Peruskoulussa muistaakseni opetettiin, että kappaleen eka rivi sisennettään yhdellä välilyönnillä. Nykyään useimmin näkee tabulaattorilla tehtyjä sisennyksiä, eli kappaleen eka sana alkaakin sentin sisempää kuin muut rivit.
Kuitenkin kun olen selaillut graduja, tutkielmia ja muita vastaavia, niin hyvin harvoin siellä on mitään sisennelty. Oman kouluni työohje ei mainitse sisennystä, eikä itse ohjekaan sellaista noudata (ohje siis väsätty marginaalien yms. puolesta siihen malliin kuin työt pitäisi tehdä).
Kirjoissa kappalejakona on yleensä muutaman kirjaimen suuruinen sisennys.
Mikä siis on virallinen kanta? Milloin ekan rivin sisennystä tulisi käyttää ja milloin ei kannata/saa käyttää?
ekan rivin sisennys
sisentäjä
4
1275
Vastaukset 4
- mie
Aika kauan on siitä, kun mulle opetettiin kappalejakoja ym. tyyliseikkoja kirjoituksessa.
Siihen aikaan oli kaksi oikeaa vaihtoehtoa: juuri esittelemäsi tapa aloittaa kappale sisentämällä. Tällöin kappaleiden väliin ei tule tyhjää riviväliä.
Ja sitten toisena oli 'uutuus': vasensuora asettelu, missä ei sisennellä ja kappaleet erotetaan tyhjällä rivivälillä.
Sisennys on varmaan peräisin sellaiselta ajalta kun paperia ei ollut turhaan tuhlattavaksi, ja kirjoitettiin paljon käsin. Nykyään on paljon helpompaa napata vaan koneelle yksi entteri. Riviväli tekee tekstistä helpommin luettavaa ja jäsennetyn oloista.
Virallinen kanta? Tämä oli ainakin ihan epävirallista.- Jukka K. Korpela
Vanhassa kunnon kirjapainoladonnassa noudatetaan edelleen sellaista menettelyä, että kappaleen ensiriviä sisennetään hiukan eikä kappaleiden välissä ole tyhjää tilaa. Useimmiten jätetään sisentämättä kappalejonon ensimmäisen kappaleen ensirivi, koska siinä sisennystä ei tarvita. Kappaleiden väliin jätetään joskus tyhjä väli, jos esityksen aihepiiri vaihtuu.
Historiallisesti sisennys johtuu siitä, että muinoin kappaleen alkuun kirjoitettiin ¶-merkki aloittamatta kappaletta uudelta riviltä. Myöhemmin ruvettiin aloittamaan kappale uudelta riviltä mutta sen alkuun tuli vielä ¶. Sittemmin tämä merkki jäi pois, mutta sen paikalle jätettiin tyhjä tila.
Tässä todellakin oli kyse kalliin kirjoitusmateriaalin säästämisestä. Mutta menettely myös osoittaa kappaleen alun selkeästi erottamatta kappaleita liiaksi toisistaan.
Se, että kappaleiden väliin jätetään yhden rivin verran tyhjää tilaa, on uudempi ilmiö. Se on lähinnä tekstinkäsittelyohjelmien (ja sittemmin www-selainten) käytännöstä johtuva. Sen haittana on kappaleiden liiallinen erottuminen toisistaan, ikään kuin tekstin katkonaisuus. Se sopiikin huonosti tekstiin, joka on tarkoitettu luettavaksi, ei vain silmäiltäväksi.
Kielen normit eivät ota asiaan kantaa. Kyse on pikemminkin typografian käytännöstä ja periaatteista. Kaikki typografian käsikirjat ja oppikirjat lienevät yhtä mieltä siitä, että painotekstissä perinteinen (sisennyksiä käyttävä) tapa on oikea.
Osittain vähän eri kannalta käsittelen aihetta sivulla
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.16.html#kpl
- K.k.
Vielä 1980-luvulla oli olemassa konekirjoituskoneita, joilla saatiin aikaan kirjoituskonekirjoitusta. Tekstinkäsittelyn tulostus tapahtui reaaliajassa; kehitys on mennyt näiltä osin taaksepäin :•)
Suomen Standardisoimisliitto - SFS ry julkaisi tuolloin vielä standardilehtiä, joissa annettiin konekirjoitustekstin asettelua ja ulkoasua koskevat ohjeet (Järjestelmällinen konekirjoitus, standardi SFS 2487). Minäkin tulin silloin parikymmentä vuotta sitten moisen standardin hankkineeksi, mutta olen tainnut hukata jo aika päiviä. Standardien päivitystä ei liene nähty aiheelliseksi eivätkä standardit liene yleensä sovellettavissa tämän päivän tekstinkäpistelyyn ihan sellaisinaan.
Kirjoituskoneissa käytettiin lähes yksinomaan tasa-askellusta ja suhteuttamattomia kirjaintyyppejä (fontteja), esimerkkeinä Pica ja Courier. Merkkejä tuli yleisimmin joko 10 tai 12 kpl tuumalle (25,4 mm). Viimeisten kirjoituskonesukupolvien fiksuimpiin laitteisiin oli saatavissa myös suhteutettuja kirjasinkiekkoja, joilla merkkien leveys vaihteli (esim. i vei kapeamman tilan kuin m) ja teksti muistutti entistä enemmän painojälkeä (tai vaikkapa tätä selainohjelmassa näkyvää tekstiä).
Eräät korkeakoulut ja oppilaitokset ovat julkaisseet esitelmien ja opinnäytetöiden kirjallista ilmiasua koskevia ohjeita. Joissakin ohjeissa viitataan vieläkin tuohon SFS-standardiin nro 2487.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=järjestelmällinen konekirjoitus SFS 2487&lr=Standardi SFS 2487 on edelleen olemassa, ja se on sisällöltään uusittu viimeksi vuonna 2000, ks.
http://www.sfs.fi/luettelo/sfs.php?standard=SFS 2487
Konekirjoitustekstistä on tietysti enimmäkseen siirrytty tietokoneella tehtyihin teksteihin. Tätä heijastaa se, että standardin nimikin on nykyisin "Asiakirjan tekstin asettelu".
Samalla on standardoinnissa painopiste siirtynyt siihen, että pyritään pikemminkin määrittelemään yhtenäinen ja selkeä perusrakenne kuin säätämään asioita millimetrin tarkkuudella. Ohjeelliset millimetrimitoituksetkin ovat mukana, mutta niitä ei pidetä yhtä olennaisina kuin ennen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi naiset haluavat itseään vanhemman kumppanin? Vai haluavatko?
Tuolla toisessa ketjussa tuli esille tämä kysymys ja se on mielestäni hyvä kysymys. Kiitos scrg:lle tämän kysymyksen esi3581124- 71758
Missä vaiheessa
Unohdit minut? Onko sinulla oikeasti mies jota rakastat? Tiedän että möhlin ja odotin liikaa. Ei tarvitse vastata jos et37696- 50602
- 41588
- 63533
SDP: tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa ilman rasismia
Analyysin mukaan demareiden uuden maahanmuuttolinjan suurin ero konservatiivioikeiston vastaavaan on rasismin puute. ht321501Mulla on ikävä sua
Pakko se on myöntää, mulla on ikävä sua 🥺💔.. En kyllä haluaisi sitä myöntää kun tämä tilanne on niin hankala. Oon yri19491- 75471
kasariperjantai 2026
Ajatuksia vuoden 2026 kasariperjantaista...ainakin porukkaa oli mun mielestä liikkeellä tosi paljon ja fiilinki noin yle22459