Onko kaikki pielessä???
Sosiaali- ja koulupolitiikassa näyttää kaikki olevan pielessä. Jotkut jopa väittävät, että ennen kaikki oli jotensakin paremmin.( Minä en muuten niin väitä)
Sosiaali- ja koulusektoreille on sitten 60 -luvun rekrytoitu aivan tavattomasti asiantuntijoita ja korkeakoulutettuja. On jos jotakin kuraattoria opo-ohjaajaa, sosiaalikasvattajaa, -hoitajaa, erikoisopettajaa, entistä enemmän psykologeja, lääkäreitä, erikoislääkäreitä yms. yms. Ja koko ajan reusursseja on saatava lisää.... ja koko ajan ongelmat kuulemma pahenevat!!!
Oiskohan niin, että ratkaisuja on alettu etsiä väärästä suunnasta ja että kasvanut ammattiauttaja ja -kasvattajakunta tuijottaa omaan napaansa luullen ratkaisujen löytyvän jostakin sieltä. Samalla yhteiskunnan on kerättävä heidän rahoittamisekseen yhä enemmän veroja ja verojen maksamisen takia eli verovelvollisten koohotettava ansiottensa perään entistä enemmän, mistä aiheutuu... jne jne.
Olisikohan ammattiauttajille syntynyt käsitys, ettei oikeassa elämässä ihmisellä pitäisi olla ongelmia, heikkouksia eikä vahvuuksia, suruja ja iloja eikä masennusta tai suurta innostusta. Tarvittaisiinko joku normaali kertomaan, että semmoista se elämä kuitenkin on eikä ammattiauttajilla - toisin kuin itse näyttävät asian ymmärtävän - ole mitään keinoa tämän tosiasian muuksi muuttamiseksi.
Entäpä jos alettaisiin etsiä ratkaisuja aivan toisesta suunnasta ja etsittäisiin mennyttä maailmaa, jossa ongelmatyöammattikuntaa olisi hiukan niukemmalti mutta suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärätämystä ja hyväksyntää olisi enemmän.
Sosiaali- ja koulupolitiikassa näyttää kaikki olevan pielessä. Jotkut jopa väittävät, että ennen kaikki oli jotensakin paremmin.( Minä en muuten niin väitä)
Sosiaali- ja koulusektoreille on sitten 60 -luvun rekrytoitu aivan tavattomasti asiantuntijoita ja korkeakoulutettuja. On jos jotakin kuraattoria opo-ohjaajaa, sosiaalikasvattajaa, -hoitajaa, erikoisopettajaa, entistä enemmän psykologeja, lääkäreitä, erikoislääkäreitä yms. yms. Ja koko ajan reusursseja on saatava lisää.... ja koko ajan ongelmat kuulemma pahenevat!!!
Oiskohan niin, että ratkaisuja on alettu etsiä väärästä suunnasta ja että kasvanut ammattiauttaja ja -kasvattajakunta tuijottaa omaan napaansa luullen ratkaisujen löytyvän jostakin sieltä. Samalla yhteiskunnan on kerättävä heidän rahoittamisekseen yhä enemmän veroja ja verojen maksamisen takia eli verovelvollisten koohotettava ansiottensa perään entistä enemmän, mistä aiheutuu... jne jne.
Olisikohan ammattiauttajille syntynyt käsitys, ettei oikeassa elämässä ihmisellä pitäisi olla ongelmia, heikkouksia eikä vahvuuksia, suruja ja iloja eikä masennusta tai suurta innostusta. Tarvittaisiinko joku normaali kertomaan, että semmoista se elämä kuitenkin on eikä ammattiauttajilla - toisin kuin itse näyttävät asian ymmärtävän - ole mitään keinoa tämän tosiasian muuksi muuttamiseksi.
Entäpä jos alettaisiin etsiä ratkaisuja aivan toisesta suunnasta ja etsittäisiin mennyttä maailmaa, jossa ongelmatyöammattikuntaa olisi hiukan niukemmalti mutta suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ymmärätämystä ja hyväksyntää olisi enemmän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukaisehan keskusteluketju tuolta, aloittajalla tosin oli pieni virhe kirjoituksessaan, joka tosin ketjussa korjaatan mutta...:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000015&conference=3000000000000007&posting=22000000004924273