Helsingin Saalem-seurakunnassa on ehtoollisella vieraanvaraisuusperiaate. Eli, jos on uskossa ja on jossain muussa seurakunnassa ehtoollisyhteydessä, niin saa osallistua vierailijana seurakunnan ehtoolliselle.
Miten on ev.lut kirkossa - saako helluntaiseurakuntaan kuuluva osallistua kirkossa ehtoolliselle?
Miten on ev.lut kirkossa - saako helluntaiseurakuntaan kuuluva osallistua kirkossa ehtoolliselle?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei saa, mutta homoseksin harrastaminen on meidän pippipappien mielestä suotavaa.
ihqu terkuin ja pusuttelut päälle:
toivoo:
Mirkku-pappi
Latvakakkonen.
Nauran nauramistani. Mainio kommentti !
Osaavatko muuttaa sen oikeaksi Jeesuksen vereksi ja lihaksi?
Ei, eikä ole edes tarkoitus. Se on vertauskuvallista meillä. Muistelemme siinä Jeesuksen antaman kehotuksen mukaan Hänen kuolemaansa - ja toki ylösnousemistakin. Kaikkea sitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme.
Vähän niinkuin fiilistelyä?
Onkohan se tarkoitettu fiilistelyyn?
Kyllä tietääkseni saa. Onhan meillä paljonkin eräänlaisen kaksoisjäsenyyden omaavia, ja muistaakseni jopa nyt oli evl:n adventtisunnuntaina jopa kirkkokuoro helluntailainen, radiossa.
Kuuntelin äsken erään henkilön saarnaa, jossa hän väitti, ettei saisi osallistua. Itsekin olen aiemmin kuvitellut, ettei sinä olisi estettä.
Toki sitä miettii, että miksi joku helluntailainen sitten haluaa viettää ehtoollista evl:ssä, jos se on teille vain muistoateria. Pääasia, ettei ala työntämään omaa käsitystään väkisin toiselle, eikö niin? Ehkä joku tuollainen, joka vastustaisi sitä, tuntisi sen omaa ehtollistaan loukkaavana, jos se kerran on sakramentti meillä ja siinä todellisuudessa tapahtuu jotain. Kannattaako tästä riitaa tehdä?
Ethän tee tästä riitaa.
Jeesuksen omien seurakunta on vain yksi. Kirkkokunnat on erikseen ja ne on ihmisten luomia organisaatioita.
Yleisesti ottaen kirkot solmivat ehtoollisyhteyden sen jälkeen, kun ne ovat ehtoollisen merkityksestä samaa mieltä. Niinpä esimerkiksi luterilaisilla kirkoilla sekä anglikaanisilla kirkoilla on keskenään ehtoollisyhteys Porvoon julistuksen nojalla.
Luterilaisilla kirkoilla sekä helluntaiseurakunnilla puolestaan ei ole samaa ymmärrystä ehtoollisesta. Kuten aikaisemmassa viestissä tuli jo ilmi, helluntailaiset ymmärtävät ehtoollisen vain muistoateriaksi. Sen sijaan luterilaisissa kirkoissa ehtoollisen merkitys on laajempi. Ehtoollinen on
- Kiitosateria
- Muistoateria
- Lahjoittaa syntien anteeksiantamuksen, siis välittää Jumalan armon ihmisille
- Ehtoollisessa Kristus on todellisesti läsnä.
Koska helluntailaisten ja luterilaisten ymmärrys ehtoollisesta on niin erilainen, sen takia ehtoollisyhteyttä ei ole.
Vilppu H.
pappi
Kiitos vastauksestasi. Jos nuo ovat kirkon kanta ehtoolliseen, niin eivät ne kyllä paljoa poikkea helluntaiseurakunnan ehtoollisesta. Kaivoin esiin eettisopillisen toimikunnan laatimat uskon pääkohdat ja ehtoollinen kuuluu näin:
"Ehtoollinen on Jeesuksen seuraajilleen asettama muisto- ja yhteysateria, jossa hän on uskon kautta itse läsnä. Ehtoollinen julistaa Jeesuksen sovitustyötä ja on osallisuutta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa."
http://www.suomenhelluntaikirkko.fi/tunnustus_ja_opetus_2/uskon_paakohdat/ehtoollinen
Missä kohden siis ero on niin suuri, että helluntailaiset suljetaan ehtoollisesta pois?
Kirkoissahan on kaikenlaisia asioita virallisesti, mutta eivät ne sitten käytännössä päde.
Onhan nykyään protestantteja, jotka kertovat käyneensä katolisten ehtoollisella, ja papin täysin sallineen sen.
Osaan kuvitella, että meidän kirkossa ei käytännössä kysellä ihmisten uskoa/uskomattomuutta/kirkkoon kuulumista/samaan tunnustuskuntaan kuulumista.
Itse en kyllä menisi minnekään, jossa ollaan päätetty eri tavalla, lähinnä kunnioitaakseni toisten ehtoolliskäsitystä.
Tämä aloitus lähti siitä liikkeelle, että olen ihan oikeasti luullut, että helluntailaisilla on lupa osallistua kirkon ehtoolliselle. Tänään vasta kuulin, ettei se olisikaan niin. No tuleepahan väärinkäsitykset korjattua.
Mitä muuten kirkon papit sanovat siihen, että olen joskus nuorempana osallistunut ystävieni kanssa kirkon ehtoolliselle, luullen todella, että se on luvallista?
Mutta olkoon niin tai näin, meidän pieni seurakuntamme (helluntaiseurakunta) tekee yhteistyötä pakallisen evlut kirkon kanssa ja meillä on ollut erittäin hyviä ja siunauksellisia yhteisiä rukousiltoja. Lisäksi meillä on yhteistä paikallista evankeliointia. Olemme iloinneet paljon sitä, että Pyhä Henki yhdistää näin eri seurakuntien ihmisiä.
Jeesuksen seurakunta on yksi.
Käsittääkseni ero tulee ennenkaikkea suhtautumisessa ehtoollisaineisiin, mikä liittyy tietenkin siihen, miten Kristus on läsnä ehtoollisessa. Olennainen kysymys on oikeastaan se, miten Jeesuksen sanat "tämä on minun ruumiini..." ja "tämä on minun vereni..." ymmärretään.
Katolinen kirkko edustaa transsubstaatio-oppia. Sen mukaan leivän ja viinin substanssi muuttuvat ehtollisessa Kristuksen substanssiksi.
Luterilainen kirkko edustaa konsubstaatio-oppia. Sen mukaan leipä ja viini säilyttävät oman substanssinsa, mutta niistä tulee myös Kristuksen ruumis ja veri.
Helluntaiseurakunnan uskon mukaan Kristus on uskossa läsnä, mutta läsnäolon muotoa ei olla sen tarkemmin määritelty. Leipä ja viini edustavat Kristuksen ruumista ja verta, mutta ne eivät ole Kristuksen ruumis ja veri samalla tavoin kuin mitä luterilaiset ajattelevat.
Koska ehtoollinen on niin keskeinen asia, sen takia myös on kynnyskysymys millä tavoin Kristus on ehtoollisessa läsnä.
Käytännössä ihmiset suhtautuvat eri tavoin siihen, onko kirkoilla ehtoollisyhteyttä vai ei. Toiset menevät ehtoolliselle, vaikka virallista yhteyttä ei ole. Toiset puolestaan pidättäytyvät menemästä, koska haluavat kunnioittaa toisen ehtoolliskäsitystä (ja myös omaa käsitystä).
Itse kallistun jälkimmäiseen leiriin. Vaikka mielelläni käyn reissussa ollessani esimerkiksi katolisessa messussa, en koskaan mene ehtoolliselle. Toisaalta ajattelen myös, että asia on jokaisen oman omantuntonsa mukaan harkittavissa.
Vilppu H.
pappi
Musta on hienoa, että teette yhteistyötä. Juuri näin pitäisi ollakin. Vaikka opillisella tasolla ajatellaan joistain asioista eri tavalla, silti voidaan yhdessä rukoilla ja tulla Jumalan eteen. Sehän se on oleellista.
Vilppu H.
pappi
Minulle kävi hamassa nuoruudessa niin että, minä luterilainen, kävin paljon erään helluntaiseurakunnan kokouksissa. Tätä ehtoollisasiaa en sitten miettinyt ja isona yllätyksenä tuli kun en ehtoollista saanutkaan. Käsittääkseni siksi kun en ollut käynyt aikuiskasteella. Toisella kertaa samassa seurakunnassa sain ehtoollisen kun oli eri jakaja. Eli jakajan mielipiteestäkin sitten kiinni kuka missäkin kelpaa ehtoolliselle, kyseisessä tapauksessa kumpikin jakaja tiesi minut ja taustani. Monestihan on niin että niitä taustoja ei välttämättä edes tiedetä, eikä siinä ehtoollista jakaessa sitten kysellä että mihin kirkkoon kuulut.
Edelläkerrottujen opillisten juttujen valossa, minä ainakin voisin käydä ehtoollisella luterilaisessa tai helluntailaisessa kirkossa. Minusta opeissa on riittävän paljon yhteistä, vai lienenkö sitten ihan puhdasoppinen luterilainen ehtoollisasioissa.
Ehtoollisyhteys. Mitä sillä sitten tarkoitetaan? En minä suinkaan usko että kun menen ehtoolliselle niin minulla on yhteys kaikkien muidenkin samasta ehtoollispöydästä syövien kanssa. Mistä minä tiedän, mihin se vieruskaveri uskoo ja millä mielellä on ehtoolliselle tullut.
Olen käynyt hienossa yhteiskristillisessä rukouspiirissä, jossa ehtoollistakin nautitaan, vaikkei meistä kukaan ole pappi tai saarnamies.
Eräs asia vielä mikä ehtoollisessa on puhutellut: Jeesus sanoi, niin usein kuin te tästä juotte tehkää se minun muistokseni. Siis niin usein, eikä niin harvoin tai silloin tällöin. Minä uskon että ehtoollinen on eheyttävä kokemus, kun se uskossa otetaan vastaan. Epäuskossa ehtoollista ei mielestäni pidä mennä nauttimaan, mutta heikkona, vajavaisena, epäilevänä, heikkouskoisena ja vähäuskoisena ehtoollispöytä on meitä varten. Toki myös uskossaan vahvaa varten. Mutta tuon edellä sanotun ehtoollisen eheyttävästä vaikutuksesta sanon ihan omasta kokemuksesta, kun joskus oli aika jolloin koin että olen niin heikko uskossani etten voi mennä ehtoolliselle. Ja kun lopulta menin, se oli todella eheyttävää.
Hyvä esimerkki mitä tulkinnat saavat aikaan. Melkoisen sekasotkun ehtoolliskäsityksiä ja ihmisten käyttäytymisiä eri tilanteissa ja eri paikoissa.
Kristityille tämä on helppoa. Aina kun syömme leipää ja juomme viiniä niin teemme sen Jeesuksen muistoksi. Siinä se :)
Jumalan tiet ovat suoria - ihminen tekee ne mutkikkaiksi - sanoo Jumala.
"Minä uskon että ehtoollinen on eheyttävä kokemus, kun se uskossa otetaan vastaan."
Jos oikein ymmärsin ajatuksesi tuossa yllä, se tulee oikeastaan aika lähelle sitä, miten luterilaisessa kirkossa kutsutaan ehtoollista armonvälineeksi. Ehtoollisen olennainen tehtävä on välittää Jumalan armoa. Ja se kyllä voi hyvin olla eheyttävä kokemus.
Aina joskus ehtoollista jakaessa huomaa, miten ihmisellä voi olla kyyneleet silmissä kun hän tulee ehtoolliselle. Se kertoo jotain siitä, miten ehtoollinen voi koskettaa. Se on aika vaikutavaa nähdä.
Vilppu H.
pappi