Jos sapatti olisi ollut luomisen muistomerkki

>>Jos olet epäuskoinen, niin älä tuputa tapojas toisille.>>

Kaikkihan nuo "tuputtaa" tapojaan toisille - vai mitä muuta se mikä tahansa lähetystyö sitten on.

Sapattia viettävät ei-adventistit eivät eivät käytä siitä nimitystä luomisen muistomerkki = sapatti.
UT:ssa ei ole tuollaista mainintaa.

A-lahkon teesi kirjoitti:

Sapattia viettävät ei-adventistit eivät eivät käytä siitä nimitystä luomisen muistomerkki = sapatti.
UT:ssa ei ole tuollaista mainintaa.

Esim. Lindeman kirjoittaa Apostolisen ajan seurakunta ja antikristuksen
.............eksytys http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

Niin HÄN toteaa Ilm. perusteella, missä luotu voi kumartaa Luojaa on sapatti.

Eli se on raamatun teesi ja sinä selittelijänä pääset Jumalan Sanan tuomiolle väärästä valastasi.

Sapatti ON luomisen perusteella pantu sinullekin kompastuskiveksi ja hyvin olet kompastunut. Nenä turvoksissa vollotat jatkuvasti vanhaa virttäsi.

A-lahkon teesi kirjoitti:

Sapattia viettävät ei-adventistit eivät eivät käytä siitä nimitystä luomisen muistomerkki = sapatti.
UT:ssa ei ole tuollaista mainintaa.

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.­t.18:1, 4).

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele­vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk­sen ja historian yhtäpitä­vän todistuk­sen valossa.


Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse­mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil­le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).

todetaan taas kirjoitti:

http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk0.htm

RAAMATULLINEN LEPOPÄIVÄ

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.­t.18:1, 4).

Lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja asiasta on monenlaisia mielipiteitä. On niitä, jotka pakanakristillisyydenkin keskellä haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemesta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaista yleensä vietää. Jotkut taasen ajattele­vat, että sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakanakristityille kuuluu sunnuntai. Jotta asia selvenisi, käymme tutkimaan asiaa Raamatun kokonaisvaltaisen ilmoituk­sen ja historian yhtäpitä­vän todistuk­sen valossa.


Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitse­mäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1.Moos.2:1-3).

"Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän (hepr. VT: יום השבת jom ha'shabat = sapatinpäivän) ja pyhitti sen" (2.Moos.20:11).

"Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnil­le ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: 'Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet'." (Ilm.14:6-7).

Kun Herra Jumala kuutena päivänä, joita tavallisesti kutsutaan luomispäiviksi (toisen tulkinnan mukaan niitä voisi kutsua myös "remonttipäiviksi"), teki taivaat ja maan, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä luomistyöstänsä ja pyhitti seitsemännen päivän eli sapatinpäivän. (Perjantai-illasta lauantai-iltaan. Jumala asetti auringon, kuun ja tähdet osoittamaan juhla-aikoja, päiviä ja vuosia. Sen mukaisesti juutalaiset ovat perinteisesti aloittaneet ja lopettaneet sapatin, kun kolme tähteä illan hämärtyessä näkyy taivaalla. Nykyaikana rabbit laskevat tarkoin minuutilleen sapatin alkamisen ja päättymisen ja se ilmoitetaan Israelin tiedotusvälineissä. Pohjoisessa on keskikesällä ja keskitalvella ongelma, mutta joka haluaa, voi noudattaa Jerusalemin aikaa). Hepreankielen sana shabat merkitsee: lakata työtä, levätä loppua. Samasta sanan juuresta tulee myös sana shvita, joka merkitsee: lakko. Jumala siis lakkasi luomistyös­tään ja lepäsi seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen päivän, sapatin, lepopäi­väksi kaikille ihmisille. Tuolloin ei vielä ollut yhtään juutalaista maan päällä, oli vain Aadam ja Eeva ja Jumala antoi heille ja heidän jälkeläi­silleen sapatin lepopäiväksi (Mark.2:27).

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskijassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittä­miskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.

A-lahkon teesi kirjoitti:

Sapattia viettävät ei-adventistit eivät eivät käytä siitä nimitystä luomisen muistomerkki = sapatti.
UT:ssa ei ole tuollaista mainintaa.

Eli A-lahko teesi kirjoittajalle.

Kirjoituksesi on panetteleva ja valheellinen, kuten aina ja jokakerta.

Näin todettiin, että ei adventistiuskova - kristityt kirjankin mukaan käyttävät sapatista LUOMISEN MUISTOMERKKI.

Eli eihän se mikään ihme ole, koska se juuri on SITÄ.

Oliko vaikeeta. Koska taas uudelleen ajattelit kerrata dementiassa asiaa.??

Varmaan ajattelet, että propakantasi puree riittävällä toistolla.

Ei se pure, vaan kertoo sinun omasta vaikeasta luonteestasi tällä palstalla.

Eli tämä on meidän muitten kristittyjen, jotka sapattia viettää tuki adventisteille, koska heitä tahallaan panetellaan näillä palstoilla.

Lue sapattikäsky ja löytyikö ko. käsky UT:sta?
Olet sapatin jumaloija ja intoilija.

älä yritä.... kirjoitti:

Lue sapattikäsky ja löytyikö ko. käsky UT:sta?
Olet sapatin jumaloija ja intoilija.

Hei-

Kerro hiukan ensin minkälaisessa muodossa Sinä sen haluaisit että se kelpaisi sellaiseksi että se olisi Sinulle voimassa ?

Anna hiukan muotoa ja suuntaa mitä pitää olla että kelepaa ?


yst. t. Jari

old_profile_78555 kirjoitti:

Hei-

Kerro hiukan ensin minkälaisessa muodossa Sinä sen haluaisit että se kelpaisi sellaiseksi että se olisi Sinulle voimassa ?

Anna hiukan muotoa ja suuntaa mitä pitää olla että kelepaa ?


yst. t. Jari

Kirjoita sapattikäsky palstalle ja mistä se löytyy?
Kyse on vain yhdestä käskystä.

yksin Raamatulla kirjoitti:

Kirjoita sapattikäsky palstalle ja mistä se löytyy?
Kyse on vain yhdestä käskystä.

No tuolla on sinulle linkki ja opettele lukemaan raamattua, niin vastaukset löytyy sieltä.

Mutta, älä lue perinnäissääntökirjat nokanalla, jolla sitten pyritään kumoamaan Jumalan Sanaa.
Sitähän kumotaan homppelilaeilla, lasten ei tarvii olla vanhemmilleen tottelevaisia, siis kunnioitus, Jumalaa ei tarvii kuunnella, tehdään omat kuvat alttareille, jota kumarretaan ja kas, sapattikin kumotaan.

Se on suomeksi viimeisten aikojen raamatussa ilmoittamaa henkeä, jolla tehdään tyhjäksi Jumalan sana, eli eletään rakkaudettomuudessa, laittomuudessa jne.
ja sinä olet yksi heistä sanansaattajana.

yksin Raamatulla kirjoitti:

Kirjoita sapattikäsky palstalle ja mistä se löytyy?
Kyse on vain yhdestä käskystä.

Kumosiko Jeshua sapatin?

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).

"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetus­lap­sensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksis­ta sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisil­leenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).

Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).

Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alku­tekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).

Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäi­vään (2.Moos.­35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyään­kin Israelissa per­heenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeis­tään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäi­vänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.

Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatin­vietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.

Lindemanin kirjasta, linkki yllä

jatkuu

Jeesuksen todistus kirjoitti:

Kumosiko Jeshua sapatin?

"Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).

"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetus­lap­sensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksis­ta sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisil­leenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).

Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).

Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alku­tekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).

Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäi­vään (2.Moos.­35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyään­kin Israelissa per­heenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeis­tään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäi­vänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.

Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatin­vietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.

Lindemanin kirjasta, linkki yllä

jatkuu

Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:

"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enem­män kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakies­saan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).

Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä Nasaratilaisen kanssa ja monet fariseukset, kirjanoppineet ja rabbit olivat Nasaretin rabbin, Jeshuan, kanssa samaa mieltä Tooran käskyjen tulkinnasta. Rabbi Jeshuan tulkinnat ovatkin tulleet monelta osin nykyjuutalaisuuteen vallitsevaksi käytännöksi Talmudin mukaan, kuten professori Lapide kirjassaan toteaa.

todetaan vain kirjoitti:

No tuolla on sinulle linkki ja opettele lukemaan raamattua, niin vastaukset löytyy sieltä.

Mutta, älä lue perinnäissääntökirjat nokanalla, jolla sitten pyritään kumoamaan Jumalan Sanaa.
Sitähän kumotaan homppelilaeilla, lasten ei tarvii olla vanhemmilleen tottelevaisia, siis kunnioitus, Jumalaa ei tarvii kuunnella, tehdään omat kuvat alttareille, jota kumarretaan ja kas, sapattikin kumotaan.

Se on suomeksi viimeisten aikojen raamatussa ilmoittamaa henkeä, jolla tehdään tyhjäksi Jumalan sana, eli eletään rakkaudettomuudessa, laittomuudessa jne.
ja sinä olet yksi heistä sanansaattajana.

Kumosiko Paavali sapatin?

"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteen­päin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.t.18:1, 4).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuo­lelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.

Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivi­nä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistu­maan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattiju­malanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisil­le (pa­kanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatin­viettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseura­kunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).

linkki sama

yksin Raamatulla kirjoitti:

Kirjoita sapattikäsky palstalle ja mistä se löytyy?
Kyse on vain yhdestä käskystä.

Onko päivällä väliä?

"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäi­vää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.

Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuk­sen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).

Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.

päivällä väliä ?? kirjoitti:

Onko päivällä väliä?

"Heikkouskoista hoivatkaa (hepr. UT: Ottakaa vastaan heikko uskossa), rupeamatta väittelemään mielipiteistä...Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..." (Room.14:1, 5-6).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti on se kaikkein tavallisin kohta, jonka perusteella vedotaan siihen, että ei ole niin väliä, minkä päivän pitää lepopäivänä. Jotkut jopa haluavat kumota ko. kohdan perusteella sapatin. Nyt kun tutkitaan em. tekstiä, on kuitenkin ensinnäkin huomattava se, että vaikka haluttaisiinkin teksti ymmärtää lepopäi­vää koskevaksi, ei Paavali siinä millään tavalla kumoa tai tee tyhjäksi sapattia. Asia voidaan tämän näkökannan mukaan ja hepreankielisen UT:en tekstin mukaan ymmärtää niin, että jos juuri uskoontulleilla on erilaisia mielipiteitä lepopäivästä, ne eivät saa vaikuttaa siihen, etteikö juuri uskoontullut voitaisi ottaa vastaan uskovien yhteyteen ilman mitään oppiriitoja tai väittelyjä, sillä ajan oloon Jumala osoittaa kullekin Sanansa kautta oikean asianlaidan, jos vain haluamme ottaa vastaan (Fil.3:15-16).

Yllä oleva Roomalaiskirjeen teksti voidaan kuitenkin ymmärtää myös toisella tavalla, sillä tarkkaan ottaen siinä ei ole mainittu sanaa lepopäivä tai sapatti. Meillä ei ole myöskään mitään oikeutta lisätä taikka vähentää mitään kirjoituksiin, sillä se tuo kadotustuomion yllemme (5.Moos.4:1-2; Ilm.22:18-19). Saman tuomion tuo myös Kirjoitusten kieroon vääntäminen, kuten Pietari erityisesti toteaa Paavalin kirjoituksista, jotka ovat monille vaikeita ymmärtää (2.Piet.3:15-16). Tämä huomioonottaen voimme vain todeta, että Paavali puhuu Roomalaiskirjeessään vain päivien valitsemisesta yleensä, mutta ei mainitsee sanaa sapatti tai lepopäivä.

Mitä tämä sitten saattaisi tarkoittaa? Juutalaisuudessa on moniakin päiviä, joita he pitävät muita päiviä parempina. Tarkastellessamme Karitsan häitä jo totesimme, että koska Jumala ns. luomiskertomuksen yhteydessä kolmantena päivänä sanoi kaksi kertaa: "se oli hyvä", ovat juutalaiset vuosituhansien ajan pitäneet viikon kolmatta päivää parempana kuin viikon muut päivät ja siksi normaalisti, jos mahdollista, juutalaiset häät pidetään viikon kolmantena päivänä, jotta avioliitto onnistuisi mahdollisimman hyvin (Joh.2:1-2). Toinen "hyvä päivä" on lag ba'omer, kolmaskymmenes kolmas päivä seitsemän viikon ns. omer-laskennassa, pääsiäisviikolla olevasta esikoislyhteen heilutuk­sen päivästä viikkojuhlaan eli helluntaihin, koska menneen historian aikana juuri sinä päivänä taukosi juutalaisia kohdannut vitsaus (3.Moos.23:15-16).

Monia muitakin perinteeseen kuuluvia päiviä on olemassa, mutta tämäntapaisia traditioita ajatellen sopii hyvin Paavalin sana, että yksi pitää yhden päivän parempana toista ja kukin saa olla omassa mielessään varma, sillä tämänkaltaisilla asioilla ja päivillä ei ole merkitystä uskonelämämme kannalta. Sapatin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, sillä se pysyy voimassa Jumalan järjestyksen mukaan, jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä, kaikille ihmisille ja työeläimille.

Kuuluuko sapatti pakanauskoville?

"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäi­vän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityk­sessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opetta­vat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.

Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.2­0:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioit­taa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista

pakanauskovalle kirjoitti:

Kuuluuko sapatti pakanauskoville?

"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäi­vän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityk­sessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opetta­vat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.

Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.2­0:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet. Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioit­taa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista

Ts. laki on Hengellinen.

Kristitty, jolle Jumalan tahto on rakas, hän vapaehtoisesti viettää sapattia.

Teille, joille Jumalan tahto on pakkopullaa, älkää ihmeessä viettäkö sapattia.

Se on aivan turhaa, sillä vaikka ilman rakkautta ruumiinne annatte poltettavaksi, se ei teitä mitään hyödytä.

Eli kristityt voivat vaikka mennä naimisiin piispojensa luvalla, kun ja jos Jumalan tahto ei ole rakas, niin aivan luvalla.
Jumala vaan sitten tuomitsee viimeisenä päivänä jokaisen.

Näin se vain menee.

Toisille Jumalan rakkauden laki on sydämessä ja toisilla ei.

Toinen pyhittyy edelleen ja toinen ei, vaan hän saastuu edelleen.

valinnoista kyse kirjoitti:

Ts. laki on Hengellinen.

Kristitty, jolle Jumalan tahto on rakas, hän vapaehtoisesti viettää sapattia.

Teille, joille Jumalan tahto on pakkopullaa, älkää ihmeessä viettäkö sapattia.

Se on aivan turhaa, sillä vaikka ilman rakkautta ruumiinne annatte poltettavaksi, se ei teitä mitään hyödytä.

Eli kristityt voivat vaikka mennä naimisiin piispojensa luvalla, kun ja jos Jumalan tahto ei ole rakas, niin aivan luvalla.
Jumala vaan sitten tuomitsee viimeisenä päivänä jokaisen.

Näin se vain menee.

Toisille Jumalan rakkauden laki on sydämessä ja toisilla ei.

Toinen pyhittyy edelleen ja toinen ei, vaan hän saastuu edelleen.

siis naimisiin miehet keskenään ja naiset keskenään..
Sekin on kirkkonne siunaus. siis kristittyjen kirkko.

"rakkaudestanne sen teette" huulten hedelmänä.

Mutta, Jumalan Sana on IsoonKirjaan kirjoitettuna se, joka mittaa ja tuomaroi.

kumosiko Paavali kirjoitti:

Kumosiko Paavali sapatin?

"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteen­päin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).

"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).

"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli syna­goo­gassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia usko­maan" (Ap.t.18:1, 4).

"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuo­lelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).

"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).

Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.

Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivi­nä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistu­maan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattiju­malanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisil­le (pa­kanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatin­viettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseura­kunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).

linkki sama

Paavali ei sanonut sapattia
- luomisen muistomerkiksi
- eikä sapattia sinetiksi

luomisen muistomerkki? kirjoitti:

Paavali ei sanonut sapattia
- luomisen muistomerkiksi
- eikä sapattia sinetiksi

Hei-

Miksi Paavalin olisi pitänyt sanoa niin kuin esität ?

Nuo substantiivit ja adjektiivit ovat vain substantiiveja ja adjektiiveja eikä niihin pidä takertua. Ne saattavat olla alunperin yhden ihmisen persoonallista ilmaisua joita on käytetty. Niin onkin.

Voisitko lähestyä asiaa joltakin muulta kantilta ?

Ajatellaan nyt että Jumala loi maan ja taivaan 7 päivässä ja 7 päivänä Jumala lepäsi.
Lue sitten mitä Raamattu sanoo; "Jumala siunasi päivän ja pyhitti päivän."
2 Moos 2:1-4.

Lepopäivä sinettinä kuvaa uskollisuutta Jumalan syntiä opettavalle laille.
Kun jokainen käsky Jaak 2:10, Luuk 16:16-17 on kunnioitettu on sitten joku kymmenestä se sinetti joka kruunaa koko kakun että kaikki 10 kasassa eikä vain ydeksän.

Miltä tämä logiikka tuntuu ?


Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija

yksin Raamatulla kirjoitti:

Kirjoita sapattikäsky palstalle ja mistä se löytyy?
Kyse on vain yhdestä käskystä.

Hei-


Katso ne Raamatunpaikat mitä annoin muutama askel taaksepäin tässä samassa ketjussa ja lue se logiikka Raamatusta niistä Raamatun jakeista.

Löydät käskyt sieltä. ja sitten uuden liiton metodin miten laki on voimassa uuden liiton aikana.
> Sitten vaan lopuksi toteat että laissa on 10- ei 9 käskyä.

Jaa, laitan tähän vielä;
1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20, 5 Moos 5, Hes 20:20, 2 Moos 31:16-17, Jes 58:13-14,
Hebr 8:10, 10:12-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10, Ilm 14:12, 12:17, mm = uuden liiton aikana laki sydämen lihataluissa synnin opettajana ja Jumala itse kasvattajana ja opettajana.

Lue Raamatusta logiikka tässä lyhyesti.

Room 3:20,31.
Adventtikirkossa laki opetetaan rakkauden, synnin ja kuulisuuden merkityksenä;
1 Joh 5:2-3, 2:1-6, -ei ansiona koskaan. Ef 2:8-9.



Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija