Silmiesi vanki

Sydämeni särkyi jokin aika sitten. Seurustelin kolme vuotta maailman ihanimman ihmisen kanssa ja homma olisi ehkä toiminutkin, jos olisimme hoitaneet asiat kuntoon ajoissa. Liian myöhään huomasimme kasvaneemme toisistamme erilleen, eikä asiaa voinut korjata enää mitenkään. Olimme satuttaneet toisiamme liian paljon. Luulin etten koskaan toipuisi siitä...
Eräänä iltana, kierrellessäni yksin kaupungilla, vastaani käveli tuntematon kundi. Normaalisti olisin kulkenut vain ohi, mutta jäin kiinni hänen silmiin. Niistä paistoi ystävällisyys. Katsellessani noita silmiä tunsin rinnassani jotain; jokin sulatti sydämeni ympärille rakentamaani jäistä muuria. Ihastuin suinpäin...
Nyt kuljen kaupungin katuja toivoen näkeväni hänestä edes vilauksen. Kun hän kävelee vastaani, tunnen taas tuon onnellisuuden tunteen. Haluaisin niin kovin mennä juttelemaan hänelle, mutta en uskalla.
Iltaisin mietin, miten tämä mahtaa päättyä. Voinkohan koskaan tulevaisuudessa katsoa taakseni ja hymyillä epäröinnilleni...
2396
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

En mä tiedä, muuta ku et niiden silmien takana asuu tieto, kaiken oikeellisuudesta, me kuljemmme täällä ajassa, ja kuitenkin ajattomuus on meidän jokaisen sydämessä, se on musta kuka tahansa, sillä oli silloin sun unelmat silmissään, se halus ne näyttää ja ehkä se oli yksinäinenkin, ehkä se olin minä.Ehkä kaikki onkin unta ja kun kuolemme heräämme ja sinä voit kertoa rakkaallesi vierelläsi että sait tämmöisen hassun kirjeen, avaruuden suloiselta palaselta.T:f a

Äänestä

Voi tuota romantiikkaa…

Korvissa soi parasta aikaa kappale For your eyes only… Tunnetko sen? Tämä on näitä 80 – luvun kappaleita (taisi olla yhden bondin tunnarimusiikki, Sheena Easton), mutta kaunis kuin mikä…

Onnea vaan etsinnöillesi…. Ymmärrän sinua. Tuossa ennen joulua kuljeskelin keskustassa, kiireisenä, täysin omissa ajatuksissani kun ohitseni kulki joku söpö tyttö. Taisivat siinä katseemme kohdata aivan sekunnin murto-osan.. Ja tämän jälkeen hän ilmeisesti kääntyi taakseni katsomaan. No, minähän olin ns. aivan unessa ja vasta monen, monen metrin päästä huomioin koko tilanteen. Ja kun päätäni lopulta sain sen verran käännettyä (nopea vilkaisu) siellä tosiaan oli joku. Olisi tietysti heti pitänyt pysähtyä ja mennä juttelemaan, mutta olin jo kaukana tilanteesta ja.. noh, taisi se ujous vain vetää pitemmän korren. Jos rehellisiä ollaan : )

Itsekin kiertelen ja kaartelen joskus niillä seuduin edestakaisin vailla kunnollista päämäärää, jos vaikka lykästäisi tämän mystisen naisen suhteen. Välillä pysähdyn kahville ja ihmettelen mikä minua vaivaa. Nimittäin ei miljoonan ihmisen joukosta sitä yhtä löydä kuitenkaan. Ei, ellei hän tekisi juuri samoin tavoin. Ja sittenkin… Hmm.. Silloin tällöin mietin, mikä minussa pysäytti hänet? Mitä kaikkea voikaan nähdä toisen olemuksesta muutaman sekunnin perusteella.. Taatusti emme ainakaan tunteneet. Toivottavasti polkumme kohtaavat vielä joskus…

Tätähän tämä on, päivittäin tulee vastaan lukuisia ihmisiä. Ja joskus harvoin sellainen, jonka todella haluaisi tuntea, syystä tai toisesta. Mutta se kynnys tehdä asian eteen jotain, edes avata suunsa, on työn ja tuskan takana. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Toista tilaisuutta kun ei välttämättä tule…

Toivottavasti siis asut pienessä kaupungissa. Jos ja kun hänet näet, tartu tilaisuuteen, nykäise hihasta ja kysy kauniisti hymyillen vaikka kelloa tai jotain muuta ”tyhmää”. Sehän on aivan sallittua : ) Eihän siinä loppujen lopuksi voi hävitä mitään… Aurinkoista kevättä vaan!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marjanne kirjoitti:

Sydämeni särkyi jokin aika sitten. Seurustelin kolme vuotta maailman ihanimman ihmisen kanssa ja homma olisi ehkä toiminutkin, jos olisimme hoitaneet asiat kuntoon ajoissa. Liian myöhään huomasimme kasvaneemme toisistamme erilleen, eikä asiaa voinut korjata enää mitenkään. Olimme satuttaneet toisiamme liian paljon. Luulin etten koskaan toipuisi siitä...
Eräänä iltana, kierrellessäni yksin kaupungilla, vastaani käveli tuntematon kundi. Normaalisti olisin kulkenut vain ohi, mutta jäin kiinni hänen silmiin. Niistä paistoi ystävällisyys. Katsellessani noita silmiä tunsin rinnassani jotain; jokin sulatti sydämeni ympärille rakentamaani jäistä muuria. Ihastuin suinpäin...
Nyt kuljen kaupungin katuja toivoen näkeväni hänestä edes vilauksen. Kun hän kävelee vastaani, tunnen taas tuon onnellisuuden tunteen. Haluaisin niin kovin mennä juttelemaan hänelle, mutta en uskalla.
Iltaisin mietin, miten tämä mahtaa päättyä. Voinkohan koskaan tulevaisuudessa katsoa taakseni ja hymyillä epäröinnilleni...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu