Ihmetyttää, miten homoliittokeskustelu, lakimuutos ja sitä seurannut kirkosta eroamisten vyöry on voinut tulla niin suurena yllätyksenä ja suruna kirkon ylimmälle johdolle. Nyt olisi aihetta katsoa todellisuutta silmiin. Kirkon opetuksen ristiriitaisuus, tunnustuskirjojen järjettömyydet suhteutettuna nykyaikaan ja kaikki muukin "moniäänisyys", jonka hempeä tarkoitus on tarjota avoin syli ja hengellinen koti kenelle tahansa, alkaa kääntyä itseään vastaan sekä paljastaa todellisen jekkunsa: lypsää rahaa niiltä, jotka vielä kokevat kirkon jotenkin omakseen ja itselleen tarpeelliseksi. Eikö todella mielessäkään käynyt, että ristiriita tulee johtamaan koko kirkon kyseenalaistamiseen yhä laajenevissa piireissä? Eikä se tähän lopu. Ovet tulevat paukkumaan jatkossakin - aiheita riittää.
Yllätyksenä tuli... voi voi
iaurwen
5153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä muutaman konservatiivin eroaminen tuli yllätyksenä, mutta liberaalien hällävälistien eroaminen tuskin tuli.
Kun eroajat ovat olleet aiemminkin pääosin noita hällävälistejä, niin eiköhän ne olleet tuossa viimeisessäkin eroaallossa.
Mutta kirkossa alkaa mielipide erot olemaan kovin kaukana toisistaan ja kun molempia ääripäitä ei voi yhtäaikaa miellyttää, niin arkkipiispa peukutti sateenkaaripareille ja suvaitsevaisille.
Jonkun Jolkkosen ulostulo olisi voinut tuplata eroajien määrän.
>>>Eikä se tähän lopu.
"Mutta ainakin kirkko tietää kehityksen suunnan ja sillä on reilusti aikaa sopeutua tulevaan tilanteeseen."
Hyvin paljon kirkon kannalta tärkeitä päätöksiä tehdään seurakunnissa, ja siellä, vaikka pääkonttorista neuvoja saavatkin, ei aina ole kovin teräviä kyniä tekemässä noita ikäviä mutta välttämättömiä päätöksiä joilla tulevaisuuden ongelmia voitaisiin ennakoiden helpottaa.
Päättäjien keski-ikä on korkea, kyky sopeutua aivan uuteen tilanteeseen on vähäinen ja ne nuorimmat ja aktiivisimmat, saattavat vain käyttää seurakuntaa jonkinlaisena poliittisen karriäärin ensimmäisenä askeleena, ja silloin ei voi olla mukana tekemässä kovin 'ikäviä' päätöksiä.
Vaikka kirkolla viellä varallisuutta löytyykin, on se niin järkyttävän hidasliikkeinen ja konsut niin ratkaisevassa jarrumiesasemassa, ettei oikeastaan mikään voi pelastaa kirkkoa menettämässä enemmistöasemaansa maksimissaan 20 vuodessa.
Kirkonkin ylätaso osaa pitää huolta asemastaan ja sieltä leikattaneen ihan viimeisenä ja paikallistasolla tehdään sitten ikävät päätökset aina muutama vuosi liian myöhään ja ensin 'varsinaisista tekijöistä' alkaen.
Diakoniasta, lapsityöstä, jopa kanttoreista höylätään ensin.
Joten kyllä se tästä;-D
>>>tärkeitä päätöksiä tehdään seurakunnissa, ja siellä... ei aina ole kovin teräviä kyniä tekemässä noita... päätöksiä
Jäsenmäärän kehitys yhdessä hajanaisen organisaation ja asiantuntemattoman paikallisjohdon kanssa vievät kirkon vääjäämättömästi kohti taloudellista katastrofia. Muuten asialla ei olisi mitään väliä, mutta ikävä kyllä eläkevastuiden kautta me kaikki olemme vielä joku päivä maksumiehiä.
Kirkko luotti siihen, että vanhoilliset pysyvät kirkossa niin kauan kun kirkko käytännössä syrjii homoja. Piispojen pehmoisilla puheilla oli tarkoitus rauhoitella liberaaleja, joiden keskuudessa kirkosta eroaminen on tähän mennessä ollut yleisintä. Toisin kävi ja kirkkovene alkoi vuotaa molemmista päistä.
Seuraava eropiikki tulee, kun kirkko ottaa kantaa siihen haluaako se vihkiä homopareja. Vastaustaushan tulee olemaan kielteinen ja silloin lähtee pettyneitä liberaaleja lisää. Jos päätöstä yritetään pehmentää jollain lausumilla tai homoliitot käytännössä huomioon ottavilla menettelyillä, niin sitten lähtee taas konservatiiveja.
Niin tai näin, kirkko häviää. Jos kirkko toimii tarpeeksi linjattomasti niin se saa aikaan eropiikin sekä liberaaleissa että vanhoillisissa.