Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) arvostelee kipakasti Helsingin Sanomien linjaa kirjoituksessa internet-sivuillaan. Tuomioja kirjoittaa, että Helsingin Sanomat ja sen päätoimittaja Janne Virkkunen johtavat selvää ja systemaattista kampanjaa yhteiskunta- ja ulkopolitiikan oikeistolaistamiseksi.
Tuomioja nostaa esimerkiksi Virkkusen sunnuntaisen kolumnin, jossa Virkkunen asettuu tukemaan EVA:n raporttia Suomen menestyksen eväistä ja sanoutuu irti pääkirjoitustoimittaja Pentti Sadeniemen kolumnista, joka irvaili EVA-raportin mahtipontisuudelle ja saarnaavuudelle.
=
On se kamalaa, kun Kepun ja Oiva H:n sylikoirasossu kertoo totuuden... tai "totuuden"... tähän saakka HeSa on ollut likimain perkeleestä.
Saittisekoilija Keripukin mielipide - tähän_kään_ asiaan ei ole tarpeen.
Tuomioja nostaa esimerkiksi Virkkusen sunnuntaisen kolumnin, jossa Virkkunen asettuu tukemaan EVA:n raporttia Suomen menestyksen eväistä ja sanoutuu irti pääkirjoitustoimittaja Pentti Sadeniemen kolumnista, joka irvaili EVA-raportin mahtipontisuudelle ja saarnaavuudelle.
=
On se kamalaa, kun Kepun ja Oiva H:n sylikoirasossu kertoo totuuden... tai "totuuden"... tähän saakka HeSa on ollut likimain perkeleestä.
Saittisekoilija Keripukin mielipide - tähän_kään_ asiaan ei ole tarpeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... moittiessaan Erkon lehdistöä systemaattisesta myyräntyöstä valtakunnan ulkopolitiikan tiimoilta. Sen sijaan hän on väärässä hyökkäämällä EK:ta vastaan työehtosopimusasiassa.
O.K.
Suomessa on meneillään on selvä ja systemaattinen kampanja yhteiskunta- ja ulkopolitiikan muuttamiseksi Suomessa. Näkemystä ei tarvitse perustella millään konspiraatioteorioilla, riittää kun seuraa suomalaista valtamediaa ja sitä miten sen otteet ovat koventuneet ja sanoma oikeistolaistunut.
Rivit on tässä informaatiosodassa pidettävä suorana. Helsingin Sanomillekin löytyy isännän ääni, eikä se ole Aatos Erkon. Päätoimittaja Janne Virkkunen joutui sunnuntaihesarissa poikkeuksellisesti selittelemään heidän julkaisemaansa kolumnia, jossa sangen osuvalla ja herkuttelevalla tavalla pantiin matalaksi EVA:n raportti Suomen menestyksen eväistä sen naurettavan mahtipontisuuden ja saarnaavaisuuden vuoksi.
Nyt Virkkunen kertoo, miten "kulissien takana tämän lehden pääkirjoitustoimittajan Pentti Sadeniemen raportin esitystapaan kohdistunut arvostelu herätti melkoista huomiota ja siitä yksittäisestä kirjoituksesta tehtiin aivan turhia ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä." Virkkunen vakuuttaa, ettei lehden linja horju ja että EVA:n raportti, jossa oli värikästä ja itsetietoista kieltä, oli asiansa puolesta tietenkin oikeassa.
Virkkusta voi lohduttaa, ettei lehden lukijoille ole jäänyt lehden linja tässäkään epäselväksi.
Virkkunen siteeraa Bertolt Brechtiä, joka välirauhan aikana Suomessa pakolaisena kirjoitti runon Suomessa asuvasta kansasta, joka vaikenee kahdella kielellä. Virkkusen mukaan Suomi on edelleenkin yhden totuuden maa, jossa vaihtoehtojen esittämistä ja toisinajattelua katsotaan karsaasti. Jos näin on, niin mediassa se yksi totuus löytyy EVA:n kaurapuurosta, jota HS ja muu pääkirjoittajien joukko yrittää syöttää vastahakoiselle kansalle.
Tilannetta tarkastellessa tulee mieleen, että Brecht on edelleen oikeassa, mutta ei Virkkusen siteeraaman vaan toisen runonsa perusteella. Siinä kerrotaan, miten kirjailijaliiton sihteeri jakoi v. 1953 kesäkuun 17. päivän kansannousun jälkeen Itä-Berliinissä lentolehtisiä, joissa kerrottiin kansan menettäneen hallituksen luottamuksen ja voivan saada sen takaisin vain tekemällä kaksin verroin enemmän työtä. "Eikö olisi yksinkertaisempaa hajottaa kansa ja valita uusi tilalle?"
Tänään tämän Brechtin kysymyksen voi esittää EVA:lle ja EK:lle. Heidän tupoviestinsä voi kärjistää muotoon, että kansan tulisi tehdä kaksi kertaa enemmän työtä puolta pienemmällä palkalla, jotta eliitti voisi nauttia kaksi kertaa suuremmista tuloista, mieluummin ilman verottajan häiritsevää väliintuloa.
Kun Virkkunen surkuttelee toisinajattelun surkeaa asemaa Suomessa,on sentään kiitettävä hänen lehteään siitä, että se eilen myös julkaisi muutaman sentin uutisen arkkipiispa Jukka Paarman puheesta. Paarma oli huolissaan suomalaisia arvoja uhkaavasta itsekkyydestä ja mammonasta ja laajemmin siitä, mitkä arvot ohjaavat globaalista päätöksentekoa. Sitä sietäisi pohtia vähän laajemmin myös HS:ssa.
15.11.2004
http://www.tuomioja.org