Sinulle, joka melkein sait lasteni isän ja läheisimmän ihmiseni eli aviomieheni itsellesi. Elämä on aaltoliikettä. Parisuhteissakin ollaan välillä pohjalla. Ymmärrys ja tahto auttavat yhdessä ylös. Olimme pohjalla, kun Sinä tai oikeastaan te yhdessä iskitte. Emme ole täydellisiä, joten kaikkea tapahtuu. Selvisiköhän Sinulle, mikä meidän ongelmamme oli? Voin kertoa. Mieheni ei ole koskaan oppinut elämään lapsiperheen arkea. Hän ei kestä kotitöitä ja vapaa-ajalla "suorittamista". Hänen elämänsä rakentuu menestyksekkäästä työurasta ja kaikesta hauskasta, mm. hyvä ruoka, sohva, tv ja baarit työkaverit. Rakastan, koska hänessä on paljon hyviä ja hauskoja ominaisuuksia. Mutta yksinäinen arjenpyörittäja ei jaksa loputtomiin olla hemaiseva vaimo. Sinä tulit siihen rakoon. Kuulostaako elämäni houkuttelevalta? Se olisi voinut olla Sinunkin elämääsi. Vai kuvitteletko olevasi juuri se ihmeellinen olento, joka saa miehen muuttumaan? Korostan , että olen luonteeltani vaatimaton, en nalkuta (kuin vähän), en vertaile muihin miehiin, annan vapautta, en kyttää enkä ole mustasukkainen jne. Virheeni oli uupuminen. Mitä oikein ajattelit sanoessasi miehelleni, että minun tuskani kestää jonkun aikaa, mutta se menee ohi. Meillä on sentään lähes 20 vuotta yhteistä menneisyyttä ja yhteiset lapset! Mielestäni olet ihmisenä aika alkeellisella kehitystasolla. Toivottavasti olet oppinut jotain. Sinä elit unelmissa, minä tiesin todellisuuden. Tuskani siirtyi Sinulle. Minun avioliittoni jatkuu, olemme onnellisia. Muutuin kuitenkin, valitettavasti kyynisemmäksi mutta kuitenkin vahvemmaksi. Mieskin muuttui, hän edes yrittää auttaa. Se tuntuu hyvältä. Onnekseni et ollut kovin tasokas nainen, mieheni sai opetuksen, joka auttoi häntä näkemään minun arvoni!
Sinulle sinkku
Riina
121242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Että kaikkea sitä joutuu kokemaan.
Et puhu enempää, etkä vähempää, mutta kaiken
oleellisen! Olen sivusta nähnyt vastaavaa
tapahtuvan...alkaa olla elämänarvot lie missä?!!
Toivottavsti ei itse tule syyllistymään moiseen,
saati kokemaan sen itse!
Tiedät ainakin toimineesi oikein, vaikkakin
varmasti vaikeeta on ollut! Toivottavasti tulet
saamaan oman osasi omasta kunniastas ja ymmärryk-
sestäsi.
Kaikkea hyvää jatkoon!
t: miespuolinen lukija.
Erittäin hieno ja koskettava kirjoitus.
Toivoisinpa jokaisen suhteellaan varattuun ihmiseen kehuskelevan sinkun ( tai varatun) osuvan
lukemaan tämän.
Onnea elämääsi!
kylläkin kirjoitus, lähinnä ärsytti ja ei lakkaa ärsyttämästä nämä tämän suuntaiset jutut.
Mies siinä on typerä kehittymätön lapsenasteelle jäänyt ääliö kun ei todellakaan kestä arjen vaikeuksia.
Onhan näitä saaliinhimoisia naisia ja miehiä, mutta vain täysi taukki lähtee vieraisiin ja luulee siten jotenkin elämänsä kohentuvan.
Sinun virheesi ei ollut väsyminen vaan miehen virhe oli se ettei hän sitä kestänyt.
Joten aivan turhaan syyttelet toista naista ja älä luule, että juttu jäi viimeiseksi...joten pidä edelleen silmäsi auki ja seuraile ukkosi puuhia.
Olihan tuossa ajattelemisen arvoista asiaa, mutta...mutta, olen se toinen nainen ja nyt uskallan sanoa että oli virhe rakastua varattuun mieheen koska tiedän että hän vastuunsa kantajana ei jätä perhettään. Tämä mies on hyvin lapsirakas, eikä vaimostakaan ole valittanut. Ainoastaan että seksielämä tökkii eikä vaimo ole innokas koko touhuun siksi minä olen se jonka luokse tulla kun pula ja puute on kovimmillaan.
Mutta tämä rakkaus ei tunne rajoja, en vaadi, en vainoa, enkä ole mustasukkainen, olen hänen silloin kun on sen aika.Ja tämä sopii minulle. En ole viemässä vaimolta miestä enkä lapsilta isää ja tämäntapaisia juttuja on enemmän kun uskottekaan..!!
.et todellakaan halua suhteelta mitään enempää..
tässäkö Sinun elämäsi ja se mitä siltä haluat???
Niin haluanko muuta... toki ,mutta tää sopii mulle , haluan olla näin. Olen entisessä elämässäni saanut jo kaiken se jonka olen halunnut. Nyt olen itsenäinen, ehkä itsekäskin, mutta minä ainoastaan määrään mitä haluan tehdä tai jättää tekemättä.
On ihan turha mennä syyttämään tapahtuneesta ketään, varsinkaan jos ei tunne tapausta henkilökohtaisesti ja silloinkin sen näkee vain omalta kannaltaan. Elämä ei ole mustavalkoista tässäkään suhteessa. Kuka tietää mitkä asiat loppujen lopuksi johtivat siihen mihin ne nyt johtivatkaan ja syyllisen etsiminen ei muuta tulosta miksikään. Toisten syyttelemisellä saadaan vaan työnnettyä vastuuta itseltä muille.
Ei ole olemassa rajaa, jonka yli voi hypätä tai olla hyppäämättä, sehän tekisi elämästä liian helppoa! Yksi sana johtaa lauseeseen ja lauseet keskusteluksi...
Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa ja perustelee tekonsa ensimmäisenä itselleen. Mihin ne teot sitten johtavat voi yllättää tekijänkin, mutta kukin ottaa riskinsä.
Sivusta on hyvä seurata ja sanoa ja neuvoa muita, mutta samalla kun osoittaa muita kohti kolme sormea osoittaa itseen päin...
siis...hmm...aika ärsyttävää tekstiä toisaalta. Harvemmin se kolmas siihen väliin tulee väkisin. Elämä on just niin julmaa kuin miksi sen tekee. Niin ja turha sitä toisia on syyttää omista epäonnistumisistaan. Sinuna minä juttelisin miehellesi,sehän sinua kuitenkin on enemmän loukannut,siis vaikka asiat nyt olisikin paremmin. Mutta onnea teille.
... ei miehesi jäänyt luoksesi vain sen takia,
että olet niin "tasokas", mitä sillä sitten
tarkoitatkaan? Ihmisille tapahtuu uskomattomia
asioita ja aina ne ei ole järjellä selvitettä-
vissä ja kun tunteet tulee peliin, niin ei siinä
aina järki tule mukaan. Väärinhän se on, mutta
toivon mukaan itsellesi ei tapahdu vastaavaa, kun
sitäkään sinä et voi etukäteen tietää, mitä
elämällä on meille tarjottavana, kuinka tilanteet
vaihtuu ja elämä heittelee. Kukaan ei varmasti
ehdoin tahdoin varattuun ihastu,rakastu, eikä
välttämättä tiedä edes toisen olevan naimisissa!
Se voisi olla myös sinun kohdallasi mahdollista
usko pois, mutta toivon, ettet tarvitse moiseen
tilanteeseen joutua, voin kokemuksesta sanoa, että
siinä ei ole mitään ihanteellista, tapella niitä
periaatteita vastaan, joita varmaan jokaisella
kuitenkin on kasvatuksessa opetettu. Mutta kyllä-
kin moraalittomia ihmisiäkin kyllä varmasti
löytyy, niin miehistä kuin naisista, jotka eivät
välitä mistään. Asioistahan täytyy puhua ennen,
kuin ne riistäytyy käsistä, mutta tunnetustihan
miehet eivät sitä taitoa niin hyvin hallitse, ei
ainakaan suurin osa. Kenenkään väliin ei tule
kukaan, oli se väli tai rako kuinka iso tahansa.
Vai onko miehesi niin "vietävissä" oleva tahdoton
ressukka, joka ei osaa sanoa ei? No toivottavasti
miehesi jäi luoksesi kuitenkin rakkaudesta sinuun.
Toivotan kuitenkin onnea teille onnellisille, olisi mielenkiintoista kuulla toinenkin, eli mie-
hesi "versio" asiasta, ajatteleeko kenties hän
samalla lailla, vai ovatko nämä vain sinun näke-
myksiäsi asiasta?
...sitä toista naista. Jokaisellahan on loppujen lopuksi vastuu vain omista tekemisistään. Aina on helpompi syyttää sitä ulkopuolelta tullutta, tässä tapauksessa sinkku-naista. Ei hän ole vastuussa miehesi tekemisistä. Se oli miehesi, joka sen pettämisen valinnan teki ja sinua loukkasi. Toivottavasti otti erehdyksestä opiksi!
Rajasin mieheni vastuuullisuuden käsittelyn tekstistä pois, koska minunkin mielestäni on itsestäänselvää, että hän on ensisijaisesti vastuussa loukkaavasta teostaan. Mutta kaksihan siihen tarvitaan. Olen myös jopa omin silmin ja korvin kokenut, kuinka naiset tarjoavat itseään miehelleni sormuksesta huolimatta. Naiset ovat nykyään kovin aktiivisia. Loppujen lopuksi olen aika huono syyttämään yhtään ketään. Toivoisin vain, että ihmiset osaisivat elää toistensa kanssa, lapset saisivat arvoisensa ehjät ja turvalliset kodit ilman aikuisten järjestämiä ihmissuhdedraamoja! Enkä missään tapauksessa koe olevani täydellinen ja tasokas, ennemminkin sinisilmäinen ja hyväuskoinen hölmö, joka on ihanteita täynnä. Kirjoittamiseni tänne oli kokeilu, jonka aion nyt lopettaa. Tyydyn kirjallisuuteen, tutkimuksiin yms. itseäni kiinnostavista aiheista. Valoisaa ja elämyksellistä kevättä kaikille. Eikä unohdeta nauraa myös itsellemme!
Voisi sanoa, että kyseessä on se tavallinen tarina: kiltti sinisilmäinen tyttö on aikoinaan nainut kiltin pojan, joka sitten ei kasvanutkaan aikuiseksi lasten ja perhe-elämän myötä, kuten vaimonsa. Huvittelun haluiselle ikinuorukaiselle kivat lapset ja kaiken anteeksiantava, mitään vaatimaton, rakastava puoliso ovat itsestäänselvyyksiä. Kun vaimolle selviää, että miehen kaikki kaverit eivät olekaan miespuolisia, hän on ällikällä lyöty; hänellähän on se maailman kultaisin mies - kaikesta huolimatta. Itkut itketään, sitten sovitaan ja kas: Se Paha Nainen on historiaa, hyvä on voittanut ja ihana perhe kukoistaa jälleen. Tämä on kovaa tekstiä, mutta kuvioon kuuluu vääjäämätön jatko eli miekkosemme ei muuta tapojaan. Muutaman kuukauden sisällä hän hankkii uuden naisen, jota taipailee nautiskellen, niin kauan kuin hauskaa riittää tai vaimoke saa tietää. Kun mies ei ole yhden naisen mies, hän "kyntää vakoa" myös kodin ulkopuolella niin kauan kuin värkki vähänkin kestää. Ikävä sanoa, mutta näin se menee.