Kuolemanjälkeinen taivas

On vain helvetin esikartano, josta ihmisten pahuus joutuu syyn ja seurauksen lain mukaan jatkaan, syntyvässä pinessä lapsessa joka joutuu ottamaan sen kannettavakseen, ja toteuttamaan niitä elämänsä aikana.
Näin pahuus ikuistuu, sillä lunastusoppi on keksitty sitä varten

Taivas on maanpäällä tässä ja nyt, ellemme ole siellä nyt niin emme milloinkaan

Me olemme kuoleman jälkeen sitä mitä me olemme ennen kuolemaakin, joten kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä

En puhu mistään jälleensyntymästä vaan syyn ja seurauksen ketjusta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, psykologisena perimänä, eli perisyntinä

MAANPÄÄLLÄ OLLESSAAN IHMINEN joutui paratiisitilasta ulos, ja paluunkin on tapahduttava täällä ollessa

Uskonnothan on alunperin syntyneet tuota paratiisitilaan paluuta varten, mutta ovat vuosituhansien saatossa, loitontuneet aivan päinvastaseen suuntaan niimpä se on muuttunut aivan päinvastaiseksi tavotteestaan

Miten sitten pääsemme tuosta ketjusta irti, ja vapaudumme sen kahleesta.
ON yksilökohtaisesti ymmärrettävä miten miksi olemme jotuneet pratiisitilasta ulos

Ei mikään jumala heitä sieltä karkoittanut, vaan he joutuivat omaa tietämättömyyttään ulos sieltä materiasta kehityksen kautta syntyneen egon sielun takia
Silloin kun tuo ajallinen sielu syntyi, niin hän joutui, ajattomasta henkisestä tilastaan ulos, ja yhteys kaiken lähteeseen katkesi

Kaikki muut eläimet ovat suorassa yhteydessä tuohon lähteeseen mutta ihminen ei

Jos tuon kaiken ymmärtää totaalisesti, eikä pelkästään älyllisesti,
niin me vapaudumme tusta ketjusta, jolloin kaiiki meeneisyyden synnyttämät kärsimykset ja tuskat päättyvät ikuisiksi ajoiksi