Kristillisdemokraattien uusi puheenjohtaja Pävi Räsänen on uusliberaali euro-ateisti, joka ei ole koskaan avannutkaan uutta testamenttia.
Ilmeisenä vapaiden uskontosuuntien edustajana Räsänen katsoo oikeudekseen tuomita julkisesti kaikki muut uskontokunnat (kuten lestadiolaisuuden ja herännäisyyden) vain siksi, ettei hän itse satu uskomaan näihin uskontoihin. Siitä huolimatta Räsäsen mielestä kaikkien Suomalaisten olisi uskottava hänen georgebushilainen vapaa uskontonsa ainoaksi oikeaksi autuaaksi tekeväksi uskonnoksi sekä ainoaksi oikeaksi linjaksi hoitaa esim. Suomen valtiontaloutta.
Ilmeisenä vapaiden uskontosuuntien edustajana Räsänen katsoo oikeudekseen tuomita julkisesti kaikki muut uskontokunnat (kuten lestadiolaisuuden ja herännäisyyden) vain siksi, ettei hän itse satu uskomaan näihin uskontoihin. Siitä huolimatta Räsäsen mielestä kaikkien Suomalaisten olisi uskottava hänen georgebushilainen vapaa uskontonsa ainoaksi oikeaksi autuaaksi tekeväksi uskonnoksi sekä ainoaksi oikeaksi linjaksi hoitaa esim. Suomen valtiontaloutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Räsänen on typerillä lausunnoillaan saanut minut vaihtamaan puolueen, vaikka kristillisdemokraateissa monia hyviä ehdokkaita onkin.
Viimeisin pöhlö lausunto Räsäseltä oli ehdottaa oikeistoyhteistyötä, joka osoittaa sen, että Päivi haluaa porvareiden apupuolueeksi RKP:n tavoin. Räsästä on varmaankin innostanut kuvitelmiinsa konservatiivien hyvä menestys Amerikassa. Kristillisdemokraatit tulevat tällä menolla Suomessa pysymään kristillisen eliitin puolueena, kun tavallinen kansalainen vaihtaa puoluetta tai jättää äänestämättä.
Puolueen nimen vaihdolla varmaan haettiin aikoinaan laajapohjaisempaa äänestäjäkuntaa, mutta Räsäsen touhulla on selvää, että uudet ja osa vanhoistakin äänestäjistä kaikkoaa ja kauas kristillisdemokraateista.
Kristillisessä kentäväessä vaikuttaa muutenkin olevan aivan liikaa näitä Amerikan meininkin ihailijoita. Meidän pitäisi Euroopassa ajatella oman maanosamme parasta tai muuten menetämme paikamme maailman suurimpana talousmahtina. Hyvästi vaan kristillisdemokraattien ehdokkaat.
Tietysti oikeistopuolue ehdottaa oikeistoyhteistyötä pönttö. Vain siten varmistetaan Halosen häviö tulevissa vaaleissa.. Kenenköhän asialla oikeasti mahdat olla..?
Mielummin äänestänkin Suomen suurinta ja kauneinta puoluetta kuin tekopyhien kristillisten hömppäliikettä. Puolueenne nimi on pahasti harhaanjohtava suorastaan tuotevastuulain vastainen. Ehkä teidän kannattaisi muuttaa puolueenne nimi kristillisoikeistoksi niin se antaisi paljon paremman kuvan teidän puolueenne ideologiasta.
Kuten edellä totesin, niin kristillisdemokraatit tulevat jäämään pienen porukan marginaalipuolueeksi ja sitähän te ilmeisesti haluattekin. Oikeilla kristillisillä arvoilla ja opetuksilla olisi kyllä yhteiskunnassamme nyt paikkansa, mutta nykyajan ilmapiiri on niin saastainen, että arkkipiispankin hyvät kommentit jäävät huomiotta tässä palkkapappien luvatussa maassa.
Poliittisessa kentässä ei tule tapahtumaan mitään oikeiston yhdentymistä, vaikka jotkut porvarit siitä päiväunissaan unelmoivatkin. Yhtenäistä oikeistoa ei Suomessa ole onneksi näköpiirissä ainakaan niin pitkään aikaan, kun punamulta on voimissaan ja SDP on Suomen suurin puolue. Tarja jatkaa presidenttinä ja hyvä niin.
Nonniin tulihan se sieltä :)
Kristilliset on lähinnä helluntailaisten ja adventistien hiekkalaatikko. Lestadiolaiset puuhastelee kepun sisällä. Samaan pöytään nuo eivät tule mahtumaan.
Yhtenäistä oikeistoa ei tosiaankaan ole näköpiirissä, eikä ole syytäkään. Porvarilliseen näkemykseen kuuluu oleellisena osana ajattelunvapaus, ei ylhäältä johdettu sokea usko yhteen "jumalalliseen totuuteen". Yhteisten asioitten hoitaminen ei ole myöskään uskon kysymys, eikä niitä pidä sekottaa keskenään. Ei välttämättömät päätökset sillä jalostu, että rukoillaan ennen ja jälkeen.
Punamulta-, sinipuna-, aseveli- ja porvari- ym. pohjaiset hallitukset ovat vain nurkkakuntaista valtapolitiikkaa, joka pystyy askartelemaan vain retoriikalla ja kinastelemaan poliittisista virkanimityksistä. Aikansa kutakin. Onneksi kuitenkin sosialistihallitus on mahdottomuus.
Pääasiallinen kehitys tapahtuu ympäröivän maailman ehdoilla. Suomi on häviävän pieni toimija maailmalla, eikä missään oloissa tule toimeen erillisenä saarekkeena globaalista kehityksestä tai päätöksenteosta ulkopuolisena.
Halonenkin valitaan uudelleen. Ei siksi, että olisi hyvä, vaan siksi, että enemmistö äänestäjistä tekee valintansa irrelevanttien ja oletettujen mielikuvien perusteella (vrt. tuolla toisaalta perustelu Karpelan kyvykkyydestä: "on niin söde")
Halonen osaa hyödyntää pikkunäppärän populistisen puuhastelun, mutta hänen todelliset toimensa niin ministerinä kuin presidenttinäkin kansalaisten todellisten ongelmien ratkaisemiseksi ovat olleet lähinnä EVVK-tasoa. Täyskäännöksen odottaminen on niin utopistista, eikä todellisten tekojen osoittamiseen ole juuri aikaakaan, että en tule äänestämään häntä. Sosialisteissa ja kepulaisissa ei ketään muutakaan kannattamisen arvoista "valtiomiestä", vain omaan napaan tuijottavia sulle-mulle-siltarumpu-politrukkeja. Kokoomuksessa on yksi, jonka puolesta voisin liputtaa, mutta hän tuskin edes lähtisi tällaisen nurkkapatriootteja täynnä olevan laivan kippariksi.
Todennäköisesti käännän vaalipäivänä kylkeä ja vedän peiton takaisin korville.
Kristillisdemokraatit toimivat viime presientinvaalien alla ihan kelpo tavalla liittymällä EI-SOSIALISTISEN ehdokkaan taakse toisella kierroksella. Samaa olisi toivonut kokoomukseltakin, joista monet naiset äänestivät Halosta vain koska hän on nainen. Häveköön.
Tarja Halosen PUNAINEN menneisyys pitäisi muuten paremmin tuoda julkisuuteen.
Halonen erosi kirkosta, arvosteli muutoikin rajusti kirkon toimintaa, heilutteli ankarasti vallakumouksellisesti punalippua 1970-luvulla, rienasi perinteisiä arvoja, vaati koko armeijan lakkauttamista ja halusi sosialisoida pankit ja apteekit.
Tämä SETA:ssa, sadankomiteassa, ja sivaripuheenjohtajana toiminut entinen radikaalisosialisti nauttii nyt laajaa kansansuosiota.
(Suvaitsevaisuus on tietysti hieno asia, mutta kaikkea ei ole pakko suvaita.)
Halosen punainen, sosialistinen, menneisyys on kuitenkin monelta hämärän peitossa.
Siinä, että useat kokoomuslaiset menivät viime presidentinvaaleissa demariehdokkaan taakse,ei mielestäni ollut mitään uutta.
Muistellaanpa vaikka vuoden 1988 presidentinvaaleja. Tuohon aikaanhan vaalit käytiin vielä toisen kierroksen osalta valitsijamiesvaalina. Tuolloin kokoomuksen oma presidenttiehdokas Harri Holkeri ilmoitti jo ennen ensimmäistä kierrosta, että kokoomus tulee toisella kierroksella asettumaan Mauno Koiviston (sd) taakse. Eipä ihme, ettei Holkeri noissa vaaleissa kovin hyvin pärjännyt.
Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun kokoomus asettui julkisesti demariehdokkaan taakse. Sama on tapahtunut mm. 1956, jolloin Kekkonen voitti K.A Fagerholmin (sd) kahdella äänellä, vuoden 1962 kokoomuksella, smp:lla, demareilla oli yhteinen presidenttiehdokas (honkaliitto), kunnes se hajosi noottikriisiin. Tämän jälkeen ihme kyllä iso osa kokoomusväestä siirtyi kannattamaan Kekkosta ainoana porvarillisena ehdokaana, sosialistiehdokkaiden sijasta.
Totta on että kristillisille kuuluu suuri kiitos porvarillisen ehdokkaan taakse asettumisesta presidentinvaaleissa 2000. Mutta totuuden nimessä on muistettava, että vaikkei kokoomuksen puoluejohto millään tavalla asettunut tukemaan Ahoa, niin siitä huolimatta lukuisa joukko kokoomuslaisia kansanedustajia asettui julkisesti Ahon taakse.
jaa