Joulukalterisatu 9

Tämä satu on täyttä puhdasta fiktiota ei ole sidoksissa millään muotoa
ihmisiin, eläimiin tai tapahtumiin elävässä elämässä.

Yhdeksäs luukku

Nyt alkoi Arhippaa todella harmittamaan, kun ei ollut ketään, jonka
kanssa olisi voinut poikien kesken leikkiä lyödä ja puuroja syödä.

Mutta hämpä keksi keinon saada iloisen yleisön katsomaan hänen
perinteistä jouluesitystään sekä kaveeraamaan hänen kanssaan.

Arhippa riensi innoissaan olohuoneeseen, laittoi kaikki valot päälle,
aukaisi ikkunaverhot selälleen ja aukaisi olohuoneen ikkunat auki,
sillä pitäähän taiteen kuulua ja näkyä.

Hän riisuutui ilkosilleen, sillä hän tunsi olevansa tällöin kaikkein
lähimpänä palvomaansa Pyhää Jormaa.

Tonttulakki päässään ja Pyhä Jorma kädessään hän ryydloikkasi
olohuoneen matolle ja aloitti jouluperformanssin esittämisen.

Musiikkia ei tarvittu, koska Arhippa innoissaan huuteli ”jihaata”,
”gurgoa” ja ”et zillee” esityksensä taitekohdissa. Hän milloin vasemmalla,
milloin oikealla kädellään palvoi Pyhää Jormaa hellästi hyväilevin liikkein.

Mutta kauhistuksen kanahäkki sentään! Vaikka tulisesti panosti
Arhippa esitykseensä alkoi häntä paleluttamaan. Ohi kävelevät
ihmisetkään eivät oikein tuntuneet ymmärtävän taide-esityksen kliimaksia
tai tarkoitusta. Osoittivat vain Arhippaa sormillaan ja supisivat keskenään
jotakin. Hei eivät selvästi olleet suuren taiteen ystäviä.