Minäpä väitän, että suurin este naisten aseman parantamisessa on naisten itsetunto-ongelmat.
Olen tässä viritellyt ennenkin asiasta keskustelua, mutta jostain syystä se ei kiinnosta vahvan naiseuden leimaamia feministejä, jotka väittävät olevansa niiden "heikompien" naisten asialla.
Itselläni ei ole itsetunnon kanssa ollut mitään ongelmaa. Se on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme ja kehittyy läheisissä ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta.
Kun meitä rakastetaan, huolehditaan ja meidät hyväksytään, itsetunto kehittyy ja antaa oikeaa suuntaan elämälle. Tosin hyvä itsetunto vaatii tämän myös itseltä ei ainoastaan ympäristöltä. Mutta itse itseään kunnioittava saa jostain syytä helpommin myös muiden kunnioituksen!
Itsetuntoa voi kehittää (kuten jo eräälle palstalaiselle sanoinkin). Ja näin se käy:
Voimavaroja kannattaa suunnata sinne, missä on hyvä. Asiaan jossa kokee olevansa vahva. Ehkä paras paikka ei ole tulla tänne pätemään, sillä aina löytyy joku, jolla on ikävää sanottavaa.
Itsetarkastelu voisi olla avain parempaan itsetuntoon. Ja sitä kautta suurempaan onnistumiseen ja tyydyttävämpään elämään.
Mutta entäpä, jos ei pidä näkemästään? Silloin kannattaa miettiä niitä vahvuuksia. Millainen ihminen olet todella? Oletko todella sellainen, kun toiset väittävät ja oletko sellainen, millainen kuva sinulla on itsestäsi.
Henkilö, jolla ON hyvä itsetunto, puhuu muillekin kauniisti. Hyväksyy epäonnistumiset ja myöntää virheensä. Myös toisilta! Hän muistaa että jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Myös hän itse. Hän ei katkerana jankuta samaa asiaa jatkuvasti. Hän ei muistele kokemaansa vääryyttä ikuisesti.
Hän uskaltaa olla erilainen. Toisten ihmisten liiallisesta myötäilystä saattaa seurata omasta itsestä vieraantuminen.
Irrottaudu vääristä syyllisyyden tunteista. Häpeää ei ole tarvis kantaa aioista, joista sitä ei tarvitse kantaa.
Mitä hävittävää ihmisellä voisi olla, jos hän hyväksyy itsensä vikoineen päivineen? Ts. tunne ja hyväksy omat rajasi. Luovu liiallisista vaatimuksista itsesi ja muiden suhteen.
Miten suuri apu tästä onkaan esim. työhaastatteluissa! Aivan arvaamaton. Mutta muutos ei käy hetkessä. Ja siihen on todella panostettava. Se on hiljaista työtä oman itsen eteen.
Kaikkein vaikeinta on varmasti hyväksyä olevansa "viallinen", sen verran meissä kaikissa on narsistia.
Hyvä itsetunto ei aina muuten ole ulkoinen menestyminen tai silminnähtävä itsevarmuus. Aina oikeassa oleminen tai itsensä näkemistä vain myönteisessä valossa. Se ei välttämättä myöskään ole sosiaalista rohkeutta. Sillä myös ujolla henkilöllä voi olla hyvä itsetunto!
Itsetunto ei aina näy ulospäin.
Hyvä itsetunto ei myöskään ole itsensä toteuttamista toisen kustannuksella. Se kehittyy sen mukaan millaisiksi koemme itsemme.
Varmasti moni huomaa, että täälläkin paljon puhutusta pirttihirmulta puuttuu näiden sääntöjen mukaan hyvä itsetunto. Olisiko niin, että itsetunnon puute aiheuttaa senkin?
"Kaatokommenttien" varalle sanon vielä loppuun, että itsetunto on kokonaisuus, joka sietää myös pettymyksiä. Tässä yhteisössä mm. viestin poistamisen. :D
Olen tässä viritellyt ennenkin asiasta keskustelua, mutta jostain syystä se ei kiinnosta vahvan naiseuden leimaamia feministejä, jotka väittävät olevansa niiden "heikompien" naisten asialla.
Itselläni ei ole itsetunnon kanssa ollut mitään ongelmaa. Se on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme ja kehittyy läheisissä ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta.
Kun meitä rakastetaan, huolehditaan ja meidät hyväksytään, itsetunto kehittyy ja antaa oikeaa suuntaan elämälle. Tosin hyvä itsetunto vaatii tämän myös itseltä ei ainoastaan ympäristöltä. Mutta itse itseään kunnioittava saa jostain syytä helpommin myös muiden kunnioituksen!
Itsetuntoa voi kehittää (kuten jo eräälle palstalaiselle sanoinkin). Ja näin se käy:
Voimavaroja kannattaa suunnata sinne, missä on hyvä. Asiaan jossa kokee olevansa vahva. Ehkä paras paikka ei ole tulla tänne pätemään, sillä aina löytyy joku, jolla on ikävää sanottavaa.
Itsetarkastelu voisi olla avain parempaan itsetuntoon. Ja sitä kautta suurempaan onnistumiseen ja tyydyttävämpään elämään.
Mutta entäpä, jos ei pidä näkemästään? Silloin kannattaa miettiä niitä vahvuuksia. Millainen ihminen olet todella? Oletko todella sellainen, kun toiset väittävät ja oletko sellainen, millainen kuva sinulla on itsestäsi.
Henkilö, jolla ON hyvä itsetunto, puhuu muillekin kauniisti. Hyväksyy epäonnistumiset ja myöntää virheensä. Myös toisilta! Hän muistaa että jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Myös hän itse. Hän ei katkerana jankuta samaa asiaa jatkuvasti. Hän ei muistele kokemaansa vääryyttä ikuisesti.
Hän uskaltaa olla erilainen. Toisten ihmisten liiallisesta myötäilystä saattaa seurata omasta itsestä vieraantuminen.
Irrottaudu vääristä syyllisyyden tunteista. Häpeää ei ole tarvis kantaa aioista, joista sitä ei tarvitse kantaa.
Mitä hävittävää ihmisellä voisi olla, jos hän hyväksyy itsensä vikoineen päivineen? Ts. tunne ja hyväksy omat rajasi. Luovu liiallisista vaatimuksista itsesi ja muiden suhteen.
Miten suuri apu tästä onkaan esim. työhaastatteluissa! Aivan arvaamaton. Mutta muutos ei käy hetkessä. Ja siihen on todella panostettava. Se on hiljaista työtä oman itsen eteen.
Kaikkein vaikeinta on varmasti hyväksyä olevansa "viallinen", sen verran meissä kaikissa on narsistia.
Hyvä itsetunto ei aina muuten ole ulkoinen menestyminen tai silminnähtävä itsevarmuus. Aina oikeassa oleminen tai itsensä näkemistä vain myönteisessä valossa. Se ei välttämättä myöskään ole sosiaalista rohkeutta. Sillä myös ujolla henkilöllä voi olla hyvä itsetunto!
Itsetunto ei aina näy ulospäin.
Hyvä itsetunto ei myöskään ole itsensä toteuttamista toisen kustannuksella. Se kehittyy sen mukaan millaisiksi koemme itsemme.
Varmasti moni huomaa, että täälläkin paljon puhutusta pirttihirmulta puuttuu näiden sääntöjen mukaan hyvä itsetunto. Olisiko niin, että itsetunnon puute aiheuttaa senkin?
"Kaatokommenttien" varalle sanon vielä loppuun, että itsetunto on kokonaisuus, joka sietää myös pettymyksiä. Tässä yhteisössä mm. viestin poistamisen. :D
Vastaukset 45
Vanhimmat
Viestien poistamisesta on keskusteltu jo aiempien aloitusten yhteydessä.
On näkösällä ensimmästä kertaa.
Mutta viestin poistosta voi myös kirjoittaa suoraan seriffille, eikä turhrata palstaa sille kuulumattomaan asiaan. Aivan saman kyssän olis voinu lähettää osoitteella joka tuossa ylälaidassa on.
Ei sit ihan niin selvästi näkys se huono itsetuntokaan. Vaikkakin toikin oli eri nimimerkillä. Mut kirjoittaja ihan itsestäänselvyys.
Näin se sitten lähti. Yksi jolle asia oli arkaluontoinen, ja koko keskustelu jälleen sivuraiteella.
Kiitos Hertha. Kunnioitusta ei löydy ei sitten yhtään. Mutta niinhän se taisi olla, että me emme sovi samaan keskusteluryhmään. Minä olen sen tiedostanut heti alkuhetkistäni täällä ja tiedän syynkin siihen.
Ihmettelen vain, ettei se ole sinulle selvä.
Kai tunnet itse itsesi parhaiten.
---
Itse tunnen sopivani kanssasi (ja muiden kanssa) oikein hyvin samaan keskusteluryhmään, en ole ollenkaan vaivaantunut. En tunne naisellista kateutta, epävarmuutta, en halua flirttailla, mielistellä. Kyseenalaistan ja pyrin puhumaan lyhyesti, jaarittelematta "naismaisesti".
Hyvä itsetunto vaatii itsetuntemuksen. Sen seurauksena syntyy kunnioitus muihin!
Koska et kunnioita minua (et kunnioita itseäsikään), oman etiikkani mukaan en voisi myöskään kunnioittaa sinua. Mutta koska se on mahdotonta hyvän itsetunnon omistavalle henkilölle, ohitan sinut mieluummin kuin alan tappelemaan sinun aloitteestasi.
Vastausten lyhyydellä ei ole minulle merkitystä. Kunhan siinä olisi asiaa!
Vastausten lyhyydellä ei ole sinulle merkitystä.
Onhan täällä muitakin kuin sinä.
selän takana minulle?
Vai minun selkäni takana muista?
Oletko miettinyt omaa kykyäsi kunnioittaa erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä? Mielestäni hyvin taitavasti jyräät yli ja tuomitset näkemättä asioiden ytimeen. Ehkäpä omaat jonkinlaisia johtajan ominaisuuksia, mutta oletko hyvä siinä on asia erikseen. Päinvastoin narsistisuutesi tuntuu kaipaavan halpamaistakin voittoa hinnalla millä hyvänsä. Oletko varma, että itsetuntosi rakentuu terveelle pohjalle?
En ole maininnut nimiä.
Koskee itsetuntoa, minä en kuitenkaan sen kirjoittajana ole täällä vastaamassa omaa itseäni koskeviin kysymyksiin.
Jos sinua kiinnostaa tietää minusta lisää, kirjoita minulle sähköpostiini, jonka osoitteen löydät galleriasivultani.
Kiitos.
Kuin mitä osasin odottaakaan. Tiesin kyllä että siitä on vaikea puhua, mitä ei ole. Mutta ajattelin, että silti muutama rivi irtoaisi. Varsinkin kun ainakin minä itse näen sen eteenpäin auttavana asiana.
Nyt minulle on muuta puuhaa tiedossa. Jätän palstan tähän kirjoitukseen ja mielipiteeseeni about kolmeksi viikoksi. Syytä en kerro.
Koettakaa pärjäillä.
"Kirjoitinko minä sitten,
Kirjoittanut: Maria, 6.4.2004 klo 16.55
että olen parempi kuin muut naiset, vai oliko se sinun tulkintasi noista sanoista "salli minun olla nainen, parempi nainen"?
Happamia, happamia ovat...muista pestä usein hampaasi ettei mene reiälle ja muutu mustaksi (jos sinulla yleensä vielä on hampaita, vai ovatko jo molemmat pääsi yhtä hampaattomia?).
Omalla nickilläsi et uskalla vieläkään kirjoittaa."
Hyvää tekstiä sinun aloituksessasi oli ja viisaasti sanottuna. Nämä keskustelupalstat tuntuvat vain olevan enemmän rähinäpalstoja, varsinkin feminismipalsta. Olen käynyt täällä satunnaisesti lukemassa tekstejä ja aina on tullut paha mieli jostain kumman syystä.
Hän niitä harvoja naiskirjoittajia, ehkä Sanelman ja Tittelityyn lisäksi, joka ei aloita riitaa.
Töykeille vastauksillekin hän ensin yleensä hymähtää, vastaamalla ehkä jotain yhtä pirullista. Mutta eräät eivät ymmärrä lopettaa. Voitontahto on kova.
Tämäkin sinänsä hyvä teema menee susille. Ketään ei kiinnosta pohtia miten asia vaikuttaa todellisuudessa naisen asemaan.
.........
"Ymmärsinkö...
Kirjoittanut: ... oikein? 6.4.2004 klo 14.39
" Nyt sinä haluat että naista ei olekaan "
Sanoiko Hertta muka noin? Eikö tuo ole Marian omaa tulkintaa? Muistaakseni juuri Maria sai n. kuukausi sitten mielettömät raivarit, kun joku tulkitsi hänen tekstiään ja näki siinä sellaista mitä siihen ei ollut kirjoitettu. Jos ei kestä sellaista omalla kohdallaan, olisi reilua olla itse tekemättä sitä myöskään muille.
" Salli minun olla nainen. Parempi nainen. "
Tuoko on kaikkien kirjoitustesi ydin: minä Maria olen parempi nainen kuin muut naiset? Aika narsisti taidat olla. Puhutko kotitoloissakin vain tästä yhdestä ainokaisesta aiheesta eli omasta suurenmoisuudestasi? Eikö perheesi koskaan kyllästy kuuntelemaan tuota loputonta itsekehua?"
>>>>>>>>>>Happamia, tphyi, sen sanon minäkin. Varsinkin kun hän selvästi puhui muusta kuin miksi sinä sen tulkitsit.
Eli lauseeseen "ymmärsinkö oikein", et malttanut odottaa vastausta vaan latasit täysillä saaden paskat niskaasi samalla mitalla. Jota tässä nyt itket vielä SEITSEMÄN KUUKAUTTA MYÖHEMMIN!
Mahtoi olla elämäsi tragedia! Koita hyvä ihminen päästä jaloilles!
Arvoituksellisia, arvoituksellisia ovat palstan sisäiset kaunat harvoin käyvälle... Tämäkin teksti sinälläänhän oli jees. Kirjoittajassako vika että kaikki kommentointi vetää ohi aiheen - aivan täysillä. Tai tulkiten -ei ohi aiheen vaan todistaen sen paikkaansapitäväksi..??
asiantuntija paikalle, kerrohan, miksi analysoit kirjoittajaa etkä tekstiä?
Ettei vaan olisi vastaajissa vika?
Tällä tavallako edistetään sopua palstalla? Mielestäni ei.
Teksti sinänsä on ihan kiinnostavaa ja pohdintoja herättävää, mutta sivusta seuraajana tiedän nickin jyräävän ja itseään viimeiseen asti kaikilla aseilla puolustavan tyylin. Ja koska en pidä tyylistä, vaikka asiat sinänsä ajoittain ovat ihan ok, haluan maistattaa nickille omaa lääkettään. Itse kunkin on terveellistä ajoittain mennä itseensä ja tutkiskella pontimiaan. Ei aina tarvitse olla oikeassa.
Ymmärrän. Enkä ihan lipsahtanut arveluissani vikapoluille. Ei, ei aina tarvitse olla oikeassa, mutta joskus voi kantsia miettiä keinoja millä toisen saisi oikeasti näkemään sen mitä haluaa tämän näkevän. Kaikki lähestymistavat eivät siihen aina ole ne passeleimmat. Mutta piis.
Tarkoitatko asiantuntijalla minua??! Ilmaisin itseäni ehkä epäselvästi, mutta ihmettelin juuri tuota itsekin tässä ketjussa. Miksi aloitukseen vastaajat hyökkäävät nimenomaan nikkiä vastaan eivätkä niinkään viitsi kommentoida tekstiä. Itselläni ei todellakaan ole mitään avemariaa vastaan, henkilönä kuin nikkinäkään. Eikä tarkoitukseni ollut häntä vastaan näin hyökätäkään. Mutta alempana sain jo vastauksen ihmettelyyni, joten eipä sen kummempia. Sinänsä jees aloitus menee "hukkaan" kun riidellään henkilökohtaisuuksista. Mutta mitäpä se minulle kuuluu. Jatkakaa.
Taitaapa olla näin, että vahva henkilö, joka avemariakin on, saa helposti huonompi itsetuntoiset ääliöt palstalla niskaansa. On olemassa kirjoittajia, jotka vastaavat selvästi nickin perusteella, eivät aiheen. Voisin luetella parikin kappaletta, yhden tähän vastanneen lisäksi (ei vakinicki). Taitaa vaan olla niin että se toinen vakinicki kirjoittelee myös muilla nimimerkeillä tarpeen mukaan.
Oikeestaan avemaria hoksasi hyvin itsetunnon ja sen yhteyden, minkälaisia vastauksia tähän tulee niiltä kirjoittajilta, joihin tämä kolahtaa. Tämä itsetuntoteema näkyy monilla palstoilla hyvin, mutta täällä se suorastaan loikkaa silmille!
Kertooko se sitten yleisesti naisten huonosta itsetunnosta, vai vain feministien huonosta itsestunnosta jääköön viisaampien pohdittavaksi. Olen kyllä itsekin kuullut, että naisilla on huonompi itsetunto kuin mieheillä. Ja sitä on perusteltu kasvatusseikoilla ynnä muilla. Mutta, kuten avauksessa oli, siitä voi kasvaa pois. Mikseivät naiset kasvata itsetuntoaan? Miksi he mieluummin turvautuvat ismiin joka näkee mielellään naisen uhrina?
..minäkään koskaan tuota uhriuttamisen psykologiaa. Uhriuttaminenhan tekee ihmisen heikoksi sen sijaan, että pyrkisi auttamaan tätä. Jos uhriksi jää niin pysyykin. Oikeasti uhriksi joutunutkin voi parantua ja kasvaa komemuksestaan lopulta vahvemmaksi. Mutta se edellyttää aktiivista otetta, aktiivista henkilökohtaista kohtaamista, auttamista ja tukemista. Jos vain jäädään päähän taputtelemaan, että voi, voi raukkaa tai kiljutaan kurkku suorana maailman pahuutta eikä tehdä muuta, tuskin näistä menetelmistä mitään konkreettista apua on. Helpompia vaihtoehtojahan ne on -siten ehkäpä juuri feminismin suosiossa.. ;)
En tunne yhtään naista, joka olisi uhri naiseutensa vuoksi sinällään. Montakin tiedän jotka ovat olleet uhreja kiusaamisen, väkivallan tm. pahan "armoilla". Näitä uhreja on kuitenkin molemmissa sukupuolissa..
sepäs olis hyvä jos sitä hyvää itsetuntoa vois noin vaan saada kaupanhyllyltä. Hyvä itsetunto kehittyy jo lapsuudessa, mitäköhän lapsuuden kokemuksia feministeillä on. Mun kaveripiirissä feministejä ovat juuri ne, joiden faijat dokas ja hakkas äitiä. Jonkinasteinen pelko ja viha miehiä kohtaan on yleistä feministeillä, tämä on kehittynyt jo lapsuudessa.
Mun tyttöystävä on jollain tapaa feministi ja hän on paljon kertonut asioita kovasta lapsuudestaan. Faija hakkaa, juo, mutsilla ei oo voimia lähtä suhteesta ja yhteiskunta ei auta millään tavoin. Kukaan ei välitä. Mun tyttöystävällä ei oo mikään maailman parhain itsetunto, iänpäivää hän on saanut hävetä ja kärsiä alemmuudentunteesta. Kavereita ei oo voinu kutsua kotia, harvemmin mitään uusia vaatteita on saanu ja asuinalueen ihmiset ovat puhuneet pahaa perheestä. Juopon lapset saa helposti leiman otsaansa.
Sen mää vaan sanon että se on niin helppo sanoa, hanki hyvä itsetunto! siihen tarvitaan onnistumisen kokemuksia, vahva perusturvallisuus jota ei kehity väkivaltaisessa perheessä eläville. Mä oon saanu elää ihanassa perheessä ja ennnen mun tyttöystävää en tiennyt edes, että jollakin voi olla sillä tavalla kotiasiat syvältä perseeestä.
Meillä on ollut välillä riitoja siitä, kun mää oon sellanen kultalusikka suussa syntynyt:)
mut ei pahoja. Mun tyttöystävän parhaat ystävät on itekki samoja kolhuja läpikäyny, perhehelvetti ssä eläneitä. Mää toivoisin niin paljon, että mun tyttöystävä sais hyvän itsetunnon, koska se autta s niin paljon elämässä eteenpäin ja auttas kestämään ilkeiden ihmisten vittuilua.
Niinhän se vaan menee tässä maailmassa, ne joilla on niille annetaan vielä enemmän, ne joilla ei ole viedään loputkin.
itsetunto vaihtelee elämän eri vaiheíssa, välillä hyväkin itsetunto voi saada kolauksen ja heiketä.
Ei lapsuus ole missään erityisasemassa asiassa jota voi oppia aikuisenakin!
Lapsuuden kokemukset ovat kuitenkin vahvempia kuin aikuisena koetut. Voi varmasti aikuisena kehittää itsetuntoa tai se voi saada kolauksen. Sellaset ihmiset kuitenkin selviävät itsetunnon kolautuksista paremmin joilla on ollut tasapainoinen lapsuus.
Jo lapsuudessa elämä voi lähteä ikäville raiteille jos vanhemmat laiminlyö lastaan, lapsuus on elämän perusta. Monikohan lastenkodissa kasvanut lapsi on onnellinen aikuisena?
ei itsetuntoa todellakaan voi kehittää ennen kun ne on hoidettu. Siinä se sitten kasvaa vähitellen, onnistumisten myötä.
Mutta näin voi käydä onnellisen lapsuuden omistaneelle, mutta myöhemmin traumaattisen kokemuksen kokeneellekin. Itsetunto vaan katoaa, onnellisesta lapsuudesta huolimatta.
Feministisen arvomaailman kehittyminen ei edellytä hyvää itsetuntoa, vaan hyvää oikeustajua. Heikot ja vahvat, hellityt ja kolhitut voivat olla feministejä. Feministit haluavat korjata epätasa-arvoista tilannetta, ei VAIN ITSELLE, vaan myös muille naisille. Se on paljon enemmän, kuin oman suuremmoisuuden korostaminen joka foorumilla, samalla kun ivailee heikompia uhreiksi. Itse olen esimerkki kotiväen ihailemasta tapauksesta, ihailu johtui siitä, että ylimalkaan olin olemassa, ei omasta ihmeellisestä kyvykkyydestä. Mutta lapsuudesta peräisin, minulla.
Noh täytyypi sanoa, etten paljon feminismistä tiedä:)
Mulla on ehkä ollut turhan kapeahko näkökulma asiaan. Tyttöystäväni tosiaan puhuu monesti oikeudenmukaisuudesta, se on hänelle ja monille hänen kavereilleen joita voi kutsua feministisiksi todella tärkeä asia.
Hyväosaiset eivät välttämättä välitä oikeudenmukaisuudesta, kun eivät ole kokeneet epäoikeudenmukaisuutta.
"
Hyväosaiset eivät välttämättä välitä oikeudenmukaisuudesta, kun eivät ole kokeneet epäoikeudenmukaisuutta.
"
Tai sitten ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta ja todenneet, että maailma ei ole reilu ja toimineet sen mukaisesti saavuttaakseen sen 'hyvä osaisuuden'.
Napakasti sanottu. Tämä printataan. Kiitos Sohville.
Todellisen tuntuinen kertomus. Hyvään itsetuntoon vaikuttavat tosiaan monet eri seikat. Lapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys ja myös ihmisen sisäisellä kyvyllä selviytyä. Koettelemukset koskettavat meitä jokaista vähän eri tavoin, jostain saattaa tulla taistelija ja jostain alistunut jne... Varmasti peruspersoonallisuutemme vaikuttaa tähän paljon. Yritä olla tyttöystävääsi kohtaan pitkämielinen ja hellä, sillä sitä hän varmasti kaipaa ja se vahvistaa häntä. Onnea teille!
Tuon hyvän oikeustajun olen itsekin ymmärtänyt feministien punaiseksi langaksi, vaikka jokaisella feministillä on oma painoarvostuksensa asioiden suhteen ja niin pitääkin olla. Ei olla samasta puusta, niin kuin usein täällä on mainittukin.
Feminismi on siitä mielenkiintoinen aate, että sitä kautta korjaantuvat myös niiden naisten etuisuudet, jotka vastustavat kynsin hampain feminismiä. Tulee mieleen, että feminismi on kuin viisas äiti, joka tempaisee vastaanhangoittelevat mukulat helmoihinsa ja säntää palavasta talosta ulos!
Vai riittääkö mielestäsi se, että ihminen ajaa vain omaa etuaan?
tilipussista on hyvä välittää...meinaan ettei vaan tienaa enempää!
myös ä r s y t t ä ä niitä, joilla sitä ei ole.
tässä oli ketjun paras kommentti. Kuten kitkeristä kommenteista voi lukea se toisaan ärsyttää, kun jollakin semmonen on!
Miksikö, sillä kaikilla on keinot kehittyä itse?
Tuo oli sinänsä ihan hyvä kirjoitus ja paljon ihan toimivaa asiaa. Itse lisäisin kuitenkin vielä, että yleensä hyvällä itsetunnolla varustetulla ihmisellä ei ole tarvetta mainostaa "hyvää itsetuntoaan" toisille. Yleensä tämä on nimenomaan merkki huonosta itsetunnosta, jolloin henkilön on pakko yrittää vaikuttaa vahvemmalta toisten edessä kuin mitä onkaan.
Samoin en myöskään yhdistäisi tuota viestien poistamisen aihettamaa pettymystä itsetuntoon, päinvastoin. Jos ihminen kokee, että häntä on kohdeltu epäreilusti, hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen yleensä puolustautuu ja vaatii selitystä tapahtuneelle. Sen sijaan huonolla itsetunnolla varustettu ihminen helposti antaa mielummin asioiden olla, ja näin hyväksyy väärinkohtelun mukisematta.
tuohon sun kommenttiin sen, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen tyytyy vastaukseen, jonka saa, eikä mainitse kärsimästään vääryydestä joka viestissä päiviä jälkeen. Katkeruus ja kosto ei sovi hyvälle itsetunnolle.
Taisin kirjoittaa poistetusta viestistä pari kertaa tuohon Selitäpäs sefu -ketjuun, joten eipäs nyt viitsitä vääristellä. Nyt olen kirjoittanut samanlaisen aloituksen tälle palstalla, joten se siitä poistetusta aloituksesta.
vaikka en ensinnä sua tarkoittanutkaan...
Minun aloituksenihan täältä on poistettu.
en ole vakikalustoa siinä määrin että tietäisin tai muistasin kuka siitä jaaritteli. Sori.
Kovasti asiantuntevan vaikutelman tuosta ylempänä olevasta viestistäsi sai. Toisaalta mahtuuhan ääntä maailmaan!