A ilmaisee ominaisuuden puuttumista tai poissaoloa, Teismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan jumala tai jumalia on
olemassa.
Jyrkempi ateismin laji katsoo, että jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena (teismi
on kumottavissa oleva tai vääräksi osoitettavissa).
Maltillisempi ateismin laji toteaa, että jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole kyetty esittämään riittäviä
todisteita tai perusteluja, ja siksi siihen/ niihin uskominen on perusteetonta ja virheellistä. Teismi nähdään
perustelemattomana käsityksenä.
Jos ajatellaan spesifisiä (= erityisiä, määriteltyjä) jumaluuksia, kuten esim. juutalaisuuden ja kristinuskon Jahvea, niin
jyrkkä ateismi on paikallaan. Väinö Voipio on osoittanut teoksessaan "Pelotuksen uskonto" (1969, s. 123- 130),
että kristinuskon jumaluuden olemattomuus voidaan todistaa.
Nykyisin jumaluudesta puhutaan yleisemmällä, filosofisella tasolla "korkeimpana voimana", "tuntemattomana" tai
"irrationaalisena tekijänä" (K.V.Laurikainen) ilman sen konkreettisempiä määritelmiä, joihin voitaisiin pureutua.
Tähän maltillinen ateismi on ainoa järkevä suhtautumistapa.
Järkevän ateismin määritelmäksi saadaan siis seuraava: Ateismi on näytön puuttumisesta seuraavaa uskon
puuttumista jumalan/jumaluuksien olemassaoloon. Emme voi varmasti tietää, etteikö jokin "korkeampi voima" voisi
olla olemassa. Mutta sen me tiedämme varmasti, ettei siitä ole mitään sellaista pätevää näyttöä, joka tekisi sellaiseen
uskomisesta perustellun ja hyväksyttävän näkemyksen.
Ateismi lähtee liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Todistamisvelvollisuus tai tieteellisesti/filosofisesti
koeteltavien perustelujen esittämisvelvollisuus on sillä, joka esittää väitteen totuuden vaatimuksin (väittää jotakin
todellisuudesta). Epäilijän velvollisuus on yrittää kumota olemassaoloväitteelle esitetyt todisteet ja perustelut. David
Humen ja Immanuel Kantin murskaavan kritiikin jälkeen (1700-luku) onkin esitetty enää vanhojen jumaltodistusten
muunnelmia.
Ateisti on henkilö, joka elää elämäänsä ilman uskoa jumalan/jumaluuksien olemassaoloon ja vaikutukseen (without a
belief in God - George H. Smith).
Madalyn Murray O'Hair on määritellyt ateistin hauskasti: "Ateisti on yksinkertaisesti henkilö, joka on
uskonnosta vapaa. Minkälainen apina tahansa sinulla on selässäsi, Ateistilla ei ole samanlaista taakkaa.
Elämä on se, mitä sinulla on. Älä heitä sitä pois jonkin lyhytaikaisen "totuuden" hämmentävässä takaa-
ajossa, jolla ei ole mitään sisältöä ja joka ei voi tehdä elämääsi paremmaksi tässä ja nyt" (Ateistit ja
agnostikot, 1986 s.56).
Ateismi voidaan määritellä toisinkin. Filosofian professori Ilkka Niiniluoto on määritellyt ateismin uskoksi jumalan
olemattomuuteen (kts. keskustelua VA 6/90).
olemassa.
Jyrkempi ateismin laji katsoo, että jumalan tai jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena (teismi
on kumottavissa oleva tai vääräksi osoitettavissa).
Maltillisempi ateismin laji toteaa, että jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole kyetty esittämään riittäviä
todisteita tai perusteluja, ja siksi siihen/ niihin uskominen on perusteetonta ja virheellistä. Teismi nähdään
perustelemattomana käsityksenä.
Jos ajatellaan spesifisiä (= erityisiä, määriteltyjä) jumaluuksia, kuten esim. juutalaisuuden ja kristinuskon Jahvea, niin
jyrkkä ateismi on paikallaan. Väinö Voipio on osoittanut teoksessaan "Pelotuksen uskonto" (1969, s. 123- 130),
että kristinuskon jumaluuden olemattomuus voidaan todistaa.
Nykyisin jumaluudesta puhutaan yleisemmällä, filosofisella tasolla "korkeimpana voimana", "tuntemattomana" tai
"irrationaalisena tekijänä" (K.V.Laurikainen) ilman sen konkreettisempiä määritelmiä, joihin voitaisiin pureutua.
Tähän maltillinen ateismi on ainoa järkevä suhtautumistapa.
Järkevän ateismin määritelmäksi saadaan siis seuraava: Ateismi on näytön puuttumisesta seuraavaa uskon
puuttumista jumalan/jumaluuksien olemassaoloon. Emme voi varmasti tietää, etteikö jokin "korkeampi voima" voisi
olla olemassa. Mutta sen me tiedämme varmasti, ettei siitä ole mitään sellaista pätevää näyttöä, joka tekisi sellaiseen
uskomisesta perustellun ja hyväksyttävän näkemyksen.
Ateismi lähtee liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Todistamisvelvollisuus tai tieteellisesti/filosofisesti
koeteltavien perustelujen esittämisvelvollisuus on sillä, joka esittää väitteen totuuden vaatimuksin (väittää jotakin
todellisuudesta). Epäilijän velvollisuus on yrittää kumota olemassaoloväitteelle esitetyt todisteet ja perustelut. David
Humen ja Immanuel Kantin murskaavan kritiikin jälkeen (1700-luku) onkin esitetty enää vanhojen jumaltodistusten
muunnelmia.
Ateisti on henkilö, joka elää elämäänsä ilman uskoa jumalan/jumaluuksien olemassaoloon ja vaikutukseen (without a
belief in God - George H. Smith).
Madalyn Murray O'Hair on määritellyt ateistin hauskasti: "Ateisti on yksinkertaisesti henkilö, joka on
uskonnosta vapaa. Minkälainen apina tahansa sinulla on selässäsi, Ateistilla ei ole samanlaista taakkaa.
Elämä on se, mitä sinulla on. Älä heitä sitä pois jonkin lyhytaikaisen "totuuden" hämmentävässä takaa-
ajossa, jolla ei ole mitään sisältöä ja joka ei voi tehdä elämääsi paremmaksi tässä ja nyt" (Ateistit ja
agnostikot, 1986 s.56).
Ateismi voidaan määritellä toisinkin. Filosofian professori Ilkka Niiniluoto on määritellyt ateismin uskoksi jumalan
olemattomuuteen (kts. keskustelua VA 6/90).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jumala on kyllä osoittanut viisautensa,
mutta kun maailma ei oman viisautensa avulla
oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi
hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne,
jotka uskovat.
Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä,
jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille,
jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja
Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.
Itsessään jokainen ihminen on ateisti,
mutta usko on elävän Jumalan lahja.
Pyydä sitä.
Usko syntyy kuulemisesta,
mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
Siunausta!
Murhakeisari Konstantiniä varten peukaluto
nykyuskonto johtaa ihmiset harhaan
ja tekevät ihmiset orjiksi
palvelemaan maallista valtaa:
http://www.secweb.org/asset.asp?AssetID=177
Jesus also ridicules those who think of the Kingdom of God in literal terms, as if it were a specific, actual place. Jesus uses these words: "if those who lead you say to you, 'look, the Kingdom is in the sky, then the birds will arrive there before you do'. If they say to you 'look, it is in the sea' then the fish will arrive there before you do.
The Kingdom is a state of self discovery. The Kingdom is inside of you and outside of you.
When you come to know yourself, you will know that YOU are the Son of God...but if you do not learn this, you will live in poverty."
"Do you not understand?" asked Jesus..."what you look forward to has already come but you do not recognize it.
The Kingdom of Heaven is spread out upon the earth...NOW...and men do not see it." The Kingdom, in other words, is a state of transformed consciousness.
The creation and God are ONE. Humans and God are ONE.
As Dr. James Robinson of the Institute of Antiquity and Christianity put it: "The entire history of the origins of Christianity, including the life of Jesus, are going to have to be rewritten." Those 52 scrolls unlocked a Zen Jesus and a Zen Christianity. They set Jesus free from the man made prison of the doctrines, dogmas and creeds of a power obsessed church.
Amerikkalainen kirjailija Gregg Braden kertoo:
http://www.greggbraden.net/articles.html
On Moving Towards Compassion:
If we believe there is a single source of all that is, then we have opened the door to healing the illusion of separation.
We have opened the door to healing the judgment of light and dark. In the presence of that healing, our body responds. I believe this holds our greatest possibility for the healing of our bodies and the healing of nations. By simply embracing the possibility that there is one source of all that we will ever know in this world, and that all we witness and experience is of that source, we are invited to transcend our judgements. As we do so, the polarities fall away.
The key to this time in history is to transcend judgement and allow for the possibility that light and dark are one and the same, and, as the Egyptian Master Thoth said, different only in seeming and part of an even greater force. As we embrace that, we open the door to the possibility of compassion.
uskontoa tarkoitat?
Miehet ovat keksineet ateisminkin, kuten kaikki uskonnotkin ovat syntyneet täysin miesten pimeissä aivoissa, koska jopa koko kieli on täysin miehistä, joten kaikki meistä on jo kielessä aivopesty uskomaan, että meitä pitää muka hallita...
Ateismi on täysin miesten ERÄS yritys hallita ihmisiä, silä jos yksikin ateisti ei yrittäisi hallita minua, silloin Hänen olisi pakko tunnustaa, etei Hänellä ole mitään oikeutta sanoa, mihin minä joudun!
Miehille on täyskauhistus, jos Heidän pitäisi elää itsehallinnallista elämää, koska miehet on jo kiellä saatu uskomaan, että Heidän elämäntehtävänsä on hallita muita.
Yksikään itsehallinnallinen ihminen ei hallitse muita siitä yksinkertaisesta syystä, että jos sitä yrittäisi, niin siinä ei yhtään tiedä, miten toinen siihen reagoi, joten odpttamaton reaktio ei totta vieköön kuulu itsehallintaan!
outoja, stereotypioivia ajatuksia. olen samaa mieltä siinä, että maailma on edelleen jossain määrin miehin. aiemmin se on ollut melko puhtaasti miehinen ja ei tarvitse kovin kauas historiassa katsoa, kun naisia ei löytynyt minkäänlaisista johtotehtävistä. kuningattaret olivat tietysti asia erikseen, mutta heidän asemansa on aina ollut poikkeuksellinen.
1900-luvun alusta löytyy psykologinen teoria, jonka mukaan ihminen (engl. man = mies) tahtoo valtaa. ihmisen perimmäinen, motivoiva idea taustalla on siis se, että ihminen (mies) tekee mitä tahansa saadakseen valtaa. tiedetään kuitenkin, että on ollut rutosti maanviljelijöitä länsimaissa, jotka ovat olleet onnellisia siellä, missä ovat. eikä ihmistä (miestä) ole autuaaksi koskaan tehnyt mammona, valta tai kuuluisuus. päinvastoin nämä ovat voineet olleet syy itsemurhaan.
täytyy myös muistaa, että puhumme jatkuvasti omasta kulttuuristamme. puhumme siitä, minkä tiedämme tai voimme tietää. maailmanhistoriasta löytyy kulttuureja, joissa naisilla on ollut tasa-arvo miehiin nähden. miksi mies on polkenut naisen maanrakoon juuri länsimaissa? luulen, että syy löytyy niistä perusteoksista, joissa lakimme on määritelty, joissa miehen ja naisen asema on määritelty. länsimaissa se kirja on ollut pääasiassa viimeiset 2000 vuotta: raamattu.
mutta en ymmärtänyt kannanottoasi ateismiin. ottaen huomioon, että nimenomaan uskonnollisilla yhteisöillä on ollut motiivi säilyttää ne iankaikkisen vanhat yhteiskunta-, perhe- yms. mallit. nimenomaan arabimaissa muslimit painavat naiset ikeen, eivät ateistit, joilla ei ole vastaavia lakiteoksia kuin uskovaisilla. ateistit ovat siinä mielessä aina jossain määrin vapaita myös vallitsevista käsityksistä, mitä tulee miesten ja naisten asemaan. enkä usko arvailevani pahasti väärin, jos sanon, että nimenomaan ateistivetoinen, humanistinen liike on se, johon naisten kannattaa turvata. ehkä pelkästään siksi, että humanisteja ovat niin miehet kuin naiset ja yksi humanismin perussanomista on: ihminen = ihminen, jokainen tasa-arvoinen. se, mitä kukin yksilö tekee on sananmukaisesti yksilöllistä. enkä itseasiassa voi antaa kovin hyvää arvosanaa feministiselle liikkeelle, enkä nykypäivän naisille. koska vaikka on naisia, joilla olisi mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, tarttua toimeen, johtaa... he mieluummin vetäytyvät ja tarkertuvat oman elämänsä surkeuteen. silloin syy ei ole miehessä, vaan naisessa itsessään.
ateismi-käsitteen selvittäminen on ihan ok. mutta sanoisin, että tuosta puuttuu muutamia aika oleellisia ajattelutapoja ja käsityksiä.
esimerkiksi voisin sanoa näin, että humanismi on käytännössä ateistinen käsitys, koska ihmiseen keskittyvä filosofia ei puhu jumalasta. ihminen = ihminen riippumatta uskontokunnasta, ihonväristä yms. siksi ateismi on tietyllä tavalla suvaitsevaisempi, eikä sillä ole velvollisuutta nousta kenenkään yläpuolelle. ihminen voi joko nöyryyttää tai auttaa ihmistä ja klassinen väite uskovaisten piiristä on, ettei jumala pahaa tee, vaan ihmiset. ateistisen käsityksen mukaan tämä on täyttä totta.
siitä juontaa periaatteessa täysin unohdettu ajatus, koska ollaan kiinni näissä termeissä. nimittäin, niin hullulta ja idioottimaisen yksinkertaiselta kuin tämä kuulostaa, niin:
ateisti ei ole ateisti, vaan ateisti on ihminen.
jos joltakulta löytyy vastaväite, niin kannattaa toivon löytyvän paljon tieteellistä todistusaineistoa tätä vastaan.
se, mitä itse jäin odottamaan vielä tuosta, oli tietysti se, että ateisti perustaa 'uskonsa' useampaan eri filosofiaan (jos siis todella on ateisti, eikä vain tietämätön tai välinpitämätön siitä, mitä ateismi todella on). erilaisia filosofioita tai elämänasenteita, jotka löytyvät ateismin takaa ovat mm.:
- humanismi
- universalismi
- rationalismi
- eksistentialismi
- naturalismi
- nihilismi
- agnostisismi
- sosialismi
- jne.
ja niin hämmentävää kuin se ehkä joistain voi olla, niin en itse lue näihin esim. evolutionismia ja satanismia. evoluutioteorian poisjättämisellä on ainakin itselleni olemassa melko selvä syy biologisessa rationalismissa. toiseksi evoluutioteoria jättää silti vastaamatta muutamiin oleellisiin kysymyksiin, joita itse en pidä kovinkaan oleellisina. evolutionismi on siis edelleen liian keskeneräinen ja tieteellinen, ollakseen filosofista, ateistista ajatelutapaa.
tekstiä, mutta vain viimeinen kappale oli
professoritasoa.