Onko aikuiskaste tarpeellinen vai riittääkö lapsikaste?
Eikö tuo kastelu ja vedessä upottelu ole lähinnä sitä vertauskuvallista.
Miten sitten kävi ryövärin, joka oli Jeesuksen kanssa ristillä ja teki siinä parannuksen, ei häntä ehditty kastamaan ennen kuolemaansa.
Eikö tuo ole jo esimerkki siitä Jumalan armosta ja rakkaudesta, jota ihminen kokee. Ei tekojen kautta vaan armon kautta pelastuu.
Kasteen ottaminen on teko, se ei ole mikään armonlahja. Armosta me olemme pelastetut emme tekojemme kautta.
Aikuiskaste sinetöi sen, että haluaa kulkea helluntalaisen opin määräämää tietä kohti ikuista elämää. Lapsikaste sinetöi sen, että on otettu Jumalan yhteyteen heti lapsesta saakka ja on näin otollinen Jumalalle koska tahansa.
Ei kummassakaan kasteessa ole varmasti mitään väärä. Kyllä Jumala hyväksyy luokseen niin lapsena kuin aikuisena kastetut. Tärkein koko asiassa on itse se, onko ottanut Jumalan lahjan, armon vastaan ja uskoo Jeesuksen Krituksen olevan pelastajamme. Loppu onkin sitä tekeekö elämästään mahdollisimman tiukan ja kaavoihin kangistuneen seurakunnan oppien mukaisen vai sellaisen, että antaa Jumalan johdatta minne tie ikinä viekin ja luottaa, että lapsena saatu kaste on jo sinetöinyt sen suhteen mikä on Jumalaan.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pois lain ja tekojen alaisuudesta, jotta voisimme olla ihmisiä ja ihan tavallisia syntisiä sellaisia.
Jos koetamme teoillamme olla "oikeita ja kuuliaisia" kristittyjä on se vastoin Jeesuksen sanomaa.
Krituksen mieli eli jos annamme Kristuksen päästä sydämeemme hallitsemaan elämäämme saamme Hänen mielensä ja automaattisesta alamme toteutta hyviä tekoja, emme sii pakosta vaan omasta tahdosta , jonka armo suo.
Jeesus on sama eilen , tänään ja nyt. Hänen sanomansa koskettaa kaikkia ihmisiä maailmassa ei ainoastaan niitä jotka kuvittelevat sen ymmärtäneen.
Mikäli Kristuksen rakkauden sanoman on ymmärtänyt tajuaa, että itse suvaitsevaisuus on kaiken alku sille lähimmäisen rakkaudelle jota Jeesus toteutti ja kehoitti mietä toteuttamaan.
Lähimmäinen on jokainen ihminen. Jeesus kehoitti rakastamaan lähimmäistä ja itseään.
Miksi me ihmiset teemme näitä karsinoita, joihin kuuluvat "huutavat" olevansa ainoalla oikealla tiellä (= seurakunnan opit).
Ihminen kun ei pysty koskaan sanomaan mikä on ainoa oikea tie, vai onko edes ainoaa oikeaa, jsopa onkin monta tietä.
Jumalalla on tuomivalta. Ainoastaan hän on kykenevä päättämään kuka meistä on Hänelle kelpaava ja kuka ei vai olemmeko kaikki kenties hänelle kelpaavia tai päinvastoin.
Me emme voi muuta kuin rukoilla, että anna Herra tapahtua tahtosi ei niinkuin minä tahdon vaan kuten Sinä tahdot. Herran tahto ei kenties ole edes sama kaikille ihmisille. Miksi me ihmiset haluamme antaa neuvoja miten elää ja olla uskossa, kun se ei kuitenkaan ole meidän ihmisten asia.
Annetaan Jumalalle mikä Hänen on ja tyydytään olemaan kuuliaisia ihmisiä..
Eikö tuo kastelu ja vedessä upottelu ole lähinnä sitä vertauskuvallista.
Miten sitten kävi ryövärin, joka oli Jeesuksen kanssa ristillä ja teki siinä parannuksen, ei häntä ehditty kastamaan ennen kuolemaansa.
Eikö tuo ole jo esimerkki siitä Jumalan armosta ja rakkaudesta, jota ihminen kokee. Ei tekojen kautta vaan armon kautta pelastuu.
Kasteen ottaminen on teko, se ei ole mikään armonlahja. Armosta me olemme pelastetut emme tekojemme kautta.
Aikuiskaste sinetöi sen, että haluaa kulkea helluntalaisen opin määräämää tietä kohti ikuista elämää. Lapsikaste sinetöi sen, että on otettu Jumalan yhteyteen heti lapsesta saakka ja on näin otollinen Jumalalle koska tahansa.
Ei kummassakaan kasteessa ole varmasti mitään väärä. Kyllä Jumala hyväksyy luokseen niin lapsena kuin aikuisena kastetut. Tärkein koko asiassa on itse se, onko ottanut Jumalan lahjan, armon vastaan ja uskoo Jeesuksen Krituksen olevan pelastajamme. Loppu onkin sitä tekeekö elämästään mahdollisimman tiukan ja kaavoihin kangistuneen seurakunnan oppien mukaisen vai sellaisen, että antaa Jumalan johdatta minne tie ikinä viekin ja luottaa, että lapsena saatu kaste on jo sinetöinyt sen suhteen mikä on Jumalaan.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pois lain ja tekojen alaisuudesta, jotta voisimme olla ihmisiä ja ihan tavallisia syntisiä sellaisia.
Jos koetamme teoillamme olla "oikeita ja kuuliaisia" kristittyjä on se vastoin Jeesuksen sanomaa.
Krituksen mieli eli jos annamme Kristuksen päästä sydämeemme hallitsemaan elämäämme saamme Hänen mielensä ja automaattisesta alamme toteutta hyviä tekoja, emme sii pakosta vaan omasta tahdosta , jonka armo suo.
Jeesus on sama eilen , tänään ja nyt. Hänen sanomansa koskettaa kaikkia ihmisiä maailmassa ei ainoastaan niitä jotka kuvittelevat sen ymmärtäneen.
Mikäli Kristuksen rakkauden sanoman on ymmärtänyt tajuaa, että itse suvaitsevaisuus on kaiken alku sille lähimmäisen rakkaudelle jota Jeesus toteutti ja kehoitti mietä toteuttamaan.
Lähimmäinen on jokainen ihminen. Jeesus kehoitti rakastamaan lähimmäistä ja itseään.
Miksi me ihmiset teemme näitä karsinoita, joihin kuuluvat "huutavat" olevansa ainoalla oikealla tiellä (= seurakunnan opit).
Ihminen kun ei pysty koskaan sanomaan mikä on ainoa oikea tie, vai onko edes ainoaa oikeaa, jsopa onkin monta tietä.
Jumalalla on tuomivalta. Ainoastaan hän on kykenevä päättämään kuka meistä on Hänelle kelpaava ja kuka ei vai olemmeko kaikki kenties hänelle kelpaavia tai päinvastoin.
Me emme voi muuta kuin rukoilla, että anna Herra tapahtua tahtosi ei niinkuin minä tahdon vaan kuten Sinä tahdot. Herran tahto ei kenties ole edes sama kaikille ihmisille. Miksi me ihmiset haluamme antaa neuvoja miten elää ja olla uskossa, kun se ei kuitenkaan ole meidän ihmisten asia.
Annetaan Jumalalle mikä Hänen on ja tyydytään olemaan kuuliaisia ihmisiä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
"...yksi Herra, yksi usko, yksi kaste", Ef.4:5
Yksi kaste riittää, on se saatu minkä ikäisenä tahansa.
Näin se on jämpti! Ei lisättävää eikä pois otettavaa.
Jumalan Sanassa sanotaan, että Jumala nauraa ihmisille, jotka luulevat,että voivat tehdä itse itsellensä lakeja ja uskotella, että niihin Jumalakin yhtyy ja hyväksyy. Ihmiset neuvottelevat keskenään ja päättävät, että heitetään Jumalan "kahleet" pois ja näin eletään tyytyväisinä syntielämässään. Heitä kohtaa Jumalan viha yhtäkkiä kun he eivät arvaakaan...
Tämän päivän ns. kristityt ovat laventaneet Jumalan osoittaman tien ja haalivat itselleen opettajia "korvasyyhyyn" tuottaen itsellensä turmion.
Taputelkaa vaan toisianne selkään mutta muistakaa mitä Jumalan Sanassa on kirjoitettu.
sitten Jumalan nauraa, jos Hän jonkun mielestä muka niin tekee. Kun meillä joka tapauksessa on kristinuskon piirissäkin eri tapoja uskoa, niin minusta ( ja tiedän, että tulen väärin ymmärretyksi ) pitäisi lähteä tästä eikä toitottaa vain sitä omaa tapaansa uskoa ainoaksi oikeaksi. Kaikkia ei saada millään uskomaan juuri samalla tavalla. Minua esim. ei saisi millään aikuiskasteelle, vaikka joku kuinka julistasi, että en pelastu, jos en mene. Hyväksyn kyllä aikuiskasteen jonkun muun ratkaisuna, itselleni riittää se, että minut on lapsena kastettu.
Mitä `korvasyyhy` tarkoittaa? Sitä ei tunne mikään suomen kielen sanakirja.
Rukoilen puolestasi, että Herra antaisi sinulle silmät, jotka näkevät ja korvat,jotka kuulevat ja sydämen joka tuntee sekä hurjan paljon suvaitsevaisuutta ja Kristuksen rakkauden mieltä.
Me emme ole kukaan parempi tai huonompi Jumalan silmien edessä. Jumala ei tunne korvasyyhyä Hän tuntee armon ja rakkauden, ja sen Hän osoitti ihmisille Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Siunausta sinulle