Minulle itselleni kirjoittaminen on ollut kouluajoista lähtien yhden sortin harrastus. Palstat ”löysin” kunnolla vasta kuukausi takaperin.
Olen saanut aika hyvin juttujani sanomalehtien yleisönosastoihin, mutta palstakirjoittamisessa on muutama kiva seikka.
Kirjoittamisen ja ”julkaisemisen” helppous ja tuloksen välitön toteaminen ovat tietysti miellyttäviä seikkoja. Fast-food.
Suurin ero sanomalehteen löytyy kuitenkin palstojen keskustelevasta luonteesta. Sanomalehdissä on äärimmäisen harvinaista, että kukaan viitsisi kommentoida juttujasi, elleivät ne ole aivan seko-sekoja. Asialliseen kirjoitukseen ei yleensä saa vastausta.
Palstakirjoittamisen luonne on lähempänä keskustelua kuin kirjoittamista.
Lisäksi kirjoittaessa on aina mahdollisuus harkintaan mikä näkyy usein siinä, että ensimmäinen tekele omalla ruudulla ja verkkoversio poikkeavat joskus paljonkin. Ainakin itse olen oppinut hieman siistimään sanojani; ihmisten kohtaaminen on tärkeämpää kuin oman egon pullistelu. Vaikka muita parempi olenkin...
Olen saanut aika hyvin juttujani sanomalehtien yleisönosastoihin, mutta palstakirjoittamisessa on muutama kiva seikka.
Kirjoittamisen ja ”julkaisemisen” helppous ja tuloksen välitön toteaminen ovat tietysti miellyttäviä seikkoja. Fast-food.
Suurin ero sanomalehteen löytyy kuitenkin palstojen keskustelevasta luonteesta. Sanomalehdissä on äärimmäisen harvinaista, että kukaan viitsisi kommentoida juttujasi, elleivät ne ole aivan seko-sekoja. Asialliseen kirjoitukseen ei yleensä saa vastausta.
Palstakirjoittamisen luonne on lähempänä keskustelua kuin kirjoittamista.
Lisäksi kirjoittaessa on aina mahdollisuus harkintaan mikä näkyy usein siinä, että ensimmäinen tekele omalla ruudulla ja verkkoversio poikkeavat joskus paljonkin. Ainakin itse olen oppinut hieman siistimään sanojani; ihmisten kohtaaminen on tärkeämpää kuin oman egon pullistelu. Vaikka muita parempi olenkin...
Vastaukset 33
Vanhimmat
Kirjoitan siksi, koska pidän kirjoittamisesta. Vaikka päätin, etten osallistu enään sinun gallupeihisi, tietysti teet tästäkin taas jonkin sortin yhteenvedon! Minä olen myös kirjoitellut nuorempana sanomalehtien yleisöosastoihin ja olen niitä ylpeänä katsellut sitten.
Palstakirjoittelussa on mukavaa se, että vuorovaikutus on nopeaa. Kun taas sanomalehdissä ei välttämättä saa palautetta ollenkaan.
Eli miltei sama tilanne kuin itselläni.
Osaatko muuten sormella osoittaa, mikä keskusteluketju on ollut sinulle parasta antia? Ja tietysti – miksi?
----------
J.K. Pidetään asiat mieluummin omissa lokeroissaan, joohan.
En osaa osoittaa sormella sitä parasta antiani. Keskusteluja on niin erityyppisiä, mitä on vaikea verrata keskenään. Lyhyt ketjukin saattaa olla todella antoisa, eli aina ei ratkaise se, että ketju olisi todella pitkä.
Mutta ehkä parhain anti on se, missä keskustelu pysyy kuitenkin enimmäkseen edes avauksen aiheessa (mikä on nykyään valitettavaa ja harmillista, että niitä avauksia on aika vähän).
--------
J.K. Pidetään, pidetään.=)
sua huolitukkaan pilvien päälle..:DD
Juuri tuo, kirjoittelu tänne on melkein kuin keskustelua, viehättää.
Niinkuin kirjoituskeskustelua.
Täällä löytyy ihmisiä laidasta laitaan.Tarvittaisiin aikamoinen määrä matkustelua, jos laiffissa pyrkisi samaan.
Helppous tottakai, omalta koneelta kotoa ja silloin kun itsellä on aikaa.
Lopuksi..utelias ja sosiaalinen luonne kun on..:DD
p.s. eikä sitten mitään analyyssejä näistä..
Oletko huomannut, että oma esittämistapasi olisi muuttunut mitenkään? Minule itselleni oli ihan kiva – ja kasvattava – havainto, että oikeassaoleminen ei olekaan niin tärkeää.
J.K. ei analyysejä – ei kai tytöille jäänyt traumaa... Se kun vaatisi psyykeen tarkempaa tutkimista... mutta ei jatketa tähän suuntaan.
eipä juuri tule itseään tarkkailtua, muita kyllä senkin edestä...:DD
Ehkä aluksi yritti olla jotain..erilaista..nyt on sitä mitä on.
Pätemisen tarve, se vähäinen on kadonnut.
Kirjoittelen silloin, kun jokin kiinnostaa tai sattuu olemaan aikaa.
Välillä vakavasti, välillä ilman päätä tai häntää..:DD
Oikeassaolemista..ei niinkään tärkeää.
"Kaikki riippuu siitä, miltä kantilta katsoo..."
p.s. ei sitten mennä jatkoille...;DD
Ja että miksei jatkoille? Niin, millaiislle.
Nyt joudun luikahtamaan välillä saunaan, mutta tästä aiheesta juttelen mielelläni lisää. Toivottavasti muitakin ilmaantuu. Saattaa olla, että tämä aihe ja Chat-palstalla käytävä *toimittajan katoamisen syy voivat vaikkapa kohdata.
Olkaa tytöt kuulolla, palaillaan astialle.
Olen myös kirjoitellut joskus lehtien lukija-palstoille. Jos rehellinen olen, on jotenkin mieltä kutkuttavaa nähdä omia kirjoituksia jossain :=)))
Näillä palstoillakin selaan monta kertaa oman kirjoitukseni, mitä tuli kirjoiteltua.
Ilmeisesti ihmisellä on tarve päteä jollain tavoin. :=)))
Onhan se kieltämättä kivaa nähdä oma teksti lehdessä.
Tuo omiin kirjoituksiin palaaminen on tuttua. Toisaalta, kun katsot vanhaa luokkakuvaa, niin kenenkä nassua ensimmäiseksi haetkaan? Jos se ihastus jätetään pois.
Se on myös viehättävää, että täällä – aika lailla samoin kuin varusmiespalvelussa – kohtaa ”satunnaisesti” täysin eri taustan omaavia ihmisiä. Herrat ja narrit ovat ”kasvokkain” ja samalla viivalla. Eräässä mielessä varsin demokraattinen järjestelmä.
täällä elämässä ollaan. Oli sitten herra tai narri. Mutta kivahan se herrojenkin on näillä palstoilla rellestää, kun saa olla oma itsensä. Ei tarvi teeskennellä parempaa kuin on.
Sama kohtalo meillä kaikilla.
Samalla viivalla hyvinkin. Vaan oikeassa elämässä emme aina kohtaa. Sinä taidat olla niin nuori, että minä voisin olla sinun isäsi. Elävässä elämässä emme todennäköisesti tähän tyyliin jutustelisi.
Tämä palsta saattaa kohdakkain täysin erilaisia ihmisiä, sellaisia, jotka muutoin eivät kohtaisi. Se on yksi tämän foorumin todellisista arvoista. Paljon enemmän kuin pelkastään sanomisen iloa. Tämä vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan.
nuorena Seppojuhani Typyä pitää? Eiköhän saman ikäisiä olla jos sun ikä pitää paikkansa :=))
No täytyy sanoa, että olen kyllä aika nuorekas luonteeltani. Se on nääs nuorekas mielenlaatu mun elämän valttikortti :=))
Sait minulta naurut ihan ääneen. Jutustelusi perusteella voisit tosiaan olla 20 kesäinen typykkä.
typyn jutuista (ja monen muunkin Huuhaan tyypin) tulee hyvälle tuulelle *nuoleskelee lurps lärps*
Vai naurat. Mä olenkin henkisesti 20v. tasolla. Olen tehnyt testejä. :=))
Vois kait sitä jo pikkuhiljaa aikuistua. Vai mitä mieltä olet? Tällainen henkisesti jälkeenjäänyt 50v. nainen ei ole kyllä oikein kiva olla :=))
Yks hailee, mikä olet, jos vain itse itsesi hyväksyt ja jaksat hymyillä. Kunhan et vahingoita itseäsi etkä muita. Pirteys ei ole ihmiselle lainkaan vahingoksi.
vahingoittaminen ei tulisi mieleenikään. Mutta itseään voi kyllä vahingoittaa aika usein syyllistymällä liian synkkiin mietiskelyihin.
Tuo itsensä hyväksyminen ei nimittäin ole aina kovin helppo juttu. :=))
... yhtä hassua, mutta toimivaa konstia. Tee onnistumisten lista. Joka ikinen kerta, kun tunnet onnistuneesi, laita asia paperille. Hieman päiväkirjan tyyliin, mutta ilman jaarituksia. Vuoden kuluttua sinulla on upea kokoelma isoja ja pieniä asioita.
Ja aina, kun tulee matalapaine vastaan, avaat tuon vihkosen ja muutaman sivun jälkeen on pakko uskoa, että elämä voittaa sittenkin.
Minä olen yrittäjä, on noita synkkiä hetkiä joskus tullut ja taatusti tulee. Vaan tuo lista kyllä auttaa.
elämän voittamisesta sen verran suuri kokemus, että luulisin tietäväni mitä se on.
Olen saanut elämääni jatkoaikaa ja nautin nyt siitä.
Olen oivaltanut, että elämässä ei kannata nipottaa. Nautitaan vaan parhaalla mahdollisella tavalla siitä mitä meillä on :=)))
Ja huumori on yksi pelastava tekijä elämässä.
Totta. Vuosi takaperin näin otteita YK:n tutkimuksesta, joka koski onnellisuuden tunnetta. Tulos oli ällistyttävä: etelä-amerikkalaiset ovat kaikkein onnellisimpia. Ja se on maanosa, jossa kait 90% väestä kuuluu kurjallistoon. Mutta he osaavat löytää onnen siitä, mitä heillä on, vaikkei se eurooppalaisen silmin niin kovin paljon olekaan.
Pikkutyttönä kun sai äidin tekemän mollamaijan sitä oli tosi onnellinen. Herkkua oli siihen aikaan banaanit. Jokaiselle yksi banaani/ pää. Ja oltiin niin onnellisia siitäkin. Mitä se on tänään. Mihinkään ei olla enää tyytyväisiä.
Ihmiset vaatii yhä enemmän ja enemmän. Milloinkahan raja tulee vastaan. Kait se joskus tulee. Hukumme omaan paskaamme.
Onnellisuus ei ole aineellista. Se on ihan jotain muuta. Se tosiaan tulee sisältä. :=)))
Oot kyllä oikeassa, paitsi että aineellinen minimi täytyy kaikilla ehdottomasti olla. Toiset sitten sen kanssa pohjoisessa, toiset tropiikissa. Pohjoisessa on helppoa vähätellä aineellista kun se on ikäänkuin valmiina, tropiikissa taas on nälänhätää ja muuta vastaavaa, eikä siellä huku omaan paskaansa kuin korruptiopressat ja huumemafia.
Terkkuja, Reiska
En ole koskaan hymiöitä kauheasti miettinyt. Mutta tuo sinun käyttämäsi hymiö on mielestäni varsin erikoinen. En saa hahmotettua sitä kunnolla, voisitko selventää sitä?=)
Ensinnäkin sillä on mulle itselleni psyykkinen vaikutus. Kun katselen viestiäni ja hymiöitä siinä tulen hyvälle mielelle. Saman tunteen aiheuttaa hymiöt toisten viesteissä. Rakastan hymiöitä.
Chatissa varsinkin, kun ovat värinä ja niitä monenlaisia siellä. :=)))
Suomalainenhan ei liikoja hymyile reaalielämässä, niin vois kokeilla täällä palstoilla. Huuhaalla eräs henkilö avasi mielestäni epäasiallisen aiheen. Siitä suutuin tosissani. Vastasin siihen, niin joku kirjoitti että silenihän ne typynkin monituplaleuat. Meinasin kuolla nauruun kun luin sen. Sieluni silmin saatoin nähdä jonkun kirjoittamassa mulle sitä vastausta silmissä sellainen ähää- kutti kiilto, että nytpä pääsin kerrankin sanomaan :=)))
Tiedostamattani kun luin viestini olin jättänyt hymiöt pois. Taitaapi olla ainoa kerta kun niin käynyt. Olin niin tuoduksissani aloitteesta.
Käytän myös kännykän vieteissä hymiön kuvia.
Niillähän on mukava kuvata mielialoja. Ei tarvi selitellä. Vaikka jos olen pahoillani tai surullinen laitan näin :=((((
Joten koittakaahan kestää :=))))
Hymyilyhän on hyvä asia, siitä ei nyt ollut kyse. Tarkoitin tällä hymiölläsi sitä, että siinä on ikäänkuin kahdet silmät?
katson sitä hymiötä niin, että silmät, nenä ja viimeksi suu. Vaikka se mun tekemä suu onkin nimetty monituplaleuaksi. Muuten! Aika hyvä nimitys :=)) Voishan sen niinkin ajatella. Tai olisko suu ensin ja sen jälkeen useampi leuka. Sehän on ihan katsojan silmissä, miten näkee :=))))
= -merkki voi olla: silmät, nenä, pystytukka, parta...
=o) :=) =:0) :o)= =8o)= *nauraa* :D
suoraan sanottuna, ei harmainta aavistustakaan. En ollut kirjoittanut riviäkään sitten kouluaikojen, ennen kuin aloin palstoille tuhertamaan.
Kai olen jossain vastaavassa kyselyssä sanonut, että koska tämä on mukavaa. Ja on tietysti vielä mukavampaa, jos juttuja luetaan. En pahemmin tee avauksia, joten se suosion mittaus lukijamäärien perusteella on aika vaikeaa, eikä minulle edes erikoisen tärkeää (monille on). Mua on muuten etsintäkuulutettu *leuhkii*
”...koska tämä on mukavaa...”
Minun kirjoittamisessani tuo on asian ydin. Minun leipätyöni vaatii kaiken joten palstalle kirjoittelu on erinomaista irroittelua. Paljon parempaa kuin kaljoittelu.
Siihen vaikuttaa myös palstan henki ja käytöstavat. Ensi tutustuminen oli oikein mukavaa jutustelua mämmistä, piimästä ja *toimittajakin kaipasi iltasatua. :)
Kirjoittelun nurjempi puoli tuli vastaan aika pian. Itseäni se ei kamalasti ole vaivannut, koska minun on helppo olla lukematta vastenmielistä tekstiä. Erityisen helppoa se on ollut siksi, että itse ei ole joutunut ilkeämielisten hyökkäysten kohteeksi.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ongelmien poistamiseksi voidaan tehdä jotakin. Se tosin vaatii vakkareiden – ja toivottavasti satunnaistenkin sitoutumista naapuripalstan siivoamiseen.
Älä vielä luovu toivosta. Savonarola elää ja messuaa edelleen.
voit varmaan kertoa ne keinot muillekin. Yksi olisi tietysti se, että ei voisi kirjoittaa muulla kuin yhdellä ainoalla nikillä, mutta siitä saattaisi seurata suo siellä vetelä täällä.
En ymmärrä mitä asialle voisi tehdä, lehdistön valtakin tuntuu olevan aika rajallinen.
Vai on Savonarola syntynyt uudelleen, wuff...
Kirjoittaminen ja lukeminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Kouluaikoina aineeni usein luettiin tunnilla, vaikka omasta mielestäni ne eivät olleet edes hyviä. Aikuisiällä kun opiskelin ja kirjoitin jotain opettaja erään juttuni luettuaan kirjoitti siihen kommentin, "Kauniisti kuvailtu, oletko koskaan ajatellut kirjoittaa kirjaa?" No en ole ajatellut... todellakaan, kirjailijat ovat asia erikseen sitä taitoa minulla ei ole valitettavasti.
Oletan että kysyt miksi kirjoitat tälle tai chat-keskustelupalstalle. Vastaanpa tähän olettamukseen että ennen kirjoittelin täällä niitä sun näitä aika ahkerastikkin ja osallistuin tappeluksiinkin ja joskus jopa tein aloituksiakin, mutta enpä juuri enää. Syy siihen miksi en täällä viihdy on juuri tuo toisten ihan älyttömäksi mennyt solvaaminen. Jo aloituksesta ja nikistä tietää ettei kannata edes avata kun tietää mitä se sisältää.
Kirjoittelen kyllä edelleenkin mutta en täällä, en ole pitkiin aikoihin kokenut näitä asioita täällä sellaisiksi joihin viitsisi mitään vastailla tai esittää mielipiteitään. Täällä on sellaista turhaa höpötystä, josta on ihan pihalla ja sitten on ne puolueet. Kysyttiin minultakin kerran kenen puolella olen ja vastasin että en kenenkään olen ihan omalla puolellani.
Suomi24:ltä löytyy paljon mielenkiintoisia palstoja jossa keskustellaan ihan jostakin aiheesta asiallisesti, noin suurinpiirtein, osaan kyllä pitää puoleni. Lukijoiden ja kommenttien määrät ovat suurempia kuin näillä kahvi- ja chatkeskustelupalstoilla, keskustelut ovat hyvinkin vilkkaita. Ja koska tunnetusti rakastan väittelyjä ja syvällisiäkin pohdintoja aiheista joista omasta mielestäni olen asiantuntija, koen silloin sellaisen keskustelun antoisaksi ja hauskaksi etenkin kun vastapuolella on samanlaiset ja samalla aaltopituudella olevat vastapelurit.
Vaikka olen poistunut tavallaan käyn joskus lukemassa toimittajan sanomat ja Jermun Hanski elää jutun tai jonkun vastaavan... täytyyhän sitä tietää mitä täällä tapahtuu vaikkei siihen osallistukaan. Ehkä joskus kommentoinkin johonkin, joillakin on hyviä avauksia, kuten Waffenilla ja sinullakin on hauskat jutut.
Yks juttu vielä... jos joku on epäillyt minua että olisin se Zeireenin ja muiden solvaaja, en ole... siihen ei ole mitään syytä.
että olet kadonnut. Tuo solvaaminen on saanut ihan älyttömät mittasuhteet, ja jos luit kommenttini chat-puolelta, niin en tarkoittanut syytöksilläni ketään erityisesti enkä varsinkaan sinua.
En tiedä mitä asialle voisi tehdä, olisi mukavaa jos tulisit joskus takaisin jollain avauksella? Voitaisiin elää toivossa että se pysyisi asiallisena, vaikka ainahan minua on positiivisena pidetty...
Minulla on vain kuukauden kokemus tästä touhusta, joten jaksan vielä mesota hyvien asioiden puolesta.
Kyllä maailmaa voidaan muttaa, mutta se vaatii sen, että itse kukin alkaa tehdä jotakin. Tässä on nyt muutama vetänyt sotalipun salkoon paskanheittäjiä vastaan ja porukkaa kerätään kasaan ympäri maata ja naapureitakin.
Että tervetuloa mukaan joukkoon.
Luepa http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000005355190&view_mode=flat