Olen seurannut erittäin kiinnostuneena tämän hetken uskonnollista keskustelua homojen vihkimisestä avioliittoon.
Olen ev.lut. kirkon passiivijäsen, eikä uskonto ole kiinnostanut joulukirkkoa lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin olen yhtääkkiä herännyt ajattelemaan asiaa. Äitini, kaksi sisartani ja suuri joukko muita sukulaisiani kuuluu ortodoksikirkkoon, ja se on lapsuudessani ollut lähempänä minua kuin luterilaisen kirkon rituaalit.
Aikuisena olen joutunut tekemisiin todella negatiivisessa mielessä sukupuolivähemmistöjen yksilöiden kanssa. Ehkä kulttuuri- uskonto- ja myös osin etnisestä taustastani lähtöisenä en jollakin tapaa omista tätä nykymaailman "homotutkaa". Olen kahdesti joutunut tilanteeseen, jossa seurustelukumppanini tai luotettu ystäväni on ensin yrittänyt petkuttaa minua ja sitten onkin paljastunut hänen olleen lojaali samaa sukupuolta olevalle läheiselle ystävälleen. Olen ollut eräänlainen tyhmä ja ymmärtämätön heterokulissi jota on käytetty hyväksi. Vaikka en ole kovin uskonnollinen, on tämä tuntunut kuin joltakin lopun ajan kuolleiden ja sieluttomien ylösnousemukselta, jossa mikään ei enää merkitse mitään. Kuinka homoseksuaali voi ymmärtää elämän jatkumisen tärkeyttä, koska hän lähtökohtaisesti on biologiselta pohjaltaan homoseksuaali? Homoksihan synnytään, se ei ole mikään pois kitkettävä "irstas" tapa vaan homomies todellakin vannoo rakkautta ja lojaaliutta toiselle miehelle, on samaan aikaan naimisissa ja se on hänen mielestään täysin ok koska hän ei pidä avioliittoa naisen kanssa "laskettavana" asiana vaan se on vain sivupolku joka tuottaa joko kulissin tai lapset suvunjatkamista varten.
Juuriini tutustuessa olen monesti miettinyt sitä, että idästä lähtöisin olevat iso-isovanhempani tulivat Suomeen sen itsenäistyessä. Tuolloin esimerkiksi iso-iso-isäni palveli uskollisesti keisarillista kruunua, ja kommunistien valtaannousu sai hänet haluamaan läntiseen Suomeen, jossa kristilliset arvot olivat vielä vallassa ja työtä, uskontoa ja koulutusta sekä perhettä ja omistusta arvostettiin. Vasta toinen maailmansota sai hänen sukunsa tarttumaan aseeseen ja nousemaan puolustamaan Suomen maata bolsevikkeja vastaan. Nykyinen omistamattomuus, juurettomuus ja kummallinen perheyhteyden rikkominen muistuttavat kommunismin nousua myös Suomessa. Homous on mielestäni vain länsimainen ilmentymä joka liittyy tähän samaiseen kommunismiin jonka tarkoitus on rikkoa sivistynyt yhteiskunta, koulutus, uskonnot ja eettiset arvot.
Tämä kaikki pohdinta onkin saanut aikaan sen, että olen vakavasti harkitsemassa liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, koska sivistys on mielestäni kuitenkin kaukana tästä uudesta uskonpuhdistuksesta. Kammottava turvattomuus joka johtuu nyky-yhteiskunnan ääriaineistojen pakottamisesta saa päätepisteensä ainakin tällä saralla, ja jotenkin voin siten ilmaista sen että kunnioitan vanhaa inhimillistä kulttuuria niin paljon että liityn kirkkoon joka puolustaa kulttuuria. Homot eläköön elämäänsä, ja olen muutenkin kovasti aina ihmetellyt tuota neitseellistä sikiämistä joka on ev.lut.kirkon kantava tarina. Hmmh!
Olen ev.lut. kirkon passiivijäsen, eikä uskonto ole kiinnostanut joulukirkkoa lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin olen yhtääkkiä herännyt ajattelemaan asiaa. Äitini, kaksi sisartani ja suuri joukko muita sukulaisiani kuuluu ortodoksikirkkoon, ja se on lapsuudessani ollut lähempänä minua kuin luterilaisen kirkon rituaalit.
Aikuisena olen joutunut tekemisiin todella negatiivisessa mielessä sukupuolivähemmistöjen yksilöiden kanssa. Ehkä kulttuuri- uskonto- ja myös osin etnisestä taustastani lähtöisenä en jollakin tapaa omista tätä nykymaailman "homotutkaa". Olen kahdesti joutunut tilanteeseen, jossa seurustelukumppanini tai luotettu ystäväni on ensin yrittänyt petkuttaa minua ja sitten onkin paljastunut hänen olleen lojaali samaa sukupuolta olevalle läheiselle ystävälleen. Olen ollut eräänlainen tyhmä ja ymmärtämätön heterokulissi jota on käytetty hyväksi. Vaikka en ole kovin uskonnollinen, on tämä tuntunut kuin joltakin lopun ajan kuolleiden ja sieluttomien ylösnousemukselta, jossa mikään ei enää merkitse mitään. Kuinka homoseksuaali voi ymmärtää elämän jatkumisen tärkeyttä, koska hän lähtökohtaisesti on biologiselta pohjaltaan homoseksuaali? Homoksihan synnytään, se ei ole mikään pois kitkettävä "irstas" tapa vaan homomies todellakin vannoo rakkautta ja lojaaliutta toiselle miehelle, on samaan aikaan naimisissa ja se on hänen mielestään täysin ok koska hän ei pidä avioliittoa naisen kanssa "laskettavana" asiana vaan se on vain sivupolku joka tuottaa joko kulissin tai lapset suvunjatkamista varten.
Juuriini tutustuessa olen monesti miettinyt sitä, että idästä lähtöisin olevat iso-isovanhempani tulivat Suomeen sen itsenäistyessä. Tuolloin esimerkiksi iso-iso-isäni palveli uskollisesti keisarillista kruunua, ja kommunistien valtaannousu sai hänet haluamaan läntiseen Suomeen, jossa kristilliset arvot olivat vielä vallassa ja työtä, uskontoa ja koulutusta sekä perhettä ja omistusta arvostettiin. Vasta toinen maailmansota sai hänen sukunsa tarttumaan aseeseen ja nousemaan puolustamaan Suomen maata bolsevikkeja vastaan. Nykyinen omistamattomuus, juurettomuus ja kummallinen perheyhteyden rikkominen muistuttavat kommunismin nousua myös Suomessa. Homous on mielestäni vain länsimainen ilmentymä joka liittyy tähän samaiseen kommunismiin jonka tarkoitus on rikkoa sivistynyt yhteiskunta, koulutus, uskonnot ja eettiset arvot.
Tämä kaikki pohdinta onkin saanut aikaan sen, että olen vakavasti harkitsemassa liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, koska sivistys on mielestäni kuitenkin kaukana tästä uudesta uskonpuhdistuksesta. Kammottava turvattomuus joka johtuu nyky-yhteiskunnan ääriaineistojen pakottamisesta saa päätepisteensä ainakin tällä saralla, ja jotenkin voin siten ilmaista sen että kunnioitan vanhaa inhimillistä kulttuuria niin paljon että liityn kirkkoon joka puolustaa kulttuuria. Homot eläköön elämäänsä, ja olen muutenkin kovasti aina ihmetellyt tuota neitseellistä sikiämistä joka on ev.lut.kirkon kantava tarina. Hmmh!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota yhteyttä paikallisen seurakunnan pappiin ja kerro tuo kahden kesken luottamuksellisesti. Täällä et tule saamaan asiallisia vastauksia. Jos seurakunnassa on useita pappeja, tutustu heidän toimintaansa jumalanpalveluksissa jne ja mieti mielessäsi, kenelle olisi helponta avautua. Itse varmaan asemassasi tsekkaisin Googlen avulla myös heidän mahdollisia aikaansaannoksiaan ennen keskustelua. Papilta toiselle ei ole mitään järkeä hypätä samoja asioita jauhamassa. Jos alueesi seurakunnassa on vain yksi pappi, se on sitten se.
Kristuksen neitseellinen sikiäminen on kirkon uskontunnustuksessa oleva asia, joka on siis olellinen osa ortodoksisen kirkonkin opetusta. Piste.
Sinun on varmaan hyvä myös tsekata, ettei pappi ole tällä valitettavalla listalla. http://www.yhteys.org/ortodoksit_frame.html
ihmisen luonnollinen halu on olla historian voittavalla puolella