"Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä Lenin kruunasi pitkäaikaisen työnsä Suomen autonomian puolustamisessa ja maan itsenäisyyden tunnustamisen puolesta. Tämä teko oli lisäksi siinä mielessä ratkaisevan tärkeä, että yksikään länsimaa ei katsonut voivansa tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen neuvostohallituksen myönteistä kannanottoa. On täysin perusteltua todeta, että Leninin kehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ollut yhtenä peruskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa. Tämä tulee sitäkin selvemmin esiin, kun muistetaan, että valkoisen Venäjän kenraalit haaveillessaan tsaarihallituksen palauttamisesta Venäjälle eivät vielä 1919 olleet taipuvaisia mihinkään Suomen itsenäisyyttä koskeviin myönnytyksiin.
Voi olla, että olen väärässä, mutta minulle on Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiaa tutkiessani ja kehitystä seuratessani tullut sellainen kuva, että Leninin Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntema kiitollisuus ja arvonanto toi oman vaikuttavan osuutensa hänen Suomea koskevaan politiikkaansakin." (20)
Kun nykyisin puhutaan paljon pyrkimisestä objektiiviseen historianopetukseen, niin minun ymmärtääkseni alkaisi jo olla aika antaa arvo Leninin panokselle Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa.
Olisi myös syytä muistaa, että länsivaltojen Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli riippuvainen siitä, mitä Lenin jo oli tehnyt.
Voi olla, että olen väärässä, mutta minulle on Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden historiaa tutkiessani ja kehitystä seuratessani tullut sellainen kuva, että Leninin Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntema kiitollisuus ja arvonanto toi oman vaikuttavan osuutensa hänen Suomea koskevaan politiikkaansakin." (20)
Kun nykyisin puhutaan paljon pyrkimisestä objektiiviseen historianopetukseen, niin minun ymmärtääkseni alkaisi jo olla aika antaa arvo Leninin panokselle Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa.
Olisi myös syytä muistaa, että länsivaltojen Suomen itsenäisyyden tunnustaminen oli riippuvainen siitä, mitä Lenin jo oli tehnyt.
Vastaukset 41
Vanhimmat
"Lokakuun suuri vallakumous näyttelee myös Suomen kansan historiassa erittäin merkityksellistä osaa. Tämä osa oli suorastaan ratkaiseva, sillä lokakuun vallankumous loi edellytykset Suomen itsenäistymiselle. Sen vuoksi me suomalaiset tunnemme vilpitöntä kiitollisuutta lokakuun vallankumousta ja sen johdossa ollutta suurta miestä kohtaan. Hän oli Vladimir Iljits Lenin. Tällä historian aikakirjoissa esiintyvällä valtavalla hahmolla oli läheiset suhteet Suomen kansaan. Suomalaiset ovat usein saaneet mielihyväkseen kuulla neuvostoihmisten käsityksiä siitä, mikä tärkeä merkitys Leninin toiminnalle oli se turva ja suoja, joka hänelle vaaran hetkinä pystyttiin Suomessa antamaan tsaarinvallan aikana ja myös vallankumousen eri vaiheissa.
Lenin oli jo vuosikymmen ennen vuoden 1917 ratkaisevia tapahtumia selvin sanoin julistanut, että Suomen kansan oikeudet oli turvattava niiltä vaaroilta, jotka uhkasivat sen elämää tsaarin järjestelmän taholta. Vallankumouksen johtajana hän myöskin antoi arvon sille tuelle, jonka Suomen kansa taistelussaan oikeuksiensa puolesta oli antanut vallankumoukselliselle toiminnalle.
Hänellä oli tällöin mielessään Venäjän ensimmäinen vallankumous. Leninin johtama lokakuun vallankumous julisti kannattavansa periaatetta kansojen itsemääräämisoikeudesta. Tähän periaatteeseen nojautuen nuori neuvostovalta myöskin määritteli kantansa Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin v.1917. Suomen kansan eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi 6.12.1917. Kun Suomen edustajat saapuivat joulukuun lopulla 1917 pyytämään neuvostohallituksen tunnustusta Suomen itsenäisyydelle, heidät otti vastaan nuoren neuvostovallan johtaja Vladimir Iljits Lenin. Leninin kädestä suomalainen valtuuskunta sai vastaanottaa itsenäisen Suomen tunnustuksen.
Suomen kansan mielissä säilyy ikuisiksi ajoiksi Leninin kädenojennus pientä kansaa kohtaan. Suomen kansan mielestä ei koskaan häivy tämä suuri tapahtuma."
Lenin oli Neuvostoliiton 1. terroristi.
Itsenäisen Suomen tunnustamisessa Leninillä oli punainen ketunhäntä kainalossa.
Vapaussota toi lopullisesti itsenäisyyden.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/90/Venäjä_tunnustaa_Suomen_itsenäisyyden.png
Mitähän siinä suomen kielellä sanotaan?
Lyhyestä virsi kaunis: "kirjelmässä ainoastaan ilmoitettiin ehdotettavan Suomen itsenäisyyden tunnustamista"
http://www.tiedonantaja.fi/blogit/minkkinen/2012-29-8/lenin-suomen-itsenaistymisen-taustatekijana
Kannattaa lukea tuo Tiedonantajan juttu kokonaan. Siinä on hauska kuvaus live-tilanteesta.
Luin sen jo enen kuin laitoin avauksen. Mutta en viitisnyt Tiedonantajaan linkata, ettei haukuta punikiksi:)
Meillä demareilla on vieläkin puolueen ohjelmassa päämääränä sosialismi. Lenin on meille tärkeä oppi-isä.
http://www.fsd.uta.fi/pohtiva/ohjelma?tunniste=sdpperiaate1999
En viitsinyt lukea, kun ei kiinnosta. Etenkään palstalla, jonka aihe ei ole demujen ohjelmat.
Taitaa se sinun jäsenkirjasi olla kepumallia.
Leninillä oli ketun häntä kainalossa.
Sosialisteilla niin Venäjällä kuin Suomessa oli kansainvälinen työläisten vallankumous päämääränään, kansallisvaltiot piti hävittää ja siirtyä yhteen suureen proletariaatin hallitsemaan yhteisöön. Kaikkien maiden proletaarien yhteenliittymään.
Lenin kannatti Suomen valtiollista itsenäisyyttä välivaiheena kohden sosialistista ja lopulta kommunistista ihannetilaa, proletaarien yhteiskuntaa. Lenin provosoikin Suomen vasemmistoa (SDP) anastamaan kaiken vallan itselleen. Leninin puhemiehenä SDP:n puoluekokouksessa 1917 kävi vallankumousta agiteraamassa herra nimeltä Stalin. SDP:n puoluehallinnossa olikin riittävästi tuon propagandan sisästäneitä, niinpä puolue päätti ryhtyä punakaartien tukemana vallankaappaukseen. Punainen lyhty nousi Helsingin työväentalon torniin tunnetuin seurauksin.
Leninin Suomessa havittelema askel kohden kaikkien maiden proletaarien valtaa epäonnistui, Suomessa oli vahva tahto pysyä valitsemallaan itsenäisyyden tiellä, ja punakapina kukistettiin.
Lenin jäi paradoksaalisesti historiaan Suomen itsenäisyyden antajana.
Sosialismin ihanteisiin kuului kansainvälinen työläisten vallankumous, joka olisi valtiotonta. Eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Sen voi rinnastaa vaikkapa niihin toiveisiin, joilla halutaan taivasten valtakunta maan päälle. Sekin nujertaisi meidän itsenäisyytemme ihan totaalisesti.
Olemme menneet kyllä vähin erin poispäin itsenäisyydestä, kun globaali kaupankäynti ja sen mukanaan tuoma talousvalta on syrjäyttänyt kaiken muun vallan. Elämme monikansallisen kapitalismin aikaa, missä politiikan sisältöä säätelevät suuressa määrin maailman taloutta koskevat "yhteiset" pyrkimykset. Kansainvälinen rajoja rikkovaa sosialismia ei saatu mutta valtion rajat ylittävä kapitalismi saatiin. Tämä vallankumous on tehty koko lailla verettömästi.
Haluan vain todeta nykyisen tilanteen ja kansallisvaltioiden merkityksen rapautumisen. En välttämättä pidä kehitystä moneltakaan osalta huonona, kun vertaa niihin maihin, jotka ovat kääntyneet sisäänpäin korostaen valtio-ominaisuuttaan. Venäjä on yksi tällainen valtio, jos ei haluta mainita idean ääriesimerkkiä eli Pohjois-Koreaa.
Mistä voisin lukea tästä vierailusta, kun Maailmanluokan Nero (Kekkosen sanojen mukaan) on vieraillut Suomen SDP:n puoluekokouksessa?
"SDP:n puoluekokouksessa 1917 kävi vallankumousta agiteraamassa herra nimeltä Stalin."
Kun ei vastausta tullut, hain itse tietoa Maailmanluokan Neron (Kekkosen sanojen mukaan) vierailusta SDP puoluekokouksessa.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html
Mielenkiintoinen mielipide (!) asiasta täälläkin:
http://www.taivaansusi.net/ego/?p=183
Erityisesti tämä kiteytys kommenttiosassa:
"Eli lyhykäisesti: Suomen itsenäistyminen edellytti kolmea tappiota: Saksan ja Venäjän tappiota 1. maailmansodassa, valkoisten tappiota Venäjän sisällissodassa ja punaisten tappiota Suomen sisällissodassa."
Ja mitä Urho Kekkosen motiiveihin Leninin kehumisessa tulee, niin:
"Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Kekkonen käytti Leniniä poliittisena aseena itää vastaan: Niin kauan kuin oli vaarana, että Neuvostoliitto miehittäisi myös Suomen, hän toisteli äänekkäästi kaikissa yhteyksissä, että itse neuvostovaltion perustaja oli taannut Suomen itsenäisyyden, ja mitä Lenin on tehnyt, siihen älköön hänen perillisensä puuttuko."
Ovelaa oli myös kehua kansanmurhaaja Stalinia Suomen suureksi ystäväksi.
Porvarit vastustivat itsenäisyyttä.
"Suomen oikeistovoimiakaan ei voi itsenäisyydestä liikaa kiitellä. Niin kauan kun Venäjällä valtaa pitivät valkoiset, Suomen itsenäisyyttä Venäjästä ajoi työväenpuolue (SDP), porvareiden mielestä asialla taas ei ollut mitään kiirettä."
..Lenin ole mitään Itsenäisyyttä maallemme antanut. Äijä ei ottanut edes kansan valtuuskuntaa vastaan kirjelmineen kun he lähtivät venäjälle.
Urho Kekkonen oli vahvasti siinä käsityksessä, että Lenin antoi Suomelle tuon itsenäsiyyden. Ylempänä oleva sitaatti on Urho Kekkosen radiopuheesta. Olisko erehtymättömänä pidetty kepulaisten puolijumala voinut jotenkin erehtyä näin keskeisessa asiassa.
Lenin otti kyllä vastaan suomalaisten valtuuskunnat. Asiahan oli todellisuudessa niin, ettei senaatti edes alunperin aikonut pyytää Venäjältä tunnustusta. Se pyysi sitä ensin vain muilta pohjoismailta, jotka kieltyivät ja asettivat tunnustamisen ehdoksi sen, että Venäjä tunnustaa asiantilan ensin. Sitten senaatti haki tunnustusta sellaiselta venäläiseltä taholta, jolla ei ollut mitään valtaa.
No miten asia sitten saatiin eteenpäin? Apuun tulivat sosiaalidemokraatit, jotka lähettivät oman valtuuskuntansa Pietariin kyselemään tunnustuksen perään. Ja johan alkoivat oikeat ovet avautua. Senaatti seurasi sitten demarien jalanjäljissä ja Lenin sanoi heille, että no problem, tunnustus annetaan, kun sitä vain ensin älytään pyytää oikealta taholta. Trotski tosin sanoi, että hänen valtuutensa eivät riitä kuin kyselijöiden pidättämiseen, mutta Leninin valtuudet riittivät sitten muuhunkin. Ja niin se pato sitten aukeni ja tunnustuksia alkoi sen jälkeen sadella.
Juju tässä oli se, että Suomen senaatti joutui lopulta noudattamaan juuri sitä kaavaa, mikä oli itsenäisyysäänestyksessä hävinneen vähemmistön eli SDP:n ehdotus Suomen itsenäistämiseksi.
Muodollisesti väärän kaavan mukaan kuitenkin meni, sillä Venäjän vallankumousjohdolla ei ollut legitiimiä valtaa. Mahtoiko sillä olla sillä hetkellä muiden ulkomaiden kuin Saksan tunnustus? Periaatteessa valta olisi voinut palautua milloin tahansa vanhalle vallalle Venäjän valkoisen armeijan kautta, mutta siitä seuraava episodi jäi nyt kuitenkin näkemättä.
Aivan. Tilanne Venäjällä oli epäselvä, mutta itsenäisyyden tunnustamisen hakuvaiheessa valta oli käytännössä bolshevikeillä. Kyllähän senaatti osoitti huonoa arviointikykyä, jos se sellaisessa tilanteessa alkaa hakea vanhan vallan hyväksyntää. Sellainen olisi voinut pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, että meiltä olisi koko tunnustus jäänyt saamatta, jolloin mikään muukaan maa ei olisi sitä antanut. Aika pian Venäjä olisi sellaisessa tilanteessa vain ilmoittanut, että valtiopäivien itsenäisyysjulistus on laiton ja kapinahanke.
En osaa sanoa, mitkä maat olivat tunnustaneet Venäjän silloisen vallanpitäjän, mutta ainakaan heitä ei pidätellyt Suomen tunnustaminen, kun Venäjä ensin tunnusti, mikä oli ehtona. Välillisesti tästä voi kai päätellä, että muut maat olivat tunnustaneet Venäjän vallanpitäjät, koska antoivat sen Suomea koskevalle päätökselle tällaisen arvon.
Venäjän virallisissa tulevaisuus skenaarioissaan maamme luetaan osaksi venäjää. Sekin todistaa sen ettei lenin olis halunnut myöntää maallemme itsenäisyyttä vaikka länsivallat painosti. Hieno esimerkki tästä on juuri meneillään olevat venäjän suuret sotaharjoitukset Itämerellä. Kivasti Itsenäisyys päivänämmekin. Venäläiset eivät kunnioita maamme itsenäisyys päivää vaan touhuavat aseillaan 1.6. 2014.
Tota nyt ollaan siis joulukuussa eikä kesäkuun alussa, vaikka säiden puolesta minäkin sitä toivoisin.
Suomen itsenäisyyspäivää vietetään kylläkin 6. joulukuuta. Ja mitä noihin vanhoihin aikoihin tulee, Saksa taisi olla ainoa maa, joka painosti Venäjää antamaan Suomelle itsenäisyyden. Itsekkäistä syistä tosin sekin.
Jo pelkästään tuo sana "antamaan" itsenäisyyden kertoo teistä kepuista kaiken, olette ikuisesti suomettuneita ja venäjän takapuolen nuolijoita.
Venäjä ei ole "antanut" Suomelle itsenäisyyttä vaan Suomi on itsenäiseksi julistautunut ja Venäjä on tämän tunnistanut. Suomi oli siis ensin julistautunut itsenäiseksi joten Venäjä ei ole voinut mitenkään antaa itsenäisyyttä.
Sana "tunnustamaan" ei sovi Saksan ja Venäjän aselevon ajankohtaan, jona Suomi ei ollut vielä edes julistautunut itsenäiseksi, saati ottanut Venäjään itse yhteyttä itsenäisyyden tunnustamisen merkeissä.
Olisiko siis sana "määräämään" Suomen itsenäiseksi parempi?
Miten tuon nyt ottaa. Suomihan julistautui käytännössä itsenäiseksi jo aiemmin kesällä, mutta silloin Venäjä ei antanut, hyväksynyt (tai joku muu sinua miellyttävämpi verbi) Suomen itsenäistymisjulistusta. Eivätkä sitä hyväksyneet nekään, jotka olivat sitten myöhemmin hyväksymässä Suomen itsenäisyyden. Tuolloin kesällä 1917 Suomen itsenäisyyttä ajoi SDP ja fennomaanit tukivat heitä.
Joskus itsenäistyminen tapahtuu aseellisen konfliktin seurauksena eli väkivalloin, joskus taas varsin aruhanomaisesti ja yhteisymmärryksessä emovaltion kanssa. Suomen itsenäistryminen tapahtui enemmän viime mainitulla tavalla, koska Venäjän bolshevikkihallitus ei pokkuroinut vastaan toisin kuin sitä edeltäneet Venäjän vallanpitäjät. Suomessakin itsenäisyyttä halunneiden määrä kasvoi noin sataprosenttiseksi puolessa vuodessa, kun vähän aikaa aikaisemmin vain poliittinen vasemmisto ja fennomaanit hamussivat itsenäistymistä.
>>Väliaikaisen hallituksen kukistuttua bolsevikkien suorittamassa lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917 Suomen poliittiset piirit jakautuivat kahtia sen suhteen, miten itsenäisyyttä pitäisi tavoitella. Porvarilliselle linjalle oli ongelmallista, että nyt ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat äärivasemmistolaiset bolsevikit. Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta länsimaista, kun taas sosialidemokraatit halusivat tunnustuksen Venäjän bolsevikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta.
Tanner onnistui, mutta Manner ei.
Nämä sotkee herkasti nimet.
Manner oli tulisieluinen kommunisti SDP:n johdossa.
Jos oltaisiin menty Tannerin ja SDP johdossa, missä nyt oltaisiin?
Onneksemme 100 - 88 kansa voitti itsenäisyyden.
Ei SDP äänestänyt itsenäisyyttä vastaan. SDP oli puolueistamme ainoa, joka koko ajan jo pitempään ajoi itsenäistymistä. Poliittinen oikeisto halusi itsenäisyyttä vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen. Sitä ennen se oli tyytyväinen Venäjän valtaan.
Sinun kannattaa tarkistaa mitä tuossa Mannerin esistyksessä, joka hävisi, ehdotetaan.
Kaikki Suomen puolueet olivat ottaneet tavoitteekseen maamme itsenäistymisen jo sortokauden ajoista lähtien, mutta julistuksen ajoittamisesta ei oltu yksimielisiä. SDP:n heinäkuisen esityksen vastustustajilla oli kantaansa pari järkiperäistä strategista syytä, jotka olivat sidoksissa juuri tuolloiseen ajankohtaan.
Ensinnäkin Venäjä oli vielä kesällä 1917 mukana maailmansodassa, eikä luottanut, että Suomi pystyy ilman omaa armeijaa olemaan laskematta tänne saksalaisia joukkoja uhkaamaan Pietaria. Tilannetta olisi Venäjän näkökulmasta pahentanut. että itsenäisyyden tunnustamisen myötä se olisi joutunut kutsumaan täällä olleet joukkonsa kotimaahansa.
Toiseksi porvaripuolueiden itsenäistymissuunnitelmaan kuului, että saamme samassa yhteydessä tai mahdollisimman pian sen jälkeen Saksassa koulutettavina olleet tai Keski-Euroopan itärintamalla olleet jääkärit maahamme. Tämä jo yksin siltäkin varalta, että Venäjä hermostuu itsenäisyysjulistuksesta, kuten silloinen Kerenskin hallitus olisi hermostunutkin. Pahimmassa tapauksessa Venäjä olisi lähettänyt maahamme lisää sotilaitaan sen sijaan, että suunnitelman mukaan jääkäreiden piti riisua täällä ennestään olleet venäläisjoukot aseista. Vielä kesällä 1917 jääkäreiden tulo ei ollut mahdollista.
Uusi tilanne aukesi, kun bolsevikkinen Venäjä ja Saksa tekivät Brest-Livoskissa marraskuussa 1917 rauhan. Venäjällä ei ollut sen jälkeen syytä vastustaa Suomen itsenäistymistä ainakaan ulkoiseen uhkaan vedoten. Lisäksi jääkärikortin käyttö oli siinä vaiheessa mahdollinen siltä varalta, ettei Venäjä muista syistä tunnustaisikaan Suomen itsenäistymistä.
Jääkäriliike oli perustettu nimenomaan Suomen Venäjästä irtautumista varten eli viimeistään syksystä 1914 lähtien täällä oli tähtäimessä itsenäisyys puoluekannasta riippumatta.
Hävisi kuitenkin äänestyksen 88 - 100.
Normaalia vasemmiston mantraa.
Kaikenlaisia motiiveja vastustamiseen toki eri aikoina oli. On hyvä muistaa myös se tärkeä motiivi, että työväenliike ajoi itsenäistymistä sen vuoksi, että kaikki päätösvalta saataisiin suomalaisiin käsiin ja voitaisiin siten tehokkaammin edistää työväenluokan vaatimuksia varsinkin niinä aikoina, kun SDP:n kannatus valtiopäivillä oli suuri.
Porvaristolla oli taas päinvastainen halu ja päinvastaisesta syystä eli pelko siitä, että työväenluokan vaatimukset etenevät liian nopeasti parlamentaarista tietä. Myös ruotsinkilinen virkamieskunta vastusti itsenäistymistä, koska se pelkäsi oman asemansa puolesta.
Eroa oli siinäkin, että työväenluokka ei vehkeillyt tsaarihallinnon kanssa vaan ajoi itsenäistymistä. Porvasristo sitä vastoin teki yhteistyötä tsaarihallinnon kanssa, etteivät itsenäisyyspyrkimykset etenisi.
>>On hyvä muistaa myös se tärkeä motiivi, että työväenliike ajoi itsenäistymistä sen vuoksi, että kaikki päätösvalta saataisiin suomalaisiin käsiin ja voitaisiin siten tehokkaammin edistää työväenluokan vaatimuksia varsinkin niinä aikoina, kun SDP:n kannatus valtiopäivillä oli suuri.
Ei "porvaristo" vehkeillyt tsaarinhallinnon kanssa. Kai muistat kouluhistoriasta, että tämä ns. porvaristo jakaantui ensimmäisen sortokauden aikoina kahteen leiriin. Ensinnäkin perustuslaillisiin, jotka kannattivat passiivista vastarintaa joka asiassa sekä toiseksi myöntyvyyslinjaan, jonka edustajat uskoivat, että taipumalla Venäjän pienempiin vaatimuksiin kykenemme sopimaan tärkeistä asioista suomalaisten tahdon mukaisesti.
Ei tuo jälkimmäinenkään ajattelutapa sentään mitään vehkeilyä ollut, vaikka aikansa propagandassa niin olisi sanottukin. Ja miksipä ei olisi sanottu, jos ajatellaan erilaisia ulkopoliittisia lähestymistapoja tätä nykyäänkin.
Lainaus Wikipediasta:
"Toisen sortokauden aikana myöntyväisyyslinja menetti kannatustaan, kunnes lopulta 1910-luvun alussa kaikki eduskuntapuolueet asettuivat tukemaan perustuslaillista passiivista vastarintaa"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslailliset
Suhtautuminen tsaarin Venäjään vielä konkretisoitui niin, että jääkäreiksi lähteneissä oli myös vanhasuomalaisia nuorsuomalaisten, ruotsalaisten ja maalaisliittolaisten lisäksi. Kaikki Suomen puolueet ajoivat maamme itsenäistymistä.
Nämä halutaan unohtaa. Ei saa keskeyttää tarinaa/historiaa siihen mieleiseensä kohtaan.
Sisällisodan keskeisiä henkilöitä.
Kuin Otto Wille Kuusinenkin.
Lähdetään jatkamaan vaikka helmikuuulta 1918...
https://www.youtube.com/watch?v=J-bWa9ULO_c
Kullervo Achilles Manner (12. lokakuuta 1880 Kokemäki – 15. tammikuuta 1939 Uhta-Petšora, Neuvostoliitto) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko. Hän oli eduskunnan puhemies 1917, Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja 1917–1918, punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja 1918 sekä Suomen kommunistisen puolueen perustajajäsen 1918 ja puheenjohtaja 1920–1935.
Uuden eduskunnan aloitettua hänen kantansa radikalisoituivat ja hän alkoi yllyttää puoluettaan kapinaan. Marraskuun 9:nä perustettiin Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto, johon Manner valittiin puheenjohtajaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervo_Manner
Kapinan alettua 28.1.1918 Mannerista tuli kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja ja 10.4. sotilasdiktaattori ja punakaartin ylipäällikkö. Sodan loppuvaiheessa hän pakeni Venäjälle, jossa hän sittemmin vaikutti ollen mukana muun muassa SKP:n ja Kominternin toiminnassa.
Riitaan vaaditaan yleensä kaksi osapuolta. Punaiset aloittivat kapinan, mutta sitä edelsi voimakas kansan kahtijakautuminen. Järjestysvallan puuttuminen korvatttiin suojeluskunnilla ja punakaarteilla. Lähtökohta sovulle oli siis kovin huono. Eikä siinä sitten suuremmin sovittelijoita esiintynytkään. Väinö Tanner oli eräs niistä, jotak eivät innostuneet sotaretkelle lähtemisestä.
Tapahtumat olivat Suomelle kohtalokkaita pitkään vielä sodan jälkeenkin. Kansa pysyi eripuraisena ja vasta yhteisen vihollisen löytyminen alkoi eheyttää kansaa. Toki meillä oli eri aikoina poliitikkoja, jotka ymmärsivät kansan eheyttämiseen tärkeimmäksi sisäpoliittiseksi tavoitteeksi. Jos tässä ei olisi edes kohtuullisesti onnistuttu, Suomesta olisi tullut osa Neuvostoliittoa vuonna 1939. Onhan päivänselvää, että ns. punikkien motivoituminen taistelemaan Suomen puolesta, pelasti Suomen talvisodassa. Terijoen hallitus oli sitä varten, että luultiin asioiden olevan Suomessa huonommin kuin se oli. Kekkonenhan toimitti vielä sodan edellä näitä punikkeja vankilaan varmuussäilytettäviksi, mihin Tanner reagoi voimakkaasti sanomalla, että tällä tavalla Suomen puolustuskyky ainakin rapautetaan ja oli siinä ihan oikeassa. Kekkonenkin tuli sitten myöhemmin järkiinsä.
Höpö höpö
Meillä ei ollut mitään voimakasta kansan kahtiajakautumista. Meillä oli pieni kiihkomielinen SDP:n radikaalisiipi, joka lietsoi vallankumouksellista toimintaa. Heidän propogandaasa tuo kahtijakautuminen on, ei todellisuutta.
SDP:n johto oli itse silloista yläluokkaa, joukossa tohtorismiehiä, maistereita, kansakoulun opettajia ja mikä oleellisinta, iso joukko toimittajia. Lähes kaikkilla oli sen ajan mittapuun mukaan korkea koulutus, valtaosa vähintään ylioppilaita ja monella, kuten itse O W Kuusisella, akateeminen tutkinto. Tuolloin sellaiseen ei ollut mahdollisuutta kuin rikkaimmalla kansanosalla.
Toimittajien iso osuus SDP:n johdossa mahdollisti tehokkaan propagandan julistamisen, kansalaisten mielipiteen muokkaukseen tarvittavat taidot oli hyvät, ja kanavat sanoman levittämiseen lehdistön avulla hallittiin.
Sisällissota jakoi kansaa, se on totta, mutta tuo jako oli sodan seuraus, ei sodan syy. Jako syveni oikeastaan vasta 30 luvun alussa oikeistoradikalismin nousun myötä. Sirpa Kähkönen kuvaa noita aikoja upeasti kirjassaan isoisästään. Äärilaidan vasemmiston aktivistit oli se joukko joka (osin syystäkin) katkeroitui, mutta suuri osa kansasta eli normaalia elämää. Maaseudun tilaton väestö sai lunastaa torppia ja mäkitupia omakseen, metsäyhtiöiden maita lunastettiin takaisin yksityishekilöille, valtion maista muodostettiin uusia tiloja jne. Kaupungeissa teollistuminen alkoi näkyä todenteolla elintason nousuna, vaikkakin 30-luvun alun lama notkautti tuota kehitystä muutamana vuonna. Jazz rantautui Suomeen ja muutenkin kansa oli varsin optimistista. Kunnes Talvisota katkaisi kehityksen.
1917 - 1918 vaikea kiteytyä MPP:n kiinni.
Alkaa rönsyilemään kirjoituksensa muualle.
Manner oli silloin SDP puheenjohtajana.
Otto Wille Kuusinen oli puheenjohtajana 1911 - 1913.
- - -
Urho Kekkonenkin oli useammasti päämisterinä, mutta se ei liity mitenkään vuosiin 1917 - 1918.>
17.3.1950 – 17.1.1951
17.1.1951 – 20.9.1951
20.9.1951 – 9.7.1953
9.7.1953 – 17.11.1953
20.10.1954 – 3.3.1956
Olet sinä eri epeli puhumaan puuta heinää.
Kekkonen vastusti kaikkea ääritoimintaa, niin kommunistien kuin oikeistonkin.
Kekkonen oli kuulustelija etsivän keskuspoliisin virkailijana1920 luvulla, ei lakien säätäjä eikä liioin tuomioita julistanut tuomari. Oikeiston junnaamien kommunistilakien säätämiseen 1930 luvun alussa Kekkonen ei osallisunut lainkaan, ei liioin lakien toimeenpanoon. Kommunistilait kumottiin jo ennen Kekkosen ensimmäistä eduskuntakautta. Säilöön otettiin sodan alla kansalaisluottamuksensa menettäneiksi julistettuja, valtiopetoksesta tai maanpetoksesta niiden yrityksestä tai valmistelusta tuomittuja.
Kekkosen siirryttyä puoluepolitiikkaan, hänen tavaramerkkinsä oli äärioikeiston vastainen taistelu, hänen nousuaan eduskuntaan 1936 pohjusti IKL:n vastainen kampanja. Ministerinä Kekkonen yrittikin lakkauttaa IKL:n, mutta päätös lopulta kumottiin korkeimmassa oikeudessa.
Kekkosen ajattelu perustui ääriliikkeiden aiheuttamaan uhkaan väkivaltaisesta vastareaktiosta ja sen kansaa jakavan vaikutuksen eliminoimiseen. Hän toimi AKS:kin sen radikalisoitumista vastaan, kun koki siinä epäonnistuneensa, erosi järjestöstä. Yksisilmäiset kekkoskaunaajat täälläkin näkevät vain hänen olleen järjestön jäsen, ei sitä, miten hän toimi ja yritti vaikuttaa.
Onko tuo TArja halosen puhe?
Onko tuo takinkääntäjän puhe?