... kirkon Akilleen kantapää.
Kysymys papiston selibaatista on noussut jälleen esille eri puolilla katolista maailmaa. Brasiliassa pappien naimattomuus nousi lehtiotsikoihin asti, kun paikallisen piispainkokouksen raportti papiston tunne-elämästä julkistettiin.
Raportin mukaan 41 prosenttia brasilialaispapeista eli "tunnesuhteessa naisen kanssa".
Piispainkokous torjui heti median tulkinnan, jonka mukaan liki puolella papeista olisi aktiivinen sukupuolielämä. Piispojen mukaan papeille esitetty kysymys kuului: "onko teillä pappina ollessanne ollut tunnesuhde naiseen?"
Papit jättävät virkansa selibaattisäännön vuoksi
Espanjalaisen Razon y Fe -lehden julkaisema tutkimus osoittaa, että suurin osa pappeuden jättäneistä katolisista papeista luopuu virastaan elämänkumppanin löytymisen vuoksi.
30 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa uuden elämän aloittaneista papeista on toiminut tehtävässään 5-10 vuotta ja löytää elämänkumppanin seurakuntalaistensa parista.
Espanjalaislehden tutkimustulosten mukaan 71 prosenttia pappeuden jättäneistä päätyy ratkaisuunsa selibaattiongelman vuoksi. Tyypillinen pappeudesta luopuva katolinen pappi on 30-40-vuotias mies, jolla ei ole elämänkokemusta muualta kuin teologisesta koulusta ja seurakuntaelämästä.
Sveitsiläinen Herbert Haag -säätiö julkaisi viime viikolla tutkimuksen, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä Sveitsin katolilaisesta haluaisi kirkon luopuvan pappien selibaatista. Sveitsin katolinen piispainkokous kieltäytyi kuitenkin keskustelemasta aiheesta nyt, koska paavi vierailee Sveitsissä kesäkuun alussa.
Sveitsiläistutkimuksen mukaan selibaatin ohella toinen suurin muutospaine katolisessa kirkossa koskee naisten asemaa. (©LogosMedia)
Kysymys papiston selibaatista on noussut jälleen esille eri puolilla katolista maailmaa. Brasiliassa pappien naimattomuus nousi lehtiotsikoihin asti, kun paikallisen piispainkokouksen raportti papiston tunne-elämästä julkistettiin.
Raportin mukaan 41 prosenttia brasilialaispapeista eli "tunnesuhteessa naisen kanssa".
Piispainkokous torjui heti median tulkinnan, jonka mukaan liki puolella papeista olisi aktiivinen sukupuolielämä. Piispojen mukaan papeille esitetty kysymys kuului: "onko teillä pappina ollessanne ollut tunnesuhde naiseen?"
Papit jättävät virkansa selibaattisäännön vuoksi
Espanjalaisen Razon y Fe -lehden julkaisema tutkimus osoittaa, että suurin osa pappeuden jättäneistä katolisista papeista luopuu virastaan elämänkumppanin löytymisen vuoksi.
30 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa uuden elämän aloittaneista papeista on toiminut tehtävässään 5-10 vuotta ja löytää elämänkumppanin seurakuntalaistensa parista.
Espanjalaislehden tutkimustulosten mukaan 71 prosenttia pappeuden jättäneistä päätyy ratkaisuunsa selibaattiongelman vuoksi. Tyypillinen pappeudesta luopuva katolinen pappi on 30-40-vuotias mies, jolla ei ole elämänkokemusta muualta kuin teologisesta koulusta ja seurakuntaelämästä.
Sveitsiläinen Herbert Haag -säätiö julkaisi viime viikolla tutkimuksen, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä Sveitsin katolilaisesta haluaisi kirkon luopuvan pappien selibaatista. Sveitsin katolinen piispainkokous kieltäytyi kuitenkin keskustelemasta aiheesta nyt, koska paavi vierailee Sveitsissä kesäkuun alussa.
Sveitsiläistutkimuksen mukaan selibaatin ohella toinen suurin muutospaine katolisessa kirkossa koskee naisten asemaa. (©LogosMedia)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kiitos Lainnajalle ;-). Erinomainen ja asiallinen keskustelunavaus. Aika tekee työnsä, mutta katolisen kirkon johto saa aikaan monenlaista kärsimystä koettaessaan epätoivoisesti padota kaikki odotetut ja tervetulleet uudistukset. Toinen asia, mikä pitää muistaa, että yksi kysymys oli jopa tutkimuksessa vielä liian arka kysyttäväksi. Kysymys on kuitenkin erittäin totta hyvin monien katolisten pappien elämässä. Tietenkin kysymys siitä, kuinka moni katolinen pappi on pappeutensa aikana läheisessä tunnesuhteessa (ja fyysisessä suhteessa) toiseen mieheen ja kuinka moni jatkaa pappeutensa jälkeistä elämäänsä jakaen sen miespuolisonsa kanssa. Mutta jostainhan on aloitettava, myös näissä tutkimuksen kautta keskusteluun tuotavissa Suurissa Kysymyksissä.
Katolisten pappien selibaatti on ongelma tasan tarkkaan vain protestanteille ja muille kerettiläisille sekä apostaattapapeille, ei siis kunnon katolisille papeille. Jos sinulla on oikea kutsumus, pystyt elämään selibaatissa. Jos ei ole, shit happens. Liity lutheruksen luopiolapsiin niin saat kuksia kun huvittaa.
"Katolisten pappien selibaatti on ongelma tasan tarkkaan vain protestnteille ja muille kerettiläisille..."
"Liity lutheruksen luopiolapsiin niin saat kuksia kun huvittaa."
Minua ihmetyttää jatkuva tämäntyyppinen kirjoittelu. Mistä tämä halveksunta luterilaisia ja luterilaista kirkkoa ( ei: lutherilaisia, lutherilaista lahkoa ) kohtaan oikein kumpuaa? Voisiko joku selittää, miksi ( ainakin jotkut ) katolilaiset suhtatuvat Suomessa niin negatiivisisesti luterilaisiin? Jos me eri tavalla uskovat emme suvaitse toisisamme, olemmeko kristittyjä silloin lainkaan?
Koko ajan enemmän näyttää siltä, että monet katolilaiset voivat kyllä olla katolilaisia, mutta kristttyjä he eivät todellakan ole! Monen luterilaisviha kumpuaa osin siitäkin, että he ovat katolilaisiksi käännyttyään identiteettikriisissä ja purkavat ahdistustaan siihen, kirkkokuntaan, jossa omat juurensakin ovat. Enimmäkseen tuollainen typerä kirjoittelu on kuitenkin kiusantekoa, omien alemmuudentunteiden heijastamista muihin, omien sisäisten ongelmien heijastamista syntipukkiin. Minusta sellainen käytös on loukkaavaa ja olisi katolisen piispan asia puuttua asiaan yleisellä tasolla ja kieltää mainitsemasi ekumeenisesti vaurioittava toiminta eri tasoilla. Nyt herjaaminen on helppoa, koska sillä koetaan olevan piispallisen tason epävirallinen siunaus.
tällä Tainalla törkee puheet. Ongelmia kyllä näyttää olevan. Ongelmien sijaintipaikka löytyy kun Taina katsoo peiliin. Se on se pallo siinä kaulannokassa. Käypä juttelemassa ammattiauttajan kanssa ja pese sitä ennen suusi mäntysuopalla.
Taitaa ortodoksitkin keskustella aiheesta,
laita luskikkasi soppaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000005321969
selibaatti pakkoa.
Kuitenkin on kai Suomessakin ilmiö, että papiksi ryhtyvät haluavat poikkeuksellisesti pappisvihkimyksen naimattomana ja sitoutuvat siis selibaattipappeuteen (vaikka heillä ei olekaan luostarikutsumusta). Hyvin usein on varmaankin kysymys homoseksuaalisen papin valinnasta, jossa hän ei halua sitoutua kulissiavioliittoon. Eiväthän kaikki ortodoksipapitkaan ole heteroita.
esimerkiksi isä Mitro olisi homoseksuaali, en sitä kyllä tällä istumalla usko.
Enpä tosiaan tiedä isä Mitron haluista tai motiiveista selibaattipappeuteen ;-) mutta viime vuosina (tai vuosikymmeninä) on ilmeisesti ollut aikaisempaa voimakkaammin kiinnostusta tähän selibaattipappeus-ratkaisuun. Jokaisella on ihan taatusti omat syynsä tuohon ratkaisuun, monenkin kohdalla oman homoseksuaalisuuden tiedostaminen ja arvostaminen voi olla merkittävä tekijä. Mutta ei siis missään tapauksessa voi yleistää, missä selibaattipappi (siis naimaton), siellä homopappi. Mutta ainakin toisinaan voi näinkin olla.
Taas yksi lempiaiheista...
Kun lukee hyvää katolista lehdistöä, niin saa nopeasti käsityksen siitä, että monet tehdyt tutkimukset on tehty puolueellisesti, tarkoitushakuisesti ja valikoidusta aineistosta.
Kyllä niiden antamiin tuloksiin kannattaa kuitenkin suhtautua myös jollakin vakavuuden asteella.
Minua "surettaa" kyllä yksi näköalattomuus, nimittäin se, että näitä pappeudestaan luopuneita/luopuvia pappeja "tuetaan" vain vaatimalla muutoksia olemassaolevaan ja hyväksi havaittuun systeemiin.
Miksei kukaan mieti, mikä olisi jokaisen katolilaisen ensisijainen tehtävä, kun mietitään miten kirkon pappeja, jotka läntisessä riituksessa ovat OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN omaksuneet naimattomuuden, parhaiten voitaisiin auttaa?
Eikö ensimmäinen tapa olisi tukea pappeja kutsumuksensa ja selibaattinsa täyttämisessä sen sijaan, että vaatimalla vaatii muutoksia, jotka eivät toteutuessaankaan välttämättä "autuuta" muuta kuin vaatijaa itseään?
Pappi on pappi voidakseen elämällään ja sakramenttien viettämisellä, opetuksellaan ja antamallaan sielunhoidolla lähentää ihmisiä Jumalaan. Pappi on tavallaan Jumalan työkalu, ja siksi meidän pitäisi varmaankin ensi sijassa tukea ja kannustaa häntä sen tien kulkemisessa, jonka hän on meidän puolestamme valinnut!
Siis nähdä selibaatin positiiviset ulottuvuudet, puhua niistä, kannustaa niiden vahvistumiseen, ja olla samalla itse johdattelematta pappia tilanteisiin, jotka ovat "hankalia".
Jos kasvatan lasta, en varmaankaan sano, että vaikka "virallisesti" onkin oikein pyytää anteeksi virheen jälkeen, niin koska lapseni ei siihen (ylpeydestä tms) suostu, vaadinkin mieluummin koko anteeksipyytämisen lakkauttamista. Yritän silloin varmaan itsekin osoittaa lapselleni anteeksipyytämisen kauneutta ja tärkeyttä ja tukea lastani pyytämään anteeksi.
Eli vähän toisenlaista ajattelua, pyydän.
Oletko siis itse selibaatissa elävä katolinen pappi ja puhutko hyvinkin monikymmenvuotisen työhistorian antaman kokemuksen pohjalta?
Millä tavoin tämä epäonnistuneeksi ja monenlaista kärsimystä tuottava selibaattipappeus ja selibaattivaatimus on osoittautunut "hyväksi havaituksi"? Jopa monet huomattavat katolilaisethan myöntävät pakollisen selibaatin ongelmallisuuden, mutta asiasta eivät uskalla juurikaan keskustella koska Vatikaanin virallinen linja on se mikä on. Juuri selibaatin ja kipeän katolisen seksuaalikäsityksen "ansiotahan" sekin pitkälti on, mistä Amerikassa ovat monet, monet perheet Bostonin arkkihiippakunnassa ovat vuosikymmeniä kärsineet. Tästä on varmaan pakon edessä kirjoittanut jopa "hyvä katolinen lehdistö". Siitä, mitä maailmassa on ja tapahtuu, pitää voida keskustella.
Siis en ole pappi, enkä aio sellaiseksi tulla. Voit sillä lohduttautua. Silti tunnen tarpeeksi monta pappia, jotta voin seistä mielipiteeni takana.
Voimme varmasti kumpikin listata kasapäin niitä "huomattavia katolilaisia", jotka ovat kanssamme samaa mieltä, mutta mitäpä se hyödyttää. Sinä pysyt mielipiteessäsi, niin minäkin. Kannattaa siis pyrkiä eteenpäin jossakin muualla.
Miksi Vatikaani on sinulle joku mörkö? Vatikaani on osa "meitä katolilaisia", universaalin kirkkomme keskus, jossa toimii samalla tavalla uskovia katolilaisia kuin kaikkialla muuallakin, moni sinne kutsuttu palvelemaan kirkkoa. Monella heistä on takanaan pitkä kokemus "kentältä" eri puolilta maailmaa. Ei yksinkertaisesti kannata yrittää tehdä jakoa me versus ne. Sitä paitsi kyllä monet (joskaan ikävä kyllä ei kaikki) katolilaiset seisovat kirkkonsa takana.
Kyllä "Bostonin ongelmat" johtuvat muusta kuin selibaatista. Takuulla niihin oli syynä seksuaaliset ongelmat, mutta edelleen kyse on vain marginaalisesta osasta katolisen kirkon pappeja. Siksi on oikein ja hyvä, että papiston valintaan ja kutsumusten karsintaan panostetaan ja kriteerejä tiukennetaan. Juuri niinhän Vatikaania myöten on vaadittu. "Pois homot ja muutenkin seksuaalisuutensa kanssa kamppailevat", vaaditaan nyt yleisesti. Tulevan papin on syytä olla sinut naimattomuutensa kanssa - mutta taas kerran: tämä ei ole katolisen uskon keskeinen asia eikä kysymys.
Ei tarvitse olla niin tyhmä siis, ettei voisi myöntää, että virheitä on tapahtunut. Seminaarien sisäänotto ja kasvatus on ollut välillä luokatonta. Yleisesti annettu selitys: ns. pappispula. Todellinen syy: se, että papeista on haluttu tehdä kaikkien miellyttäjiä ja "terättömiä" palvelijoita, tämä kaikki juuri aikana, jolloin katolilaiset olisivat tarvinneet selviä moraalisia esikuvia ja uskossaan voimakkaita opettajia ja paimenia.
Kyllä, pitää voida keskustella, mutta silloin on myös todella kuunneltava. Ja kannattaa muistaa, ettei katolisen kirkon opetus, olipa se sitten uskon tai erityisesti moraalin asioissa, ole mikään ufojuttu, vaikka sitä sellaiseksi aina joskus yritetään leimata. Kysymyksessä kuin kysymyksessä se saa tukea ja sen kanssa ollaan samaa mieltä monissa eri uskonnoissa. Jos ei jokainen katolilainen välttämättä aina noudata kirkon opetusta prikulleen, niin toisaalta kirkon opetuksen mukaisesti ajattelee moni muu kuin katolilainen. Siksi kannattaa todella tunnustaa se tosiasia, etteivät kaikki ihmiset ajattele kuin sekularisoitunut läntinen liberaaliblokki.
asiallista kirjoittaa "pois homot ja muut seksuaalisuutensa kanssa kamppailevat". Eivät homoseksuaaliset ihmiset kamppaile seksuaalisuutensa kanssa sen kummemmin kuin muutkaan (ovat monesti oman seksuaalisuutensa kanssa paremmin sujut kuin moni keskivertohetero, koska ovat selvitelleet identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä pitkään). Homoseksuaaliset ihmiset kamppailevat eniten juuri homofobista syrjintää ja ennakkoluuloja vastaan, tiedän hyvin koska minulla on monia gay-frendejä (naisia ja miehiä). Homoseksuaalisuudella ja kirkon pedofiliaskandaalilla ei ole tekemistä keskenään. Ei homous ole kiinnostusta pikkupoikiin, pikkutyttöihin tai kasvaviin nuoriin. Vatikaanin syntipukki-teoriassa asiat kyllä sekotettiin kun pedofilia-skandaali puhkesi. Muistat tämän varmaan itsekin. Uskon, että siksi niin monet kirjoittajat käyvät täällä korjaamassa listalle lähetettyjä kauheita kommentteja homoseksuaalisista ihmisistä, koska tietävät että juuri täällä asiaan pitää puuttua. Ei yhtä ihmisryhmää voi eikä saa sortaa uskonnonkaan nimissä. Voit oppia paljon tutustumalla ekumeeniseen Yhteys-liikkeeseen. Arvostan sen työtä tosi paljon vaikka en itse olekaan uskovainen.
Nämä tosiasiat on tässä vaiheessa hyvä tuoda kuvaan: uhreista yli 90 % oli miespuolisia ja noin 80 % 14-17-vuotiaita. Päälle siihen vielä pappien kanssa maanneet 18-vuotiaat ja vanhemmat, jotka eivät tietenkään voineet nostaa syytteitä pedofiliasta.
Tuntuupa tuo aineisto olevan niin vahvasti painotettu tukemaan Vatikaanin valitsemaa syntipukkiteoriaa, etten valitettavasti noin vain niele tätä "tutkimustulosta". Tulosta tuskin on saatu ilman Vatikaanin melkoista kulissien takaista myötävaikutusta näyttämään juuri tuolta - ja siis tukemaan Vatikaanin suosikkiselitystä: homot sen teki! Vaikka aineisto olisi saatu ja tutkittu miten, on otettava huomioon se, että a) seksuaalirikosten selvittäminen on erityisen hankalaa, virhemarginaali on erityisen suuri. Moni salaa, pysyy kertomuksineen piilossa häpeän, pelon tai muun syyn takia. b) osa tapauksista on vuosikymmenenien takaisia, vanhentuneita, jäljet kadonneet, arkistot vajavaisia c) Vatikaani, piispalliset tahot ym. kirkollinen byrokratia on tehnyt kaikkensa vaientaakseen uhrit ja vaikeuttaakseen selvitystyötä d) tapauksia on salailtu aktiivisesti usein vuosikymmeniä, mikä vaikeuttaa selvittämistä tavattomasti e) uskonnollisissa yhteisöissä perheet eivät halua "leimautua" f) moni hyväksikäytetty on torjunut muistonkin tapahtumasta eikä kykene sen vuoksi toimimaan asiassaan g)monet muut seikat, jotka tekevät nimenomaan häpeälliseksi koettujen seksuaalirikosten tutkimista yleensäkin ja kokonaisuutena juuri tämäntyyppisistä rikoksista on hyvin vaikea saada tarkkoja tietoja - esim. siitä, ketkä nöihin rikoksiin tyypillisesti ovat syyllistyneet. Vatikaani haluaa luoda vaikutelmaa, ettei asia koske "normaaleita pappeja" vaan pientä "muutenkin seksuaalisesti vinoutuneiden joukkoa". Tuonssa syntipukkeilussa Vatikaanin homofobia näyttäytyi rumimmillaan. Kuvaamasi tapaukset myös ovat ennen kaikkea vastuu-, luottamus- tai auktoriteettiaseman väärinkäyttöä, ei esimerkkejä homoseksuaalisista suhteista.
Roomalaisessa riituksessa ei voi vapaaehtoisesti valita selibaattia papiksi halutessaan - vaan on pakko!
Pakkoselibaatti myös roomalaiskatoliselta seurakuntapapistolta olisi poistettava mahdollisimman pian. Luostariväki on tietenkin asia erikseen...
Vielä kerran selvyyden vuoksi: pedofilia ja homoseksuaalisuus eivät ole sama asia. Pedofiilimiehistä 95% on kiinnostuneita pikkutytöistä ja 5% pikkupojista. Samat prosenttisäännöt pätevät pedofiileihin kuin hetero/homoseksuaalisuuden yleisyyteenkin. Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin riekkuu täällä listalla, vaikka homoja niin kiva kaikesta olisikin syyttää.
Tällä hetkellä selibaatti kuuluu roomalaiskatolisen papin kutsumukseen - eikä näytä siitä mihinkään katoavan. Ei papiksi siis ryhdy kukaan täysjärkinen (!) ja itsensä hallitseva ihminen, joka ei tuota faktaa sekä tunne että hyväksy. Siksi se todellakin on vapaaehtoinen. Sitä paitsi pappeus on Jumalan kutsun seuraamista, ja meidän on turha vouhkata sen mahdottomuutta, koska silloin implisiittisesti osoitamme, ettemme edes usko siihen, että mitä Jumala on säätänyt, se on mahdolollista pitää. Ja muistaa täytyy, että selibaatin siunauksellisuudelle on raamatullinenkin perusta.
Samanlainen pakko on poliiseilla käyttää sinistä haalaria, lentoemäntien yöpyä usein ulkomailla, ammattisotilaiden elää kaukana perheestään (jos perheen perustaminen edes on mahdollista/järkevää) jne.
Ja kyllä jokainen naimaton ihminen on kutsuttu elämään puhtaudessa, siis ilman seksiä. Joka tapauksessa.
Olen muuten ollut huomaavinani, että niistä katolisista papeista, jotka selibaatin poistamista vaativat, monet ovat sääntökuntapappeja...
älä höpötä, Linos. Tuohan on täysin järjetöntä. Elätkös itse naimattomana puhtaudessa, siis ilman seksiä Ja millähän menestyksellä? Miksi ihmeessä olis tarpeellista pitää papit perheettöminä ja ulkona tavallisen elämän kuvioista? Kun samaan aikaan kehotatte, että perhe-elämän ratkaisutkin (kuten vaikka ehkäisyasiat pitäisi päättää papin kanssa yhdessä). Sori nyt vaan, mutta tuo vaikuttaa äärimmäiseltä hölmöläisten hommalta!
Mietipäs vähä kirkon historiaa, pappien selibaattivaatimus on aika uutta keksintöä, asiat eivät todellakaan ole aina olleet näin. Selibaatti oli keksintö, joka tuli tarpeeseen, sillä pelättiin, että pappien ja piispojen lapset perivät vielä kirkon omaisuutta isän kuollessa. Syy oli siis puhtaan ekonominen- sillä ei ollut silloin eikä nyt mitään tekemistä jumalallisen ilmoituksen kanssa. Että yrittäkää nyt pysyä asiassa, älkääkä vääristelkö historiaa! Vai onko se totuudessa pysyminen ihan mahdotonta katolilaisille?
on tämä "puhtauden" ymppääminen naimattomuuteen ja selibaattiin! Seksi ei siis ole puhdasta - vaan likaista?!?
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.19.html#v11
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Kor.7.html#v29
"Olen muuten ollut huomaavinani, että niistä katolisista papeista, jotka selibaatin poistamista vaativat, monet ovat sääntökuntapappeja..."
Outo juttu, sillä sääntökuntapapit tekevät valan Jumalalle, jossa vakuutavat elävänsä köyhyydessä, naimattomana ja olla kuuliaisia esimiehelleen. Hiippakuntapapithan eivät tätä tee vaan ainoastaan sanovat piispalleen elävänsä selibaatissa ja olevansa piispalle kuuliasia. Kumpikohan painaa enmmän? Minusta vala Jumalle on paljon vaativampi, jos siksi, että kysessä on vala ja toiseksi että se tehdään Jumalalle eikä piispalle.
Puhtaus (castitas, chastity, oikeastaan kai suomeksi siveys) tosiaan usein esitetään puolihuolimattomasti niin, että sen voi noin ymmärtää, ja itseänikin se ärsyttää. Kirkon opetuksessa sillä kuitenkin tarkoitetaan oman kutsumuksen mukaista sukupuolielämää. Naimattomilla puhtaus siis on pidättäytymistä sukupuolielämästä. Avioliitossa taas puhtaus toteutuu nimenomaan uskollisessa aviollisessa yhteydessä, siis seksissä.
...tätä pappien selibaattia siitäkin syystä, että tietääkseni juutalaisuudessa papit eivät olleet naimattomia, eikä mielestäni Uudesta Testamentista ole löydettävissä kohtaa, joka edellyttäisi pappien naimattomuutta. Olihan Pietarikin naimisissa.
Luulen, että tälläinen pakkoselibaatti pappien osalta on aiheuttanut ja aiheuttaa paljon vaikeuksia katolisen kirkon sisällä. Toki siinä on myönteisiäkin puolia, että pappi elää "vapaana", onhan hänellä siten aikaa enemmän seurakuntalaisille.
Jos joku voi elää siveästi avioliiton ulkopuolella, niin mikäs siinä. Kysyn kuitenkin kuten Serafim: "Seksikö ei siis ole puhdasta - vaan likaista"?!?
"Tuntuupa tuo aineisto olevan niin vahvasti painotettu tukemaan Vatikaanin valitsemaa syntipukkiteoriaa, etten valitettavasti noin vain niele tätä "tutkimustulosta". Tulosta tuskin on saatu ilman Vatikaanin melkoista kulissien takaista myötävaikutusta näyttämään juuri tuolta - ja siis tukemaan Vatikaanin suosikkiselitystä: homot sen teki!"
Tuntuupa siltä, että jollain on nyt vaikeuksia hyväksyä faktaa. "Jos tilastot ovat minun kantaani tukevia, ne ovat tosia, mutta jos eivät, ne ovat väärennettyjä!"
"Vielä kerran selvyyden vuoksi: pedofilia ja homoseksuaalisuus eivät ole sama asia. Pedofiilimiehistä 95% on kiinnostuneita pikkutytöistä ja 5% pikkupojista. Samat prosenttisäännöt pätevät pedofiileihin kuin hetero/homoseksuaalisuuden yleisyyteenkin. Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin riekkuu täällä listalla, vaikka homoja niin kiva kaikesta olisikin syyttää."
Miten tuo liittyy pappitapauksiin? Ei yhtään mitenkään, eikä "asioista selvän ottaminen" omasta viestistäni puuttunut, faktatietoahan se sisälsi: pappitapauksissa kyse oli nimenomaan murrosikäisistä ja murrosiän ohittaneista pojista.
Ensinnäkin tulee muistaa, että kyseessä on kirkkojärjestykseen liittyvä asia, ei opillinen. Lisäksi se on käytössä vain latinalaisessa riituksessa (tosin piispojen suhteen myös katolisen kirkon itäisissä riituksissa, samoin kuin ortodoksikirkoissakin), ja siinäkin diakoniksi voidaan vihkiä nainut mies (poikkeustapauksissa papiksikin).
Sekä Jeesus että Paavali tuntuvat arvostavan Jumalan valtakunnan takia valittua naimattomuutta (jopa avioliiton yli), mutta painottavat, että vain sen on siihen ryhdyttävä, joka on siihen kutsuttu (kuten avioliittoonkin). Olen tästä samaa mieltä Herramme ja apostolin kanssa. En ole kuitenkaan perehtynyt asiaan niin paljoa, että tietäisin sanoa, onko paras, että tällainen kutsumus on osassa Kirkkoa pappeuden edellytys.
Kuinka kirkkojärjestystä roomalaiskatolisessa riituksessa voidaan muuttaa? Eli miten päästään eroon seurakuntapapiston pakkoselibaatista?
Voiko paavi sen päättää vai kardinaalikollegio vai suppeampi tai laajempi piispainkokous? Vai vaaditaanko peräti yleinen kirkolliskokous?!?
Lienee selvää, että tällaisen asian, joka kirkkojärjestykseen ei ole jumalallisen oikeuden määräämä, voi paavi tai kirkolliskokous muuttaa. Mutta lienee yhtä selvää, ettei paavi tällaista tekisi kuin pitkällisen prosessin tuloksena, johon kuuluisi maailman piispojen kanssa keskustelu ja mielipidekartoitus - kyseinen muutoshan aiheuttaisi valtavia muutoksia myös latinalaisten pappien toimenkuvaan ja elämään, itse asiassa koko papin suhteeseen kirkkoon. Veikkaanpa itse asiassa että jos moinen tapahtuu, näin käy ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. En pidä sitä kuitenkaan todennäköisenä. Yksi mielenkiintoinen ilmiö on, että itäisten riitusten pappien selibaattikäytäntö, joka nykyään on latinalaisen riituksen ominaisalueella sama kuin latinalaisessa riituksessa, on mahdollisesti muuttumassa yleismaailmallisesti samaksi kuin riitusten omilla ominaisalueilla.
sinä rouskuttaja ehdit vielä tuonkin muutoksen omin silmin näkemään, sen verran olet vielä nuorenpuoleinen. Isoja muutoksia tulee, kun nämä nykyisin pakolla, pelottelulla ja kanteluin ylläpidetyt padot lähtevät ryskymään katolisessa maailmassa. Pyhä Henki ei ole vielä sanonut sitä viimeistä sanaa.
maailmalle Äitini kehotti minua pitämään itseni puhtaana.
Tämän olen sisäistänyt siten, että käyn saunassa vähintään parikertaa viikossa. Sauna on siksi pyhä ettei sinne sukupuolisuutta pidä ollenkaan sotkea. Saunan jälkeen on taas niin sanottu puhtaan hävyn ilta.
Saunassa kaikki papit ovat sukupuolettomia uskonsuunnasta riippumatta.
Sukupuoliasioiden ympärillä käydään keskustelua, paitsi pappien, niin myös lähetyssaarnaajien asennoista.
Tuliko tämä asia nyt selväksi?
puhtaan hävyn ilta niin silloinko sitten voi jotain tapahtua? Ainakin jos tulee pukki käymään? Olenko saanut oikeaa osviittaa asioiden kulusta?
perhe-elämän rakkaudellinen kauniin ihana täyttymys, jolloin olemme lähellä Jumalaamme.
On se vaan sellainen ilta tuo puhtaan hävyn ilta.
Omistivatko katolliset papit kirkkonsa ja seurakuntansa
aikana ennen selibaattia?
Muistatko milloin ja kuka paavi tällaisen
säännön tuleville papeille määräsi?
muistaakseni se oli joku varsinainen irstailija paavi johon iski täydellinen impotenssi.