Koska erittäin useaan eri kertaan on tällä feminismipalstalla miehet tuoneet esiin epätasa-arvoisen asemansa lasten huoltajuuskiistoissa, niin lähestyn tätä aihetta nyt vähän toiselta kantilta. Eilen haastateltiin tv:ssä henkilöä, jonka toimialueeseen kuuluvat lasten huoltajuuden sovittelut riitatilanteissa, ja hän mainitsi, että isät ovat lastenhoito-asioissa vähän jälkijunassa. Eli kiinnostus lapseen herää vasta sitten, kun on vaara menettää lapsi.
Nyt kysyn palstan miehiltä, että osaatteko kertoa, mitä lapset ovat teille antaneet, opettaneet? Jos ei ole omia lapsia, niin voi toki kuvitella, mitä saattaisi lapsiltaan oppia.
Aiheen tiimoilta on puhuttu täällä paljonkin, mutta juuri tältä kantilta lähestyvää pohdintaa en ole huomannut.
Nyt kysyn palstan miehiltä, että osaatteko kertoa, mitä lapset ovat teille antaneet, opettaneet? Jos ei ole omia lapsia, niin voi toki kuvitella, mitä saattaisi lapsiltaan oppia.
Aiheen tiimoilta on puhuttu täällä paljonkin, mutta juuri tältä kantilta lähestyvää pohdintaa en ole huomannut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen yksinhuoltajamies. Että päättele siitä, olenko kiinnostunut lapsistani...
Mitä lapsesi ovat opettaneet sinulle?
herää vasta kun on vaara menettää lapsi? huh, huh, jos tuo on teidän feministien ajatusmaailaa niin...
Sanalla sanoen ei yhtään mitään.
Henkilökohtaisesti myönnän, että en ole kovin lapsirakas. Nykyisessä liitossa lapsia ei ole ja jos tulee, niin olemme sopineet, että pääasiallinen hoitovastuu on vaimolla. Hän jää kotiin hoitamaan. Minulla jäisi sitten se tienaamisosuus. Ja jos tulee ero, niin lapset jäävät ilman muuta äidille, minä tyydyn makselemaan ruokkoja.
Olen sitä miestyyppiä joka lapsista puheenollen ihmettelee, että ketäs nämä pienet ihmiset ovat.
Muutenkin uskon että, valiettavaa kyllä, mutta suurinta osaa miehiä ei lapset juuri kiinnosta muuta kuin siinä vaiheessa kun isketään naista ja ollaan niin pirun kiinnostuneita perheestä yms. muutenkin.
Toisaalta erotilanteessa luueln, että moni varsinkin melko nuori mies on sitä mieltä, että lapsella on koti asia OK, lakkasi kiinnostamasta.
Joillekin sitten taas lapsista tulee se väline, jolla kiusataan eksää. Ollaan niin kiinostuneita siitä tapaamisoikeudesta, vaikka ennen eroa ei voinut vähempää kiinnostaa.
Eli suoraan sanoen olen sitä ihmistyyppiä, jonka ei pidä lisääntyä. :)
lapset ovat melko avuttomia meitä aikuisia kohtaan että eiköhähän jätetä penskat rauhaan ja keskitytään vain väittelemään näin aikuisten kesken?
Niinhän nuo ovat.
Jöris varmaankin halusi saada kommentteja palstaa seuraavilta äijiltä, joten vastasin.
Omaan kokemukseeni perustuen sanoisin, että asia on juurikin kuten esitin. En toki väitä, etteikö lapsirakkaita miehiä olisi. Itse asiassa varmaankin suurin osa on sellaisia, itsekin tunnen sellaisia.
Toisaalta tunnen myös uraohjuksia joita ei juuri perhe kiinnosta. Heitä itse asiassa enemmän. Ei voitane pitää minään välttämättömyytenä ja elämän suurimpana tarkoituksena lasten hankkimista. Joillekin ihmisille lapset ja perhe ovat tärkeitä, toisille taas ei.
En kai se kuitenkaan lapsia mitenkään haittaa jos asiasta puhutaan, vaikkakin joku saattaa olla sitäkin mieltä, että asia ei feministipalstalle kuulu.
kun uraohjus saa lapsen siinä ura jää toiseksi
Saattaapi olla. Jää nähtäväksi.
Ennustaminen, etenkin tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa. :)
on kyllä paljon helpompaa. Mutta nuo lapset ja uraohjukset... mulla on vaan tämmöinen tunne
Vastaapas tuohon kysymykseen sinäkin.
löytänyt oman sisäisen lapseni uudestaan kun pojan rakennetaan koottavia. Nykyään vaan on (minusta ei pojasta) vähän tylsää kun ne on jotain autoja. kun itse olin penska meillä oli pikkusotilaat, koottavat hävittäjät ja panssarit ja korkeajännitykset. Mutta poika nauttii.
Kyllähän se keskustelu näinkin sujuu: yksi "mies" kysyy ja 3 vastaa 6 minuutin sisällä. Olkaahan varovaisia, joku saattaa huomata, että teillä on housut nilkoissa ;)
oikein
Lapset ovat antaneet ihanaa vastavuoroista rakkautta ja leikillisyyttä elämääni, he ovat rakkaimpiani. He ovat tuoneet myös paljon tunteita ja tuntee siitä, että on vastuussa jostakin ihmisestä ja pyrkimyksen kantaa tuo vastuu.
Ja siitä asiantuntijasta. Ne asiat mitä siellä tulevat esille ovat varsi värittyneitä. Usein myös huoltajuusasioissa äiti rittää kaikin tavoin portittaa isää ulos perheestä. Nuo selvitysprosessit myös liian usein lähtevät valitettavasti siitä olettamasta, että isästä etsitään puutteita ja äidistä vahvuuksia. Isän tapaa olla vanhempi ei myöskään juuri arvosteta. Äitiyden myyttinen luonne tekee äidistä lähtökohtaisesti ikään kuin prototyypin. Isyyttä ei juuri siellä arvosteta. Tuo asiantuntija ei varmasti uskaltanut sitä sanoa ääneen.
Missä viipyvät vastausten tulvat tähän aloitukseen. Niin usein ovat miehet täällä surreet epätasa-arvoista asemaansa lasten huoltajuuskiistoissa avioerotilanteissa ja nyt, kun pitäisi kertoa, mitä ne lapset teille opettavat, niin jostain syystä on haudan hiljaista!
Hyvät isät on tehty parransängest, henkseleist,
hellist käsist, vahvoist haleist, pehmeist puheist
ja paljost ajast....
- Minttu
==========================
MILLAINEN OLI MINUN ISÄNI,
KUN MINÄ OLIN IÄLTÄNI
4 v. Isäni osaa mitä vain.
5 v. Isäni tietää monesta asiasta paljon
6 v. Minun isäni on viisaampi kuin sinun
8 v. Isäni ei tiedä aivan kaikkia asioita
10 v. Minun isäni ollessa lapsi, olivat monet asiat erilaisia
kuin tänään.
12 v. Niinpä niin, ei isäni tiedä siitä mitään.
Hän on jo liian vanha muistaakseen.
14 v. Älä välitä faijasta. Hän on niin tavattoman vanhanaikainen.
21 v. Isäni? Hän on pudonnut kelkasta jo vuosia sitten.
25 v. Minun isäni saattaisi tietää jotain siitä, sillä onhan hän
elänyt jo niin pitkään.
30 v. Ehkä meidän pitäisi kysyä isältä mitä hän asiasta
ajattelee. Hänen kokemuksellaan olisi varmaan käyttöä.
35 v. En tee mitään ennen kuin olen jutellut isäni kanssa.
40 v. Mitenköhän isä olisi tehnyt tämän asian kanssa. Hän oli
niin viisas ja omasi kokemusta niin monesta asiasta.
50 v. Antaisin mitä tahansa jos isä olisi nyt tässä neuvomassa
minua. Nyt minua kaduttaa, että en arvostanut hänen
viisauttaan. Olisin voinut oppia häneltä niin paljon.
- Ann Landers
========================
ISÄN POIKA
Olin 3-vuotiaan poikani kanssa käymässä naapurin navetassa.
Poika oli ensin kunnioittavasti hiljaa toppapuvussaan ja
katseli suurien lehmien kunnioittavaa riviä, ehkä vähän
peloissaan. Sitten hän otti muutaman juoksuaskeleen ja
kumartui rivin päähän tokaisten: kato äiti, kuinka paljon
pippeleitä!
- Tuula-äiti
========================
"Hyvä Isä on tehty lempeästä mielestä, kannustavasta kielestä,
suuresta sylistä ja ripauksesta hyväntahtoista veijaria. Eikä se
rakkaus emoonkaan huonoa tee!" - Jaana-emo