"Ensimmäinen sionistinen kongressi pidettiin Sveitsissä, vuonna 1897. Noin 200 delegaattia 17 maasta oli perustamassa Maailman sionistista organisaatiota, joka kampanjoi ”julkisesti hyväksytyn, laillisesti turvatun kotimaan puolesta Palestiinassa”.
Oli kuitenkin olemassa suuri ongelma – Palestiina oli nyt täynnä arabeja. Tämä ei kuitenkaan sionisteja lannistanut. He pitivät päämäärää niin tärkeänä, etteivät mitkään keinot olleet liian ankaria.
Parhaana mahdollisuutena toteuttaa päämääränsä sionistit näkivät imperialististen maiden tuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana monet johtavat sionistit taistelivat Englannin puolella toivoen saavansa palkinnon kun Ottomaanien ruhtinaskunta romahti.
Marraskuussa 1917 Britannian hallitus antoi Balfourin julistuksen, joka lupasi Palestiinan juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Painavan syyn miksi britit tukivat juutalaisvaltion syntyä kertoi Sir Ronald Storss, Jerusalemin ensimmäinen brittiläinen kuvernööri, muistelmissaan: ”Tarpeeksi juutalaisia voisi palata, jos ei perustaakseen juutalaisvaltiota, niin ainakin takaamaan, että muodostuisi Englannin ”pieni lojaali juutalainen Ulsterin saari” vihamielisen arabialaisuuden keskelle.”
Brittiläisen vallan avulla sionistiset siirtokunnat kasvoivat. Samaan aikaan kasvoivat jengit ja aseelliset ryhmät, joista tuli olennainen osa juutalaisvaltio Israelin rakentamisessa.
Vuosien 1917 ja 1948 välillä juutalainen vähemmistö yritti saada itselleen vallan Palestiinassa. Maata ostettiin rikkailta arabeilta, ja arabityöläiset korvattiin juutalaisilla.
Toinen tärkeä asia oli Histradut ammattiliiton perustaminen 1920. Tuohon aikaan Palestiinassa oli noin 5000 juutalaistyöläistä ja 50 000 arabityöntekijää. ”Keskusliiton” perustajat, jotka olivat sionistisen ideologian kannattajia ja tulivat juutalaisista pikkuporvarillisista puolueista, rajasivat Histradutin jäsenyyden vain juutalaisille. Kun järjestön sääntöjä tehtiin perustajat painottivat, että ”kansallinen kysymys” ylittää ”taloudelliset ja kulttuuriset kysymykset”.
Internationalistien ajatusta luokkayhteiskunnasta, luonnollisestikaan, ei nostettu esiin.
Histradutin johto päätti juutalaisyhteisön poliittisen linjan niin juutalaisasioissa, suhteissa brittihallitsijoihin kuin arabimassoihinkin. Israelin poliittiset johtajat Ben Guerion, Eshkol ja Meir, olivat kaikki Histradutista.
1930-luvulla sionistit olivat vähemmistö vaikkakin juutalaisen väestön määrä kasvoi Palestiinassa. Tuhannet juutalaiset, jotka pakenivat sortoa, ja heitä ei päästetty länsimaihin tai USA:han, saapuivat Palestiinaan. Juutalaisia oli 500 000 kun arabeja oli 1,5 miljoonaa.
Näin ei tulisi aina olemaan, jos se olisi sionisteista kiinni. R Weitz kirjoitti päiväkirjaansa 1940: ”Meidän pitää olla selvillä, että täällä ei ole tilaa kaikille. Emme saavuta tavoitettamme itsenäisenä jos elämme yhdessä arabien kanssa tässä pienessä maassa. Ainoa ratkaisu on Palestiina, tai ainakin Länsi-Palestiina, ilman arabeja. Ei ole muuta keinoa kun siirtää kaikki arabit naapurimaihin. Ei yhtään kylää tai taloa saa jättää. Vasta tämän jälkeen voimme rakentaa oman maamme. Muuta vaihtoehtoa ei ole."
Yllä olevasta lainauksestani ilmenee, miksei rauhaa ole tullut Lähi-Itään. Syyllisiä siihen ovat kiihkouskovaiset sionistit, joiden jutustelua olemme saaneet seurata täälläkin mm. Phaerdan ja Hitman 1 taholta.
Oli kuitenkin olemassa suuri ongelma – Palestiina oli nyt täynnä arabeja. Tämä ei kuitenkaan sionisteja lannistanut. He pitivät päämäärää niin tärkeänä, etteivät mitkään keinot olleet liian ankaria.
Parhaana mahdollisuutena toteuttaa päämääränsä sionistit näkivät imperialististen maiden tuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana monet johtavat sionistit taistelivat Englannin puolella toivoen saavansa palkinnon kun Ottomaanien ruhtinaskunta romahti.
Marraskuussa 1917 Britannian hallitus antoi Balfourin julistuksen, joka lupasi Palestiinan juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Painavan syyn miksi britit tukivat juutalaisvaltion syntyä kertoi Sir Ronald Storss, Jerusalemin ensimmäinen brittiläinen kuvernööri, muistelmissaan: ”Tarpeeksi juutalaisia voisi palata, jos ei perustaakseen juutalaisvaltiota, niin ainakin takaamaan, että muodostuisi Englannin ”pieni lojaali juutalainen Ulsterin saari” vihamielisen arabialaisuuden keskelle.”
Brittiläisen vallan avulla sionistiset siirtokunnat kasvoivat. Samaan aikaan kasvoivat jengit ja aseelliset ryhmät, joista tuli olennainen osa juutalaisvaltio Israelin rakentamisessa.
Vuosien 1917 ja 1948 välillä juutalainen vähemmistö yritti saada itselleen vallan Palestiinassa. Maata ostettiin rikkailta arabeilta, ja arabityöläiset korvattiin juutalaisilla.
Toinen tärkeä asia oli Histradut ammattiliiton perustaminen 1920. Tuohon aikaan Palestiinassa oli noin 5000 juutalaistyöläistä ja 50 000 arabityöntekijää. ”Keskusliiton” perustajat, jotka olivat sionistisen ideologian kannattajia ja tulivat juutalaisista pikkuporvarillisista puolueista, rajasivat Histradutin jäsenyyden vain juutalaisille. Kun järjestön sääntöjä tehtiin perustajat painottivat, että ”kansallinen kysymys” ylittää ”taloudelliset ja kulttuuriset kysymykset”.
Internationalistien ajatusta luokkayhteiskunnasta, luonnollisestikaan, ei nostettu esiin.
Histradutin johto päätti juutalaisyhteisön poliittisen linjan niin juutalaisasioissa, suhteissa brittihallitsijoihin kuin arabimassoihinkin. Israelin poliittiset johtajat Ben Guerion, Eshkol ja Meir, olivat kaikki Histradutista.
1930-luvulla sionistit olivat vähemmistö vaikkakin juutalaisen väestön määrä kasvoi Palestiinassa. Tuhannet juutalaiset, jotka pakenivat sortoa, ja heitä ei päästetty länsimaihin tai USA:han, saapuivat Palestiinaan. Juutalaisia oli 500 000 kun arabeja oli 1,5 miljoonaa.
Näin ei tulisi aina olemaan, jos se olisi sionisteista kiinni. R Weitz kirjoitti päiväkirjaansa 1940: ”Meidän pitää olla selvillä, että täällä ei ole tilaa kaikille. Emme saavuta tavoitettamme itsenäisenä jos elämme yhdessä arabien kanssa tässä pienessä maassa. Ainoa ratkaisu on Palestiina, tai ainakin Länsi-Palestiina, ilman arabeja. Ei ole muuta keinoa kun siirtää kaikki arabit naapurimaihin. Ei yhtään kylää tai taloa saa jättää. Vasta tämän jälkeen voimme rakentaa oman maamme. Muuta vaihtoehtoa ei ole."
Yllä olevasta lainauksestani ilmenee, miksei rauhaa ole tullut Lähi-Itään. Syyllisiä siihen ovat kiihkouskovaiset sionistit, joiden jutustelua olemme saaneet seurata täälläkin mm. Phaerdan ja Hitman 1 taholta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuo listasi on vähän asenteellinen mutta ei siitä sen enempää.
Yksi asia kuitenkin vaatii ehdottomasti korjauksen
" Syyllisiä siihen ovat kiihkouskovaiset sionistit"
Sionistit eivät olleet kiihkouskovaisia vaan useinkin ennemmin sosialisteja ja kovinkin maallistuneita.
Israel, juutalaiset on paljon monisyisempi ryhmä kuin mitä esim " kiihkouskovaiset sionistit Phaerda ja Hitman-1 " antavat ymmärtää
Sionismin juuret ovat syvällä raamatussa ja lujassa uskossa siihen, että Jumala on luvannut Israelin juutalaisille.
Maailman sionistijärjestö on yhdyssiteenä Israelissa olevien ja maanpakolaisuudessa (twlg)olevien juutalaisten välillä. Myös ennalleen asettajien on pidettävä yhteyttä kaikkien JumalanHengestä syntyneiden välillä.
Ne, jotka jo ovat asettuneet 'luvattuun maahan' ja ne, jotka vieläovat 'synnyinmaissaan' eli kirkkokunnissaan ovat syntymänsä perusteella 'juutalaisia', he ovatveljiä ja sisaria keskenään. Juutalaisilla on yhteys keskenään Maailman sionistijärjestönvälityksellä ja samoin pitää olla yhteys myös 'hengellisten juutalaisten' kesken.
Iron Mike!
Haista paska!
näis netti paska ohjelmissa on se huono puol ettei tuollasii kun mike pääse kattoon silmästä silmÄän. ai helvetti ettei mielikuvitus riittäis mit tolle hippi sivarille tekis jos pääsis vähän syrjemmälle sen kaa mut se antais aika hyvän mielen jos pääsis vähÄn "silittÄÄn" mikeÄ
Hieman huvittavia piirteitä rekisteröityneen Iron Miken teksteissä ilmenee edelleenkin.
Nyt hän panee sekä Phaedran että minut vastuuseen 1917-1948 välisen ajan tapahtumista!
Kyllä me toki aika tärkeitä henkilöitä olemmekin, mutta emme ehkä sentään noin tärkeitä, että meitä nyt pannaan vastuuseen ihan koko sionismista!
Vielä korjaus loppulauseen sisältöön:
En ole sionisti
En ole myöskään kiihkouskovainen.
--------------------------------------------
Sen sijaan:
Tunnustan olevani Israelin ystävä.
Tunnustan myös olevani aito kristitty.