminen ei tule uskoon muuttamalla ajatteluaan ja käyttäytymistään, mutta uskoon tultuaan muuttuu ajatuksilta ja käyttäytymiseltään.
Jeesus kuvaa tätä elämän uudistusta, yhteyttä (ja ykseyttä) Pyhässä Hengessä mm. näin:
"Minä olen viinipuu, te olette oksat".
HALLELUJA!
OKSISSA VIRTAA PUUN ELÄMÄ. "Kristus meissä - KIRKKAUDEN toivo." Eikä ole valtava lahja armossa?
Sanomattakin on selvää ettei oksa voi olla osallinen puusta ilman sisällistä elämän yhteyttä.
Hengellisessä mielessä: ihmisen oma elämä, ihmisenkaltainen elämä on hengellisesti yhtä kuollutta kuin oksan elämä irrallaan puusta.
Siksi USKONTO ei koskaan ole aitoa Jumalasuhdetta, vaan se on aidon korvaamista jollakin toisella, ihmistekoisella:
"Kyllä minäkin Jumalaan uskon - mutta omalla tavallani."
Jumalan edessä toimii vain yksi tapa:
Jumalan elämän tuleminen meihin.
Tähän tarvitaan Jeesuksen Kristuksen sovintotyö, ja se hengellisen todellisuuden tosiasia että Hän elää. Ylösnoussut Jeesus Kristus.
Vielä Raamattu sanoo että ne jotka yhtyvät Jumalaan (Jeesuksen vastaanottamisen eli uudestisyntymisen kautta!) ovat YKSI HENKI Jumalan kanssa.
OLEMME IHMISIÄ, MUTTA IHMISINÄ OSALLISIA PYHÄSTÄ HENGESTÄ, JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.
Jeesuksen vastaanottamisen eli henkilökohtaisen uskonratkaisun perusteella Pyhä Henki tulee syntien anteeksiantamuksessa ihmiseen ja tämä on uudestisyntymä.
Jokainen uskoontullut on osallinen Pyhästä Hengestä - kuinka hän muuten voisi olla pelastettu, kristillisesti uskova?
2)
Pyhän Hengen osallisuus, että Henki on meissä lapsioikeutemme todistuksena, ei merkitse että olisimme vielä "täyttyneet Hengellä".
Alkuseurakunnassa uskovat pitivät Pyhällä Hengellä täyttymistä niin merkittävänä asiana, voiman saamisena palvelutyöhon, varustetuksi tulemista armolahjoilla, että tästä tapahtumasta joissain kohdin käytetään nimitystä "Pyhän Hengen saaminen".
Se siis tarkoittaa Pyhän Hengen saamista voimaksi ja voiteluksi, joka varustaa meidät palvelemaan Herraa hengellisillä lahjoilla.
3)
KASTE on kuvaus siitä mitä USKOVALLE JO ON TAPAHTUNUT. Jeesuksessa Kristuksessa "vanha elämä" - jota elettiin ihmisenkaltaisen elämän ehdoin, omaa tahtoa noudattaen, inhimillisin ponnisteluin - on jäänyt taakse; olemme syntyneet "uuteen elämään" - jota eletään kuuliaisuudessa, ristin kautta, antautuen Jumalan elämän mahdollisuuksille meissä.
Kuten Jeesus kuoli ja haudattiin ja nousi ylös elämäksi meille, niin olemme me nyt Hänessä jättäneet taakse itsekkään elämän, jonka keskipiste oli oma minä, ja nousseet elämään uutta elämää, jossa Pyhä Henki johtaa meitä kunnioittamaan Kristusta elämän keskipisteenä.
KASTE on mm. kuuliaisuuden askel.
Se on JULKINEN TUNNUSTAUMINEN siihen elämäntodellisuuteen, johon Kristuksessa olemme kutsutut: seuraamaan Häntä.
Kaste itsessään on merkityksetön eikä sillä ole minkäänlaista maagista voimaa. Jumala katsoo SYDÄMEEN. Jos kaste on seurausta rakkaudestamme Jeesukseen ja Sanaan, kuuliaisuuden askel Jumalalle eikä toisille ihmisille tai yhteisöille, silloin Jumala sinetöi tämän askeleen Pyhässä Hengessä. Hän antaa tapahtumaan siunauksensa!
Kaikki siunaus hengellisessä todellisuudessa perustuu Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön. Elämä Hänen täytetyn työnsä varassa on elämää siunauksissa. Siihen kuuluu kuuliaisuus.
Kaste siis ei tuo Pyhää Henkeä ihmisen elämään. Sellainen opetus ei ole oikea. Kasteessa ei ole pelastavaa voimaa - mutta kaste kuuluu niille, jotka jo ovat pelastuneet - siis uudestisyntyneille.
Totta sitten on, että Herra usein kasteen yhteydessä täyttää Pyhällä Hengellä ja jakaa armolahjoja!
Ajatellaan esimerkiksi alkuseurakunnan aikaa, kun uskovat olivat pilkattuja ja vainottuja monessa paikassa, eli uskonsa tunnustaminen saattoi merkitä kuolemaa!
PYHÄN HENGEN VOIMA annetaan seurakunnan rakentumista ja evankeliointia ja tehokkaampaa uskonsa tunnustamista varten.
Miksi Jumala olisi antanut "Hengen kasteen" ja täyttänyt Pyhällä Hengellä uskovat jos nämä ei olisi edes rohjenneet tunnustautua uskoviksi kasteen kautta?
Kastehan oli se julkinen askel ja maailmasta erottautuminen, jonka seurauksena henkilö sai usein kokea vainoa.
Kun uskova rakkaudesta Kristukseen otti tämän kuuliaisuuden askeleen tunnustautuen vanhan elämän hylkäämiseen ja uuden alkamiseen, jossa Kristus on elämä ja kuolema vain voitto, on luonnollista että Jumala usein juuri tässä yhteydessä puki nämä henkilöt voimalla korkeudesta.
HUOM.:
En missään tapauksessa väheksy kastetta! Olen itse ollut ns. "uskovien kasteella". Koin sen Jumalan johdatukseksi ja mielestäni sanakin tästä asiasta kyllin selvästi puhuu niin että sen voi ymmärtää.
Mutta mielestäni on vääryyttä Jumalan sanalle ja vääränlaista omien näkemysten ja painotusten korostamista jos kasteesta sinänsä tehdään pelastuskysymys!
Esimerkiksi luterilaisessa kirkossa on monia ihania uskovia jotka varmasti on uudestisyntyneet, vaikka ovatkin kasteasiassa epäraamatullisia.
Ps.51
7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
8. Katso totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
9. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Apt.16
33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä, ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
Apt.22
16. Ja nyt, mitä viivyttelet?
Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.
Ihan hyviä Raamatun kohtia ja puhuvat tärkeästä asiasta. Kyse vaan on siitä kuinka tulkitaan.
Kasteko meidän synnit pesee pois? Vai Jeesuksen veri? Vai Jeesuksen veri kasteen kautta? Vai onko kaste tunnustautumista siihen elämäntodellisuuteen, että kun synnit on anteeksisaatu, meidän kuuluu elää "vanhasta pois kuolleena" Herralle?
Mielestäni on ennen kaikkea kyse tästä viimeksimainitusta.
Apt.22:16 "ja pestä pois syntisi" kuuluu jakeen kokonaisuuteen, ja mielestäni tämä juuri julistaa kastetta kuvauksena ja ilmauksena siitä elämäntodellisuudesta, eli Kristuksesta, jossa synnit on pesty pois Hänen veressään.
Alkuseurakunnassa oli aivan päivänselvää että KASTE kuului uskoontulleille, se oli luonnollinen askel uudestisyntymisen kokeneille, siksi sitä ei tarvinnut erottaa omana osa-alueenaan muusta, niinkuin tänä päivänä, ikävä kyllä, on tapahtunut.
Mark.16:15-18 oli itselleni avainsanat kun kasteelle menin. Ja tietysti Kol.2:12 ja Room.6:4 mukainen Pyhän Hengen julistus sydämelleni. Aivan samalla tavalla kuin upotuskasteessa ruumis upotetaan veden alle ja nousee sieltä ylös, olen minäkin uskoontultuani Kristuksen kanssa kuollut "pois vanhasta" ja Kristuksen kanssa "noussut uuteen", että en enää eläisi oman lihallisen tahdon mukaan vaan rakkauden kuuliaisuudessa.
Konkreettinen tunnustautuminen ja tahdonpäätös koko sydämestään antautua tälle elämänmuodolle, elää tästä lähtien kuuliaisuudessa ja rakastaa totuutta Herrassa enemmän kuin maailmaa ja omia mielikuvia ja mielipiteitä, oli (ja on) minulle olennaisinta kasteessa.
Kaste on valtava julistus JEESUKSEN KRISTUKSEN TÄYTETYSTÄ TYÖSTÄ koko ihmiselle, ja kuinka Jeesuksen veri on puhdistanut ja Pyhä Henki nostanut uuteen elämään, siis sanalla sanoen armoon.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Jeesuksen sanat Mark.16:16.
Siis Jeesuksen omat sanat!
"Joka uskoo ja kastetaan". Usko on se joka pelastaa, mutta kaste kuuluu niin olennaisesti uskoon tulleelle kuuliaisuuden askeleena, että Jeesus tässä mainitsee ne yhdessä.
"Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Usko pelastaa ja epäusko, kieltäytyminen Jumalan tarjoamasta uskonlahjasta eli armosta, vie kadotukseen.
Vielä kerran: KASTE sinänsä EI PELASTA, mutta se kuuluu pelastuneelle. Kiitos Herralle!
Esimerkiksi ryöväri ristillä ei ehtinyt koskaan kasteelle, mutta hänessä toteutui kasteen julistus uuden elämän todellisuudesta, kun hän Jeesuksen otti vastaan sydämeensä Jumalan Messiaana eli Vapahtajana.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Ef.2:8,9.
"...että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
Kol.2:2,3.
"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella; ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun."
Kol.2:6-15.
Lopuksi vielä Efesolaiskirjeen 2.luvusta:
"...ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin..." (jae 6).
Siis kenen KANSSA? Kristuksen kanssa (jae 5)! Millä tavalla? HÄNESSÄ!
"...Kristuksessa Jeesuksessa..."
On vain yksi tapa olla kuollut ja herätetty Jeesuksen kanssa, ja se on olla uskon kautta Hänessä, siinä armossa, jossa Jumalan Pojan veri syntimme poispesseenä ja poispesevänä julistaa Isän edessä Hänen kirkkautensa meidän hyväksemme eli vanhurskauttaa syntisen ja jumalattoman, lahjana, ilman mitään omia lain tekoja, kasteita tms.
merkityksen samalla tavalla kuin hairface. Kaste on "hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta." Olen kastetta verrannut rakennusluvan ja rakennuspiirustusten hankkimiseen, joiden mukaan aikoo hengellistä elämäänsä rakentaa, jossa oppaana ja rakennustarkastajana saa Pyhä Henki toimia, ettei mitä tahansa tuulentupia rakenneta, vaan Kristus Kalliolle.
Rakennuslupa ja piirustukset eivät pitkälle lämmitä tai auta, jos ei myös rakenna. Rakentaminen näyttää kestävän koko loppuelämämme ajan ja korjauskohteitakin on riittävästi.
Tarvitsenko uutta uskovien kastetta?
Kelpaako lapsena saamani kaste?
Asiaa on selvitetty perusteellisesti sattumalta löytämässäni linkissä kohdassa kaste.
http://www.uta.fi/~latevu/index.html
KYSEISESTÄ LINKISTÄ KOHDAN "KASTE".
Ajanpuutteen vuoksi en ehtinyt lukemaan koko tekstiä, mutta ihan ansiokkaan tuntuisesti ja todennäköisesti vilpittömästi asiaan uskoen oli kirjoitettu. Eri asia sitten onko asia ihan niin kiistaton kuin annetaan ymmärtää.
Kirjoittaja pitää tekstissään "lapsikastetta" ehdottomasti ainoana oikeana kristillisenä kasteena, josta seuraa lausunto "kastetta ei pidä eikä saa uusia."
Kommentoin tässä toisinajattelevana joitain kohtia lyhyesti.
> Erityisesti reformoidussa ja babtistisessa opissa kaste ymmärretään lähinnä pelkäksi vertauskuvaksi ja kuuliaisuuden osoitukseksi. Kaste ei ole kuitenkaan ensisijaisesti mikään työ, jonka me teemme Jumalalle, vaan teko, jonka Jumala tekee meille. Siksi kaste ei kuulu lain piiriin, vaan evankeliumiin. <
Mitä tarkoittaa "lähinnä pelkkä vertauskuva ja kuuliaisuuden osoitus"?
Kaste on minulle kyllä vertauskuvallinen sikäli, että se ei ole itse se asia, jota kaste kuvaa, mutta itse asia on kasteessa läsnä, siksi se on enemmän kuin kuva. Samalla tavalla kuuliaisuuskin on kuuliaisuutta armossa, se on olemista Jumalan täytetyssä työssä, ei ihmisen tekona, vaan antautumisena Jumalalle, joka tekee: pelastaa ja samalla tavalla myös pyhittää.
Teko on aina Jumalan teko, siitä huolimatta ihmiselle kuuluu kehoitus "antakaa pelastaa itsenne" ja "pyhittykää".
KASTE EI OLE ENSISIJASSA IHMISEN TYÖ, JONKA HÄN TEKEE JUMALALLE. Samaa mieltä! SE ON JUMALAN TEKO. Täysin samaa mieltä!
Mutta että se on Jumalan teko, edellyttääkö tämä, että teon kohteena olevan pitää olla passiivinen?
Ei!
Kyseinen kirjoittaja puhuu myös uskosta, joka tarvitaan kasteen LISÄKSI. Toisaalta siis kaste pelastaa, mutta toisaalta se on vasta mahdollisuus pelastukseen.
Edelleen kirjoittaja sanoo että lapsikin voi ottaa lahjan vastaan.
Kyllä!
Ja nimenomaan on kyse siitä, että LAHJA OTETAAN VASTAAN.
Tässä on yksi näkemysero?
Jotkut luterilaiset tuntuvat ajattelevan, että jos lahja tietoisesti ja omalla tahdonpäätöksellä
otetaan vastaan, niin se ei enää olekaan lahja?
Kyllä usko on Jumalan lahja silloinkin, kun lahja otetaan vastaan! Lahjan vastaanottaminen ei tee siitä työtä, jonka ihminen tekisi Jumalalle.
Kuten pelastus, samoin kastekin on Jumalan teko ihmiselle. Se, että menin uskoontultuani upotuskasteelle, ei ole minulle "vain vertauskuva ja kuuliaisuuden osoitus" ihmisen tekona, vaan se on Jumalan työn tunnustamista ansiottomana syntisenä ja kuuliaisuutta armossa.
Nyt täytyy mennä. Ehkä jatkamme.
1. UUDESTISYNTYMÄN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS
Ratkaisevin kysymys tässä kasteasiassa on kysymys uudestisyntymisestä, joka on ehdoton pelastuksen edellytys, sillä siinä pelastutaan.
Samalla tavalla kuin ihminen syntymän kautta tulee tähän maailmaan, myös Jumalan valtakuntaan mennään syntymän kautta.
Jumalan evankeliumi on "tämän valtakunnan evankeliumi".
Tämä valtakunta ei ole vasta taivaassa, vaan sen täytyy, ensinnä, olla sisällisesti meissä. Näin opetti Jeesus.
JUMALAN VALTAKUNTA TULEE IHMISEEN SISÄLLISESTI UUDESTISYNTYMISESSÄ. Hän ei ole vielä perillä, siksi emme voi katsoa "sitä jo saavuttaneemme", mutta olemme kuitenkin NYT JO tuon valtakunnan kansalaisia.
Kansalaisoikeus ei tule kirkon, ei jonkin opin tai seremonian, ei edes ARMONVÄLIKAPPALEEN eli "sakramentin" kautta. Se tulee uudestisyntymisessä, jossa Herra Jeesus Kristus tulee meihin kirkkauden toivona. Tämän todistuksena on Pyhä Henki, joka on mm. lapseuden Henki.
Samalla tavalla kuin LAPSESSA ITSESSÄÄN on todistus siitä kenen lapsi hän on, myös Jumalan lapsessa on ITSESSÄÄN tämä todistus.
Minulla on nimi joka todistaa että olen vanhempieni lapsi, tämä nimi (sukunimeni) on periytynyt suvussani, niin että myös minun lapsellani on sama sukunimi, ja etunimenikin on todistus perheyhteydestäni sikäli että se on minun vanhempieni minulle päättämä nimi.
VARSINAINEN TODISTUS on kuitenkin syvemmällä. Se on minun geeneissäni. Minussa itsessäni on siis olemassa todistus jota kukaan ei voi tehdä tyhjäksi. Yhteiskunta voi muuttaa nimeni kirjoihin ja papereihin, mutta sisäinen olemukseni todistaa vääjäämättä.
SAMOIN ON LAITA KRISTITYN ELÄMÄSSÄ. Jumalallinen elämä minussa todistaa!
Tähän perustuu kristityn pelastusvarmuus. Ei omiin ansioihin vaan JUMALAN TÄYDELLISEEN TEKOON.
Pyhän Hengen osallisuuden kautta olen "yksi henki Jumalan kanssa". Osallinen SAMASTA ELÄMÄSTÄ joka on Jumalalla. Niinkuin Isällä ja Pojalla niin minullakin on elämä ITSESSÄNI, mutta toisin kuin Isällä ja Pojalla tämä elämä ei ole itseni antamaa eikä pysy voimassa minun teoillani ja kyvyilläni, se on Pojan antamaa ja pysyy voimassa Jeesuksen veren kautta Pyhän Hengen osallisuudessa. Siksi pelastusvarmuus ei koskaan tee ihmisestä itseriittoista, vaan se on yksinkertaisesti sen asian tunnustamista ja toteamista, että Jumala, josta olen riippuvainen, on minut kerta kaikkisesti pelastanut.
2. UUDESTISYNTYMÄ JA KASTE
Syntyykö ihminen uudesti kasteessa?
Minun näkemykseni on EI.
Lapsikasteen edustajillakin on tässä asiassa monenlaista opetusta. Jotkut opettavat että uudestisyntyy (eli tulee Jumalan lapseksi ja pelastuu?), jotkut opettavat että ei uudestisynny eli pelastu.
Ja on niitäkin jotka opettavat että tarvitaan kaksi uudestisyntymää!
Usein ajatus on tämän kaltainen:
Jos ihminen ei lapsesta pitäen kasva uskovaksi eli hän lankeaa pois kasteen armosta eikä tunnusta Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen, silloin hänen täytyy myöhemmin vielä ottaa Jeesus vastaan omaksi Herrakseen, ja tämä tietoinen Jeesuksen vastaanottaminen uskon kautta on "toinen uudestisyntyminen", se on syntyminen siihen kasteen armoon jonka on jo lapsena saanut mutta josta sitten välillä on ikäänkuin kuollut pois!
Esimerkiksi rovasti Urho Muroma, joka kirkkohistoriaa tutkittuaan (ja ev.lut.kirkon jäsenenä) päätyi pitämään lapsikastetta raamatullisena, ei opettanut uudestisyntymää kasteen kautta, vaan uudestisyntymää uskon kautta. Hän painotti voimakkaasti ihmisen henkilökohtaista valintaa armon vastaanottamisessa ja vastuuta.
Muistaakseni Urho Muroma sanoi niinkin voimakkaasti, että opetus jonka mukaan lapsi kasteessa (siis lapsikasteessa!) uudestisyntyy, on Perkeleestä!
Jos muistan väärin niin korjatkaan joku jos paremmin tunnette Muroman opetuksen.
Mihin sitten on johtanut opetus jonka mukaan kasteessa lahjoitetaan uudestisyntyminen eli täysi pelastus?
On johtanut esimerkiksi siihen, että kun eräät sukulaiseni ovat olleet niinsanotusti herkällä paikalla ja miettineet näitä pelastusasioita, kun Pyhä Henki on heidän omaatuntoa kolkutellut, niin sitten lähiomaisen hautajaisissa pappi julistaa:
"Kun teidät on lapsena kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan, kuten vainajakin, saatte odottaa iloista jälleennäkemistä taivaan kodissa."
Ei puhettakaan parannuksen teon välttämättömyydestä ja henkilökohtaisesta uskosta!
Seuraus:
Nämä ihmiset, joita Jumalan Henki on puhutellut, ajattelevat nyt "no, eihän minulla sitten ole mitään hätää", ja näin pappi, jonka tulisi HERÄTELLÄ ihmisten sieluja, on vain NUKUTTANUT heidät syvempään synnin uneen.
Suuri on vastuu niillä jotka tällä tavalla kastetta opettavat autuaaksi tekevänä asiana.
Tasapuolisuuden nimessä on sitten todettava että onneksi on niitäkin luterilaisia pappeja jotka tekevät henkilökohtaisen ratkaisun merkityksen pelastuksen edellytyksenä selväksi, jopa niin että hautajaispuheissaankin tämän mainitsevat. Kiitos Jumalalle!
Näkemykseni lapsikasteesta ja kasteesta yleensä siis on se, kuten monilla uudestisyntyneillä ja elävässä uskossa olevilla luterilaisillakin, että kasteessa ihminen ei uudestisynny. Totisesti ei. Ja näin opettavat monet ev.lut. kirkon papit ja työntekijät, jotka todellisesti ovat uskovia.
3. PERISYNTI JA KASTE
Mainitussa linkissä kirjoittaja toteaa, että kaste on kokonaan armoa ja siinä (siis kasteessa)
> meille, ilman omaa ansiotamme, tarjotaan itse Kristus. <
Edelleen:
> Koko kasteen olemus on armoa ja lahja, ja lahjan voi antaa lapsellekin. <
Kirjoittaja perustelee kasteen pelastavaa vaikutusta mm. perisynnillä jonka alaisia (ja näin ollen kadotettuja?) olemme syntymästä saakka. Siksi lapsi tarvitsee tuon pelastavan (!) kasteen.
Tämä on hyvin tärkeä asia.
Oma näkemykseni on kyllä että me olemme "perisynnin" alaisia, näin on. Tässä mielessä pieni lapsi, vastasyntynytkään, ei ole "viaton", sillä olemuksensa puolesta hän on syntinen, siis Aadamin synnin alainen. Näin on koska hänessä ei ole Pyhä Henki lapseuden henkenä.
Vaikka hän ei ole viaton olemuksensa puolesta, hän on viaton tekojensa suhteen.
Tähän perustuen näkemykseni on, että lapsi ei joudu tuomittavaksi. Vastasyntynyt ei tarvitse mitään pelastavaa kastetta, vaikka onkin aadamilaisen olemuksensa puolesta osa syntistä sukukuntaa. Hänen syntisyyttään ei lueta hänelle tuomioksi, vaan hän on Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn perusteella pelastettu.
Milloin sitten tarvitaan usko, uudestisynnyttävä Jeesuksen vastaanottaminen ja tunnustaminen Herraksi?
KUN LAPSI OPPII TIETOISESTI VALITSEMAAN OIKEAN JA VÄÄRÄN VÄLILLÄ. Kun hän ymmärtää olemassaolevan pahuuden ja henkilökohtaisen vastuun.
Milloin ja missä iässä lapsi kadottaa sen viattomuuden tilan, jossa hän (perisynnin alaisuudesta huolimatta!) ei vielä ole tuomion alla?
Tähän en osaa vastata. Sen tietää yksin Jumala, ja ehkä tämä vaihtelee eri yksilöiden kohdalla???
Joka tapauksessa on niitä jotka jo lapsina ovat tulleet uskoon!
JA ERITTÄIN TÄRKEÄÄ ON jo lapselle opettaa nämä asiat. Ei tietenkään pelottelemalla eikä ahdistaen, vaan rakkaudessa. Tärkeintä on rukoilla ja rakastaa, jättäen työ Jumalan käsiin, mutta myös opettaa. Jumala odottaa tätä ja tämä on tärkeimpiä kristityn vanhemman velvollisuuksia lapsensa suhteen.
Rukoile. Rakasta. Opeta.
4. ILMAN KASTETTA PERKELEEN OMA JA KADOTETTU?
Olin eräässä uususkontoja ja pakanuutta käsittelevässä seminaarissa osallistujana, ja myös monia luterilaisia teologeja ja opettajia oli siellä. Seminaari pidettiin Ryttylän opistolla.
Erään tilaisuuden jälkeen siellä istuin iltaa kirkon teologin kanssa. Keskustelin tämän papin kanssa kasteesta ja kysyin uskooko hän todella että pieni lapsi kasteessa uudestisyntyy eli tulee Jumalan lapseksi?
"Kyllä".
Onko pieni lapsi, ennen kastettaan, siis kadotuksen alainen ja matkalla helvettiin?
"Kyllä... niin evankelisluterilainen kirkkomme opettaa, ja kirkon pappina olen tähän näkemykseen sitoutunut."
Hetken keskusteltuamme kysyin, mitä tapahtuu niille pienille lapsille, joita ei ole ehditty kastaa, joutuvatko he kadotukseen? Hänen näkemyksensä oli että kyllä ne joutuvat. Niin tietysti, jos KASTE on se joka pelastaa!
Mitä sitten tapahtuu niille, jotka ehtivät kuolla ennen kastetta? Jos pieni lapsi kuolee esimerkiksi viikon ikäisenä? Mitä sanot heidän vanhemmilleen, jotka kyselevät kuinka tämän pienen on käynyt? Kerrotko heille että heidän pieni lapsensa on ikuisessa helvetin vaivassa?
Teologi vastasi että vaikka hän uskoo kasteen välttämättömyyteen pelastuksen ehtona, ei hän kuitenkaan voi tätä vanhemmille sanoa, vaan hän sanoo heille että tämä asia nyt yksinkertaisesti täytyy jättää Jumalan käsiin.
TÄHÄNHÄN PERUSTUU EVANKELISLUTERILAISESSA KIRKOSSA KÄYTÖSSÄ OLEVA HÄTÄKASTE. Jos vastasyntynyt on sairas tai muuten vajavainen ja näyttää ettei hän ehkä jää eloon, kutsutaan pappi suorittamaan hänelle hätäkaste, jottei hän joutuisi kadotukseen.
Tämä on luterilaisen kirkon oppi kasteesta ja tähän lapsikaste perustuu: perisynnin tähden tarvitaan uudestisynnyttävä kaste autuuden ehtona, sillä ilman kastetta ihminen on Perkeleen oma ja ikuisesti kadotettu.
Tuollaista tulkintaa perustellaan sitten joillain raamatunkohdilla. Jos olisi kyse vain kyseisistä kohdista, joita perusteluina käytetään, voisin olla samaa mieltä. Mutta kun otetaan Raamatun kokonaisilmoitus ja annetaan Sanan selittää itse itseään, on aivan selvää ettei tuo tulkintamalli ole ainoa vaihtoehto. Myös toisenlaisiin tulkintoihin voidaan perustellusti, ja mielestäni paljon paremmilla Raamatullisilla argumenteilla päätyä!
Lue tarkkaan! Ja erityisesti jae-(9)
>>1 Kor 12:1 Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.
2 Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin.
3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.
4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5 ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6 ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7 Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 "toinen saa uskon samassa Hengessä"!, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä!
Aivan. Siis TÄSSÄ puhutaan armolahjoista eli henkilahjoista, jotka jakaa Pyhä Henki oman tahtonsa mukaan seurakuntaruumiiseen, uudestisyntyneille eli kristityille Jumalan kunniaksi, toteuttamaan evankeliumin julistusta ja rakentamaan seurakuntaa.
Jae 9 ei puhu pelastavasta uskosta.
Pelastava usko saadaan uskoontulemisen myötä ja on erotuksetta jokaisella uskovalla.
USKON LAHJA josta tässä puhutaan, on yliluonnollista innoitusta uskoa, uskon kautta omaksua ja tunnustaa jumalallisia asioita. Vaikka tällainen usko, luottamus Jumalan mahdollisuuksiin ja ojentautuminen Sanan mukaan uskomaan Herraan voimallisena ja ihmeitätekevänä Kristuksena, kuuluu ja toteutuu jokaisessa uskovassa jossain määrin, kasvumme ja kuuliaisuutemme mukaan, silti on olemassa erityinen uskon lahja. Ei siis voida erottaa tätä jaetta yhteydestään eli nimenomaan henkilahjojen luettelosta!
Parantaahan Herra sairaitakin kenen tahansa uskovan kautta kun Jeesukseen luottaen ja Hänen tahdon mukaan rukoillaan sairaiden puolesta. Tällainen mahdollisuus siis on olemassa jokaiselle uskovalle. Siitä huolimatta on erikseen sairaiden parantamisen eli terveeksitekemisen armolahja joka on erityinen armoitus ja innoitus olla Jumalan voitelema tällä hengellisen toiminnan alueella.
...on "USKO" Herraan Jeesukseen!
Kyse oli siitä, onko uskovalla Pyhä Henki uskoon tultaessa!? Ja vastauksena laitoin Korinttolaistekstin, että uskon saa samassa Hengessä kuin armolahjatkin! Jonka Apostoli sanallaan vahvistaa!
1 Kor 12:1- .............
>>8. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9.("toinen saa uskon samassa Hengessä")!!!
Jos kyse oli siitä, että onko uskovalla Pyhä Henki uskoon tultaessa, niin ei ole. Siis silloin kun hän ei vielä ole uskova, mutta tulee uskoon eli uskovaksi. Tälläkin palstalla kun on välillä niitä kirjoituksia joissa joku väittää että jokaisella ihmisellä on Pyhä Henki, että Pyhä Henki on yhtä kuin omatunto jne.
Joo joo, ymmärrän kyllä.
Kun ihminen tulee uskoon, tietysti hänellä HETI siitä hetkestä lähtien on Pyhä Henki, lapseuden Henki.
Tästä olemme yhtä mieltä.
Siitä huolimatta 1.Kor.12:4-10 on armolahjaluetteloa.
"Toinen saa uskon samassa Hengessä" ei tuntuisi viittaavan pelastavaan uskoon?
Tekstiyhteydessään tämä puhuu nimenomaan armolahjasta armolahjojen joukossa.
PELASTAVA USKO ei ole armolahja armolahjojen joukossa, se on Jumalan armon lahja, edellytys kaikille kristillisille henkilahjoille eli armolahjoille.
Toki pelastava usko on myös Pyhän Hengen lahja, elämäntodellisuus joka tulee Pyhän Hengen osallisuuden myötä. Mutta ei tulisi perustella oikeita asioita väärillä raamatunkohdilla, koska se tuottaa helposti sekaannusta niissä joille tällaiset perusasiat ei ole selviä.
"Toinen saa uskon samassa Hengessä."
Jos kyse olisi pelastavasta uskosta tässä yhteydessä, ei voitaisi sanoa näin.
"Toinen." Jokainenhan saa uskon samassa Hengessä!
Siis ensin on saatu usko.
Sitten saadaan armolahjoja "samassa Hengessä":
Joku saa viisauden sanat, toinen tiedon sanat, joku uskon, toinen taas terveeksitekemisen jne.
SAMAN HENGEN VAIKUTUKSESTA. SAMASSA HENGESSÄ. SIINÄ YHDESSÄ HENGESSÄ. "Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo." 12:11.
"Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä."
1.Kor.12:12,13.